Suuttuminen ja tavaroiden paiskominen

[SerialLoser]

Kerran vuosia sitten, kun oli logitechin langaton hiiri käytössä ja se oli jo takkuillut melko pitkän aikaa, kunnes se alko kunnolla jökkkimään, niin paiskasin hiiren täysillä takkahuoneen lattialle. Se oli sen hiiren tarina. :D

Muuten en ole tavaroita pasikinu, taitaa olla juurikin naisten juttuja tommoset.

Toi on kyllä sellanen homma, että vaikka itekään en muistaakseni ole koskaan ilmaisut vihaani tavaroita sinkoamalla, niin tietokoneet ja niiden oheislaitteet ovat olleet lähimpänä päätyä maatakiitävälle radalle, tai sinne päin.

 

[Fiona]

Osoittaa melkoisen puutteellista itsehillintää jos on pakko ruveta riehumaan ku sylettää.

Näinpä. Helppo varmaan meikäläisen sanoa, kun oon luonteeltani aika perusrauhallinen. Siinä vaiheessa kun tekisi mieli alkaa huutaa solvauksia toiselle, suljen yleensä suuni kokonaan, jottei tulisi sanottua jotain mitä ei todella tarkoita. Riidan aikana haukkuminen kertoo mielestäni enemmän sanojasta kuin toisesta osapuolesta... Sama noiden kamojen paiskomisien kanssa! Jos tarvii paiskoa tavaroita seiniin kiukkunsa ilmaisemiseksi, voisi vaikka katsoa peiliin. Varsinkin, jos riehuminen on toistuvaa... Asiat riitelee, ei ihmiset ;)

 

[pat]

Riidan aikana haukkuminen kertoo mielestäni enemmän sanojasta kuin toisesta osapuolesta... ... Asiat riitelee, ei ihmiset ;)

Näin on. Mä en oo ikinä ymmärtänyt sitä riitelytyyliä, että haukutaan toista tai päästetään jotain hirveitä solvauksia tai yleensäkään mitään sellasta, mikä vois satuttaa pahaan paikkaan. Pitää suhteessa sen verran luottamusta ja perusturvallisuutta pyrkiä säilyttämään, että riidellessäkin pidetään tietyistä asioista kiinni.

Pahinta mitä voisin suustani toiselle päästää (jotain asiatonta siis) ois varmaan joku "haista *****!" tms. Tosi mielikuvituksetonta, mutta juuri siksi niin epähenkilökohtaista. Ja minä myös oletan, että mulle sanotusta otetaan sitten täysi vastuu, eikä pistetä suuttumuksen piikkiin. Mää oonki tiukka täti :evil:

 

[D.W.A.M]

Ex-mamma heitti kivillä ja yritti lyödä lapiolla, kun tulin 9.00 aikaan aamulla olutfestareilta.

Muahahaa Tämä on kyllä jotenkin sympaattinen reaktio... Toivottavasti ei aiheuttanut vaurioita. :kippis1:

 

[AnaHoo]

Oli rappusilla vastassa, kun kävelin pihatietä. Kivet ja lapio tais olla ekat, mitä käteen sattu. Ei tullu vaurioita, mutta tuo oli ensimäinen kerta, kun teki oikeesti mieli antaa takasin, vaikka oli ennenkin purrut, heitellyt ja läpsinyt, vaan saimpas hillittyä itteni. Oltas varmasti oltu käräjillä, jos niin olis käynyt.

 

[HC76]

Se on muuten jännä miten naiset kuvittelee olevansa oikeutettuja käyttämään väkivaltaa miestään kohtaan sillä verukkeella että "mies ei saa lyödä naista".

 

[AnaHoo]

Se on muuten jännä miten naiset kuvittelee olevansa oikeutettuja käyttämään väkivaltaa miestään kohtaan sillä verukkeella että "mies ei saa lyödä naista".

Näimpä. Tosin nykynen emäntä ei ole ikinä turvautunut tällaiseen menettelyyn. Entinen taas monta kertaa. Joskus, kun läpsi, otin ranteesta kiinni ja hieman puristelin, niin alko uhkailemaan poliisilla. Ihmettelen, miten kestin tuota niinkin pitkään. Lapio-episodin jälkeen pakkas kamansa, eikä ole takasin tullut:D

 

[Rankkuri]

Se on muuten jännä miten naiset kuvittelee olevansa oikeutettuja käyttämään väkivaltaa miestään kohtaan sillä verukkeella että "mies ei saa lyödä naista".

Oon ihmetelly ite samaa monet kerrat. Oonki sanonu joskus muijalle ku se on alkanu heilumaan, että jos se on tarpeeks kova mimmi lyömään niin se on kans tarpeeks kova mimmi ottamaan lyönnin vastaan.

En mä kyl naista menis koskaan lyömään, mutta tolla saa eukon ainakin miettimään kaks kertaa sitä huitomista.

 

[HC76]

Entinen taas monta kertaa. Joskus, kun läpsi, otin ranteesta kiinni ja hieman puristelin, niin alko uhkailemaan poliisilla.

Jep, vähän samoja kokemuksia. Nainen saa lyödä, läpsiä ja potkia. Sitten kun rauhottaa naisen, niin uhkaillaan poliisilla. Aika low. Onneksi ei tullut turpaan tempastua koskaan. Oli se aikamoista elämää.

Eipä mikään ihme ettei se suhde kestänyt.

 

[timse]

Kun olin antanu pikkuveljelle liikaa jotain ärsyttävää hommaa niinkuin pesukoneen tyhjentämistä tai imurointia itse lähtiessäni kauppaan, neuvokas veli heitti kerrostalon parvekkeelta päälleni helvetillisen vesi-ilmapallon.

Kun näki mun rynnistävän takaisin porraskäytävään, sulkeutui vessaan kuuntelemaan mun kiroilua ja vaatteiden vaihtoa. Illalla sitten naurettiin koko jutulle.

Kerran kun isä oikein vittuili niin heitin rätillä. Just olin pessy auton niin tuli ihan pokkana valittamaan ettei autoa ollu pesty ainakaan vuoteen... eikä uskonu todisteluja/puhetta - täysin älytöntä! Ehti pahus sulkea oven väliin. Vieläki harmittaa kun muistelen tapausta. Isällä oli muutenkin tapana olla myöntämättä yhtään mitään, jos kerran oli jotain saanu päähänsä niin niin se oli, jos yritti väitti muuta niin "oli joku ongelma". Yllytettyään kauheaan riitaan hän päätti yleensä sanomalla "ja tällänen kauhea huuto, mä ainakin oon ihan rauhallinen, miks sä huudat?" ja käveli pois... siinä oli kyllä oikein vittuilun expertti, perkeles! :curs:

Muutoin en ole mitään heitelly, tosin itsepuolustuksena nyrkki ja silloinkin palleaan, ja tatamilla vastustajia enemmän tai vähemmän tosissaan. Kunnolla jos vituttaa niin sitä vaan tärisee, puree hammasta ja rystyset valkosena puristaa käsiä nyrkkiin... mutta meneepä ohi jossain 3sec, sitten tuntuu jo paljon paremmalta kun alkaa vaan ettiä muuta ajateltavaa/tekemistä.

Exää harmitti aina vietävästi kun riitelyn aikana en ruvennu huutamaan tai heiluttelemaan mitään vaan puhuin korostetun rauhallisesti ja vittumaisesti... huolimatta siitä mitä hän syytää niskaan. Vedinpäs siinä pidemmän korren, HAH!. Tähän asti kaikki vittuilijat/harmit on ollu höyhensarjaa isään verrattuna niin ei mitään ongelmaa säilyttää tyyneyttä.

 

[PikkuT]

Joskus nuorempana pojuna paiskasin jääkaapin oven päreiksi, siinä taitaa olla ainut paiskominen. Ehkä sitä on iän myötä tasoittunut hieman, vaikka tempperamenttia tuntuu olevan joskus nykyänkin havaittavissa. On muuten äärimmäisen hienoa riitelyn aikana toisen ollessa räjähtämispisteessä sanoa tyynen rauhallisesti, ilmeenkään värähtämättä: "Nyt minua harmittaa, lähden käymään ulkona..."

 

[SerialLoser]

Kertaalleen kännipäissäni löin turhautuneena käteni ovesta läpi.

Osoittaa melkoisen puutteellista itsehillintää jos on pakko ruveta riehumaan ku sylettää.

Äh, no nyt kun tuon luin, niin pitää korjata aiempaa ylpistelyä, että en ole heittänyt mitään...en niin, paitti pikkupentuna, mutta kerrattain sain, joskus 21-vuotiaana,
silloiselta tyttökaveriltani mielestäni suunnattoman aiheetonta ripitystä, ja puhelimesta palattuani purin kiukkuni solukämpän vessan oveen.
Siihen tuli kaksi reikää, mutta se nyt oli paperia koko ovi.

 

[Fättis]

Kauheita muistikuvia palaa mieleen kun tätä trediä lukee...

Kerran (tai pari) teininä paloi hermo totaalisesti isän kanssa...piti päästä Uutena Vuotena kaupungille, vaan tyhmyyksissäni sain kotiarestia ja menot kuulema peruuntui. Ensin hiukan henkistä painia ja kun en pärjännyt latasin kirjahyllystä isääni kohti kaikki äidin 6 paksua ja isoa keittokirjaa ja keräsin salamana kamppeet kainaloon ja karkasin ovesta ulos enkä jäänyt katsomaan osuiko kirjat maaliin... vähän jänskätti palata yöllä kotiin

 

[Emmah]

Äkkiseltään ei muistu mieleen tollaista tilannetta, että ois kamat käsistä lennelly. Ihmisten kanssa harvemmin hermo menee, sen asian oon ratkaissut niin, että vittupäitten kanssa mun ei tarvitse olla tekemisissä. Puolestaan koneitten kanssa voi joskus olla hermot tiukilla. Pari kertaa on tietokoneen näppistä joutunut hakkaamaan - harmi kyllä nykyisen läppärin kanssa joutuu olevan paljon helläkätisempi.

 

[Salomaha]

Johonkin oveen oon reiän potkassut joskus. Ei niitä kamoja viitsi heitellä kun ne hajoaa usein :/

 

[Tupla-J]

Siihen tuli kaksi reikää, mutta se nyt oli paperia koko ovi.

Eiköhän se meikäläisen uhriksi päätynyt dörtsi ollut ihan yhtä hepposta tekoa. En mä sillon vielä reenannu.

 

[123itsnd]

Kauheita muistikuvia palaa mieleen kun tätä trediä lukee...

Kerran (tai pari) teininä paloi hermo totaalisesti isän kanssa...piti päästä Uutena Vuotena kaupungille, vaan tyhmyyksissäni sain kotiarestia ja menot kuulema peruuntui. Ensin hiukan henkistä painia ja kun en pärjännyt latasin kirjahyllystä isääni kohti kaikki äidin 6 paksua ja isoa keittokirjaa ja keräsin salamana kamppeet kainaloon ja karkasin ovesta ulos enkä jäänyt katsomaan osuiko kirjat maaliin... vähän jänskätti palata yöllä kotiin

Tuostako juontuu se, ettet tykkää kokata..

 

[Omskakas]

Kanadalaisesta tutkimuksesta parisuhdeväkivallasta...

Female Vs. Male Perpetrated Violence As A %age Of All Respondents:

Minor Violence..................... % of females % of males
Threw an object (not at partner)..23.6.........15.8
Threaten to throw object............14.9..........7.3
Threw object at partner..............16.2..........4.6
Pushed or grabbed......................19.8.........17.2
Severe Violence
Slapped, punched, kicked.............15.8.........7.3
Used weapon.............................3.1...........0.9
Violence as self defense...............9.9..........14.8
Alcohol factor ............................8.0..........16.0
My partner needed medical help....14.3..........21.4
Overall Violence............................39.1..........26.3
http://www.lectlaw.com/files/fam27.htm

 

[lIhaa]

Eiköhän se meikäläisen uhriksi päätynyt dörtsi ollut ihan yhtä hepposta tekoa.

Teininä korismatsissa tein kauniin riiston ja laskettelin puolesta kentästä yksin korille, jossa hutiloin lay-upin ohi. Turhautumisen purin lyömällä pari-kolme tuumaa paksua liukuovea. Ovi selvisi vahingoitta, mutta kämmenestä sen sijaan meni yksi luu kokonaan poikki. Opetti hyvin purkamaan aggret verbaalisesti siitä eteenpäin.

 

[Lumi]

Mulla toi raivon purkaminen esineiden hajottamiseen ei edes toimis, koska varmaan halvaantuisin raivosta jos tajuaisin ihan itte heittäneeni vaikka puhelimen päreiksi ja hajoittaneeni samalla vaikka ikkunan, ihan vaan koska nyt teki mieli. Sitten kun ei ole edes enää ehjää puhelinta johon purkaa paineitaan, joutusin varmaan antamaan itselleni selkään, mikä ei ensinnäkään ole kivaa ja eikä toisekseen myöskään helppoa.

En kyllä äkkiseltään muista heitelleeni esineitä edes yksinäni, ainakaan ikinä en ketään kohti (ketään kohti en tosin osu edes silloin kun pitäis vaikkapa jotain heittää, joten se siitä). Ei kyllä löydy siihen taipuvaisia eksiä tai nyksiäkään, sen verran patoutuneessa seurassa todennäköisesti liikun. Esineiden rikkominen sinällään on kyllä kivaa, sitä ei voi kieltää, mutta siitähän menee puolet huvista hukkaan jos on ihan raivosta sumeana. Siskon remppatyömaalla pääsin vasta hajottamaan keittiön kaappeja ja ai että oli hauskaa taas pienellä ihmisellä!