Suomen oikeuden jÀrjettömÀt tuomiot

Meta title: đŸ’„ Suomen oikeuden “jĂ€rjettömĂ€t tuomiot” – kun pÀÀtökset herĂ€ttĂ€vĂ€t hĂ€mmennystĂ€, turhautumista ja tiukkaa debattia

Meta description: Keskustelua oikeustapausten linjauksista, rangaistusten tasosta ja tuomioiden johdonmukaisuudesta – miksi jotkut pÀÀtökset tuntuvat tĂ€ysin...


Aivan, eli tÀstÀ nÀhdÀÀn ettÀ vankilatuomiot eivÀt auta rikollisuuteen, eivÀt pitkÀt eikÀ lyhyet. Paitsi tietysti siten, ettÀ vankilassa ollessaan ihminen ei tee rikoksia. Vankila ei paranna ihmistÀ, psykiatrinen hoito saattaa parantaa. Muistaakseni jossain oli vertailtu suomessa pakkohoitoon syyntakeettomana tehdyistÀ (vÀkivalta)rikoksista tuomittuja vankilaan tuomittuihin, ja nÀiden rikoksenuusimisprosentteja, ja tulos oli ettÀ pakkohoitoon tuomitut uusivat huomattavasti harvemmin? Toivottavasti joku osaisi tÀllaisen tutkimuksen löytÀÀ, mikÀli nyt muistan oikein. TÀssÀ pitÀisi vielÀ ottaa huomioon se, ettÀ hoitoon tuomittavilla on oletettavasti vankilaan tuomittuja huomattavasti vakavampia mielenterveyden ongelmia taustalla, josta syystÀ tÀmÀ syyntakeettomuusarvio on tehty. Jos siis kaikki vÀkivallasta ehdottomaan vankeuteen tuomitut laitettaisiinkin hoitoon, niin miten paljon mahtaisi vÀkivaltarikosten uusiminen vÀhentyÀ?

En tÀstÀ asiasta varsinaisesti tiedÀ mitÀÀn, mutta tuli mieleen spekulaatio. Pakkohoitoon mÀÀrÀttÀvÀllÀ on poikkeuksetta jokin lÀÀketieteellinen diagnoosi, kun taas niillÀ, joita ei mÀÀrÀtÀ pakkohoitoon, ei useinkaan relevanttia mielenterveysdiagnoosia ole. On mielestÀni selvÀÀ, ettÀ jos ei ole diagnoosia, ei voida hoitaakaan. Siksi uskoisin, ettÀ hoidon tuloksellisuus romahtaisi, jos sinne mÀÀrÀttÀisiin pelkÀn rikollisuuden perusteella.
 
En tÀstÀ asiasta varsinaisesti tiedÀ mitÀÀn, mutta tuli mieleen spekulaatio. Pakkohoitoon mÀÀrÀttÀvÀllÀ on poikkeuksetta jokin lÀÀketieteellinen diagnoosi, kun taas niillÀ, joita ei mÀÀrÀtÀ pakkohoitoon, ei useinkaan relevanttia mielenterveysdiagnoosia ole. On mielestÀni selvÀÀ, ettÀ jos ei ole diagnoosia, ei voida hoitaakaan. Siksi uskoisin, ettÀ hoidon tuloksellisuus romahtaisi, jos sinne mÀÀrÀttÀisiin pelkÀn rikollisuuden perusteella.
Ei ole diagnoosia nykyisin kÀytettÀvÀn tautiluokituksen mukaan, mutta minun mielestÀni pitÀisi olla. VÀkivaltainen kÀyttÀytyminen on oire persoonallisuuden tai mielenterveyden hÀiriöstÀ. YlipÀÀtÀÀn tuollainen jako terveisiin ja sairaisiin on tÀysin keinotekoinen. Kaikilla meillÀ on suurempia tai pienempiÀ ongelmia ja puutteita toiminta- ja ajattelutavoissamme, ja kaikkia niitÀ voitaisiin erilaisilla terapiamuodoilla parantaa. Ihminen voi aina kehittyÀ paremmaksi ihmiseksi. Ja jos se lÀhtökohta on sellainen, joka pahoinpitelee muita sÀÀnnöllisesti, niin tuolle kehittymiselle olisi erityisen paljon tarvetta.

SiitÀ nyt varmaan voidaan olla yhtÀ mieltÀ, ettÀ vankilassa istuminen ei muuta nÀitÀ toimintatapoja? Kysymys on siis siitÀ, ettÀ pitÀisikö jÀrjestelmÀn yrittÀÀ muuttaa nÀiden vÀkivaltaisiksi todetuiden yksilöiden toimintatapoja, vai pitÀisikö vain mÀÀrÀtÀ jonkinlainen rangaistus ja odottaa ettÀ he sitten rangaistuksen saatuaan (tai etukÀteen rangaistuksen pelossa) alkavat omatoimisesti muuttaa tapojaan? TÀmÀ jÀlkimmÀiseksi mainittu tapa ei siis kÀytÀnnön kokemuksen mukaan kovin mallikkaasti toimi.

TÀssÀ on aika paljon samaa kuin huumeiden kÀyttÀjistÀ kÀytÀvÀssÀ keskustelussa. PitÀisikö tarjota vieroitusta ja apua huumeettoman elÀmÀn aloittamiseen, vai pitÀisikö antaa sakot/vankeutta ja olettaa ettÀ narkomaani parantaa itse itsensÀ. VÀkivaltainen ihminen on ihan samalla tavalla sairas kuin narkomaanikin, eli ei osaa toimia yhteiskunnan odottamalla tavalla. Toinen turvautuu huumeisiin ja toinen vÀkivaltaan, kun ei osaa ratkaista ongelmiaan.

Edit: ya-ya sivusi samaa asiaa, joten tÀmÀ vastaus myös hÀnelle.
 
Parisataa vuotta sitten Englannissa laki oli sellainen, ettÀ todella monesta rikoksesta seurasi kuolema, ilman tuomarin tai valamiehistön harkintavaltaa. Mm. osa rikoksista, jotka Suomessa nykyÀÀn arvioitaisiin nÀpistykseksi, oli kuolemalla rangaistava. TÀtÀ kutsutaan veriseksi laiksi (the bloody code). Se herÀtti vastustusta aikalaisissaan.

Jotenkin tuntuu, ettÀ olisi rangaistusten taso mikÀ vain, tÀmÀ ketju olisi olemassa.


Paradoksaalista oli se, ettÀ kun ihmiset kerÀÀntyivÀt suurina joukkoina katsomaan nÀitÀ mestaustapahtumia, joissa nÀitÀ taskuvarkaitakin mestattiin, olivat tilaisuuksia joissa taskuvarkaudet rehottivat.
 
Vankilatuomiot ei ehkÀ itsessÀÀn vÀhennÀ rikoksia, mutta voi kysyÀ juuri tuon kysymyksen ettÀ onko vankilan tarkoitus toimia rangaistuksena vai hoitaa ihmistÀ. EhkÀ molempia. Mutta joku ne ihmiset saa tekemÀÀn rikoksia, on se ongelma vÀhÀn syvemmÀllÀ.
 
^^ Englannissa tosin taidettiin lÀhinnÀ hirttÀÀ varkaita. Mestaukset olivat aika harvinaisia, lÀhinnÀ aatelisten valtiopetostapauksissa kÀytetty.

- - - Updated - - -

Ei ole diagnoosia nykyisin kÀytettÀvÀn tautiluokituksen mukaan, mutta minun mielestÀni pitÀisi olla. VÀkivaltainen kÀyttÀytyminen on oire persoonallisuuden tai mielenterveyden hÀiriöstÀ.

Olennaista on, onko sille olemassa tehokasta hoitoa.
 
Olennaista on, onko sille olemassa tehokasta hoitoa.
Ja en ymmÀrrÀ miten ei olisi. Ihmisten kÀyttÀytymistÀ voidaan muuttaa terapian avulla, siten ihmiset pÀÀsevÀt eroon esim syömishÀiriöistÀÀn, neuroottisista tavoistaan tai fobioistaan tai addiktioistaan. Tai ihmiset voivat oppia ajattelemaan positiivisemmin ja ylipÀÀtÀÀn olemaan parempia ihmisiÀ erilaisten toiminnallisten harjoitteden avulla. En kÀsitÀ miten vÀkivaltainen kÀyttÀytyminen olisi jotenkin sellaista, ettÀ siihen ei voi samalla tavalla vaikuttaa kuin ihan mihin tahansa muuhun asiaan ihmisen kÀytöksessÀ. Ja jos se olisi jotain tuollaista sisÀÀnrakennettua, johon ei voi mitenkÀÀn vaikuttaa, niin sittenhÀn ne vÀkivaltaiset ihmiset olisivat lopullisesti viallisia ja ne pitÀisi ilman muuta sulkea loppuiÀkseen pois yhteiskunnasta tai teloittaa.

Edit: Ja siis kyllÀhÀn tuollaista terapiaa jÀrjestetÀÀn. Esim parisuhteessa vÀkivaltaisesti kÀyttÀytyville miehille on olemassa ryhmÀterapiaa ja varmasti nÀiden toimivuudesta löytyy myös tutkittua tietoa.
 
Ja en ymmÀrrÀ miten ei olisi. Ihmisten kÀyttÀytymistÀ voidaan muuttaa terapian avulla, siten ihmiset pÀÀsevÀt eroon esim syömishÀiriöistÀÀn, neuroottisista tavoistaan tai fobioistaan tai addiktioistaan. Tai ihmiset voivat oppia ajattelemaan positiivisemmin ja ylipÀÀtÀÀn olemaan parempia ihmisiÀ erilaisten toiminnallisten harjoitteden avulla. En kÀsitÀ miten vÀkivaltainen kÀyttÀytyminen olisi jotenkin sellaista, ettÀ siihen ei voi samalla tavalla vaikuttaa kuin ihan mihin tahansa muuhun asiaan ihmisen kÀytöksessÀ. Ja jos se olisi jotain tuollaista sisÀÀnrakennettua, johon ei voi mitenkÀÀn vaikuttaa, niin sittenhÀn ne vÀkivaltaiset ihmiset olisivat lopullisesti viallisia ja ne pitÀisi ilman muuta sulkea loppuiÀkseen pois yhteiskunnasta tai teloittaa.

On aika olennaisesti eri asia, onko tehokas hoito periaatteessa mahdollinen, ja onko lÀÀketieteellÀ tiedossa jokin tietty hoitomenetelmÀ, joka on tutkimuksin osoitettu tehokkaaksi. SinÀ puhut tuosta ensiksimainitusta, minÀ jÀlkimmÀisestÀ.
 
tuohon taksikeissiin viitaten:

 
Viimeksi muokannut yllÀpidon jÀsen:
On aika olennaisesti eri asia, onko tehokas hoito periaatteessa mahdollinen, ja onko lÀÀketieteellÀ tiedossa jokin tietty hoitomenetelmÀ, joka on tutkimuksin osoitettu tehokkaaksi. SinÀ puhut tuosta ensiksimainitusta, minÀ jÀlkimmÀisestÀ.
Lue tuo editointi mun edellisestÀ viestistÀ. KyllÀhÀn tÀmÀ nyt on aivan selvÀÀ ettÀ vÀkivaltaiseen kÀytökseen voidaan terapian avulla vaikuttaa. Ja ilman muuta asiaa pitÀisi tutkia lisÀÀ.

Mulle on nyt jÀÀnyt epÀselvÀksi, ettÀ onko sinun mielestÀsi tÀmÀ systeemi, jossa vÀkivallantekijÀ istuu muutaman kuukauden tai pari vuotta linnassa ja palaa sitten tekemÀÀn lisÀÀ vÀkivaltaa, jotenkin erityisen onnistunut ja sellainen jota ei pitÀisi pyrkiÀ muuttamaan? Tai jos saisit suunnitella rangaistusjÀrjestelmÀn puhtaalta pöydÀltÀ, niin tulisiko siitÀ saman nÀköinen kuin mikÀ meillÀ nyt on?
 
^^ Englannissa tosin taidettiin lÀhinnÀ hirttÀÀ varkaita. Mestaukset olivat aika harvinaisia, lÀhinnÀ aatelisten valtiopetostapauksissa kÀytetty.

Saattoi hyvin olla kysymys myös hirttÀmisestÀ, en muista enÀÀ tÀydellisesti tuota lukemaani. Joka tapaukseesa jonkinlainen kuolemanrangaistus.
 
Mulle on nyt jÀÀnyt epÀselvÀksi, ettÀ onko sinun mielestÀsi tÀmÀ systeemi, jossa vÀkivallantekijÀ istuu muutaman kuukauden tai pari vuotta linnassa ja palaa sitten tekemÀÀn lisÀÀ vÀkivaltaa, jotenkin erityisen onnistunut ja sellainen jota ei pitÀisi pyrkiÀ muuttamaan?

Ei ole.

Tai jos saisit suunnitella rangaistusjÀrjestelmÀn puhtaalta pöydÀltÀ, niin tulisiko siitÀ saman nÀköinen kuin mikÀ meillÀ nyt on?

Tuskin.

Kuten olen ennenkin tÀssÀ ketjussa kirjoittanut, pidÀn kuitenkin lakien kunnioittamista yhtenÀ oikeuslaitoksen tÀrkeimmistÀ arvoista. Siksi, kun kritisoidaan tuomioistuinten toimintaa, sitÀ pitÀÀ mielestÀni arvioida sen mukaan, mitÀ laki sanoo, eikÀ sen mukaan, mitÀ lain pitÀisi olla.
 
Kuten olen ennenkin tÀssÀ ketjussa kirjoittanut, pidÀn kuitenkin lakien kunnioittamista yhtenÀ oikeuslaitoksen tÀrkeimmistÀ arvoista. Siksi, kun kritisoidaan tuomioistuinten toimintaa, sitÀ pitÀÀ mielestÀni arvioida sen mukaan, mitÀ laki sanoo, eikÀ sen mukaan, mitÀ lain pitÀisi olla.
Joo, mÀ en ole nyt tÀstÀ aiheesta puhuttaessa millÀÀn tavalla ottanut kantaa siihen, meneekö tuomiot nÀissÀ lain mukaan vai ei, kun tosiaan ongelma on siinÀ laissa itsessÀÀn ja koko siinÀ kantavassa ajatuksessa jolle tÀmÀ rangaistusjÀrjestelmÀ perustuu. Ketjun otsikko on tÀhÀn vÀÀrÀ ehkÀ jossain mielessÀ, mutta toisaalta jÀrjettömÀÀn lakiin perustuvat tuomiothan ovat jÀrjettömiÀ, vaikka menisivÀtkin oikein.

Realistisesti jos ajatellaan muutosta tuollaiseen systeemiin, jossa vÀkivaltarikolliset ohjattaisiin hoitoon vakeusrangaistuksen asemasta, niin tottakai se on selvÀÀ ettei tuollaiseen voida siirtyÀ yhdessÀ yössÀ. Asia pitÀisi aloittaa jonkinlaisena kokeiluna johon osallistuisi osa tuomituista, ja jonka aikana kerÀttÀisiin tietoa toimivista menetelmistÀ ja toimintatavoista, ja sitten jossain vaiheessa ulottaa tÀmÀ muutos koskemaan koko jÀrjestelmÀÀ. Mutta tÀmÀ kÀytÀntö ettÀ rikolliset laitetaan vankilaan ja sitten X-ajan kuluttua pÀÀstetÀÀn sieltÀ pois, on kyllÀ aikansa elÀnyt eikÀ mielestÀni palvele yhtÀÀn ketÀÀn. Se ei suojele ihmisiÀ rikollisilta eikÀ auta rikollisia muuttamaan omaa elÀmÀÀnsÀ. Jotain muutosta siihen tarvittaisiin.
 
Mutta tÀmÀ kÀytÀntö ettÀ rikolliset laitetaan vankilaan ja sitten X-ajan kuluttua pÀÀstetÀÀn sieltÀ pois, on kyllÀ aikansa elÀnyt eikÀ mielestÀni palvele yhtÀÀn ketÀÀn. Se ei suojele ihmisiÀ rikollisilta eikÀ auta rikollisia muuttamaan omaa elÀmÀÀnsÀ. Jotain muutosta siihen tarvittaisiin.

KÀytÀntÀ ei ole nykyÀÀnkÀÀn, ettÀ rikolliset laitetaan vankilaan x-ajaksi ja pÀÀstetÀÀn sitten sieltÀ pois. Vankilassa tehdÀÀn nykyÀÀnkin paljon erilaista kuntouttavaan työtÀ, jolla pyritÀÀn sopeuttamaan vankia yhteiskuntaan ja ehkÀisemÀÀn rikollinen kÀyttÀytyminen.

LÀhes kaikilla vangeilla on pÀihdeongelma ja suurin osa vÀkivalta sekÀ henkirikoksista tehdÀÀn pÀihtyneenÀ. MielestÀni yksi tehokas keino vÀhentÀÀ vÀkivalta ja henkirikoksia olisi edellyttÀÀ toistuvasti nÀihin rikoksiin pÀihtyneenÀ syyllistyneiltÀ pÀihteetöntö elÀmÀÀ vapauduttuaankin.
 
VÀkivaltainen ihminen on ihan samalla tavalla sairas kuin narkomaanikin, eli ei osaa toimia yhteiskunnan odottamalla tavalla. Toinen turvautuu huumeisiin ja toinen vÀkivaltaan, kun ei osaa ratkaista ongelmiaan.
Puhutko nyt toistuvasti vÀkivaltarikoksiin syyllistyvistÀ taparikollisista, vai kenestÀ tahansa, joka on missÀÀn vaiheessa elÀmÀÀnsÀ syyllistynyt mihin tahansa vÀkivaltarikokseen? EipÀ sillÀ, terapian tarpeessahan tÀssÀ itse kukin on. Joku vihanhallintakurssi varmasti tekisi monelle hyvÀÀ, ja vankiloissahan nÀitÀ kÀsittÀÀkseni jo jÀrjestetÀÀnkin jossain muodossa.

Lue tuo editointi mun edellisestÀ viestistÀ. KyllÀhÀn tÀmÀ nyt on aivan selvÀÀ ettÀ vÀkivaltaiseen kÀytökseen voidaan terapian avulla vaikuttaa. Ja ilman muuta asiaa pitÀisi tutkia lisÀÀ.
En ole lÀÀkÀri enkÀ muukaan sen alan ammattilainen, mutta olen siinÀ ymmÀrryksessÀ, ettÀ saavuttaakseen minkÀÀnlaisia onnistumisen edellytyksiÀ, terapiaan osallistuvan pitÀisi edes jollain tasolla haluta "parantua". En tiedÀ olisiko vÀkisinterapoinnilla minkÀÀnlaisia mahdollisuuksia saavuttaa juurikaan mitÀÀn.

Jos nyt johonkin haluaisi verrata, seksuaalirikollisillehan on saatavilla vapaaehtoisuuteen perustuen lÀÀkehoitoa ja psykoterapiaa, jonka tarkoitus on vÀhentÀÀ viettiÀ ja ehkÀistÀ tai estÀÀ tarve tehdÀ nÀitÀ seksuaalirikoksia. Sitoutuminen lÀÀkehoitoon ja psykoterapiaan mahdollistaa joissakin tapauksessa koevapauden. Silti harvaa seksuaalirikoksista tuomittua hoito kiinnostaa, vaikka siihen suostumalla pÀÀsisivÀt vapaiksi. VÀkisinannettunahan terapialla luultavasti ei pÀÀstÀisi juuri mihinkÀÀn, ja lÀÀkkeiden ottoakaan on hankala valvoa. HyvÀ juttuhan tuo hoidon tarjoaminen tietysti on sellaiselle vangille, joka aidosti haluaa jotakin ongelmalleen tehdÀ (tai ylipÀÀtÀÀn kokee viettinsÀ ongelmalliseksi, esimerkiksi lapsista kiinnostumisen).
TS: LÀÀkehoito kiinnostaa harvoja seksuaalirikollisia - Kotimaa - Keskisuomalainen
Oikeusministeriö - Valvottua koevapautta uudistetaan ja seksuaalirikollisten lÀÀkehoito mahdollistetaan

No ei Viro on ole analoginen Suomelle millÀÀn tasolla: vastahan nuo itsenÀistyivÀt.
Okei, luovutan. En keksi mitÀÀn maata joka olisi analoginen Suomelle, ja jossa olisi kÀytössÀ kuolemantuomio/ aidosti loppuelÀmÀn kestÀvÀ elinkautinen. Otan vastaan vinkkejÀ. :)
 
KÀytÀntÀ ei ole nykyÀÀnkÀÀn, ettÀ rikolliset laitetaan vankilaan x-ajaksi ja pÀÀstetÀÀn sitten sieltÀ pois. Vankilassa tehdÀÀn nykyÀÀnkin paljon erilaista kuntouttavaan työtÀ, jolla pyritÀÀn sopeuttamaan vankia yhteiskuntaan ja ehkÀisemÀÀn rikollinen kÀyttÀytyminen.

LÀhes kaikilla vangeilla on pÀihdeongelma ja suurin osa vÀkivalta sekÀ henkirikoksista tehdÀÀn pÀihtyneenÀ. MielestÀni yksi tehokas keino vÀhentÀÀ vÀkivalta ja henkirikoksia olisi edellyttÀÀ toistuvasti nÀihin rikoksiin pÀihtyneenÀ syyllistyneiltÀ pÀihteetöntö elÀmÀÀ vapauduttuaankin.
Joo, no ei nÀytÀ toimivan kovin hyvin se mitÀ siellÀ nyt tehdÀÀn. Ja ongelma on tietysti siinÀ, ettÀ se apu on toissijainen asia, vankilassa oleminen ensisijainen. Kun tuomittu aika on istuttu (tai siis 1/3 siitÀ nimellisestÀ ajasta), niin vanki vapautuu, riippumatta siitÀ onko terapia tuottanut tulosta. LisÀksi en usko ettÀ tÀmÀ terapia on ihan uusimpaan psykologiseen/psykiatriseen tietoon perustuvaa jota vankiloissa nyt suuremmissa mÀÀrin harrastetaan.

Kuvio pitÀisi olla niin pÀin, ettÀ sieltÀ pÀÀsee pois sitten kun riittÀvÀn hyvÀ tulos on saavutettu, ei aikaisemmin. TÀmÀn luulisi myös motivoivan vankia muuttamaan elÀmÀÀnsÀ ja toimintaansa, jos se olisi ainoa keino vapautua. PÀihteettömyys voisi varmasti olla osa nÀitÀ vaatimuksia.
Puhutko nyt toistuvasti vÀkivaltarikoksiin syyllistyvistÀ taparikollisista, vai kenestÀ tahansa, joka on missÀÀn vaiheessa elÀmÀÀnsÀ syyllistynyt mihin tahansa vÀkivaltarikokseen? EipÀ sillÀ, terapian tarpeessahan tÀssÀ itse kukin on. Joku vihanhallintakurssi varmasti tekisi monelle hyvÀÀ, ja vankiloissahan nÀitÀ kÀsittÀÀkseni jo jÀrjestetÀÀnkin jossain muodossa.
Vakavista vÀkivaltarikoksista, kuten törkeistÀ pahoinpitelyistÀ ja raiskauksista. Vaikka kuten jo ylempÀnÀ sanoin, tÀmÀ raja terveen ja sairaan vÀlillÀ on tÀysin keinotekoinen. Jokaisella meistÀ on tapoja ja toimintamalleja jotka voisivat olla parempia.

En ole lÀÀkÀri enkÀ muukaan sen alan ammattilainen, mutta olen siinÀ ymmÀrryksessÀ, ettÀ saavuttaakseen minkÀÀnlaisia onnistumisen edellytyksiÀ, terapiaan osallistuvan pitÀisi edes jollain tasolla haluta "parantua". En tiedÀ olisiko vÀkisinterapoinnilla minkÀÀnlaisia mahdollisuuksia saavuttaa juurikaan mitÀÀn.
kts. yllÀ, motivaationa toimisi se, ettÀ muuten ei pÀÀse ikinÀ vapaaksi. Toki sitten osana terapiaa varmaan kÀytÀisiin sellaisia keskusteluja, ettÀ miksi ihmisten vahingoittaminen ylipÀÀtÀÀn on vÀÀrin, tÀmÀhÀn pitÀÀ tietysti ymmÀrtÀÀ ennen kuin mitÀÀn kehitystÀ voi tapahtua. On siis tietysti saavutettava aito halu muuttaa toimintaansa, ei pelkÀstÀÀn ulkoisen pakon sanelema. Mutta sillÀ ulkoisella pakolla voisi pÀÀstÀ alkuun.

Jos nyt johonkin haluaisi verrata, seksuaalirikollisillehan on saatavilla vapaaehtoisuuteen perustuen lÀÀkehoitoa ja psykoterapiaa, jonka tarkoitus on vÀhentÀÀ viettiÀ ja ehkÀistÀ tai estÀÀ tarve tehdÀ nÀitÀ seksuaalirikoksia. Sitoutuminen lÀÀkehoitoon ja psykoterapiaan mahdollistaa joissakin tapauksessa koevapauden. Silti harvaa seksuaalirikoksista tuomittua hoito kiinnostaa, vaikka siihen suostumalla pÀÀsisivÀt vapaiksi. VÀkisinannettunahan terapialla luultavasti ei pÀÀstÀisi juuri mihinkÀÀn, ja lÀÀkkeiden ottoakaan on hankala valvoa. HyvÀ juttuhan tuo hoidon tarjoaminen tietysti on sellaiselle vangille, joka aidosti haluaa jotakin ongelmalleen tehdÀ (tai ylipÀÀtÀÀn kokee viettinsÀ ongelmalliseksi, esimerkiksi lapsista kiinnostumisen).
TS: LÀÀkehoito kiinnostaa harvoja seksuaalirikollisia - Kotimaa - Keskisuomalainen
Oikeusministeriö - Valvottua koevapautta uudistetaan ja seksuaalirikollisten lÀÀkehoito mahdollistetaan
Luulen ettÀ tuo valittu hoitotapa on vÀÀrÀ. Kuten haastateltu lÀÀkÀrikin toteaa, " Seksuaalisuus on niin keskeinen osa identiteettiÀ ja mielihyvÀn lÀhde, ettei ole luontevaa puuttua siihen, Lauerma sanoo lehdelle." Ratkaisu ei siis pitÀisi olla, ettÀ yritetÀÀn kemiallisesti tukahduttaa seksuaaliset halut, vaan se, ettÀ yritetÀÀn terapian avulla poistaa halu satuttaa toisia. EihÀn raiskaaminen ylipÀÀtÀÀn ole millÀÀn tavalla verrattavissa normaaliin seksiin. Raiskaus on ensisijaisesti vÀkivaltaa. Itse en ainakaan "terveellÀ" mielellÀni pysty ensinkÀÀn kÀsittÀmÀÀn miten joku voi saada minkÀÀnlaista mielihyvÀÀ raiskaamisesta. Sellaisen ihmisen mielen tÀytyy olla todella sairas, eikÀ se sillÀ parane ettÀ annetaan joku pilleri joka vÀhentÀÀ seksuaalista halua tai kykyÀ. Se halu vahingoittaa ja satuttaa on se ongelma, ei halu harrastaa seksiÀ.

Pedofilia on sitten vielÀ erilainen ongelma, siinÀhÀn kyse on selkeÀsti seksuaalisuuden vÀÀristymisestÀ. Silloin varmaan lÀÀkehoitokin voisi tulla kysymykseen, jos tuota taipumusta ei muuten pystyttÀisi korjaamaan.

Mutta siis ylipÀÀtÀÀn nÀiden eri toimintatapojen ja hoitomuotojen tutkiminen olisi tietysti alan asiantuntijoiden tehtÀvÀ, enkÀ ymmÀrrÀ miksi lÀhtökohtaisesti pitÀisi ajatella ettÀ toimivia tapoja ei voitaisi löytÀÀ, jos tÀhÀn sijoitettaisiin kunnolla resursseja, niin ettÀ tavoitteena olisi jossain vaiheessa muuttaa koko rangaistusjÀrjestelmÀ. Veikkaampa ettÀ jos tÀllaisen terapian tutkimukseen olisi viimeisten muutaman kymmenen vuoden aikana kÀytetty edes 10% siitÀ rahamÀÀrÀstÀ, joka on kÀytetty psyykelÀÀkkeiden tutkimukseen ja kehittÀmiseen, niin meillÀ olisi jo aika hyviÀ tuloksia. Mutta kun terapeutteja ei voi valmistaa lÀÀketehtaassa ja myydÀ voitolla, niin ymmÀrrettÀvÀsti motivaatio bisnesmielessÀ puuttuu. Siksi se raha pitÀisi tulla valtiolta, joka mieluummin yrittÀÀ pÀÀstÀ minimivaivalla, ja yllÀpitÀÀ toimimattomaksi tiedettyÀ jÀrjestelmÀÀ.
 
Luulen ettÀ tuo valittu hoitotapa on vÀÀrÀ. Kuten haastateltu lÀÀkÀrikin toteaa, " Seksuaalisuus on niin keskeinen osa identiteettiÀ ja mielihyvÀn lÀhde, ettei ole luontevaa puuttua siihen, Lauerma sanoo lehdelle." Ratkaisu ei siis pitÀisi olla, ettÀ yritetÀÀn kemiallisesti tukahduttaa seksuaaliset halut, vaan se, ettÀ yritetÀÀn terapian avulla poistaa halu satuttaa toisia.
En tiedÀ mitÀ tuo hoitoon sisÀltyvÀ psykososiaalinen palvelu on, mutta nÀin maallikkona kuvittelisin, ettÀ terapian tarkoituksena nimenomaan on poistaa halu satuttaa toista. Jos se seksuaalinen vietti kohdistuu epÀterveellÀ tavalla, voisin kuvitella ettÀ sen hillitseminen kemiallisesti vois olla jopa olla ihan terveellistÀ, ainakin sen koevapauden kestÀessÀ. Ihan ympÀristön turvallisuuden kannalta, ei yksilön edun vuoksi. Sanoisin, ettÀ jos seksuaalinen vietti kohdistuu vaikkapa vÀkisinottamiseen tai lapsiin, se halu harrastaa seksiÀ on ongelma. Ja lÀÀkitys terapian tukena ei vÀlttÀmÀttÀ ole ihan vieras ilmiö psykoterapiassa muutenkaan, vaikka se kemiallista puuttumista kehoon onkin?

Kannatan kyllÀ tuota sun ajatusta hoitaa vÀkivaltarikolliset "terveiksi". SiitÀ en oo vaan ihan varma, onko meillÀ keinoja siihen. Jos on, toivottavasti niitÀ kÀytetÀÀn. Kuitenkin siten, ettÀ mielenterveystyön terÀvin kÀrki kohdistetaan johonkin muualle kuin taparikollisiin.
 
Tohon taparikollisuuteen vaikuttaa Suomessa jo ihan yksinkertaisesti sekin ettÀ tÀÀllÀ on niin perkeleen hyvÀt olot vankiloissa, Kysyt joltain 50v tyypiltÀ joka on muutaman tuomion istunut, kummassa on hauskempaa kiven sisÀllÀ vai vapaudessa? Niin saattaa vastaus olla hyvinkin helposti jotta Vankilassa tietenkin.
Mulla on yksi kaveri joka istui taposta useamman vuoden, ennen tÀtÀ tuomiota oli kuulemma ollut fiilis ettÀ voihan helvetti hÀnet tapetaan raiskataan ymym..Vapauduttuaan tarinoi ettÀ siellÀhÀn oli loppujen lopuksi hyvÀ olla sai hyviÀ kavereita, ei ollut vastuuta mistÀÀn sai vaan olla. Ja kuten arvata saattaa niin kyllÀhÀn se tuonkin tyypin polku aina tasasin vÀliajoin linnaan on kulkenut.
 
Back
Ylös Bottom