Okei, ehkä tämä sitten on vain urbaani legenda. Pk-puolen ihmiset vaan usein päivittelevät sitä, ettei esimerkiksi suojeluun sopivan dobberin löytäminen ole mikään piis of keik, koska laji vaatii niin vakaata hermorakennetta. Toki sitten hyviäkin ja jopa aivan mahtavia yksilöitä löytyy, tietenkin! Mistään purematilastoista en puhunut mitään. Mielestäni ne kertovat enemmän koiranomistajista kuin koirista.
Sinä taas vaikutit siltä, että johtajuus saavutetaan ja ylläpidetään tappelemalla, mikä on täysin väärä käsitys. Minulla on fyysistä yhteenottoa vastaan ihan vain sitä, että jos siihen joudutaan niin jokin on JO mennyt pahasti pieleen. Toki tilannetta voi yrittää korjata. Sen sijaan fyysisyyttä vastaan minulla ei mitään ole. Itsekin käytän koulutuksessa pakotteita, mikä taas ei koiran kanssa tappelemiseen liity millään tavalla.
Voihan sen koiran kanssa alkaa sitä painiakin harrastaa, mutta se on melkoinen osoitus omasta epävarmuudesta ja aseman pönkittämisestä. Lisäksi kun se raja keskinäisen "koskemattomuuden" osalta ylitetään, niin tie tulee olemaan pitkä ja kivinen. Painiin saa luultavasti uhrata illan jos toisenkin. Jos sen sijaan koira itse (siksi että jokin johtajuudessa on mennyt pieleen) käy johtajan päälle, niin toki siihen on vastattava tosissaan.
LISÄYS: Myös moni dobermann-ihminen harmittelee tuota rodun kannan huononemista joidenkin kasvattajien takia. Sama koskee toki kymmeniä muitakin rotuja, joten ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Viestini oli tarkoitettu kertomaan että normaalit yksilöt eivät ole niitä räyhääjiä ja tappelijoita vaan heikkohermoiset. Ja siis näissäkin tapauksissa ohjaaja on yleensä tehnyt jotain väärin. Heikkohermoisesta koirastakin saa oikein hyvän ja kivan kaverin oikeissa käsissä.