Treeni-osion yleiset kysymykset

[Cuntslinger]

Tuli mieleen kysymys hapenotosta ja hengittämisestä sarjan aikana. Olen opetellut semmosen tyylin että uloshengitys tapahtuu kun työntää tai vetää ja sisään hengitetään joko ennen seuraavaa sarjaa tai "eccentric" vaiheessa. Esim kyykyssä täytän kehon täyteen ilmalla kun olen jalat suorina, menen alas ja kun työnnän itseni ylös niin puhallan ilmaa ulos. Tästä seuraa se että olen aina aivan punainen ja ehkä saan liian vähän happea(?). Sama tyyli käytössä kaikissa liikkeissä ja jotenkin alkanut pohtimaan että voisiko tämä olla osasyy miksi välillä tulee huono olo sarjojen jälkeen.

Nenän kautta voi myös tehä ton, jos osaa. Ite en osaa, mut sillä tuskin nousee ainakaan päähän yhtä helposti.

 

[mikasa90]

Kuinka nopeesti atrofiaa tapahtuu(lihaksen menetystä) kun me lopetetaan reenaaminen? Jos jotain chris beardsleytä uskotaan niin hyvinkin nopeesti mut mut..? treenaava henkilö(tai treenannut tarkemmin), joka ei lopeta syömistä. protskut siel 2g/kg tietämillä silti..

@jto ? Valistunutta arvausta?

 

[jto]

Ei tässä arvailemaan tarvi lähteä ja ei ne Beardsleynkään uskomisista asiat kiinni ole. Se vaan tuo esiin, mitä on tutkittu ja toteen näytetty. Suurin osa niistäkin tutkimuksista on tehty pidempään treenanneilla. Jos kyseessä on treenaamattomat, se tutkimusasetelma on usein ihan jotain muuta kuin urheiluun liittyvää tutkimusta. Kyllä se tietynasteinen atrofiavaihe alkaa suht pian ja varsinkin natuilla sen huomioiminen treeneissä on aika tärkeetä. Senkin takia mieluummin lihasryhmä 2-3 kertaa viikossa maltilla RIR1-2 kuin kerran viikossa RIR000death.

Mitään kriittistä kilo päivässä -katoa ei toki tapahdu ja parin kolmen viikonkin treenitauko on usein ihan ok. Sillon tietenkin takapakkia tulee lähinnä kropan pienen uinahtamisen takia, mutta sen tulostason takaisin kuromiseen ei mee pahemmin aikaa. Mitenkään erityisesti en pitkiä totaalitaukoja tietenkään suosittele, eikä niille perusteita olekaan. Mieluummin iisiä hereillepitotreeniä kuin viikko sohvalla. Lähinnä kyse on vammoista tms noissa tutkituissa taukojen vaikutuksissa ja niissä puhutaan jopa täysistä immobilisaatioista. Ne on aika tuhoisia tottakai suht nopeestikin.

 

[Sppu]

Kellään tallella Fastin ILMAISTA muscle challenge ohjelmaa ajan takaa? Olisko ollut Wilenius ja Ovaskainen puikoissa?

 

[fntdee]

Oon huomannut että luontainen fyysinen ruumiinrakenne määrittää hyvin pitkälti monella tulostason ja "seinät" mihin jämähtää. Ainakin tavallisella salilla näkee että monet pyörittää samoja painoja vuodesta toiseen eikä kehitystä tapahdu kuin hyvin hitaasti. Sitten taas jos tulee joku uus joka selkeästi vielä harjoittelee liikettä, mutta on luontasesti luustorakenne jykevä tai oikein pitkä tyyppi niin aivan surkealla reenilläkin paukutamalla failureen 4x joka reenissä kehittyvät voimatasollisesti pitkästi yli sen mihin muut vuosia hakanneet voi vaan haaveilla pääsevänsä. Lopulta tämäkin tyyppi törmää seinään joka on vaan muiden seinää korkeammalla.

Kaikilla tietysti loppuu alun helppo kehitys, mutta onko jotain konsteja tunnistaa nuo seinät? Eli mistä tietää onko seinässä vai onko vain kyse luontasesta hitaasta kehittymisestä? Esimerkiksi allekirjoittaneella ei kehittynyt penkki vuodessa yhtään mihinkään, kun meni treeni sekoiluksi maksimeja jahdates.

 

[jto]

No se pituus ei kyllä ole ollenkaan mikään automaattinen etu voimailijalle. Vivut tappelee vastaan aika huolella. Jos haluaa kovaksi urheilijaksi, valitse ensin vanhemmat ja isovanhemmat huolellisesti. Sen jälkeen sitten treenillä saadaan aikaan kohtalaista kehitystä myös.

Seinän tunnistaa siitä, että 2-5 treeniä alkaa mennä huonompaan suuntaan ilman selkeetä syytä. Sillon pitää jo reagoida tilanteeseen. Vuosi ilman kehitystä on ihan liikaa, ellei kyse sitten oo jostain rakenteellisesta ongelmasta.

On normaalia, että kehitys hidastuu vuosi vuodelta. Toisaalta jos siellä alussa on tehty paljon harjoittelumokia, voi kehitys loikata myöhemminkin reippaasti eteenpäin. Sen takia se fiksu treeni/valmennus on aika isossakin osassa voimaharjoittelussa.

 

[Pakkis2000]

Taantumisvahe penkissä. Teen jalat penkillä, ja nyt ollu pari kertaa laskujohteista treeniä. Teen yleensä 4x6-10 (kun 10 tulee, lisään painoja). Samoin vinopenkki kässäreillä meni heikommin viimeks. Nukun ja syön hyvin ym. Mikä näistä olis järkevintä penkkiin:
A. Ylirauta
B. Stoppipenkki
C. Enemmän painoja-->voimapainotteista
D. Jatkaa samallai ja oottaa kunnes tulee 4x10
E. Joku muu.

 

[jto]

A, B ja C. Ylirautaherättelyjä kannattaa käyttää ympäri vuoden 1-4 toiston mittaisina. Stopit on nekin aina hyvää apua varsinkin, jos alaosa on hankala. Sekä normistoppi että leijustop sentin päässä rinnasta 1-3s ajan. Enemmän painoja on koko homman ydin. Älä jahtaa aina tuota pelkästään lisää toistoja ja sit vasta lisää, ku tulee kymppi eli D noista vähemmälle. Selkeenä lisänä E: fiksumpaa suunnitelmallista harjoittelua/ valmennusta.

 

[Cuntslinger]

Oon huomannut että luontainen fyysinen ruumiinrakenne määrittää hyvin pitkälti monella tulostason ja "seinät" mihin jämähtää. Ainakin tavallisella salilla näkee että monet pyörittää samoja painoja vuodesta toiseen eikä kehitystä tapahdu kuin hyvin hitaasti. Sitten taas jos tulee joku uus joka selkeästi vielä harjoittelee liikettä, mutta on luontasesti luustorakenne jykevä tai oikein pitkä tyyppi niin aivan surkealla reenilläkin paukutamalla failureen 4x joka reenissä kehittyvät voimatasollisesti pitkästi yli sen mihin muut vuosia hakanneet voi vaan haaveilla pääsevänsä. Lopulta tämäkin tyyppi törmää seinään joka on vaan muiden seinää korkeammalla.

Kaikilla tietysti loppuu alun helppo kehitys, mutta onko jotain konsteja tunnistaa nuo seinät? Eli mistä tietää onko seinässä vai onko vain kyse luontasesta hitaasta kehittymisestä? Esimerkiksi allekirjoittaneella ei kehittynyt penkki vuodessa yhtään mihinkään, kun meni treeni sekoiluksi maksimeja jahdates.

Nojaa. Mikä on pitkä, 2 metriä vai 183cm? Valtaosa ihmisistä ketä oon tuntenu/tunnen, joiden dominoiva ruumiinrakenne on ollu pituus, on ollu kyllä varsin heikkoja heittopusseja. Eri asia, jos noi on hyvin vankkoja kaupan päälle, ni sit tod. näk on jtn etuja. Pelkkä pituus suuntaan tai toiseen ei oo kyllä yksinään hääppönen tekijä imo, vaikkakin yleinen tekosyy monella, ku joku asia ei luonnistu. Muutamassa vuodessa ei kukaan tavis saavuta ikipäivänä mitään lopullista seinää, tai natumaksimeja. Monet tavikset treenaa liian löysästi, varovasti, ja/tai ilman megalomaanisia tavotteita. Tulokset vastaa oman panoksen tasoa.

 

[PRB]

Nojaa. Mikä on pitkä, 2 metriä vai 183cm? Valtaosa ihmisistä ketä oon tuntenu/tunnen, joiden dominoiva ruumiinrakenne on ollu pituus, on ollu kyllä varsin heikkoja heittopusseja. Eri asia, jos noi on hyvin vankkoja kaupan päälle, ni sit tod. näk on jtn etuja. Pelkkä pituus suuntaan tai toiseen ei oo kyllä yksinään hääppönen tekijä imo, vaikkakin yleinen tekosyy monella, ku joku asia ei luonnistu. Muutamassa vuodessa ei kukaan tavis saavuta ikipäivänä mitään lopullista seinää, tai natumaksimeja. Monet tavikset treenaa liian löysästi, varovasti, ja/tai ilman megalomaanisia tavotteita. Tulokset vastaa oman panoksen tasoa.

Kyllä se pituus kilpavoimailussa on heikkous ennemmin kuin vahvuus. Kohtuullisen pitkät tai keskipituiset on kyllä absoluuttisesti vahvimpia, jos on sitten painoa 150-200kg. Mutta jos suhteellisen inhimillisissä kehonpainoissa pyöritään, niin fysiikan lait sotii painonnostossa ja voimanostossa pituutta vastaan. Toki mittasuhteet on ehkä parempi käsite, eihän henkilön pituus kaikkea kerro. Vahvin touhuissa sitten on kyllä lajeja, joissa pituus on selkeä etu.

 

[Cuntslinger]

Kyllä se pituus kilpavoimailussa on heikkous ennemmin kuin vahvuus. Kohtuullisen pitkät tai keskipituiset on kyllä absoluuttisesti vahvimpia, jos on sitten painoa 150-200kg. Mutta jos suhteellisen inhimillisissä kehonpainoissa pyöritään, niin fysiikan lait sotii painonnostossa ja voimanostossa pituutta vastaan. Toki mittasuhteet on ehkä parempi käsite, eihän henkilön pituus kaikkea kerro. Vahvin touhuissa sitten on kyllä lajeja, joissa pituus on selkeä etu.

Etuja löytyy kaikennäkösistä ruumiinrakenteista, mut oikeesti täysin hyödytöntä edes miettiä noita. Ei niin yhtikäs mitään hyötyä, enkä oo ikinä ymmärtäny mitä ihmiset kuvittelee saavuttavansa moisella. Ite tällasena 70-kilosena semi-manlettina tietenki tiedostan, että tsänssit jollekki parin sadan penkille, 300n mavelle, vahvamieslajeissa pärjäämiselle yms. on epärealistiset. Siis jos edes moisia tavottelisin, & eläisin ulottuvuudessa jossa treenaisin täydellisesti. Mut mistä sitä tietää miten lähelle pääsis jossain, jos antais asialle kaikkensa? Geenejään ei voi muuttaa. Jonkun asian voivottelu mille ei voi yhtikäs mitään, on tyhmyyttä.

Noi 300n mavet yms. höpöhöpö jutut poislukien, ni en mä koe, että mä oisin ikinä jääny missään urheilussa kenellekkään kakkoseks sen takii, koska toisella oli joku ''luontainen etulyöntiasema''. 99% tsänssillä olin tod. näk vaan taidollisesti paskempi, ja toinen kokeneempi. Melkeen aina voi kompensoida heikkouksiaan olemalla parempi jollain muulla tavalla. Tai olemalla ahkerampi, ku se geenillisesti lahjakkaampi. Keksin monia uniikkeja tapauksia eri lajeista, joissa epäideaalin ruumiinrakenteen omaava on menestynyt todella hyvin.

 

[Pakkis2000]

A, B ja C. Ylirautaherättelyjä kannattaa käyttää ympäri vuoden 1-4 toiston mittaisina. Stopit on nekin aina hyvää apua varsinkin, jos alaosa on hankala. Sekä normistoppi että leijustop sentin päässä rinnasta 1-3s ajan. Enemmän painoja on koko homman ydin. Älä jahtaa aina tuota pelkästään lisää toistoja ja sit vasta lisää, ku tulee kymppi eli D noista vähemmälle. Selkeenä lisänä E: fiksumpaa suunnitelmallista harjoittelua/ valmennusta.

Selvä homma. Näin muutkin salilla sanoi, kun kysyin mitä teen toisin. Ehdotettiin myös että työssrjojen jälkeen pari helppoo sarjaa 2s. stopeilla. Onko liikaa jos yliraudan ottaa hetken aikaa joka kerta?

 

[jto]

No missäs paikassa liikerataa se noston heikko kohta on? Mitään "helppoja sarjoja" ei tarvita. Miksi ihmeessä sellasia tekis, ellei ne kehitä mitään? Ylirautoja voi ottaa kerran viikossa hyvinkin pitkään, kunhan niitä ei pakota. Jätä niissä varaa 2-3 toistoa. Sama pääajatus muissakin sarjoissa.

 

[PRB]

Etuja löytyy kaikennäkösistä ruumiinrakenteista, mut oikeesti täysin hyödytöntä edes miettiä noita. Ei niin yhtikäs mitään hyötyä, enkä oo ikinä ymmärtäny mitä ihmiset kuvittelee saavuttavansa moisella. Ite tällasena 70-kilosena semi-manlettina tietenki tiedostan, että tsänssit jollekki parin sadan penkille, 300n mavelle, vahvamieslajeissa pärjäämiselle yms. on epärealistiset. Siis jos edes moisia tavottelisin, & eläisin ulottuvuudessa jossa treenaisin täydellisesti. Mut mistä sitä tietää miten lähelle pääsis jossain, jos antais asialle kaikkensa? Geenejään ei voi muuttaa. Jonkun asian voivottelu mille ei voi yhtikäs mitään, on tyhmyyttä.

Noi 300n mavet yms. höpöhöpö jutut poislukien, ni en mä koe, että mä oisin ikinä jääny missään urheilussa kenellekkään kakkoseks sen takii, koska toisella oli joku ''luontainen etulyöntiasema''. 99% tsänssillä olin tod. näk vaan taidollisesti paskempi, ja toinen kokeneempi. Melkeen aina voi kompensoida heikkouksiaan olemalla parempi jollain muulla tavalla. Tai olemalla ahkerampi, ku se geenillisesti lahjakkaampi. Keksin monia uniikkeja tapauksia eri lajeista, joissa epäideaalin ruumiinrakenteen omaava on menestynyt todella hyvin.

Niin on kait se tutkittukin juttu, että paksuluiset ja rotevat keskimäärin kasvattavat voimaa ja lihasmassaa helpommin kuin hennompirakenteiset. Mutta ääripäät on tuossakin harvassa, normaalijakauman mukaisesti. Suurimmalla osalla muut rajoittavat tekijät tulevat ensin jarruksi kuin luontainen ruumiinrakenne. Mutta jos max 120kg painoissa on tarkoitus rakentaa suuri voimanostototaali tai lihaksikas fysiikka, niin 170cm runko on merkittävästi parempi vaihtoehto kuin 190cm.