Suomen oikeuden järjettömät tuomiot

Aivan, eli tästä nähdään että vankilatuomiot eivät auta rikollisuuteen, eivät pitkät eikä lyhyet. Paitsi tietysti siten, että vankilassa ollessaan ihminen ei tee rikoksia. Vankila ei paranna ihmistä, psykiatrinen hoito saattaa parantaa. Muistaakseni jossain oli vertailtu suomessa pakkohoitoon syyntakeettomana tehdyistä (väkivalta)rikoksista tuomittuja vankilaan tuomittuihin, ja näiden rikoksenuusimisprosentteja, ja tulos oli että pakkohoitoon tuomitut uusivat huomattavasti harvemmin? Toivottavasti joku osaisi tällaisen tutkimuksen löytää, mikäli nyt muistan oikein. Tässä pitäisi vielä ottaa huomioon se, että hoitoon tuomittavilla on oletettavasti vankilaan tuomittuja huomattavasti vakavampia mielenterveyden ongelmia taustalla, josta syystä tämä syyntakeettomuusarvio on tehty. Jos siis kaikki väkivallasta ehdottomaan vankeuteen tuomitut laitettaisiinkin hoitoon, niin miten paljon mahtaisi väkivaltarikosten uusiminen vähentyä?

En tästä asiasta varsinaisesti tiedä mitään, mutta tuli mieleen spekulaatio. Pakkohoitoon määrättävällä on poikkeuksetta jokin lääketieteellinen diagnoosi, kun taas niillä, joita ei määrätä pakkohoitoon, ei useinkaan relevanttia mielenterveysdiagnoosia ole. On mielestäni selvää, että jos ei ole diagnoosia, ei voida hoitaakaan. Siksi uskoisin, että hoidon tuloksellisuus romahtaisi, jos sinne määrättäisiin pelkän rikollisuuden perusteella.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
En tästä asiasta varsinaisesti tiedä mitään, mutta tuli mieleen spekulaatio. Pakkohoitoon määrättävällä on poikkeuksetta jokin lääketieteellinen diagnoosi, kun taas niillä, joita ei määrätä pakkohoitoon, ei useinkaan relevanttia mielenterveysdiagnoosia ole. On mielestäni selvää, että jos ei ole diagnoosia, ei voida hoitaakaan. Siksi uskoisin, että hoidon tuloksellisuus romahtaisi, jos sinne määrättäisiin pelkän rikollisuuden perusteella.
Ei ole diagnoosia nykyisin käytettävän tautiluokituksen mukaan, mutta minun mielestäni pitäisi olla. Väkivaltainen käyttäytyminen on oire persoonallisuuden tai mielenterveyden häiriöstä. Ylipäätään tuollainen jako terveisiin ja sairaisiin on täysin keinotekoinen. Kaikilla meillä on suurempia tai pienempiä ongelmia ja puutteita toiminta- ja ajattelutavoissamme, ja kaikkia niitä voitaisiin erilaisilla terapiamuodoilla parantaa. Ihminen voi aina kehittyä paremmaksi ihmiseksi. Ja jos se lähtökohta on sellainen, joka pahoinpitelee muita säännöllisesti, niin tuolle kehittymiselle olisi erityisen paljon tarvetta.

Siitä nyt varmaan voidaan olla yhtä mieltä, että vankilassa istuminen ei muuta näitä toimintatapoja? Kysymys on siis siitä, että pitäisikö järjestelmän yrittää muuttaa näiden väkivaltaisiksi todetuiden yksilöiden toimintatapoja, vai pitäisikö vain määrätä jonkinlainen rangaistus ja odottaa että he sitten rangaistuksen saatuaan (tai etukäteen rangaistuksen pelossa) alkavat omatoimisesti muuttaa tapojaan? Tämä jälkimmäiseksi mainittu tapa ei siis käytännön kokemuksen mukaan kovin mallikkaasti toimi.

Tässä on aika paljon samaa kuin huumeiden käyttäjistä käytävässä keskustelussa. Pitäisikö tarjota vieroitusta ja apua huumeettoman elämän aloittamiseen, vai pitäisikö antaa sakot/vankeutta ja olettaa että narkomaani parantaa itse itsensä. Väkivaltainen ihminen on ihan samalla tavalla sairas kuin narkomaanikin, eli ei osaa toimia yhteiskunnan odottamalla tavalla. Toinen turvautuu huumeisiin ja toinen väkivaltaan, kun ei osaa ratkaista ongelmiaan.

Edit: ya-ya sivusi samaa asiaa, joten tämä vastaus myös hänelle.
 
Parisataa vuotta sitten Englannissa laki oli sellainen, että todella monesta rikoksesta seurasi kuolema, ilman tuomarin tai valamiehistön harkintavaltaa. Mm. osa rikoksista, jotka Suomessa nykyään arvioitaisiin näpistykseksi, oli kuolemalla rangaistava. Tätä kutsutaan veriseksi laiksi (the bloody code). Se herätti vastustusta aikalaisissaan.

Jotenkin tuntuu, että olisi rangaistusten taso mikä vain, tämä ketju olisi olemassa.


Paradoksaalista oli se, että kun ihmiset kerääntyivät suurina joukkoina katsomaan näitä mestaustapahtumia, joissa näitä taskuvarkaitakin mestattiin, olivat tilaisuuksia joissa taskuvarkaudet rehottivat.
 
Vankilatuomiot ei ehkä itsessään vähennä rikoksia, mutta voi kysyä juuri tuon kysymyksen että onko vankilan tarkoitus toimia rangaistuksena vai hoitaa ihmistä. Ehkä molempia. Mutta joku ne ihmiset saa tekemään rikoksia, on se ongelma vähän syvemmällä.
 
^^ Englannissa tosin taidettiin lähinnä hirttää varkaita. Mestaukset olivat aika harvinaisia, lähinnä aatelisten valtiopetostapauksissa käytetty.

- - - Updated - - -

Ei ole diagnoosia nykyisin käytettävän tautiluokituksen mukaan, mutta minun mielestäni pitäisi olla. Väkivaltainen käyttäytyminen on oire persoonallisuuden tai mielenterveyden häiriöstä.

Olennaista on, onko sille olemassa tehokasta hoitoa.
 
Olennaista on, onko sille olemassa tehokasta hoitoa.
Ja en ymmärrä miten ei olisi. Ihmisten käyttäytymistä voidaan muuttaa terapian avulla, siten ihmiset pääsevät eroon esim syömishäiriöistään, neuroottisista tavoistaan tai fobioistaan tai addiktioistaan. Tai ihmiset voivat oppia ajattelemaan positiivisemmin ja ylipäätään olemaan parempia ihmisiä erilaisten toiminnallisten harjoitteden avulla. En käsitä miten väkivaltainen käyttäytyminen olisi jotenkin sellaista, että siihen ei voi samalla tavalla vaikuttaa kuin ihan mihin tahansa muuhun asiaan ihmisen käytöksessä. Ja jos se olisi jotain tuollaista sisäänrakennettua, johon ei voi mitenkään vaikuttaa, niin sittenhän ne väkivaltaiset ihmiset olisivat lopullisesti viallisia ja ne pitäisi ilman muuta sulkea loppuiäkseen pois yhteiskunnasta tai teloittaa.

Edit: Ja siis kyllähän tuollaista terapiaa järjestetään. Esim parisuhteessa väkivaltaisesti käyttäytyville miehille on olemassa ryhmäterapiaa ja varmasti näiden toimivuudesta löytyy myös tutkittua tietoa.
 
Ja en ymmärrä miten ei olisi. Ihmisten käyttäytymistä voidaan muuttaa terapian avulla, siten ihmiset pääsevät eroon esim syömishäiriöistään, neuroottisista tavoistaan tai fobioistaan tai addiktioistaan. Tai ihmiset voivat oppia ajattelemaan positiivisemmin ja ylipäätään olemaan parempia ihmisiä erilaisten toiminnallisten harjoitteden avulla. En käsitä miten väkivaltainen käyttäytyminen olisi jotenkin sellaista, että siihen ei voi samalla tavalla vaikuttaa kuin ihan mihin tahansa muuhun asiaan ihmisen käytöksessä. Ja jos se olisi jotain tuollaista sisäänrakennettua, johon ei voi mitenkään vaikuttaa, niin sittenhän ne väkivaltaiset ihmiset olisivat lopullisesti viallisia ja ne pitäisi ilman muuta sulkea loppuiäkseen pois yhteiskunnasta tai teloittaa.

On aika olennaisesti eri asia, onko tehokas hoito periaatteessa mahdollinen, ja onko lääketieteellä tiedossa jokin tietty hoitomenetelmä, joka on tutkimuksin osoitettu tehokkaaksi. Sinä puhut tuosta ensiksimainitusta, minä jälkimmäisestä.
 
tuohon taksikeissiin viitaten:

 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
On aika olennaisesti eri asia, onko tehokas hoito periaatteessa mahdollinen, ja onko lääketieteellä tiedossa jokin tietty hoitomenetelmä, joka on tutkimuksin osoitettu tehokkaaksi. Sinä puhut tuosta ensiksimainitusta, minä jälkimmäisestä.
Lue tuo editointi mun edellisestä viestistä. Kyllähän tämä nyt on aivan selvää että väkivaltaiseen käytökseen voidaan terapian avulla vaikuttaa. Ja ilman muuta asiaa pitäisi tutkia lisää.

Mulle on nyt jäänyt epäselväksi, että onko sinun mielestäsi tämä systeemi, jossa väkivallantekijä istuu muutaman kuukauden tai pari vuotta linnassa ja palaa sitten tekemään lisää väkivaltaa, jotenkin erityisen onnistunut ja sellainen jota ei pitäisi pyrkiä muuttamaan? Tai jos saisit suunnitella rangaistusjärjestelmän puhtaalta pöydältä, niin tulisiko siitä saman näköinen kuin mikä meillä nyt on?
 
^^ Englannissa tosin taidettiin lähinnä hirttää varkaita. Mestaukset olivat aika harvinaisia, lähinnä aatelisten valtiopetostapauksissa käytetty.

Saattoi hyvin olla kysymys myös hirttämisestä, en muista enää täydellisesti tuota lukemaani. Joka tapaukseesa jonkinlainen kuolemanrangaistus.
 
Mulle on nyt jäänyt epäselväksi, että onko sinun mielestäsi tämä systeemi, jossa väkivallantekijä istuu muutaman kuukauden tai pari vuotta linnassa ja palaa sitten tekemään lisää väkivaltaa, jotenkin erityisen onnistunut ja sellainen jota ei pitäisi pyrkiä muuttamaan?

Ei ole.

Tai jos saisit suunnitella rangaistusjärjestelmän puhtaalta pöydältä, niin tulisiko siitä saman näköinen kuin mikä meillä nyt on?

Tuskin.

Kuten olen ennenkin tässä ketjussa kirjoittanut, pidän kuitenkin lakien kunnioittamista yhtenä oikeuslaitoksen tärkeimmistä arvoista. Siksi, kun kritisoidaan tuomioistuinten toimintaa, sitä pitää mielestäni arvioida sen mukaan, mitä laki sanoo, eikä sen mukaan, mitä lain pitäisi olla.
 
Kuten olen ennenkin tässä ketjussa kirjoittanut, pidän kuitenkin lakien kunnioittamista yhtenä oikeuslaitoksen tärkeimmistä arvoista. Siksi, kun kritisoidaan tuomioistuinten toimintaa, sitä pitää mielestäni arvioida sen mukaan, mitä laki sanoo, eikä sen mukaan, mitä lain pitäisi olla.
Joo, mä en ole nyt tästä aiheesta puhuttaessa millään tavalla ottanut kantaa siihen, meneekö tuomiot näissä lain mukaan vai ei, kun tosiaan ongelma on siinä laissa itsessään ja koko siinä kantavassa ajatuksessa jolle tämä rangaistusjärjestelmä perustuu. Ketjun otsikko on tähän väärä ehkä jossain mielessä, mutta toisaalta järjettömään lakiin perustuvat tuomiothan ovat järjettömiä, vaikka menisivätkin oikein.

Realistisesti jos ajatellaan muutosta tuollaiseen systeemiin, jossa väkivaltarikolliset ohjattaisiin hoitoon vakeusrangaistuksen asemasta, niin tottakai se on selvää ettei tuollaiseen voida siirtyä yhdessä yössä. Asia pitäisi aloittaa jonkinlaisena kokeiluna johon osallistuisi osa tuomituista, ja jonka aikana kerättäisiin tietoa toimivista menetelmistä ja toimintatavoista, ja sitten jossain vaiheessa ulottaa tämä muutos koskemaan koko järjestelmää. Mutta tämä käytäntö että rikolliset laitetaan vankilaan ja sitten X-ajan kuluttua päästetään sieltä pois, on kyllä aikansa elänyt eikä mielestäni palvele yhtään ketään. Se ei suojele ihmisiä rikollisilta eikä auta rikollisia muuttamaan omaa elämäänsä. Jotain muutosta siihen tarvittaisiin.
 
Mutta tämä käytäntö että rikolliset laitetaan vankilaan ja sitten X-ajan kuluttua päästetään sieltä pois, on kyllä aikansa elänyt eikä mielestäni palvele yhtään ketään. Se ei suojele ihmisiä rikollisilta eikä auta rikollisia muuttamaan omaa elämäänsä. Jotain muutosta siihen tarvittaisiin.

Käytäntä ei ole nykyäänkään, että rikolliset laitetaan vankilaan x-ajaksi ja päästetään sitten sieltä pois. Vankilassa tehdään nykyäänkin paljon erilaista kuntouttavaan työtä, jolla pyritään sopeuttamaan vankia yhteiskuntaan ja ehkäisemään rikollinen käyttäytyminen.

Lähes kaikilla vangeilla on päihdeongelma ja suurin osa väkivalta sekä henkirikoksista tehdään päihtyneenä. Mielestäni yksi tehokas keino vähentää väkivalta ja henkirikoksia olisi edellyttää toistuvasti näihin rikoksiin päihtyneenä syyllistyneiltä päihteetöntö elämää vapauduttuaankin.
 
Väkivaltainen ihminen on ihan samalla tavalla sairas kuin narkomaanikin, eli ei osaa toimia yhteiskunnan odottamalla tavalla. Toinen turvautuu huumeisiin ja toinen väkivaltaan, kun ei osaa ratkaista ongelmiaan.
Puhutko nyt toistuvasti väkivaltarikoksiin syyllistyvistä taparikollisista, vai kenestä tahansa, joka on missään vaiheessa elämäänsä syyllistynyt mihin tahansa väkivaltarikokseen? Eipä sillä, terapian tarpeessahan tässä itse kukin on. Joku vihanhallintakurssi varmasti tekisi monelle hyvää, ja vankiloissahan näitä käsittääkseni jo järjestetäänkin jossain muodossa.

Lue tuo editointi mun edellisestä viestistä. Kyllähän tämä nyt on aivan selvää että väkivaltaiseen käytökseen voidaan terapian avulla vaikuttaa. Ja ilman muuta asiaa pitäisi tutkia lisää.
En ole lääkäri enkä muukaan sen alan ammattilainen, mutta olen siinä ymmärryksessä, että saavuttaakseen minkäänlaisia onnistumisen edellytyksiä, terapiaan osallistuvan pitäisi edes jollain tasolla haluta "parantua". En tiedä olisiko väkisinterapoinnilla minkäänlaisia mahdollisuuksia saavuttaa juurikaan mitään.

Jos nyt johonkin haluaisi verrata, seksuaalirikollisillehan on saatavilla vapaaehtoisuuteen perustuen lääkehoitoa ja psykoterapiaa, jonka tarkoitus on vähentää viettiä ja ehkäistä tai estää tarve tehdä näitä seksuaalirikoksia. Sitoutuminen lääkehoitoon ja psykoterapiaan mahdollistaa joissakin tapauksessa koevapauden. Silti harvaa seksuaalirikoksista tuomittua hoito kiinnostaa, vaikka siihen suostumalla pääsisivät vapaiksi. Väkisinannettunahan terapialla luultavasti ei päästäisi juuri mihinkään, ja lääkkeiden ottoakaan on hankala valvoa. Hyvä juttuhan tuo hoidon tarjoaminen tietysti on sellaiselle vangille, joka aidosti haluaa jotakin ongelmalleen tehdä (tai ylipäätään kokee viettinsä ongelmalliseksi, esimerkiksi lapsista kiinnostumisen).
TS: Lääkehoito kiinnostaa harvoja seksuaalirikollisia - Kotimaa - Keskisuomalainen
Oikeusministeriö - Valvottua koevapautta uudistetaan ja seksuaalirikollisten lääkehoito mahdollistetaan

No ei Viro on ole analoginen Suomelle millään tasolla: vastahan nuo itsenäistyivät.
Okei, luovutan. En keksi mitään maata joka olisi analoginen Suomelle, ja jossa olisi käytössä kuolemantuomio/ aidosti loppuelämän kestävä elinkautinen. Otan vastaan vinkkejä. :)
 
Käytäntä ei ole nykyäänkään, että rikolliset laitetaan vankilaan x-ajaksi ja päästetään sitten sieltä pois. Vankilassa tehdään nykyäänkin paljon erilaista kuntouttavaan työtä, jolla pyritään sopeuttamaan vankia yhteiskuntaan ja ehkäisemään rikollinen käyttäytyminen.

Lähes kaikilla vangeilla on päihdeongelma ja suurin osa väkivalta sekä henkirikoksista tehdään päihtyneenä. Mielestäni yksi tehokas keino vähentää väkivalta ja henkirikoksia olisi edellyttää toistuvasti näihin rikoksiin päihtyneenä syyllistyneiltä päihteetöntö elämää vapauduttuaankin.
Joo, no ei näytä toimivan kovin hyvin se mitä siellä nyt tehdään. Ja ongelma on tietysti siinä, että se apu on toissijainen asia, vankilassa oleminen ensisijainen. Kun tuomittu aika on istuttu (tai siis 1/3 siitä nimellisestä ajasta), niin vanki vapautuu, riippumatta siitä onko terapia tuottanut tulosta. Lisäksi en usko että tämä terapia on ihan uusimpaan psykologiseen/psykiatriseen tietoon perustuvaa jota vankiloissa nyt suuremmissa määrin harrastetaan.

Kuvio pitäisi olla niin päin, että sieltä pääsee pois sitten kun riittävän hyvä tulos on saavutettu, ei aikaisemmin. Tämän luulisi myös motivoivan vankia muuttamaan elämäänsä ja toimintaansa, jos se olisi ainoa keino vapautua. Päihteettömyys voisi varmasti olla osa näitä vaatimuksia.
Puhutko nyt toistuvasti väkivaltarikoksiin syyllistyvistä taparikollisista, vai kenestä tahansa, joka on missään vaiheessa elämäänsä syyllistynyt mihin tahansa väkivaltarikokseen? Eipä sillä, terapian tarpeessahan tässä itse kukin on. Joku vihanhallintakurssi varmasti tekisi monelle hyvää, ja vankiloissahan näitä käsittääkseni jo järjestetäänkin jossain muodossa.
Vakavista väkivaltarikoksista, kuten törkeistä pahoinpitelyistä ja raiskauksista. Vaikka kuten jo ylempänä sanoin, tämä raja terveen ja sairaan välillä on täysin keinotekoinen. Jokaisella meistä on tapoja ja toimintamalleja jotka voisivat olla parempia.

En ole lääkäri enkä muukaan sen alan ammattilainen, mutta olen siinä ymmärryksessä, että saavuttaakseen minkäänlaisia onnistumisen edellytyksiä, terapiaan osallistuvan pitäisi edes jollain tasolla haluta "parantua". En tiedä olisiko väkisinterapoinnilla minkäänlaisia mahdollisuuksia saavuttaa juurikaan mitään.
kts. yllä, motivaationa toimisi se, että muuten ei pääse ikinä vapaaksi. Toki sitten osana terapiaa varmaan käytäisiin sellaisia keskusteluja, että miksi ihmisten vahingoittaminen ylipäätään on väärin, tämähän pitää tietysti ymmärtää ennen kuin mitään kehitystä voi tapahtua. On siis tietysti saavutettava aito halu muuttaa toimintaansa, ei pelkästään ulkoisen pakon sanelema. Mutta sillä ulkoisella pakolla voisi päästä alkuun.

Jos nyt johonkin haluaisi verrata, seksuaalirikollisillehan on saatavilla vapaaehtoisuuteen perustuen lääkehoitoa ja psykoterapiaa, jonka tarkoitus on vähentää viettiä ja ehkäistä tai estää tarve tehdä näitä seksuaalirikoksia. Sitoutuminen lääkehoitoon ja psykoterapiaan mahdollistaa joissakin tapauksessa koevapauden. Silti harvaa seksuaalirikoksista tuomittua hoito kiinnostaa, vaikka siihen suostumalla pääsisivät vapaiksi. Väkisinannettunahan terapialla luultavasti ei päästäisi juuri mihinkään, ja lääkkeiden ottoakaan on hankala valvoa. Hyvä juttuhan tuo hoidon tarjoaminen tietysti on sellaiselle vangille, joka aidosti haluaa jotakin ongelmalleen tehdä (tai ylipäätään kokee viettinsä ongelmalliseksi, esimerkiksi lapsista kiinnostumisen).
TS: Lääkehoito kiinnostaa harvoja seksuaalirikollisia - Kotimaa - Keskisuomalainen
Oikeusministeriö - Valvottua koevapautta uudistetaan ja seksuaalirikollisten lääkehoito mahdollistetaan
Luulen että tuo valittu hoitotapa on väärä. Kuten haastateltu lääkärikin toteaa, " Seksuaalisuus on niin keskeinen osa identiteettiä ja mielihyvän lähde, ettei ole luontevaa puuttua siihen, Lauerma sanoo lehdelle." Ratkaisu ei siis pitäisi olla, että yritetään kemiallisesti tukahduttaa seksuaaliset halut, vaan se, että yritetään terapian avulla poistaa halu satuttaa toisia. Eihän raiskaaminen ylipäätään ole millään tavalla verrattavissa normaaliin seksiin. Raiskaus on ensisijaisesti väkivaltaa. Itse en ainakaan "terveellä" mielelläni pysty ensinkään käsittämään miten joku voi saada minkäänlaista mielihyvää raiskaamisesta. Sellaisen ihmisen mielen täytyy olla todella sairas, eikä se sillä parane että annetaan joku pilleri joka vähentää seksuaalista halua tai kykyä. Se halu vahingoittaa ja satuttaa on se ongelma, ei halu harrastaa seksiä.

Pedofilia on sitten vielä erilainen ongelma, siinähän kyse on selkeästi seksuaalisuuden vääristymisestä. Silloin varmaan lääkehoitokin voisi tulla kysymykseen, jos tuota taipumusta ei muuten pystyttäisi korjaamaan.

Mutta siis ylipäätään näiden eri toimintatapojen ja hoitomuotojen tutkiminen olisi tietysti alan asiantuntijoiden tehtävä, enkä ymmärrä miksi lähtökohtaisesti pitäisi ajatella että toimivia tapoja ei voitaisi löytää, jos tähän sijoitettaisiin kunnolla resursseja, niin että tavoitteena olisi jossain vaiheessa muuttaa koko rangaistusjärjestelmä. Veikkaampa että jos tällaisen terapian tutkimukseen olisi viimeisten muutaman kymmenen vuoden aikana käytetty edes 10% siitä rahamäärästä, joka on käytetty psyykelääkkeiden tutkimukseen ja kehittämiseen, niin meillä olisi jo aika hyviä tuloksia. Mutta kun terapeutteja ei voi valmistaa lääketehtaassa ja myydä voitolla, niin ymmärrettävästi motivaatio bisnesmielessä puuttuu. Siksi se raha pitäisi tulla valtiolta, joka mieluummin yrittää päästä minimivaivalla, ja ylläpitää toimimattomaksi tiedettyä järjestelmää.
 
Luulen että tuo valittu hoitotapa on väärä. Kuten haastateltu lääkärikin toteaa, " Seksuaalisuus on niin keskeinen osa identiteettiä ja mielihyvän lähde, ettei ole luontevaa puuttua siihen, Lauerma sanoo lehdelle." Ratkaisu ei siis pitäisi olla, että yritetään kemiallisesti tukahduttaa seksuaaliset halut, vaan se, että yritetään terapian avulla poistaa halu satuttaa toisia.
En tiedä mitä tuo hoitoon sisältyvä psykososiaalinen palvelu on, mutta näin maallikkona kuvittelisin, että terapian tarkoituksena nimenomaan on poistaa halu satuttaa toista. Jos se seksuaalinen vietti kohdistuu epäterveellä tavalla, voisin kuvitella että sen hillitseminen kemiallisesti vois olla jopa olla ihan terveellistä, ainakin sen koevapauden kestäessä. Ihan ympäristön turvallisuuden kannalta, ei yksilön edun vuoksi. Sanoisin, että jos seksuaalinen vietti kohdistuu vaikkapa väkisinottamiseen tai lapsiin, se halu harrastaa seksiä on ongelma. Ja lääkitys terapian tukena ei välttämättä ole ihan vieras ilmiö psykoterapiassa muutenkaan, vaikka se kemiallista puuttumista kehoon onkin?

Kannatan kyllä tuota sun ajatusta hoitaa väkivaltarikolliset "terveiksi". Siitä en oo vaan ihan varma, onko meillä keinoja siihen. Jos on, toivottavasti niitä käytetään. Kuitenkin siten, että mielenterveystyön terävin kärki kohdistetaan johonkin muualle kuin taparikollisiin.
 
Tohon taparikollisuuteen vaikuttaa Suomessa jo ihan yksinkertaisesti sekin että täällä on niin perkeleen hyvät olot vankiloissa, Kysyt joltain 50v tyypiltä joka on muutaman tuomion istunut, kummassa on hauskempaa kiven sisällä vai vapaudessa? Niin saattaa vastaus olla hyvinkin helposti jotta Vankilassa tietenkin.
Mulla on yksi kaveri joka istui taposta useamman vuoden, ennen tätä tuomiota oli kuulemma ollut fiilis että voihan helvetti hänet tapetaan raiskataan ymym..Vapauduttuaan tarinoi että siellähän oli loppujen lopuksi hyvä olla sai hyviä kavereita, ei ollut vastuuta mistään sai vaan olla. Ja kuten arvata saattaa niin kyllähän se tuonkin tyypin polku aina tasasin väliajoin linnaan on kulkenut.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom