Suhteesi puolustusvoimiin ?

[41shots]

Aamen. Suurintaan ylennys saattaa viivästyä. Se on luultavasti viimeinen pesäke, jossa ei tarvitse vastata juuri mistään, sillä mitäpä väliä parilla raadolla on.

 

[Nick]

Aamen. Suurintaan ylennys saattaa viivästyä. Se on luultavasti viimeinen pesäke, jossa ei tarvitse vastata juuri mistään, sillä mitäpä väliä parilla raadolla on.

Toivottavasti kukaan läheisesi ei tulevaisuudessa tule kuulumaan näihin RAATOIHIN. Voi tulla itku....

 

[Hgu]

Pari viikkoa sitten olin viikonlopun ns. "vapaaehtoisissa kertausharjoituksissa". Haminan RUK:lla oli kahden päivän syväjohtamiskurssi josta ei maksettu mitään ja tapahtui omalla vapaa-ajalla.

Osanottajia oli useita kymmeniä ympäri suomea. Uusi kursseja odotellessa...

Jos rupesi kiinnostamaan niin suuntaa: https://www.mpkry.fi/portal/index.asp

 

[Mixu]

Mielipiteeni intistä:
Menin inttiin ääretön HYPE päällä, silmissä paloi tahto opetella taistelemaan maani puolesta ja jatkaa sankarvainajien perinnettä suomalaisella sisulla. Pikkuhiljaa kuitenkin armeijan mahtipontinen imago haalistui eikä se enää tuntunutkaan kivalta paikalta viettää tulevaisuuttaan. Mutta voin sanoa, että olin koko varuskunnan särmin kirjuri ja yksikköluutnantti jäi haikein silmin katselemaan, kun käytännössä koko patteria viimeiset 4 kuukautta pyörittänyt korpraali lähti takaisin kotiin. Helvetin hyvä kokemus oli ja tapasi paljon erilaisia ihmisiä.

Mielipiteeni siviilipalveluksesta:
Aivan sama, meneekö inttiin vai sivariin. En halveksi sivareita. Se on itse asiassa rankempaa pitää vanhuksista huolta kuin juosta metsässä pyssyn kanssa. Minun mielipiteeni on että siviilipalvelus on pidettävä intin rinnalla.

Mielipiteeni totaalikieltäytyjistä...
En taida kertoa mielipidettäni tästä aiheesta, koska muuten tämä thread (kuten kaikki muutkin) muuttuu juupas-eipäs-väittelyksi. Sanotaan vain että varusmiespalvelus on mielestäni tärkeä asia, eikä sitä pidä poistaa.

 

[Majori]

Nämä jotka tässäkin threadissa poraa että intissä ei oppinu mitään ja se oli ihan vittua ja mammanpoikamesta, on luultavasti jotain huollon puolen vuoden ikimosia. Kai se ny jumalauta on ittestä kiinni haluaako oppia uusia asioita, vai venyttää vain pippeliä.

e. Ja oisitte menny sukeltajaksi tai laskuvarjojääkäriksi jos tuntu että oli mammanpoikamesta.

 

[twinlab]

on itse asiassa rankempaa pitää vanhuksista huolta kuin juosta metsässä pyssyn kanssa.

Kyllä se pyssyn kanssa juokseminen on niin henkisesti ja fyysisesti paljon raskaampaa. Siis tuli vain :ina mieleen. Vanhuksista huolehtiminen on helppoa hommaa, jopa vuodepotilaista huolehtiminen on helpompaa. Vanhuksille tärkeitä asioita ovat nukkuminen, lääkitys, seuranpito ja mieni virkistys +hygieniasta huolehtiminen. Sitä en osaa sanoa että kumpi työ on tärkeämpää, sen päättäköön jokainen itse, mutta rankempaa on varmasti siellä metsässä.

 

[Thimbou]

Nojoo mitään hommaa väheksymättä ottaisin vähän kantaa. Usein vanhainkodissa olevat miespuoliset henkilöt ovat todella vaikeita hoidettavia. Kai se ottaa omatunnon päälle jos et pysty esim. virtsaamaan itse. Kaverit ovat voineet kokea sodan ja kaikkea muutakin paskaa. Kärttyisät miehet joilla on omatunto maassa ovat vaikeita tapauksia. Mutta eihän tämä ole kuitenkaan mikään yleinen linjaus.

 

[Vapaaottelija]

Minä taas olisin halunnut armeijaan, mutta ainakaan vielä ei ole otettu. Tutut on käyneet,olleet töissäkin,jotkut ovat tulleet viikon päästä kotiin ja muutama tuttu on sivari. En varmaksi osaa sanoa, menenkö enää vaikka tulisi kutsu, olen kaksi kertaa lakki kourassa lupaillut että jos otatte minut inttiin niin lupaan etten aiheuta kenellekkään vaikeuksia. Käyn sen opois niinkuin kaikki muutkin. Ekalla kertaa annettiin suoraan vuosi lykkäystä, tokalla kertaa kaksi vuotta. Mä ihmettelen muutenkin niiden asennetta minuun kun menin kutsuntoihin. Olin viis minuuttia myöhässä(oli muitakin jotka tulivat samalla oven avauksella, samasta syystä) koska kaikki parkkipaikat oli kilometrin säteellä varattu tapahtuman takia ja jouduin käveleen kauempaa. Heti eteisessä huudettiin että eikö nuori mies tajua kellosta mitään! HÄ! Sanoin rauhallisesti että tuolla pihalla on hyvä mies lähin parkkiruutu toisella puolella kaupunkia. Olisi kuulemma pitänyt tietää se etukäteen.

Ihme ja kumma että sain luvan mennä saliin istumaan, josta minut ensimmäisenä kutsuttiin toimistoon ja sanottiin että tervetuloa muutaman vuoden päästä uudelleen.
Koetin edelleen hyvin rauhallisesti sanoa että mikä tässä nyt niin huonosti on, ettenkö voisi tulla. No tiedätkös montako rikosilmoitusta sinusta on tehty vuonna 2000? En tiennyt. Määrällisesti niitä oli paljon mutta puoletkaan niistä ei ole koskaan käräjäoikeuden aamenta saanut. Eli siis pelkkiä ilmoituksia. Sanoin että jokainen joskus möhlii, menneet on menneitä. Haluan todistaa et olen eri jätkä kuin mitä luulette, antakaan mun kokeilla. Sain lähteä ulos kahden vuoden lykkäys kourassa.
En usko meneväni tuonne enää, haen jonkun vian lääkäristä silloin kun sen aika tulee. Minusta oli väärin että minun ei annettu edes kokeilla. En olisi varmasti aiheuttanut kenelläkkään mitään vaaraa. Vaikka tulin myöhässä paikalle, niin eikö kapiaiset ole itse koskaan myöhästyneet? Olin asenteeltani suoraselkäinen ja sanoin että haluan hoitaa palveluksen, niinku kaikki muutkin. Olen normaalityöelämässä (olin jo silloin) ja viime rikkeestä oli vajaa kaks vuotta. Maku on mennyt kyl täysin Suomen puolustusvoimista. Poliisitkin olivat sitä mieltä kun taannoin poikkesin juttusilla, et hyvin on mies tapansa parantanut. Enkä mä ny mikään murhaaja ole koskaan ollutkaan, tappeluja ja vahingontekoja suurin osa rikkeistä. Miksi siellä on kaikki niin vaikeaa aina, tarvii kyllä kysyä. Joku vetää taas pakolliset herneet ,mutta minusta armeijan käyminen on ihan yhtä tyhjän kanssa.

 

[mr. perfect]

Kyllä se pyssyn kanssa juokseminen on niin henkisesti ja fyysisesti paljon raskaampaa. Siis tuli vain :ina mieleen. Vanhuksista huolehtiminen on helppoa hommaa, jopa vuodepotilaista huolehtiminen on helpompaa.

No sodan aikana tuo pyssyn kanssa juokseminen voikin olla rankkaa, mutta ainakin varusmiespalveluksessa nuo metsäkeikat ja sotaharjoitukset on melkosen kevyttä ja osa ihan hauskojakin.. satunnaisia vitutuskohtauksia lukuunottamatta.
edit: no fyysisesti metsäkeikat nyt ovatkin rankempia kuin vanhusten hoito, mutta eipä sielläkään normaalikuntoinen paljon pääse rasittumaan kuin ajoittain.

Ja sitten vielä joihinkin aikaisempiin postauksiin tässä threadissa..
On muuten kumma juttu kuinka jotkut suhtautuvat varusmiespalvelukseen negatiivisesti pelkästään siksi että heillä on ollut mulkku kouluttaja tai siksi että he eivät muka koe oppineensa siellä mitään. Jos suhtautuu kielteisesti näihin asioihin niin luulisi siihen nyt olevan vähän paremmat perustelut
Kaikkia siellä on joku kusipää kyykyttänyt ja taaksepoistuttanut, itsekin muistan erään mulkun ylikessun ja sata kertaa mulkumman alikessun, mutta ei niistä kumpikaan mun elämääni pilannut. Ja kyllä intissä huoltomieskin nyt hitto vieköön jotain oppii... ei välttämättä mitään mistä olisi erityistä hyötyä siviilissä, mutta tuskin niistä intin kokemuksista haittaakaan on

Ja ei, en todellakaan ole mikään sotaintoilija, päinvastoin, itselläni on äärimmäisen pasifistinen maailmankatsomus, ja mulle on oikeastaan ihan sama haluaako joku inttiin vaiko eikö. Naurattaa vaan kun jotkut kritisoivat puolustusvoimia tietämättä asiasta juuri mitään, tai sitten haukkuvat paikkaa vain jonkun kusipään kouluttajan takia.



eikä herneitä.

 

[twinlab]

No sodan aikana tuo pyssyn kanssa juokseminen voikin olla rankkaa, mutta ainakin varusmiespalveluksessa nuo metsäkeikat ja sotaharjoitukset on melkosen kevyttä ja osa ihan hauskojakin.. satunnaisia vitutuskohtauksia lukuunottamatta.
edit: no fyysisesti metsäkeikat nyt ovatkin rankempia kuin vanhusten hoito, mutta eipä sielläkään normaalikuntoinen paljon pääse rasittumaan kuin ajoittain.

Itselläni ei ole kuin vanhustyöstä kokemusta, ja voin sanoa että todella helppoa hommaa, kun rutiini tulee ja tietää tasan mitä milläkin kellonlyömällä tapahtuu (tosin sinä Herra Täydellinen, taisit olla hieman samalla alalla, jos muistin oikein.. ja turhaan sinua silloin alan valistamaan ).

Tietysti voi olla persoonakysymys minkä ottaa raskaasti ja minkä ei, mutta itse sanon että työskentely vuodeosastolla tuuraajana ei ole kuin ehkä sosiaalisesti kuormittavaa, ja sekään ei ole hullumpaa hommaa heittää juttua vanhuksille.

Kuten sanottu minulla ei ole omaa kokemusta (vielä) siitä metsästä rämpimisestä, mutta vakaasti väitän vieläkin että kourmittavuus on eri tasolla siviilipalvelusmiehen työn kanssa vanhustenhuollossa, ja siitähän tässä oli kyse.

 

[Rapumies]

Nämä jotka tässäkin threadissa poraa että intissä ei oppinu mitään ja se oli ihan vittua ja mammanpoikamesta, on luultavasti jotain huollon puolen vuoden ikimosia. Kai se ny jumalauta on ittestä kiinni haluaako oppia uusia asioita, vai venyttää vain pippeliä.

e. Ja oisitte menny sukeltajaksi tai laskuvarjojääkäriksi jos tuntu että oli mammanpoikamesta.

Olisin pyrkinyt laskuvarjojääkäriksi, mutta mulla ei ole tarpeeksi hyvä näkö niin en voinut päästä mihinkään erikoisjoukkoihin. Mutta hyvä että en edes pyrkinyt, vaikka olisihan se koulutus varmasti ollut mielenkiintoisempaa. Kokonaisuudessaan intti oli kuitenkin niin paska mesta, että puolivuottakin tuntui todella pitkältä ajalta siellä. Suurin osa ajasta täysin turhaa pelleilyä, ne asiat mitä siellä oppi olisi voinut oppia 2:ssa tai 3:ssa kuukaudessa, jolloin olisi varmasti ollut myös enemmän motivaatioita. Monet skapparit oli täysin idiootteja ja juoppoja, yksi ampui kännipäissään kvkk:lla ja joutui ylenemiskieltoon. Eräs yliluutnantti oli leirillä niin kännissä että laattasi . Laatat joutui siivoamaan meidän tuvassa ollut tykkimies. Yleisimmät aktiviteetit oli, että jouduttiin siivoamaan, petaamaan sänkyä tai haravoimaan lehtiä. Välillä sitten seisottiin pihalla rivissä ja marssittiin tahdissa ympäriinsä.

Aluksi menin ihan hyvillä fiiliksin inttiin, paitsi että vitutti kun ei voinut nähdä sen aikaista muijaa. Parin viikon jälkeen oli selvää että koitan vaan suorittaa intin mahdollisimman nopeasti. Todellista ajanhukkaa.

 

[iivili]

Mulla oli suurimman osan ajasta intissä hauskaa ja leppoisaa aikaa. Ei tarvinnut ressata töistä ja tienesteistä, ei vaatteista, asumisesta eikä matkakustannuksista, valtio kustansi kaiken edellä mainitun, todella rentoa ja kätevää. Tuota ei moni suoraan äidin lihapatojen äärestä inttiin menevä voi tajuta. Siksi olen monesti sanonut, että olisi hyvä ennen inttiä pari vuotta asua yksin ja opetella hoitamaan asioitaan, niin siivousta, pyykkäystä, tiskausta, ruoanlaittoa kuin raha-asioitakin, ettei olisi niin pentu, kun inttiin menee, ettei aina tarvitsisi kitistä niin perkeleesti jokaisesta pikkuasiasta, niinkuin esim. kuoripotuista.

Hyvä kirjoitus mr. perfect (muitakin järkikirjoituksia, esim. Mixulta)! Olen samaa mieltä. Pitäisi nähdä asioita laajemmin, kuunnella muidenkin näkemyksiä, esim. sivareiden (ja sivareiden olisi ihan oikeasti hyväksi ettiä käsiinsä muutamia fiksuja ja laajasti ajattelevia intin käyneitä ja jutella heidän maanpuolustuksellisuudestaan). Sivarissa, jolla on oikeasti pasifistinen maailmankatsomus, en näe mitään pahaa, mutta jos sivariuden syynä on esim. "Noku siel intisä joutuu asuun metässä ja mulle huudetaan, ni se e o niinq kivaa!", niin :down:

Mulla ei ollut intistä mitään ruusuista kuvaa, en kuvitellut tulevani miksikään Rokan kaltaiseksi übersoturiksi. Silti halusin oppia olemaan osa Puolustusvoimia, pieni ratas isossa koneistossa, joka ehkä joskus aseellisesti puolustaa kotiani (Suomen valtiota siis). Ja vielä parempi, jos ei tarvitse puolustaa, vaan voi elää rauhassa.

Jeee, eka kertausharjotus toukokuussa! On kyse kovapanosammunnoista, joten tod.näk. mun tehtävässä (LääkAU) oleva reserviläinen lähinnä nukkuu harjoituksen ajan kuulosuojaimet korvilla. Juu, välillä pitää toki vääntäytyä makkaraa paistamaan ja ehkä jopa vuoleskelemaan jotain. Argh, mitä raatamista, miten mää kestän?!?!? :D

 

[N.D.]

Monet skapparit oli täysin idiootteja ja juoppoja, yksi ampui kännipäissään kvkk:lla ja joutui ylenemiskieltoon.

 

[kalmukki]

Palkka-armaija on kallis. Olen kuullut että samalla rahallan mitä menee nykyiseen armeijaan pystyttäisiin ylläpitämään vain reilu 20000 miehen palkka-armeijaa.

Tämä on hölmöläisten peitonpidennyksen logiikkaa. Mikä luulet olevan "käypä hinta" sille, että puolet ikäluokasta uhraa aikaansa 6-13kk intissä? Aivan niin, se on juurikin se sama palkka, jolla he olisivat suostuneet menemään armeijaan ilman pakottamista.

Pakkotyö ei ole ilmaista, siinä vain kustannukset kohdistuvat yksipuolisesti pakotetulle. Sen sijaan että kustannukset kerättäisiin kaikilta veronmaksajilta, ne kerätään nyt vain nuorten miesten selkänahasta. Ja suurin osa nuorista miehistä on niin hönöjä etteivät edes tajua kuinka heitä vedetään nenästä. Kaikkein onnettomimpien tapauksien mielestä on jotenkin "jaloa" tai "miehekästä" kärsiä valittamatta ja tulla hyväksikäytetyksi. Ei ole, se on vain tyhmää.

Jos pakkotyö olisi jotenkin maagisesti halvempaa kuin käyvän palkan maksaminen, niin miksi ihmeessä sen kustannustehokkuus rajoittuisi maanpuolustukseen? Miksei tehdä samantien sairaanhoito, katujen kunnospito, palokunta, poliisi ja kaikki muut julkiset palvelut kansalaisvelvollisuuksiksi?

 

[kodari76]

No on se intti sen verran epärealistinen kokemus, että kannattaa se nähdä. Siellä on vaikka minkälaista sukankuluttajaa, ja muisteltavaa syntyy ihan varmasti. Mitään tositaistelijan koulutustahan sieltä valtaosa ei saa. Metsässä tallustellaan ja huudellaan "laukaus sarja" (ellei ole juhlapäivä ja jaetaan oikein räkäpäitä). Ja sitten nukutaan teltassa.

Parhaiten tuolla intissä pääsee kokeilemaan omia rajojaan. Ainakin mulle se on tähän mennessä ainoa paikka missä on tullut rämmittyä tajunnan rajamailla. Kesällä +30 varjossa ja täydet TST kamppeet päällä suolla rämpimässä. Oli vielä peltipaidat alla, kun ne t-paidat oli kielletty.

Intissä pääsee myös tosi hyvin kosketuksiin wanhan byrokratian toimintaan. Välillä tulee vastaan aivan järjenvastaisia käytäntöjä, ja niitä on pakko noudattaa kun on ennenkin ollut pakko. Tai muuten tulee joku hirvittävä rangaistus (jota tosin kukaan ei ole koskaan saanut). Tuo jälkimmäinen asia onkin intissä kaikkein mielenkiintoisinta. Hirveä uhkailu kaikenlaisilla lapsellisuuksilla. Välillä tulee sotaoikeutta, tai joudut jäämään inttiin "YP":seen kun muut kotiutuvat. Yksi skappari sanoi marssilla, että jos joku hyytyy, niin sidotaan aisapuuhun nahkaremmeilla ja muut kantavat perille. Jälkeenpäin kun asiaa katsoo, niin mikään uhkaus ei toteutunut. Kännissä sai örveltää eikä joutunut "sotaoikeuteen". Tupakaveri oli kylmästi puolen viikkoa poissa omin päin. Sai puhuttelun, piti normaalisti kaikki lomansa ja kotiutui muiden kanssa.

Intissä oppii myös mitä tarkoittaa "less is more". Kannattaa tehdä mahdollisimman vähän. Eikä mitään vapaaehtoisesti. Kun olet hajuton ja mauton, niin hommat luistaa. Jos olet innokas hommiin, niin nopeasti olet nakkikone. Jos rettelöit, niin ensin olet silmätikkuna, mutta lopulta saat olla ihan rauhassa. Kukaan ei enää jaksa edes yrittää nakittaa.

Viimeisenä päivänä sitten juhlallisesti annettaan randomina jollekulle korpin/kerstantin jämät, viralliset todistukset ja sotilaspassit. Ja kerrotaan kuinka tärkeitä dokumenttejä ne ovat. Onko joku oikeasti tarvinnut niitä?

Intin jälkeenhän tärkeintä on tuplata omien marssien ja leirien määrä. 5km marssi onkin 40km täyspakkausmarssi. Ja pakkasta olikin -50-astetta, koko ajan satoi. Kellään ei ollut niin kurjaa, meillä oli rankinta ja uudet varusmiehet on niiin vässyköitä :D

p.s. on siellä hyödyllistä koulutustakin, mutta minä kyllä lyhentäisin koko touhun alta puoleen. Tai muuttaisin systeemiä niin, että jotain perusjuttuja opetettaisiin vaikkapa peruskoulussa/lukiossa jne. tyyliin tunti pari per viikko/kuukausi. Varmasti jäisi paremmin mieleen, eikä tarvitsisi kärvistellä kassulla 6kk odottamassa ja jonottamassa.

 

[paalu]

Ei kannata siis yleistää puhumalla tyyliin: "Intissä ei tarvitse tehdä mitään, jos ei halua. Täten kukaan ei tee mitään."

En ole sanonutkaan etteikö siellä kukaan mitään tekisi. No mutta kuten sanoit turha meidän tästä on elämää suurempaa väittelyä alkaa vääntämään.

 

[paalu]

Nämä jotka tässäkin threadissa poraa että intissä ei oppinu mitään ja se oli ihan vittua ja mammanpoikamesta, on luultavasti jotain huollon puolen vuoden ikimosia. Kai se ny jumalauta on ittestä kiinni haluaako oppia uusia asioita, vai venyttää vain pippeliä.

e. Ja oisitte menny sukeltajaksi tai laskuvarjojääkäriksi jos tuntu että oli mammanpoikamesta.

En ollut huollossa vaan kranaatinheitinkomppaniassa, en tiedä miten paljon te skapparit sitä sitten arvostatte, tuskinpa kovinkaan paljon niin kuin en kyllä minäkään.

Toi mamismesta juttu nyt tuli vaan siitä että ööö...sellainen se oli! ainakin minun silmillä katsottuna: alikessuilla ei pitäny pokka iltavahvarissa vaan tirskahtelivat kuin pahimmatkin pissikset, komppanian päällikkö oli täysin auktoriteetitön, kaikenmaailman aivokuolleita varusmiehiä jotka hädintuskin sai maiharin narut solmittua paapottiin ku mitäkin vauvoja ku olis täytyny vetää rynkynperällä takaraivoon jne jne...

 

[Vemar]

Paperit lähti valmiusjoukkoihin, jos pääsen niin rauhanturvaajaksi ehdottomasti :whip:

Sama.
Aerobista kuntoa tarvii vaan parantaa reilusti :D

 

[Willie]

Tuli sellainen tässä mieleen, että vaikka fyysinen rasitus ei itsessään ollutkaan kestämätöntä intissä, niin epätietoisuus lisää sen vaikutuksia kummasti. Kykenen vallan mainiosti olemaan nälissäni, palelemaan tai kantamaan 40 kilon rinkkaa x kilometriä, kunhan vain tiedän koska saan ruokaa, koska pääsen lämpimään ja kuinka monta kilometriä se x onkaan. Kun edessä on selkeä tavoite, ei sen voittaminen tunnu kovinkaan ongelmalliselta. Epätietoisuus, joka tosin olisi suurta myös sodassa, saa rasituksen tuntumaan huomattavasti pahemmalta.
Intissä kiirehdittiin aina odottamaan, mikä on mielestäni hyvin järkevä tapa sotilaallista kriisiä ajatellen. Vihollista voi hyvinkin odottaa muutaman tunnin ja käydä omalta kannaltaan menestyksekkään taistelun, mutta entäpä jos myöhästyt 5 minuuttia ja piippalakki ehtiikin asemiin ensin?

 

[Researcher]

Kävin intin itse vasta 24-vuotiaana kun jo kulutin luentosaleissa takamustani. Minun mielestäni armeija on jo kokemuksena sen verran extreme -lajiin verrattava, että sen läpäisy toi ainakin minulle enemmän positiivisia kuin negatiivisia muistoja.

Itselleni suurin järkytys oli törmääminen niihin aivan käsittämättömän tumpeloihin tyyppeihin, eräskin "taistelija" onnistui vielä alokaskauden jälkeen tunkemaan kypäränsä väärinpäin päähän, kun ei ollut kertaakaan alokasaikanaan sitä käyttänyt. Oli keskittynyt lähinnä VMTL-taisteluun. Intissä sai pikakosketuksen ns. tavalliseen kansaan, joka oli innokkaina ensimmäisinä yliopistovuosina päässyt katoamaan, kun oli liikkunut lähinnä omissa piireissä.

Kun kaikki armeijan vastustajat yleensä painottavat suvaitsevaisuutta, niin itse olisin kyllä sitä mieltä, että opin erittäin paljon suvaitsevaisuutta juuri armeijassa. Siellä joutuu toimimaan todella omituisten ja joskus suoraan sanoen tyhmien ihmisten kanssa, mutta asioiden on silti edettävä. Vaikka nämä ihmiset olisivatkin sinua ylempänä arvoasteikossa. Yritykset selittää sitä, että asiat toimisivat paremmin jos tehtäisiin näin eikä niinkuin aina on tehty, eivät kiinnosta ketään. Asiat tehdään niinkuin on aina tehty.

Paikassa on käsittämättömän paljon parannettavaa, mutta jostain kumman syystä ne kaikki vitutushetket katoaa muutaman vuoden kuluttua. Ei enää ymmärrä mistä sai intoa heittää leiriltä palatessa tuvassa virnuilevaa leirilusmua täyspakkauksella ovelta asti. Tai suunnata tyhjä laukaus vittuilevaa vänrikkiä naamaan(olin tietysti tehnyt sen tyhjän laukauksen jo pariin kertaan aikaisemmin). No, nyt muistaa lähinnä ne käsittämättömän hauskat telttapelleilyt todella väsyneen porukan kanssa, kun vieruskaveri pistää pieruja palamaan.

Itselläni sivariin menokin oli pitkään ajatuksissa, ja armeijassa mietin useastikin sitä, kuinka paljon fiksumpaa minun alaani opiskelevan olisi ollut mennä johonkin alan työpaikkaan sivariksi. Olisin saanut samalla työkokemusta ja todella tarpeellisia suhteita, joiden avulla alan kesätyöpaikkoja olisi voinut avautua helpommin.

Omien kokemusteni mukaan sivarissa lähes kaikki ovat sellaisia henkilöitä, jotka taatusti selviäisivät armeijasta, monet jopa paremmin kuin ne raasut, jotka ovat siellä, mutta eivät tajua hakea vapautusta kun ne kaksi hernettä siellä aivoissa eivät kohtaa. Niitä sitten muut raahaa mukana koko intin ajan ja tekee niiden hommat kun muuten ei homma toimi.