Suuttuminen ja tavaroiden paiskominen

[spitfire]

Vessa oli Hollantilainen jossa mukava vaakataso joka kerää kaiken mössön siihen lepäämään ellei sitä puhdista aina käynnin jälkeen.

on muuten sen verran vekkuli pönttö, että oli siinä Spitfirellä ekaa kertaa silmät ymmyrkäisinä Hollannissa ollessaan, että kuka saatanan happopää täällä on päässyt päättämään paskapönttöjen muodosta??!!

Ekaa kertaa kun tuli "tosi" tilanne x3 niin piti vetästä kyykkypaskat kun ei viittiny persposkiaan alkaa halpispaperilla vereslihalle raapimaan. Onko sitä hasaa pakko poltella joka paikassa?:jahas:


Tuli tuosta ketjun aiheestakin mieleen yhden naispuolisen kaverini selitys. Häntä kun vitutti kuulemma !kerran! niin paljon, että lampsi astiakaapille ja päätti vetästä sieltä parit rauhoittavat lattialle. "ei tuo on liian hyvä... eikä tuo... eikä tuo... no mutta tuo!" Lautanen kouraan ja sekunnin jälkeen takaisin kaappiin ja sohvalle istuskelemaan ja hetken kuluttua repesi nauramaan. Olisi kuulemma alkanut vituttaa sukkasillaan keittiön lattiaa imuroimaan. Itsehän ne sieltä joutuu kuitenkin siivoamaan.

Valitettavasti kyseinen mimmi seurustelee, joten näinkin viksu yksilö jäi nappaamatta, prkl!

Itse en muista hajottaneeni muuta kuin isoveljen oven (10v) ja hampaan nyrkillä (7v). Ovi meni jalalla rikki kun oli pistetty ,perhana vie, lukkoon spitfiren naaman edestä. Hampaat meni vittuilun lopettamiseen. Jälkimmäistä on kyllä tullut kaduttua pidemmän aikaa, varsinkin kun kuulin ja tehneeni sen vasta joku 7 vuotta sitten:(... Taitaa olla muuten ainoa kerta kun olen ketään naamaseutuville lyönyt.

 

[Olbie]

Joskus kun menee hermo oikein kunnolla, sillon saa olla kyllä tosi väsynyt niin tulee purettua adreliinia hakkaamalla nyrkkiä erinäisiin esineisiin/seinään. :D

Viimeks ku oon kunnolla riehunu niin leikin tv:tä kattellessa ajatuksissani vanhoilla pihdeillä ja jäi sormesta nahka väliin ja tuli semmonen vesikellon tapanen joka täytyy verellä sattu niin vitusti että löin sitte ovesta nyrkin lävite.

 

[Sapo]

Ite en jaksa heitellä tavaroita enkä kovin helpolla muutenkaan hermostu. Aina lähes hoidan tunteenpurkaukset verbaalisesti ja joskus on hieman joutunut kopauttamaan kättä seinään että on saanut sielulleen rauhan. Näissä on silti ollut jo vakavammat asiat kyseessä.

Olen kyllä seurustellut pariin otteeseen henkilöidenn kanssa jotka paiskoo ja raivoaa ja en oikeen jaksaisi liiallista riehumista. Molemmilla oli syynsä miksi hermot eivät ole pitäneet ja molemmat liittyvät osaltaan aikaisempiin traumoihin.

Mutta mitenkään järkevää tai aikuismaista tuo touhu ei ole. Ja siinä vaiheessa kun alkaa heittelemään muita kohti esineitä (ei tyynyjä) niin apua saa pyytää. Ei kovinkaan rakentavaa toimintaa tai parisuhteelle hyväksi.

 

[Rankkuri]

Sen yhden kerran, kun on kiehunu tarpeeks yli niin tuli lätkästyä nyrkillä vaatekaappiin. Voittajana selvisi vaatekaappi. Tuloksena urheasta tyrmäysyrityksestä oli murtunut rystynen sekä luu kämmenselästä läpi.

Parhautta kuitenkin oli, kun kävin laittamassa kipsin siihen niin se jouduttiin laittamaan yhteensä 6 kertaa :thumbs: Oli kohtuullisen pätevä kaveri kipsaamassa. Siinä sitä oppi kerralla, että kannattaa tehdä jotain muuta suuttuessaan. Ei tunnu kivalta kun avomurtumasta painetaan 6 kertaa, että saadaan luut oikeaan asentoon luutumaan.

Suosittelen jotain muuta tapaa aggressioiden purkamiseen.

Nimim.

 

[Trillian]

Useimmiten aivot onneksi toimii sen verran ettei tule rikottua turhaan tavaroita (tai heiteltyä), mutta on noita järjen sumentaneita raivokohtauksiakin tullut vastaan. Joskus nuorempana olin menossa vessaan pesemään silmälaseja, kun jäi sormi oven väliin. Alkoi vituttaa niin paljon että meni siinä samassa sitten ne lasitkin paskaksi.

Pari kertaa on tullut myös heitettyä kännykkää seinään. Ovat ilmeisesti olleet harvinaisen kestäviä yksilöitä, sillä pesäpalloilijan heittokädelläkään en ole yhtään vielä saanut rikki. :D

Nyrkki meni kerran ovesta läpi. Ei vaurioita. Paitsi siihen oveen.

Sen pahempia ei nyt tule mieleen...

 

[Silmukka]

Usein ehtii miettiä, että kuinka kallista tuotetta sitä onkaan heittämässä. Jääpi monesti heittämättä.