On syytä historiaa varten kertoa se, että kumpikaan osapuolista ei missään vaiheessa neuvotteluja pyytänyt valtiolta rahallista panosta sopimukseen. Myöskään Tehy ei sitä kertaakaan tehnyt.
...
Oppositio aikaansai käyttäytymisellään sen, että nähtyjen keskustelujen jälkeen mikä hyvänsä nykyisistä oppositiopuolueista olisi tulevaisuudessa mahdollisessa hallitusvastuussa hallituksen todellinen ”heikko lenkki”.
...
Oppositio käytti mahdollisuuksiaan koko ajan kärjistääkseen tilannetta. Luvatun välikysymyksenkin he lykkäsivät viikoilla ja lykkäsivät näin eduskunnan äänestystä 150 miljoonan euron kohtalosta. Tehyn kentällä pysyi toivo, että josko valtiolta kuitenkin olisi tulossa enemmän kuin mitä muille järjestöille oli luvattu. Tähän oppositiolla oli täysi oikeus, mutta minulla on myös oikeus muistaa se. Poliittista järjestelmää tuntemattomille luotiin käsitys, että kehykset voidaan kyllä rikkoa, kun huudetaan parlamentissa ja sen ulkopuolella tarpeeksi kovaa, ja että kyllä valtiolta saa, kun panee kovan kovaa vasten aivan riippumatta siitä, mitä muille järjestöille on luvattu kun ne normaalisti neuvottelemalla saivat sopunsa aikaan. Poliittisen järjestelmämme kannalta oli hyvä, että hallitus piti kantansa johdonmukaisena koko kiistan ajan.
...
Kiistan aikana tuntui monta kertaa siltä, että on unohdettu se, että valtiolla on monta roolia. Yksi niistä on järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito. Tähän tehtävään kuuluvat nykyaikanakin vanhat termit laki, määräys, sakko, rangaistus, edesvastuu. Tällaisissa asioissa valtio on ”pakkovaltio”. Ei se ole muuttunut mihinkään. Jos säädetään laki, sitä noudatetaan tai siitä seuraa seuraamus. Ja toinen asia on myös selvä – valtiota ei kiristetä.
...
Meillä on yhä enemmän ja enemmän avainryhmiä, jotka saavat kyllä yhteiskuntamme, taloutemme ja yksittäiset yritykset polvilleen – jos tahtovat. Jos sopimusyhteiskuntaa arvostetaan, pitää tällä voimankäytöllä olla järjelliset rajat, joita ei ylitetä.
