Taistelukoirat

[WTA]

Jos koirat on jalostettu, opetettu ja kasvatettu tappajiksi niin eikös se silloin ole niille melko luontaista toimintaa. Minut taas on opetettu aivan muuhun kuin tappelemaan (joskus kyllä kehässä mielelläni matsia otankin) joten en välttämättä sanois, että mulla mitään luontaista tappajan vaistoa on.

 

[WTA]

Ihan oikeat "taistelukoirat" ärsytetään, provosoidaan ja koulutetaan aggressiivisiksi toisia koiria kohtaan, ja tappeluiden häviäjät usein tapetaan arvottomana tai jätetään heitteille. Mikäli koiralta ei löydy tahtoa taistella, se tapetaan tai hylätään, sillä siitä ei ole omistajalle rahallista hyötyä. Harvoin ihmisetkään kuitenkaan kehässä purevat toisiaan verille, yrittävät tappaa toisensa jne. Jälkeenpäin ihmiset pääsevät vammoineen lääkärille kun koirat jäävät useimmiten omistajan tai jonkun vastaavan ammattitaidottoman ihmisen kokoonkursittavaksi.

Juu, vaikuttaa ihan samallaiselta eläinten taloudelliselta hyväksikäytöltä kuin esim. turkistarhaus. Mutta sellainen se ihminen vain on.

Tuskin se paimenkoirakaan siitä nauttii kun suden kanssa ottaa yhteen yöllä ja mahdollisesti kituu aamuun siellä pellon laidalla. Taloudellista hyväksikäyttöäkö vai mukavaa harrastetoimintaa?

 

[Widowmaker]

Jos koirat on jalostettu, opetettu ja kasvatettu tappajiksi niin eikös se silloin ole niille melko luontaista toimintaa. Minut taas on opetettu aivan muuhun kuin tappelemaan (joskus kyllä kehässä mielelläni matsia otankin) joten en välttämättä sanois, että mulla mitään luontaista tappajan vaistoa on.

Mullahan tosiaan on tollainen "tappelukoira" Shar Pei. Mitä olet mieltä pitäiskö mun viedä se jonnekin tappelemaan? Ainoa vaan et jos sen laittais toisen koiran kans tappelemaan, se painelis kahta sataa hatkaan. No, vois kai sitä silti kokeilla ku se on niin vitun luontaista tollaselle koiralle.

 

[WTA]

Mullahan tosiaan on tollainen "tappelukoira" Shar Pei. Mitä olet mieltä pitäiskö mun viedä se jonnekin tappelemaan? Ainoa vaan et jos sen laittais toisen koiran kans tappelemaan, se painelis kahta sataa hatkaan. No, vois kai sitä silti kokeilla ku se on niin vitun luontaista tollaselle koiralle.

Oot tainut kouluttaa sen erilailla kuin mitä yleensä taistelukoiria koulutetaan. Onhan meissä ihmisissäkin tappajia ja luulenpa, että eivät nämä tappajat niin paljoa eroa meistä tavallisista mattimeikäläisistä (siis fyysisesti). Näkisinkin, että ympäristö on muokannut niistäkin tappajia. Onhan täälläkin näimmä porukkaa joka on käymässä päälle kun vähän eriävää mielipidettä esittää eli on se näimmä melko luontaista joillekkin ihmisillekin.

 

[Moksu]

On hiukan eri asia kuin se että ihmiset moksii toisiaan tai painivat kehässä tuomarin silmän alla. Sitten kun törmäät kapakkareissulla tyyppiin, joka käy puukko kourassa sun päälle ja vannoo tappavansa sut, niin mieti sitten uudestaan kuinka nautinnollinen tilanne oli. Mä tulen katsomaan vierestä, kun sä taistelet henkesi edestä ja naureskelen, että voi kun tämä on WTA:lle niin lajityypillistä toimintaa

Voittajana tommosesta hengenvaarallisesta tilanteesta selviäminen tuntuu hyvältä. Yks parhaista fiiliksistä mitä voi kokea. Ja varmasti monet katsovat viereltä ehkä osittain peloissaan, mutta myös kiehtoutuneena näkemästään. Harvempi kääntää katsettaan pois.

Sitä en tiiä mitä koira ajattelee ja tuntee tuollaisista tappelutilanteista. Tuskin paljoa mitään, koska se on niiden luonteessa. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Vähän niinkuin ihmisillä. Pyrkivät sinne huipulle, mutta primitiivisimmin keinoin. Koirilla on se etu, että ne tuskin sen syvällisemmin tollaista asiaa ajattelevat.
Se mikä siitä tekee moraalisesti arveluttavaa on se, että ihmiset teettävät sen paskan työn toisilla, tässä tapauksessa koirilla. Eihän tappelemisessa yleensä mitään vikaa oo, kunhan sitä toteuttas ne jotka sitä haluavat.

En tiedä koirien omista mieltymyksistä, koiratappeluista ja siihen liittyvästä kulttuurista mitään, joten en osaa sanoa haluaako koirat tapella vai ei.

 

[Multivita]

Vaikka WTA:lla ei taida olla kovin vankkaa tietämystä tappelukoirista (ei kyllä minullakaan), niin mielestäni hänen jutuissaan on kuitenkin perää. Joskus olen miettinyt, että jos meidän staffi varastettaisiin ja vietäisiin koiratappeluihin, niin mitenköhän viihtyisi.. Uskon, että vallan hyvin ja se olisi valmiina kuin lukkari sotaan. Vaikka staffien tappelualttiutta on jalostuksella karsittu, niin onhan se edelleenkin rodun selkeä miinuspuoli. Aiemmin mainittuihin plussiin (luotettavuus, ihmisrakkaus jne..) verrattuna tuo on kuitenkin hyvin pieni ja hallittavissa oleva miinus. Eikä tuo tappelualttius meinaa sitä, että jokaiselle vastaantulevalle koiralle ärhennellään ja yritetään käydä päälle.

Esimerkiksi tämä meidän tapaus aloittaa ärinät lähes aina vain epäluonnollisisssa ja uhkavissa tilanteissa. Kuten jos vaikka kapeassa käytävässä tulee toinen koira omistajineen vastaan. Näissäkin tapauksissa räyhäämiskynnyksen ylittämiseen vaaditaan useimmiten toisen koiran agressiivista käyttäytymistä. Ja sanomattakin selvää, että räyhääminen kohdistuu siihen toiseen koiraan, ei omistajaan.

Täällä tulee usein esiin se, että tappelukoiria otetaan ulkonäön takia ja varmasti näin tapahtuukin. Ulkonäöstä on tosielämässä oikeaakin hyötyä. Avopuolisoni lenkkeilyttää koiraa myös yömyöhään emmekä asu missään eliittialueella, joten kaikenmista vekkulia kulmilla pyörii. Uskon, että koiran ulkonäkö saa mahdollisen päällekarkaajan miettimään asiaa uudestaan.

Sanokaahan joku koiratietäjä oma arvionne, että missä vaiheessa loppuu staffin ylitsepursuava ihmisrakkaus? Jos siis omistajan pälle tulee joku, niin mitä luulet, että tahvo tekee? Itse en uskalla mitään varmaa mennä sanomaan. Sillä se on ihan sama millainen rantojenmies tai muu mörkö tulee koiraamme rapsuttelemaan ja emäntää kehumaan, niin aina on koira onnesta sekaisin..

 

[sd-]

Sanokaahan joku koiratietäjä oma arvionne, että missä vaiheessa loppuu staffin ylitsepursuava ihmisrakkaus? Jos siis omistajan pälle tulee joku, niin mitä luulet, että tahvo tekee? Itse en uskalla mitään varmaa mennä sanomaan. Sillä se on ihan sama millainen rantojenmies tai muu mörkö tulee koiraamme rapsuttelemaan ja emäntää kehumaan, niin aina on koira onnesta sekaisin..

toi on niin totta meidänkin amstaffin kohdalla :D jos koiraa koittaa rapsuttaa joku mummo tai pultsari tuolla ulkona niin koirahan menisi syliin mielellää ottaa parit kehut vastaan ja ei tahtoisi päästää uudesta "kaverista" irti ja jatkaa lenkkiään.

toi meidän likan puuhun hyppimis / roikkumis leikit aina karsii vähän noita mummoja rapsuttelemasta tota kun kattoo että mikä apinan risteytys toi on kun koira roikkuu jossain oksan varassa ilmassa.

mutta uskon kyllä että sitten kun on tositilanne että ilmassa on agressiivisuutta ja pelkoa niin koira aistiisen ja kääntyy kyllä omistajansa puolta suojelemaan.

 

[peehoo]

Sanokaahan joku koiratietäjä oma arvionne, että missä vaiheessa loppuu staffin ylitsepursuava ihmisrakkaus? Jos siis omistajan pälle tulee joku, niin mitä luulet, että tahvo tekee? Itse en uskalla mitään varmaa mennä sanomaan. Sillä se on ihan sama millainen rantojenmies tai muu mörkö tulee koiraamme rapsuttelemaan ja emäntää kehumaan, niin aina on koira onnesta sekaisin..

Meidän staffi on kanssa ihan banaanina aina kun joku tulee lenkillä silitteleen ja rapsutteleen. Toisaalta se on ollut samaan aikaan suojeleva miedän vauvaa kohtaan, eli mennyt lastenvaunujen ja vieraan ihmisen tai vieraan koiran väliin. Ei se ole murissut tai mitään, mennyt vain seisoon väliin tyyliin että ei tartte tulla lähemmäs. Oikeista uhkatilanteista ei ole kokemusta, mutta olettaisin myös että staffistakin löytyy puolustajatyyppi jos omistajaa uhattaisiin.

Meidän staffin kasvattajalla kävi joskus murtovarkaita siten, että rosmot oli olleet eteisessä roudaamassa stereoita tms. ja kasvattajan staffit (3 kpl) viereisessä huoneessa vetämässä zetoria. Eli ei taida staffista olla vahtikoiraksi. Meidän puupää haukkuu kyllä ovikellon, koputuksen ja meinaa pissiä innostuksesta alleen kun joku tulee kylään. Olen tuuminut, että meteliin kyllä herää jos joku pyrkii yöllä sisään mutta rosmoa odottaa lähinnä kuoliaaksi nuoleminen.

 

[finfighter]

Ei muuta kuin sopivaa rotua etsimään.. Itse olen ollut omiin koiriini erittäin tyytyväinen. Kaukkarissa miellyttää sen lojaalisuus ja älykkyys. espanjalaisessa taas sen tasapainoisuus. Keskenään ovat erityyppisiä koiria, mutta myös yhtäläisyyksiä löytyy.. Jos miinus puolia pitää kaukkarista mainita, niin karvanlähtö on niin isosta koirasta melkoinen ja kun se karva on vielä pitkää.. Karvanlähtö aikaan välillä on koko piha ihan karvan peitossa. Toisaalta ne taas viihtyy kovillakin pakkasilla ulkona niin hyvin, että välillä tuntuu, että mitä kovemmat pakkaset,niin sitä vaikeampi on sisälle saada..
Espanjalaisesta taas niitä miinuspuolia ei oikeastaan sillä lailla ole(minun mielestä), no ehkä vähän aktiivisempi saisi olla.. Ainakin tuo meidän uros toisinaan vaikuttaa melkeinpä laiskalta..

Joo sama se kaverin espanjalainen! Makoilee vaan ja ei turhasta liiku. Heräilee aina kun joku tulee pihalle. Saas kaattoo minkä sitä hankkii! Espanjalaisessa kiehtoo juuri tuo iso koko ja sen rauhallisuus(ei turhista rähise). Kaukkari on myös kiehtova ja nätti koira,mutta mitä olen ymmärtänyt niin enemmän yhden ihmisen koira. Ottaa kyllä huomioon muun perheenkin,mutta ei ole niin "sosiaalinen" kuin espanjalainen.

 

[Susi1]

Meillä ainakin kaukkarit mielistelee koko perhettä. Lasten kanssa aivan loistava. Lapset välillä roikkuvat toinen toisessa korvassa ja toinen toisessa.. eikä koira ole huomaavinaan.. on myös loistava lasten vahti. Koira makoilee aina ulkona sillä lailla että lapset ovat näkyvissä ja heti jos jotain sattuu, niin koira tulee heti ilmoittamaan.. Tosin niin toimii myös espanjalainen.. Kaukkarissa on kyllä nähtävissä selkeästi se ero, että jos minä käskytän se toimii heti ja kun emäntä käskyttää, niin asiat tehdään vähän hitaammin.. Kaukkria on myös emännän vaikeampi lenkittää, koska vaikka koira tottelee ja kulkee rinnalla, niin jos jokin tilanne tulee niin silloin kyllä emäntä menee sukkana perässä.. Tarkoitan että jos on jokin mielenkiintoinen asia esim. toinen koira, narttu kiimassa tai sitten jokin asia mikä koiran mielestä on uhka.. Tässä suhteessa espanjalainen on helpompi.. Uskoo paremmin myös emäntää.. Silti hienoja rotuja molemmat.

 

[Multivita]

Eli ei taida staffista olla vahtikoiraksi. Meidän puupää haukkuu kyllä ovikellon, koputuksen ja meinaa pissiä innostuksesta alleen kun joku tulee kylään. Olen tuuminut, että meteliin kyllä herää jos joku pyrkii yöllä sisään mutta rosmoa odottaa lähinnä kuoliaaksi nuoleminen.

Ihan sama juttu meillä. Ovikellot ja itse keksimänsä möröt kyllä pistää ojennukseen, mutta vieraita kulkijoita ei varmasti. Mein staffi ei valitettavasti meinaa laskea alleen, vaan usein myös se tekee sen. Eikä huoli olla mitään uusia tuttavuuksia vaan joskus riittää, että tulee itse töistä kotiin. Sitten ollaan niin korvat luimussa ja nolona.. Ei siinä oikeen raaski suuttua kusilammikon takia.

 

[WTA]

Alettiin sitten kaverin kans väätämään lisää tuosta koiratappelujen hyväksyttävyydestä ja siitä kuinka ihminen käyttää eläimiä hyväksi. Itse näkisin, että koiratappelut jos sellaisia järjestettäisiin eivät oli edes niin tuomittavaa kuin tuo aikaisemmin mainitsemani turkistarhaus. Näkisinkin, että nuo tarhattavat "turkit" kärsivät enemmän kuin mitä koiratappelijat ja puhumattakaan lukumäärästä. Entä jos koiriakin tarhattaisiin turkiksiksi olisiko se paha homma. Vai onko koirat vain niin paljon söpömpiä kuin muut eläimet ja sen takia niitä pitää kohdella erilailla? Entä villikoirat? Itse en vastusta turkistarhausta tai muutakaan eläinten taloudellista hyväksikäyttöä, tykkään syödä lihaa ja juoda maitoa. Niin se vain on, että luonnonlait näyttävät pätevän vieläkin, eli vahvat syövät heikot. Tässä tapauksessa käyttävät taloudellisesti hyväksi.

 

[Widowmaker]

Niin kauan kun Suomen laki antaa luvan turkistarhaukseen, se on ok. Ja sitten kun valtiolta tulee lupa koiratappeluihin, ni sekin on ok.

 

[pat]

Se että koira ei siedä muita saman sukupuolen edustajia lähelleen ja kokee tukalaan tilanteeseen joutuessaan olonsa niin epämukavaksi, että haluaa tappaa toisen, ei vielä tarkoita sitä että koirat nauttisivat koiratappeluista. Tappelukoirista on jalostettu sellaisia, että ne kehään laitettaessa puolustavat itseään henkeen ja vereen.

Voisi kuvitella koiran laumaeläimenä pystyneen alunperin sietämään toisia koiria ympärillään. Ei koiran taipumus laumahierarkiaan ole todellakaan jokaisen lajiedustajan nistimistä. Kyllä se eteneminen ja huipulla oleminen tapahtuu ihan muin keinoin.

Luonnostaan kaikille koirille aggressiivisten koirarotujen jalostuksen on täytynyt lähteä nimenomaan heikkohermoisista ja heikkopäisistä yksilöistä. Järjellä ajateltuna se on kuitenkin laumaeläimelle melkoinen virhe, sillä se ei ole yksin läheskään yhtä tehokas kuin laumassa (ruuan hankinta, lisääntyminen jne.)

Kuka voi lopultakaan koskaan tietää mitä koiran päässä liikkuu. Mun arvaus on, että koira tappelee ja on aggressiivinen epävarmuuttaan. Varma koira ei tunne oloaan uhatuksi -> ei tappelua. Ainakin "normaaleissa" koiraroduissa koiralla on aina palikat vinksallaan mikäli se on muita kohtaan aggressiivinen. Harmi että joitain rotuja on jalostettu olemaan epäileviä ja tuntemaan itsensä uhatuksi jokaisen koiran kohdalla. Pennusta asti kovasti sosiaalistamalla (vain positiivisia koirakontakteja) ja kasvattamalla koiran itseluottamusta, saadaan tällaisen rodun edustajastakin hyvällä tuurilla kohtalaisesti muiden kanssa toimeentuleva.

Ja ne joita kiinnostaa hurjan tappelukoiran omistaminen, niin ottakaa ihan mikä tahansa pentu ja antakaa muutaman isomman ja aggressiivisen koiran hyökätä sen kimppuun. Lupaan, että teillä on kädessänne koira joka tappelee ja rähisee aina ja kaikkialla koiria nähdessään. Teettäkää koiralla sitten pentue ja antakaa emän siirtää opittu käyttäytymismalli pentuihin. Jatkakaa tätä. Pikkuhiljaa teillä on kokonaan uusi linja, joka siirtää automaattisesti perimässään koira-aggressiivisuutta.

Jalostakaa eteenpäin niin, että risteytätte isoleukaisten kanssa ja valitkaa sukua jatkamaan vain lihaksikkaimmat yksilöt. Pian teillä on uusi uljas tappelukoirarotu. Ja mistä kaikki alkoi? Yhden pennun epävarmuudesta ja pelosta huonojen kokemustensa tähden. Selittäkää sitten vielä itsellenne, että koira oikeasti nauttii tappelusta ja se on sille luonnollista käyttäytymistä.

 

[Soppis]

Se että koira ei siedä muita saman sukupuolen edustajia lähelleen ja kokee tukalaan tilanteeseen joutuessaan olonsa niin epämukavaksi, että haluaa tappaa toisen, ei vielä tarkoita sitä että koirat nauttisivat koiratappeluista. Tappelukoirista on jalostettu sellaisia, että ne kehään laitettaessa puolustavat itseään henkeen ja vereen.

Voisi kuvitella koiran laumaeläimenä pystyneen alunperin sietämään toisia koiria ympärillään. Ei koiran taipumus laumahierarkiaan ole todellakaan jokaisen lajiedustajan nistimistä. Kyllä se eteneminen ja huipulla oleminen tapahtuu ihan muin keinoin.

Luonnostaan kaikille koirille aggressiivisten koirarotujen jalostuksen on täytynyt lähteä nimenomaan heikkohermoisista ja heikkopäisistä yksilöistä. Järjellä ajateltuna se on kuitenkin laumaeläimelle melkoinen virhe, sillä se ei ole yksin läheskään yhtä tehokas kuin laumassa (ruuan hankinta, lisääntyminen jne.)

Kuka voi lopultakaan koskaan tietää mitä koiran päässä liikkuu. Mun arvaus on, että koira tappelee ja on aggressiivinen epävarmuuttaan. Varma koira ei tunne oloaan uhatuksi -> ei tappelua. Ainakin "normaaleissa" koiraroduissa koiralla on aina palikat vinksallaan mikäli se on muita kohtaan aggressiivinen. Harmi että joitain rotuja on jalostettu olemaan epäileviä ja tuntemaan itsensä uhatuksi jokaisen koiran kohdalla. Pennusta asti kovasti sosiaalistamalla (vain positiivisia koirakontakteja) ja kasvattamalla koiran itseluottamusta, saadaan tällaisen rodun edustajastakin hyvällä tuurilla kohtalaisesti muiden kanssa toimeentuleva.

Ja ne joita kiinnostaa hurjan tappelukoiran omistaminen, niin ottakaa ihan mikä tahansa pentu ja antakaa muutaman isomman ja aggressiivisen koiran hyökätä sen kimppuun. Lupaan, että teillä on kädessänne koira joka tappelee ja rähisee aina ja kaikkialla koiria nähdessään. Teettäkää koiralla sitten pentue ja antakaa emän siirtää opittu käyttäytymismalli pentuihin. Jatkakaa tätä. Pikkuhiljaa teillä on kokonaan uusi linja, joka siirtää automaattisesti perimässään koira-aggressiivisuutta.

Jalostakaa eteenpäin niin, että risteytätte isoleukaisten kanssa ja valitkaa sukua jatkamaan vain lihaksikkaimmat yksilöt. Pian teillä on uusi uljas tappelukoirarotu. Ja mistä kaikki alkoi? Yhden pennun epävarmuudesta ja pelosta huonojen kokemustensa tähden. Selittäkää sitten vielä itsellenne, että koira oikeasti nauttii tappelusta ja se on sille luonnollista käyttäytymistä.

Hienoa että joku jaksaa/haluaa nähdä vaivaa, hyvin kirjoitettu.
Jospa tää "taistelukoira-keskustelu" alkais jo oleen nähty.. Hauskaa viihdykettä ollu!! :D

 

[juha79]

Ainahan sitä uusia kuvia ja artikkeleja löytyy jatkossakin... toivottavasti tää ei lou kovinkaan pian.

 

[rasvis]

Pikkuhiljaa teillä on kokonaan uusi linja, joka siirtää automaattisesti perimässään koira-aggressiivisuutta.

Ymmärsin kyllä pointin, mutta käsittääkseni tuohon hankittujen ominaisuuksien geneettiseen periytymiseen uskoo aika harva nykyään.

 

[Susi1]

Se että koira ei siedä muita saman sukupuolen edustajia lähelleen ja kokee tukalaan tilanteeseen joutuessaan olonsa niin epämukavaksi, että haluaa tappaa toisen, ei vielä tarkoita sitä että koirat nauttisivat koiratappeluista. Tappelukoirista on jalostettu sellaisia, että ne kehään laitettaessa puolustavat itseään henkeen ja vereen.

Voisi kuvitella koiran laumaeläimenä pystyneen alunperin sietämään toisia koiria ympärillään. Ei koiran taipumus laumahierarkiaan ole todellakaan jokaisen lajiedustajan nistimistä. Kyllä se eteneminen ja huipulla oleminen tapahtuu ihan muin keinoin.

Luonnostaan kaikille koirille aggressiivisten koirarotujen jalostuksen on täytynyt lähteä nimenomaan heikkohermoisista ja heikkopäisistä yksilöistä. Järjellä ajateltuna se on kuitenkin laumaeläimelle melkoinen virhe, sillä se ei ole yksin läheskään yhtä tehokas kuin laumassa (ruuan hankinta, lisääntyminen jne.)

Kuka voi lopultakaan koskaan tietää mitä koiran päässä liikkuu. Mun arvaus on, että koira tappelee ja on aggressiivinen epävarmuuttaan. Varma koira ei tunne oloaan uhatuksi -> ei tappelua. Ainakin "normaaleissa" koiraroduissa koiralla on aina palikat vinksallaan mikäli se on muita kohtaan aggressiivinen. Harmi että joitain rotuja on jalostettu olemaan epäileviä ja tuntemaan itsensä uhatuksi jokaisen koiran kohdalla. Pennusta asti kovasti sosiaalistamalla (vain positiivisia koirakontakteja) ja kasvattamalla koiran itseluottamusta, saadaan tällaisen rodun edustajastakin hyvällä tuurilla kohtalaisesti muiden kanssa toimeentuleva.

Ja ne joita kiinnostaa hurjan tappelukoiran omistaminen, niin ottakaa ihan mikä tahansa pentu ja antakaa muutaman isomman ja aggressiivisen koiran hyökätä sen kimppuun. Lupaan, että teillä on kädessänne koira joka tappelee ja rähisee aina ja kaikkialla koiria nähdessään. Teettäkää koiralla sitten pentue ja antakaa emän siirtää opittu käyttäytymismalli pentuihin. Jatkakaa tätä. Pikkuhiljaa teillä on kokonaan uusi linja, joka siirtää automaattisesti perimässään koira-aggressiivisuutta.

Jalostakaa eteenpäin niin, että risteytätte isoleukaisten kanssa ja valitkaa sukua jatkamaan vain lihaksikkaimmat yksilöt. Pian teillä on uusi uljas tappelukoirarotu. Ja mistä kaikki alkoi? Yhden pennun epävarmuudesta ja pelosta huonojen kokemustensa tähden. Selittäkää sitten vielä itsellenne, että koira oikeasti nauttii tappelusta ja se on sille luonnollista käyttäytymistä.

Hienosti kirjoittettu täytyy myöntää.. Mutta esimerkiksi kaukasianpaimenkoira ei ole jalostettu rotu, vaan on kehittynyt itsestään luonnon valinnan seurauksena, alueella jossa ei ole päässyt risteytymään toisien rotujen kanssa. Tämän seurauksena vain isoimmat, vahvimmat, älykkäimmät ja aggressiivisimmat yksilöt jäivät henkiin, alueella jossa alituinen nälän-hätä, taistelu susia vastaan ja karut olosuhteet muovasivat kaukkarista sellaisen kuin me sen tänäpäivänä tunnemme. Kaukasianpaimenkoira on n.2000-3000 vuotta vanha rotu ja on yksi maailman vanhimmista koira-roduista. Kaukasianpaimenkoiran rodun-omaiseen käytökseen kuuluu aggressivisuus toisia koiria kohtaan. Eli en allekirjoittasi sitä että koirien aggressivisuus toisia koiria kohtaan on jalostettu, vaan uskoisin sen olevan osa niiden luontaista käytöstä. Koirat ovat laumaeläimiä ja se oma lauma on aina ollut sille koiralle se henkiin jäämisen tae. Eli koiran on täytynyt olla aggresiivinen vieraita koiria kohtaan, koska ovathan vieraat koirat edustaneet kilpailevaa laumaa.
Asia on ennemminkin niin että nyky-ajan koirat mitkä ovat jalostettuja ihmisten toiveiden mukaiseksi, ovat lauhkeita toisia koiria kohtaan.. Otetaan nyt esimerkiksi joku kultainen nuotaja.. Ei semmoisella luonteella koira kovin kauaa luonnossa pärjäisi.. Asia on niin että lauhkeat koirat ovat ihmisten jalostamia eikä päinvastoin.. Kaikki vanhimmat koirarodut(laumanvartija rodut), ovat epäluuloisia vieraita kohtaan ja aggresiivisia toisia koiria kohtaan. Sen takia nämä rodut ovatkin pisimpään säilyneet.

 

[Moksu]

Voisi kuvitella koiran laumaeläimenä pystyneen alunperin sietämään toisia koiria ympärillään. Ei koiran taipumus laumahierarkiaan ole todellakaan jokaisen lajiedustajan nistimistä. Kyllä se eteneminen ja huipulla oleminen tapahtuu ihan muin keinoin.

Millä keinoilla se eteneminen ja huipulla oleminen tapahtuu?

Käsittääkseni nuo luonnossa tapahtuvat yhteenotot ja koiratappelutkaan eivät ole tu tö deth. Tietenki rapatessa roiskuu.

 

[Dobermann]

Asia on ennemminkin niin että nyky-ajan koirat mitkä ovat jalostettuja ihmisten toiveiden mukaiseksi, ovat lauhkeita toisia koiria kohtaan.. Otetaan nyt esimerkiksi joku kultainen nuotaja.. Ei semmoisella luonteella koira kovin kauaa luonnossa pärjäisi.. Asia on niin että lauhkeat koirat ovat ihmisten jalostamia eikä päinvastoin.. Kaikki vanhimmat koirarodut(laumanvartija rodut), ovat epäluuloisia vieraita kohtaan ja aggresiivisia toisia koiria kohtaan. Sen takia nämä rodut ovatkin pisimpään säilyneet.

Itseasiassa yllätyin kun kuulin eräältä tutulta kasvattajalta etteivät kultaiset noutajat niin järin kultaisia nykään ole - siis luonteeltaan.

Ei se sun kaukkariskaan luonnossa pärjäisi Vaikka niin hirveän kova ja paha onkin ;) :lol2: