Asia on ennemminkin niin että nyky-ajan koirat mitkä ovat jalostettuja ihmisten toiveiden mukaiseksi, ovat lauhkeita toisia koiria kohtaan.. Otetaan nyt esimerkiksi joku kultainen nuotaja.. Ei semmoisella luonteella koira kovin kauaa luonnossa pärjäisi...
Miksi koiran tulisi luonteensa ja kaiken ulkomuotonsa ym. puolesta pärjätä itsekseen täällä pohjoisen metsissä, villinä? Kyllähän minä käytännöllisyyden puolesta ymmärrän sen pointin, miksi koiran tulee pystyä kulkemaan mukanani omin jaloin, menin minne tahansa(tässä sisältäen myös sen poluttoman metsän) ja omata sen verran myös luonnetta.
Susi ei sovi lemmikiksi, eikä sen kanssa juuri nykyihminen voi metsästääkään. Supikoiran voisin lemmikkinä kuvitella(:D ), sehän on koiran sukuinen ja pärjää täällä pohjolassakin villinä, mutta harrastuspuoli jäänee hieman heikoksi.
Pää-asiallinen idea tähän rotujen kirjoon on se, että jokaiselle koiran haluavalle löytyisi sopiva. Tietysti on perusvaatimukset sille, mitä isännän tai emännän tulee ostata/ymmärtää. Rodun sisälläkin on yksilöllisiä eroja mm. tempperamentissä jo siinä 8vk ikäisessä pennussa joten se "perfect match"in löytämiseen tulisi kaikkien koiran kauppaan osallistuvien satsata täysillä.
Eikä kyllä yllätä yhtään ainakaan mua. Liiallisen jalostamisen myötä tullut paljon luonnevikasia yksilöitä.
Tässä kyse ei ole jalostamisesta, vaan koirien pennuttamisesta. Jalostaminen on suunnitelmallista ja harkittua, pyrkimyksenä lisätä laatua, oli se laadun mielikuva mikä tahansa, ei pelkkää määrää.
Kaukkarista ilmestyy ensi-vuonna myös elokuva nimeltään Myrsky.. Toivottavasti ei käy niin kuin dalmatialaiselle tai berhandilaiselle elokuvien myötä, että tulee muoti rotuja.
Tätä tietysti sopii toivoa. Elokuvan antamalla realistisella kuvalla rodun ominaisuuksista kun ei välttämättä ole vaikutusta niihin jotka ruudussa näkevät jotain ja toteavat: -"mä haluun tommosen!" :jahas:
Koiran agressiivisuuteen vaikuttaa perityt taipumukset, kokemukset sekä opetus, fyysinen tila,
sisältäen esim. kiputilat ja hormoonaaliset toiminnat, sekä omistajan sen hetkinen tila. Se, että mikä näistä sitten onkaan merkittävin tekijä, onkin sitten kiintoisa kysymys. Kuitenkin lopputuloksessa, eli siinä miten koira käyttäytyy, kaikki vaikuttavat.
Olen kyllä sitä mieltä, että vaikka useat rähinät johtuvatkin siitä, että koira on epävarma, ne myös osassa tapauksissa tappelevat koska nauttivat siitä.
En silti suosi koiratappeluita, enkä ole pistänyt/päästänyt omiani mittelemään päälleni ryntääviä vastaan. Kyllä se on oma kenkäni tai käteni joka pysäyttää valtoimena törmäyskurssilla juoksevan, oli se sitten lähempänä kahta- tai kahdeksaakymmentä kiloa. Toistaiseksi ne eivät ole onneksi olleet kohtuuttoman äkäisiä.
Toinen henkilökohtainen mielipiteeni, joka todennäköisesti jonkun saa raivostumaan, on se etten itselleni halua niin isoa koiraa, ettenkö sitä pystyisi voimillani hallitsemaan, mikäli perus "ihmisen ja koiran välinen" kunnioitus ei jossain tilanteessa riitä.
Näin puhun niissä tilanteissa erotuomarina olleena.
Nyky-yhteiskunnassa liikuttaessa julkisilla kulkuneuvoilla ja paikolla, toimivin yhdistelmä luonteessa tuntuu olevan sellainen kaveri, jota vieraat saavat silitellä lähes poikkeuksetta ja suostuvat luovuttamaan sen pallonkin suustaan, ensimmäisenä ei ohitettaessa olla muille ärräämässä ja joka vaikkapa nukkuessasi junassa ei anna kenenkään uhkaavasti sinua/laukkuasi nykiä, varoittaa rähähdyksellä uhkaavissa tilanteissa ja tekee selväksi että on valmis tekemään sen seuraavan askeleen, jos on tarvis ja sallitaan.
On se hiton paljon vaadittu.
Vaikka niin hirveän kova ja paha onkin ;) :lol2:
Eli ei idiooteille elukkoja. Samaa mieltä olen.
