KÀytÀntÀ ei ole nykyÀÀnkÀÀn, ettÀ rikolliset laitetaan vankilaan x-ajaksi ja pÀÀstetÀÀn sitten sieltÀ pois. Vankilassa tehdÀÀn nykyÀÀnkin paljon erilaista kuntouttavaan työtÀ, jolla pyritÀÀn sopeuttamaan vankia yhteiskuntaan ja ehkÀisemÀÀn rikollinen kÀyttÀytyminen.
LÀhes kaikilla vangeilla on pÀihdeongelma ja suurin osa vÀkivalta sekÀ henkirikoksista tehdÀÀn pÀihtyneenÀ. MielestÀni yksi tehokas keino vÀhentÀÀ vÀkivalta ja henkirikoksia olisi edellyttÀÀ toistuvasti nÀihin rikoksiin pÀihtyneenÀ syyllistyneiltÀ pÀihteetöntö elÀmÀÀ vapauduttuaankin.
Joo, no ei nÀytÀ toimivan kovin hyvin se mitÀ siellÀ nyt tehdÀÀn. Ja ongelma on tietysti siinÀ, ettÀ se apu on toissijainen asia, vankilassa oleminen ensisijainen. Kun tuomittu aika on istuttu (tai siis 1/3 siitÀ nimellisestÀ ajasta), niin vanki vapautuu, riippumatta siitÀ onko terapia tuottanut tulosta. LisÀksi en usko ettÀ tÀmÀ terapia on ihan uusimpaan psykologiseen/psykiatriseen tietoon perustuvaa jota vankiloissa nyt suuremmissa mÀÀrin harrastetaan.
Kuvio pitÀisi olla niin pÀin, ettÀ sieltÀ pÀÀsee pois sitten kun riittÀvÀn hyvÀ tulos on saavutettu, ei aikaisemmin. TÀmÀn luulisi myös motivoivan vankia muuttamaan elÀmÀÀnsÀ ja toimintaansa, jos se olisi ainoa keino vapautua. PÀihteettömyys voisi varmasti olla osa nÀitÀ vaatimuksia.
Puhutko nyt toistuvasti vÀkivaltarikoksiin syyllistyvistÀ taparikollisista, vai kenestÀ tahansa, joka on missÀÀn vaiheessa elÀmÀÀnsÀ syyllistynyt mihin tahansa vÀkivaltarikokseen? EipÀ sillÀ, terapian tarpeessahan tÀssÀ itse kukin on. Joku vihanhallintakurssi varmasti tekisi monelle hyvÀÀ, ja vankiloissahan nÀitÀ kÀsittÀÀkseni jo jÀrjestetÀÀnkin jossain muodossa.
Vakavista vÀkivaltarikoksista, kuten törkeistÀ pahoinpitelyistÀ ja raiskauksista. Vaikka kuten jo ylempÀnÀ sanoin, tÀmÀ raja terveen ja sairaan vÀlillÀ on tÀysin keinotekoinen. Jokaisella meistÀ on tapoja ja toimintamalleja jotka voisivat olla parempia.
En ole lÀÀkÀri enkÀ muukaan sen alan ammattilainen, mutta olen siinÀ ymmÀrryksessÀ, ettÀ saavuttaakseen minkÀÀnlaisia onnistumisen edellytyksiÀ, terapiaan osallistuvan pitÀisi edes jollain tasolla haluta "parantua". En tiedÀ olisiko vÀkisinterapoinnilla minkÀÀnlaisia mahdollisuuksia saavuttaa juurikaan mitÀÀn.
kts. yllÀ, motivaationa toimisi se, ettÀ muuten ei pÀÀse ikinÀ vapaaksi. Toki sitten osana terapiaa varmaan kÀytÀisiin sellaisia keskusteluja, ettÀ miksi ihmisten vahingoittaminen ylipÀÀtÀÀn on vÀÀrin, tÀmÀhÀn pitÀÀ tietysti ymmÀrtÀÀ ennen kuin mitÀÀn kehitystÀ voi tapahtua. On siis tietysti saavutettava aito halu muuttaa toimintaansa, ei pelkÀstÀÀn ulkoisen pakon sanelema. Mutta sillÀ ulkoisella pakolla voisi pÀÀstÀ alkuun.
Jos nyt johonkin haluaisi verrata, seksuaalirikollisillehan on saatavilla vapaaehtoisuuteen perustuen lÀÀkehoitoa ja psykoterapiaa, jonka tarkoitus on vÀhentÀÀ viettiÀ ja ehkÀistÀ tai estÀÀ tarve tehdÀ nÀitÀ seksuaalirikoksia. Sitoutuminen lÀÀkehoitoon ja psykoterapiaan mahdollistaa joissakin tapauksessa koevapauden. Silti harvaa seksuaalirikoksista tuomittua hoito kiinnostaa, vaikka siihen suostumalla pÀÀsisivÀt vapaiksi. VÀkisinannettunahan terapialla luultavasti ei pÀÀstÀisi juuri mihinkÀÀn, ja lÀÀkkeiden ottoakaan on hankala valvoa. HyvÀ juttuhan tuo hoidon tarjoaminen tietysti on sellaiselle vangille, joka aidosti haluaa jotakin ongelmalleen tehdÀ (tai ylipÀÀtÀÀn kokee viettinsÀ ongelmalliseksi, esimerkiksi lapsista kiinnostumisen).
TS: LÀÀkehoito kiinnostaa harvoja seksuaalirikollisia - Kotimaa - Keskisuomalainen
Oikeusministeriö - Valvottua koevapautta uudistetaan ja seksuaalirikollisten lÀÀkehoito mahdollistetaan
Luulen ettÀ tuo valittu hoitotapa on vÀÀrÀ. Kuten haastateltu lÀÀkÀrikin toteaa, " Seksuaalisuus on niin keskeinen osa identiteettiÀ ja mielihyvÀn lÀhde, ettei ole luontevaa puuttua siihen, Lauerma sanoo lehdelle." Ratkaisu ei siis pitÀisi olla, ettÀ yritetÀÀn kemiallisesti tukahduttaa seksuaaliset halut, vaan se, ettÀ yritetÀÀn terapian avulla poistaa halu satuttaa toisia. EihÀn raiskaaminen ylipÀÀtÀÀn ole millÀÀn tavalla verrattavissa normaaliin seksiin. Raiskaus on ensisijaisesti vÀkivaltaa. Itse en ainakaan "terveellÀ" mielellÀni pysty ensinkÀÀn kÀsittÀmÀÀn miten joku voi saada minkÀÀnlaista mielihyvÀÀ raiskaamisesta. Sellaisen ihmisen mielen tÀytyy olla todella sairas, eikÀ se sillÀ parane ettÀ annetaan joku pilleri joka vÀhentÀÀ seksuaalista halua tai kykyÀ. Se halu vahingoittaa ja satuttaa on se ongelma, ei halu harrastaa seksiÀ.
Pedofilia on sitten vielÀ erilainen ongelma, siinÀhÀn kyse on selkeÀsti seksuaalisuuden vÀÀristymisestÀ. Silloin varmaan lÀÀkehoitokin voisi tulla kysymykseen, jos tuota taipumusta ei muuten pystyttÀisi korjaamaan.
Mutta siis ylipÀÀtÀÀn nÀiden eri toimintatapojen ja hoitomuotojen tutkiminen olisi tietysti alan asiantuntijoiden tehtÀvÀ, enkÀ ymmÀrrÀ miksi lÀhtökohtaisesti pitÀisi ajatella ettÀ toimivia tapoja ei voitaisi löytÀÀ, jos tÀhÀn sijoitettaisiin kunnolla resursseja, niin ettÀ tavoitteena olisi jossain vaiheessa muuttaa koko rangaistusjÀrjestelmÀ. Veikkaampa ettÀ jos tÀllaisen terapian tutkimukseen olisi viimeisten muutaman kymmenen vuoden aikana kÀytetty edes 10% siitÀ rahamÀÀrÀstÀ, joka on kÀytetty psyykelÀÀkkeiden tutkimukseen ja kehittÀmiseen, niin meillÀ olisi jo aika hyviÀ tuloksia. Mutta kun terapeutteja ei voi valmistaa lÀÀketehtaassa ja myydÀ voitolla, niin ymmÀrrettÀvÀsti motivaatio bisnesmielessÀ puuttuu. Siksi se raha pitÀisi tulla valtiolta, joka mieluummin yrittÀÀ pÀÀstÀ minimivaivalla, ja yllÀpitÀÀ toimimattomaksi tiedettyÀ jÀrjestelmÀÀ.