Ryhdin palauttaminen nuoriin - onko se edes mahdollista?

[Durner]

Kyllä meille jo ekan päivän ruokainfossa kerrottiin kuinka PV:n ruoat sisältävät kaikkia tarvittavia ravintoaineita, jopa proteiinia, oikeassa suhteessa. Maasto-oloihinkin jokaiselle taistelijalle luvattiin yli 3000 kaloria päivässä :D Pakko myöntää että siellä "luonnon läheisyydessä" tuli monet kerrat ikävä niitä lukion filosofian kursseja. Mut en ollukaan ERIKOISJOUKOISSA.. Sori offtopic

PS. Ihmekös kun Espanjan talous on kuralla, kun on varaa heittää hyvää ruokaa sioille :D Kouluruoka oli helvetin hyvää ainakin niissä kouluissa joissa olen ollut. Vekarasta ei voi sanoa samaa, valitettavasti.

Oolrait. Menin tuossa intin tarjonnassa siis ilmeisestikin metsään. Elin nääs siinä tiedossa, että intti ei samalla tavalla kaupittele muonaansa, mutta se kuuluu näemmä meidän kulttuurin. Vaikea alkaa internetin välillä lukemaan, että lähtikö erikoisjoukot caps lockilla sarkasmin osoittamisen vuoksi vai muuten vain, mutta en minä sillä mitenkään halunnut egoilla. Kyseltiin vain niin vastasin. Anyways kaipa tässä tulee persoonan erotkin sitten esiin.

PS. Jos tarkasti luet, niin sanoin kyllä viesteissäni kyseessä olevan kärjistetty esimerkki. Mutta takaisin asiaan. Kaipa tuo vähän kouluistakin nääs riippuu. En mikään nirso ole, eikä varmasti suurinosa muustakaan koulunsa lähiaikoina käyneistä, mutta en kyllä saa "helvetin hyvä"-tagia henkilökohtaisesti kiinnitettyä lukemattomiin muistikuviini koulun ruokalan tarjonnasta - ei kyllä varmaan kovin moni muukaan ellei aika todella kultaa makuaistin muistojakin.

Fitnesstukku koodi pakkotoisto15. Lukion filosofiaa en suoralta kädeltä krusifioi, mutta kyllä siinä kohti kun pitää ottaa muun muassa 5 psykologian kurssia (joka siis kiinnostaa meikäläistä yhtä paljon kun sinua intin safkat) vain sen takia että saat numeraalisen määrän suoritettuja kursseja kasaan, voi miestä alkaa syömään.

 

[FatBatman]

Ajankohtainen Ykkönen: Koko ohjelma: Nykyajan nuoriso | Radio | Areena | yle.fi

Siinä aukaistaan vähän myyttejä "nykyajan nuorison" huonoudesta ihan tutkimuksen voimin. Jos aihe kismittää, niin suosittelen kuuntelemaan. Kannattaa kiinnittää huomiota siihen kohtaan, missä puhutaan otannan vaikutuksesta mielikuviin.

 

[Culé]

Niin siis helvetin hyvää siihen nähden, että se on ilmaista ^^ Itse kävin muuten vain yhden psykologian kurssin ja sain silti 75 kurssia täyteen :wtf: (okei, ymmärrän mitä tarkoitat, jouduin itekin ottamaan ns. täytekursseja).

Jotta pysyttäisiin edes vähän aiheessa, niin pakko ottaa tuo kouluruoka-asia vielä puheeksi. Kun aina syytetään nykynuorisoa siitä ettei ilmaista ruokaa arvosteta, niin olisikin mielenkiintoista tietää mikä oli tilanne esim. 80-luvulla tai vielä aiemmin. Oliko silloin nuoret yhtä nirsoja? Vai tuliko siitäkin selkäsauna, jos kehtasi valittaa ilmaisesta ruoasta?

 

[Hillitö]

olisikin mielenkiintoista tietää mikä oli tilanne esim. 80-luvulla tai vielä aiemmin. Oliko silloin nuoret yhtä nirsoja? Vai tuliko siitäkin selkäsauna, jos kehtasi valittaa ilmaisesta ruoasta?

Ainakin uhkailtiin, että "mustalainen tulee ja vie sinut, jos et syö!" Nyt kun menoa katsoo, niinhän ne saatana vievätkin - vaikka pentu söisikin.

Kyllä on nykypennut monen hellatulen välissä näissä ruoka-asioissakin.

 

[hoyhenen_kevyt]

Kyllähän kumiperuna -vitsit ovat jo ainakin 70-luvulta asti eläneet. Mistähän lienee roiskeläppä saaneen nimensä? Niitä ne oli jo 40-luvulla.

 

[Durner]

Niin siis helvetin hyvää siihen nähden, että se on ilmaista ^^ Itse kävin muuten vain yhden psykologian kurssin ja sain silti 75 kurssia täyteen :wtf: (okei, ymmärrän mitä tarkoitat, jouduin itekin ottamaan ns. täytekursseja).

Jotta pysyttäisiin edes vähän aiheessa, niin pakko ottaa tuo kouluruoka-asia vielä puheeksi. Kun aina syytetään nykynuorisoa siitä ettei ilmaista ruokaa arvosteta, niin olisikin mielenkiintoista tietää mikä oli tilanne esim. 80-luvulla tai vielä aiemmin. Oliko silloin nuoret yhtä nirsoja? Vai tuliko siitäkin selkäsauna, jos kehtasi valittaa ilmaisesta ruoasta?

Nyt pitäis alkaa viisastelemaan siitä kuinka mikään ei ole ilmasta, mutta taidanpa jättää väliin vaikka ajatus houkuttaakin Minäkin nääs ymmärrän pointtisi.

Mutta tosiaan varoitus. Itse kirjoitin sellaiset aineet (kuten yhteiskuntaoppi) joiden kaikkien kurssien, sekä lukion pakollisten kurssien jälkeen kädessä oli noin 50 kurssia = 25 kurssia piti repiä jostain. Tämä johti omalla kohdallani 2 terveystiedon-, 5 psykologian-, 2 filosofian-, 3 uskonnon-, 4 espanjan-, 2 kemian-, 2 liikunnan-, sekä 2 biologiantäyttökurssiin. Näiden lisäksi tuli vielä sitten autokoulusta sun muusta luojan kiitos saatavat kurssit, mutta ei tollaisessa kyllä mitään järkeä ole. Kurssien määrä pitäisi suhteuttaa niihin aineisiin mitä kirjoittaa. Pitkän matikan kirjoittava saa säkällä sen 14 kurssia siinä missä tämän korvaavan keskipitkän ruotsin kirjoittaja saa vain 5 kurssia. Tähän on muuten tulossa tulevaisuudessa muutosta mikäli ex-äidinkielen opettajaani on uskominen.

 

[Pandakarhu]

^ Tuo nyt on ihan paska systeemi, luetaan jotain pilipaliaineita ja sillä otetaan kasaan 75 kurssia. Kemiaa, fysiikkaa, matikkaa, biologiaa ja maantietoa maksimit niin saa edes nuoret vähän jotain ymmärrystä päähänsä. Naurettavaa, että jollain ruotsin kirjoittamisella voi korvata matikan.

 

[func]

Niinpä... itsellä oli pitkä saksaa, pitkän matikan kaikki kurssit, fysiikasta kaikki kurssit, kemia ja tietotekniikasta vielä ohjelmointikurssit. Kursseja tuli niin paljon että meni reippaasti yli vaikka yhtään täytekurssia en edes ottanut. Viimeinen kevät pelkkää sluibailua ja vapaata puolet. Samaan aikaan monet hajoilivat mm. sen psykologian kursseilla. :D

Opetussuunnitelmia pitäisi ihan oikeasti muuttaa. Hienoa jos osattaisiin oikeasti jotain, ei se ole ihme ettei jatko-opiskelu tai työelämä kiinnosta kun on luettu vuosikausia jotain ympäripyöreetä paskaa vailla mitään oikeaa osaamista, jopa siinä uskossa että pohjoisen pingviinitutkimuksenkin alalla olisi töitä kotimaassa ja muita hommia ei kiinosta tehdäkään.

 

[Pesupallo]

Nyt pitäis alkaa viisastelemaan siitä kuinka mikään ei ole ilmasta, mutta taidanpa jättää väliin vaikka ajatus houkuttaakin Minäkin nääs ymmärrän pointtisi.

Mutta tosiaan varoitus. Itse kirjoitin sellaiset aineet (kuten yhteiskuntaoppi) joiden kaikkien kurssien, sekä lukion pakollisten kurssien jälkeen kädessä oli noin 50 kurssia = 25 kurssia piti repiä jostain. Tämä johti omalla kohdallani 2 terveystiedon-, 5 psykologian-, 2 filosofian-, 3 uskonnon-, 4 espanjan-, 2 kemian-, 2 liikunnan-, sekä 2 biologiantäyttökurssiin. Näiden lisäksi tuli vielä sitten autokoulusta sun muusta luojan kiitos saatavat kurssit, mutta ei tollaisessa kyllä mitään järkeä ole. Kurssien määrä pitäisi suhteuttaa niihin aineisiin mitä kirjoittaa. Pitkän matikan kirjoittava saa säkällä sen 14 kurssia siinä missä tämän korvaavan keskipitkän ruotsin kirjoittaja saa vain 5 kurssia. Tähän on muuten tulossa tulevaisuudessa muutosta mikäli ex-äidinkielen opettajaani on uskominen.

Boldaus oma. Ootko ny ihan tosissas, että keskipitkästä ruotsista pitäis saada sama määrä suorituksia kuin pitkästä matikasta? Taitaa olla vaatimuksena vähän eri määrä töitä, että yleensä pääsee läpi ne viimeiset matikat, kuin viimeiset ruotsin kurssit. Jos jotain pitäisi suhteuttaa niin se, mitä kirjoituksissa vaaditaan että saa hyvän arvosanan. Pitkästä matikasta hyvä arvosana (E-L) on helvetinmoisen työn takana, kun taas keskipitkän ruotsin vastaavan arvosanan saa opettelemalla vähän kielioppisääntöjä ulkoa.

 

[Durner]

Boldaus oma. Ootko ny ihan tosissas, että keskipitkästä ruotsista pitäis saada sama määrä suorituksia kuin pitkästä matikasta?

Sitä mieltä olen, että tuon 75 kurssia ei pitäisi olla numeraalisena rajana lukiosta pääsemiselle, vaan se että on käynyt pakolliset kurssit, sekä niiden aineiden kurssit, jota itse kirjottaa. Otin esimerkiksi tuon "matikka versus ruotsi", mutta sitä voi soveltaa vaikka yhteiskuntaoppi (4 kurssia) versus 10 kuviksen kurssia (kyllä, mun vanhassa lukiossa pysty ottamaan up to 13 kuviksenkurssia). Parilla noistakin jouduin täyttökursseja mettästäessäni käymään ja kyllä niissä oli yhteensä vähemmän omaksuttavaa tietoa ku yh-kirjan ekalla 5 sivulla.

Ja toi mitä sanot matikasta on ihan totta, ja sitä lukeneet hyötyvätkin siitä sitten omassa elämässään. Tämä ei se mun mielestä mitenkään edellytä ruotsinlukijalta ottamaan kymmentä pipipalikurssia siihen kompensoimaan matikanlukijan kurssimäärää sillä hän on jo palkintonsa joko saanut, tai saa tulevaisuudessa.

 

[dadankkush]

Lukiossa nyt olisi kiva jos rehellisesti kerrottaisiin, että keskiarvolla ei välttämättä sinne minne sinä haluat hakea jatko-opiskelemaan tee sitten mitään, että ruotsista voit ottaa kaks nelosta ja loput vitosia, että pääset läpi ja hukkaat energiaa mahdollisimman vähän turhaan paskaan ja sitten osaat valita ne fysiikat ja kemiat siihen malliin, että saat kirjotettua hyvät arvosanat ylppäreissä, niin aloituspisteet jatko-opiskelupaikkaan ovat korkealla. Ilman joutuu kilpailemaan vain osasta vapaista paikoista, joihin pääsee pelkän pääsykokeen perusteella. Kun heti alussa tehtäisiin selväksi, että kannattaa heti tietää, mihin pyrkii lukion jälkeen, niin saisi suunniteltua opiskelut paljon paremmin eikä tulisi panostettua turhiin aineisiin ja ylppäreissä kirjoitettua väärät aineet, joista ei saa yhtään pistettä sinne, minne myöhemmin haet.

 

[carcayu]

Näkisin että ongelma, joka tässäkin thredissä esiintyy on usko rahan ja sääntöjen voimaan yksilön valinnoissa. Itse uskon että jokainen yksilö pyrkii elämässään tavoittelemaan onnellisuutta. Raha ja sääntöjen seuraaminen vaikuttaa yksilön tekemiin ratkaisuihin rajallisesti. Harva myöskään haluaa asettaa tavoitteita kymmenien vuosien päähän vaan valitsee mielummin mahdollisimman mielekkään elämän juuri nyt. En usko, että työmotivaatiota saadaan lisättyä syyllistämällä nuoria laiskottelusta. En myöskään usko, että passivoitunut yksilö kokee oloaan niin onnelliseksi, kuin mahdollista.
Kasvatuspoliittisena ratkaisuna pyrkisin opettamaan nuorille miten asioiden tekeminen vaikuttaa omaan onnellisuuteen. Käsien käyttäminen, haasteista selviäminen, yhteisössä vuorovaikuttaminen ja kehittyminen ovat kaikki asioita joiden uskon olevan oleellisia jokaisen yksilön subjektiiviselle onnellisuuden kokemiselle.
Minusta näyttää siltä, että tieto tästä ei välity nuorille kovinkaan hyvin. Sensijaan nuoret oppivat välttämään riskejä, pelkoja, nöyryytyksiä, kipua ja hikeä. Kaikkia näitä epämiellyttäviä asioita kuitenkin vääjäämättä seuraa mikäli elää rikkaasti. Nuoret eivät myöskään opi kunnolla sosiaalisia taitoja, koska heille opetetaan kuninkaan tai paviaanin käytöstavat. Toimiva vertaisverkosto a.k.a ystäväpiiri on yksi tärkeimpiä onnen työkaluja. Ihmissuhdetaidot auttavat menestymään myös työelämässä. Kyseessä on vain yksi sosiaalinen verkosto muiden ohella.
Ystävien tekemiseen tärkein taito on unohtaa oma egonsa. Tämä on tuntuu olevan pirun vaikeaa. Individualistinen yhteiskunta suorastaan kannustaa toimimaan egon ehdoilla. Altruismi nähdään tyhmyytenä ja heikkoutena, johon taipuvat ainoastaan heikot reppanat. Oikeasti siitä tulee itselle hyvä mieli ja palkkiona suosio yhteisössä kasvaa. Toki tarvitaan myös lujuutta, ettei tule hyväksikäytetyksi. Lujuus nähdään helposti aggressiivisuutena tai kusipäisyytenä, joten sitäkin vältellään. Seurauksena syntyy itsekeskeisiä ja heikkoja yksilöitä, jotka eivät kykene toimimaan yhteisössä. Uskon että jos yksilölle opetettaisiin tämä kaikki lapsesta asti, hän ei passivoituisi ja antisosialisoituisi varttuessaan. Sensijaan yksilö pyrkisi olemaan aktiivisesti onnellinen. Kapitalistina uskon, että yksilön terve pyrkimys omaan onneensa nostaa myös yhteisön hyvinvointia.

Haluisin myös haastaa argumentin "ansaita itse oma elantonsa". Globaalissa taloudessa minun on hyvin vaikea nähdä miten minä ansaitsen elantoni. Lopulta vain elintarvikkeita tuottavat yksilöt tuottavat konkreettisesti elantonsa. Varsinkin kouluttautunut asiantuntija, kuten minä, ovat niin korkealla abstraktiotasolla suhteessa tehdyn työn ja konkreettisen elannon suhteessa, että hirvittää.
Itse koen toimivani yhteiskunnan luomassa roolissa veronmaksaja. Tämä rooli mahdollistaa minulle yhteiskunnassa tiettyjä asioita ja poissulkee toisia. Ilman yhteisuntaa kuolisin nälkään. Näen työttömän vastaavanalaisena roolina. Työttömänä toimivalle talouden ja yhteiskunnan monimutkaiset virtaukset tuovat oman osansa hyvinvoinnista.
Minusta työttömyyden ja laiskuuden ongelma ei siis ole siinä, etteivät jotkut yksilöt nauti palkkaa. Jos esim. ajatellaan, että työtön pääsee valtionhommiin duuniin niin hänhän kuluttaa enemmän verorahoja, kuin työkkärissä ollessaan? Tällöinhän valtion yksilölle ohjaama rahavirta vain kasvaa. Tällä perusteella käsittääkseni kuntaliitosten aiheuttamien viranlakkauttamisien säästöt lasketaan.
Minua ei myöskään haittaa se, että minä maksan veroja ja joku muu lonnii kotona. Uskon olevani onnellisempi veronmaksajan roolissa, kuin työttömän roolissa. Tämä on syy siihen, että käyn töissä. Ei se, että kokisin olevani velvoitettu palkkatyöhön. Joskus tosin haaveilen, että ostaisin mökin korvesta ja siirtyisin lähemmäksi ideaalia oman elannon ansaitsemisesta heittäytymällä ammattimetsästajaksi ja kalastajaksi.
Koko työttömyysongelma on ristiriitainen. Työpaikkoja ei ole tarpeeksi, mutta töitä olisi aina tehtävänä. Firmojen on vaikea ratkaista tätä ristiriitaa, koska valtio tekee työllistämisestä niin raskasta. Kaikkeen pitää olla myös muodollinen koulutus, mikä on jo naurettavaa. Valtio yrittää ratkaista ongelmaa kannustamalla nuoria työnhakuun ja opiskeluun. Samalla tiukentuva lainsäädäntö faktuaalisesti vaikeuttaa kaikkea tätä. Nuorille ei ole työpaikkoja, mutta hakea pitäisi. Koulutusvaatimukset rajaavat hakusektorin kuitenkin melko pieneksi. Rahaa sen sijaan tulee tukina, joten miksi ihmeessä ihminen näkisi vaivan selviytyäkseen koulutuslabyrintistä ja päästäkseen mahdollisesti joskus töihin jos näkee sen ainoastaan ansaintakeinona? Minusta nykysysteemissä on aivan rationaalista olla työkkärissä matalapalkkaduunin sijaan.

Lähtisin ratkaisemaan ongelmaa opettamalla nuoret tekemään aktiivisesti ja rohkeasti asioita, jotka tekevät heidän omasta elämästään parempaa. Mikäli näitä asioita ei ole mahdollista tehdä palkkatöissä niin vaintoehtoja on silti runsaasti. Urheiluseurat, päiväkerhot, partio, järjestöt, politiikka, musiikki, taiteet, käsityöt jne jne ovat väyliä, joissa ihminen voi kontribuoida yhteiskunnan toimintaan, vaikka työkkärin rahoituksella. Monethan näin jo tekevätkin ja minä näen ilmiön hyvinvointiyhteiskunnan plussana, en miinuksena.
Työn merkitystä tulisi opetella hakemaan tekemisestä itsestään, eikä palkasta. Hyvin tehty työ tuo lopulta tekijälleen paljon enemmän iloa, kuin lusmuilu. Tuttuni esim. fileerasi kesätyökseen paljon kalaa. Äkkiä voisi kuvitella, että moinen on mitä tuskaisinta hommaa. Hän oli kuitenkin ylpeä taidostaan vetää kirjolohi fileiksi 30 sekunnissa ja pyrki jatkuvasti kehitymään nopeammaksi eri kalalajien kohdalla. Jokainen läjä kalaa oli hänelle mahdollisuus kehittää taitojaan.

 

[BB0]

Lukiossa nyt olisi kiva jos rehellisesti kerrottaisiin, että keskiarvolla ei välttämättä sinne minne sinä haluat hakea jatko-opiskelemaan tee sitten mitään, että ruotsista voit ottaa kaks nelosta ja loput vitosia, että pääset läpi ja hukkaat energiaa mahdollisimman vähän turhaan paskaan ja sitten osaat valita ne fysiikat ja kemiat siihen malliin, että saat kirjotettua hyvät arvosanat ylppäreissä, niin aloituspisteet jatko-opiskelupaikkaan ovat korkealla. Ilman joutuu kilpailemaan vain osasta vapaista paikoista, joihin pääsee pelkän pääsykokeen perusteella. Kun heti alussa tehtäisiin selväksi, että kannattaa heti tietää, mihin pyrkii lukion jälkeen, niin saisi suunniteltua opiskelut paljon paremmin eikä tulisi panostettua turhiin aineisiin ja ylppäreissä kirjoitettua väärät aineet, joista ei saa yhtään pistettä sinne, minne myöhemmin haet.

Tämä viesti ei nyt ole mitenkään henkilökohtaisesti kohdistettu sinulle, viestin sisältö vain sattuu rasittamaan minua suunnattomasti.

Nykyisellä informaatioteknologian aikakaudella luulisi olevan melko vaivatonta selvittää, että eri oppilaitokset karsivat hakijoita eri menetelmin. Tietysti on aivan luonnollista, että teinilapsia kiinnostaa seuraavan viikonlopun kotibileet ja kaverin uusi mopo huomattavasti enemmän kuin potentiaalisen opiskelupaikan valintakriteerit, mutta ehkä ei pitäisi. Kyllä ainakin minun mielestäni yli 15-vuotiaan ihmisen tulisi olla kiinnostunut ja kykenevä ottamaan selvää omista tulevaisuuden suunnitelmistaan ja siitä, mitä niiden toteuttamiseksi vaaditaan.

Toisaalta ymmärrän kyllä näkemyksesi, juuri tuota varten niiden opinto-ohjaajien luulisi olevan olemassa alunperinkin. Siitä huolimatta en pidä yhtään tästä ajatusmallista, jonka mukaan vastuu omista opinnoista on oletusarvoisesti koululaitoksella, eikä yksilöllä itsellään.

Mutta minä olenkin tylsä, rasittava ja ääri-individualisti oikeistolainen. Turha minua on kuunnella.

 

[func]

Kyllä ainakin minun mielestäni yli 15-vuotiaan ihmisen tulisi olla kiinnostunut ja kykenevä ottamaan selvää omista tulevaisuuden suunnitelmistaan ja siitä, mitä niiden toteuttamiseksi vaaditaan.

"Missä ja koska pääsykokeet on? Tarviix mun lähettää joku hakemus? Paljox pisteitä saa C äikästä? Mihin? mitä mun pitäis lukea pääsykokeeseen x? kysytääks siel todistuskopioita??" Tämä siis tuolta opiskelupaikka- ja pääsykoeketjusta.:D

Ei kyllä mullakaan ole selvillä mitä oikeasti haluisin tehdä. Tarviiko olla?

 

[dadankkush]

Tämä viesti ei nyt ole mitenkään henkilökohtaisesti kohdistettu sinulle, viestin sisältö vain sattuu rasittamaan minua suunnattomasti.

Nykyisellä informaatioteknologian aikakaudella luulisi olevan melko vaivatonta selvittää, että eri oppilaitokset karsivat hakijoita eri menetelmin. Tietysti on aivan luonnollista, että teinilapsia kiinnostaa seuraavan viikonlopun kotibileet ja kaverin uusi mopo huomattavasti enemmän kuin potentiaalisen opiskelupaikan valintakriteerit, mutta ehkä ei pitäisi. Kyllä ainakin minun mielestäni yli 15-vuotiaan ihmisen tulisi olla kiinnostunut ja kykenevä ottamaan selvää omista tulevaisuuden suunnitelmistaan ja siitä, mitä niiden toteuttamiseksi vaaditaan.

Toisaalta ymmärrän kyllä näkemyksesi, juuri tuota varten niiden opinto-ohjaajien luulisi olevan olemassa alunperinkin. Siitä huolimatta en pidä yhtään tästä ajatusmallista, jonka mukaan vastuu omista opinnoista on oletusarvoisesti koululaitoksella, eikä yksilöllä itsellään.

Mutta minä olenkin tylsä, rasittava ja ääri-individualisti oikeistolainen. Turha minua on kuunnella.

Kyllä 15v on vielä todella kersa. Vanhemmat voi helposti painostaa lukioon, koska amikseen menee tumpelot vaan ja pitkä matikka tietenkin "koska siitä on hyötyä". Lukiolaiset on huolissaan seuraavista kokeista ja läksyistään. Opot tuntee talon tavat, mutta ei mitään yliopistoista tai ammattikorkeakoulusta. Tai ei ainakaan kerro. Pitkästä matikasta esimerkiksi kerrotaan, että sen tarvitsee jos haluaa lääkäriksi. Ok, entä jos ei halua? Pointti on, että lukiossa porukka, jotka tuo isukin allekirjoittamia poissaololappuja opettajille ei ole vielä niin itsenäistä, että osaisi 4-5 vuoden päähän suunnitella elämäänsä. Osa opettajista lukiossa puhuu oppilaille vielä kuin lapsille. Eka holhotaan ja sitten pitäisi olla itsenäinen. Ympäripyöreät neuvot aikuisilta, auktoriteeteilta, joidenka työ on ohjata nuoren opintoja lähinnä hämäävät. Siellä ne pokkana kertoo kuinka ruotsinkielestä on ihan hirveesti hyötyä ja totta kai kannattaa kirjoittaa ylppäreissä.

En sano, että vastuu pitäisi olla oppilaitoksella, mutta luulisi, että porukka, joka työkseen on opinto-ohjaajia ja itsekkin saman rumban aikanaan käynyt lävitse osaisi edes vähän neuvoa oikeaan suuntaan. Kuitenkin pakollisia opo-kursseja taisi lukiossa olla useampi. Ota myös huomioon, että lukioon päästään hyvin standardilla sisäänpääsy menetelmällä pääsytodistuksen keskiarvolla. Ei välttämättä ole itsestäänselvyys lukiolaiselle, että jatkossa näin ei enää ole. Henkilökohtaisesti ei sinänsä haitannut kun itse pääsi minne hakikin, mutta ottaa päähän se liirumlaarumi, jota silloin kuuli. Ehkä toisilla lukioilla meni paremmin, mene ja tiedä. Sanon vaan, että varmaan tulisi parempia tuloksia jos lukiot lähtökohtaisestikin neuvoisi miten itse tekisi nyt aloittaisi lukion. Opo tunneilla harjotellaan opiskelutekniikkaa, niin miksei suunnitelmallisuutta?

Mun ei sitten ole tarkoitus sanoa, että lukiot on paskaa, vaan antaa mielipiteeni siitä, miten hommaa voisi parantaa.

 

[BB0]

Kyllä 15v on vielä todella kersa. Vanhemmat voi helposti painostaa lukioon, koska amikseen menee tumpelot vaan ja pitkä matikka tietenkin "koska siitä on hyötyä". Lukiolaiset on huolissaan seuraavista kokeista ja läksyistään. Opot tuntee talon tavat, mutta ei mitään yliopistoista tai ammattikorkeakoulusta. Tai ei ainakaan kerro. Pitkästä matikasta esimerkiksi kerrotaan, että sen tarvitsee jos haluaa lääkäriksi. Ok, entä jos ei halua? Pointti on, että lukiossa porukka, jotka tuo isukin allekirjoittamia poissaololappuja opettajille ei ole vielä niin itsenäistä, että osaisi 4-5 vuoden päähän suunnitella elämäänsä. Osa opettajista lukiossa puhuu oppilaille vielä kuin lapsille. Eka holhotaan ja sitten pitäisi olla itsenäinen. Ympäripyöreät neuvot aikuisilta, auktoriteeteilta, joidenka työ on ohjata nuoren opintoja lähinnä hämäävät. Siellä ne pokkana kertoo kuinka ruotsinkielestä on ihan hirveesti hyötyä ja totta kai kannattaa kirjoittaa ylppäreissä.

En sano, että vastuu pitäisi olla oppilaitoksella, mutta luulisi, että porukka, joka työkseen on opinto-ohjaajia ja itsekkin saman rumban aikanaan käynyt lävitse osaisi edes vähän neuvoa oikeaan suuntaan. Kuitenkin pakollisia opo-kursseja taisi lukiossa olla useampi. Ota myös huomioon, että lukioon päästään hyvin standardilla sisäänpääsy menetelmällä pääsytodistuksen keskiarvolla. Ei välttämättä ole itsestäänselvyys lukiolaiselle, että jatkossa näin ei enää ole. Henkilökohtaisesti ei sinänsä haitannut kun itse pääsi minne hakikin, mutta ottaa päähän se liirumlaarumi, jota silloin kuuli. Ehkä toisilla lukioilla meni paremmin, mene ja tiedä. Sanon vaan, että varmaan tulisi parempia tuloksia jos lukiot lähtökohtaisestikin neuvoisi miten itse tekisi nyt aloittaisi lukion. Opo tunneilla harjotellaan opiskelutekniikkaa, niin miksei suunnitelmallisuutta?

Mun ei sitten ole tarkoitus sanoa, että lukiot on paskaa, vaan antaa mielipiteeni siitä, miten hommaa voisi parantaa.

Tottahan tuokin on. Itse kun suhtaudun yksilön vastuuseen suorastaan suhteettoman jyrkästi, niin koin pakottavaa tarvetta purkautua

Sivuhuomiona todettakoon, että melkoisia puupäitä tuolla opinto-ohjaajissa ilmeisesti liikkuu. Pitkän matematiikan oppimäärä ei nimittäin ole suinkaan mikään välttämättömyys lääkärin urasta haaveilevalle. Hyötyä siitä toki on, opettaahan se osaltaan ainakin hieman loogisempaan ongelmanratkaisuun, mutta ei siitä pääsykokeissa (tai opinnoissakaan) juuri iloa ole. Kuulemma.



E: Käsittääkseni lukioiden opinto-ohjaajat eivät ole päätoimeltaan juuri sitä, vaan opettavat päätoimenaan oppiaineita ja siinä sivussa opastavat nuoria jatko-opintojen saralla. Pitääkö käsitykseni paikkansa?

Jos pitää, niin ehkä ongelmaan paras mahdollinen ratkaisu olisi se, että opinto-ohjaajat keskittyisivät juuri ja vain ainoastaan siihen opinto-ohjaukseen. Ehkä tuolloin heillä olisi mahdollisuus perehtyä paremmin eri opiskeluvalintoihin ja opiskelijoiden tarpeisiin.

 

[Kaakku84]

Sivuhuomiona todettakoon, että melkoisia puupäitä tuolla opinto-ohjaajissa ilmeisesti liikkuu. Pitkän matematiikan oppimäärä ei nimittäin ole suinkaan mikään välttämättömyys lääkärin urasta haaveilevalle. Hyötyä siitä toki on, opettaahan se osaltaan ainakin hieman loogisempaan ongelmanratkaisuun, mutta ei siitä pääsykokeissa (tai opinnoissakaan) juuri iloa ole. Kuulemma.

Pitkä matikka ei ole mikään välttämättömyys sinänsä, mutta matemaattisen taidon täytyy riittää lukion laajan fysiikan ja kemian sovelluksiin.

E: Käsittääkseni lukioiden opinto-ohjaajat eivät ole päätoimeltaan juuri sitä, vaan opettavat päätoimenaan oppiaineita ja siinä sivussa opastavat nuoria jatko-opintojen saralla. Pitääkö käsitykseni paikkansa?

Jos pitää, niin ehkä ongelmaan paras mahdollinen ratkaisu olisi se, että opinto-ohjaajat keskittyisivät juuri ja vain ainoastaan siihen opinto-ohjaukseen. Ehkä tuolloin heillä olisi mahdollisuus perehtyä paremmin eri opiskeluvalintoihin ja opiskelijoiden tarpeisiin.

Jollain eläkeikää lähestyvällä opinto-ohjaajalla on "joku" kasvatustieteellinen koulutustausta ja saa tietysti pitää virkansa siihen kerran päästyään. Uusien opinto-ohjaajien on sen sijaan ihan pääaineenaan opiskeltava opintojenohjausta tms. Tällainen vainu mulla.

Omana ylä-aste- ja lukioaikana niitä opon tunteja oli aika harvakseltaan. Tuskin niitä kovin paljoa on lisättykkään, joten vähän vaikea sen opon on keskittyä ainoastaan opinto-ohjaukseen, jossei tuntijako anna siihen mahdollisuutta. Vähäisten tuntien rajoissa on mahdotonta auttaa ketään kovin henkilökohtaisesti, vaan se on sellaista yleistä "höpinää". Muistan itse, että opon tunti oli aina se, kun ei tarvinnut tehdä oikeasti mitään, se ei jatkunut mistään edellisen tunnin aiheesta, eikä suunnannut seuraavaan tuntiin, eikä tullut läksyjä. Eli siis jotenkin päälle liimatun ja irrallisen tuntuinen, merkityksettömän tuntuinen jopa, ainakin siinä iässä.

 

[Red28]

Iso askel olisi jos näille opinto-ohjaajille saataisiin todellinen käsitys työelämän realiteeteista ja vaatimuksista; mistä työllistyy ja mistä ei. Ainakin omana kouluaikanani opon touhu oli aivan luokatonta ammatillisesta näkökulmasta. Täyteltiin jotain testejä joiden mukaan saman henkilön kannattaisi hakeutua joko taidemaalariksi, merikapteeniksi tai upseeriksi. Ei näin..

 

[Kaakku84]

Iso askel olisi jos näille opinto-ohjaajille saataisiin todellinen käsitys työelämän realiteeteista ja vaatimuksista; mistä työllistyy ja mistä ei.

Mistäpä se opo sen tietää, kun eivät tulevaisuus-, tai taloustieteilijätkään tiedä? Toki on vaarallista heittäytyä vaikka vapaaksi taiteilijaksi, mutta jos yksilö sitä haluaa, niin mitä sitten? Varmaan ne opot ohjailevat em. tyyppejä samankaltaiseen, mutta turvallisempaan suuntaan, kuten teolliseen muotoiluun(?). Tuskin niistä mitään putkimiehiä koskaan kuitenkaan tulisi. Mihin ammatteihin sinun mielestä pitäisi ihmisiä kannustaa työllistymisen vuoksi?

Ainakin omana kouluaikanani opon touhu oli aivan luokatonta ammatillisesta näkökulmasta. Täyteltiin jotain testejä joiden mukaan saman henkilön kannattaisi hakeutua joko taidemaalariksi, merikapteeniksi tai upseeriksi. Ei näin..

Missä ammateissa olet ollut ja olet nyt?

 

[pezku^]

E: Käsittääkseni lukioiden opinto-ohjaajat eivät ole päätoimeltaan juuri sitä, vaan opettavat päätoimenaan oppiaineita ja siinä sivussa opastavat nuoria jatko-opintojen saralla. Pitääkö käsitykseni paikkansa?

Jos pitää, niin ehkä ongelmaan paras mahdollinen ratkaisu olisi se, että opinto-ohjaajat keskittyisivät juuri ja vain ainoastaan siihen opinto-ohjaukseen. Ehkä tuolloin heillä olisi mahdollisuus perehtyä paremmin eri opiskeluvalintoihin ja opiskelijoiden tarpeisiin.

Noissa opinto-ohjaajissa on kyllä aivan todellisia puupäitä joukossa. Omassa lukiossa oli yläasteen ja lukion opinto-ohjaajan virkaa toimittava opinto-ohjaaja, joka ei kyllä pätkääkään osannut neuvoa ketään oppilasta muussa kuin ehkä korkeintaan siinä, miten alkupisteet lasketaan todistuksen perusteella. Opinto-ohjaajan omat lapset olivat keskinkertaisia seiskan oppilaita, ja opinto-ohjaajan mielestä kaikkien olisi pitänyt olla sellaisia. Esim. itse vedin pitkästä matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta järjestään ysejä ja kymppejä, niin opinto-ohjaaja paheksui todistustani ja katseli sitä aina kuin se olisi joku helvetin outo näky. Samaa puhuivat opon käytöksestä muutamat muutkin kaverit, jotka saivat hyviä arvosanoja ja joilla oli jotain muitakin tavoitteita koulunkäynnin suhteen kuin päästä kirjoituksista läpi. Sitten tämä opo kannusti jotain seiskan oppilaita pitämään seiskan tason yllä ja huonoimmille, juuri ja juuri kurssit läpäiseville opiskelijoille opo ei sanonut mitään arvosanoista. Tuo oli kyllä mun mielestä aivan paskaa, koska opinto-ohjaajan tehtävähän on nimenomaan tunnistaa niitä kykyjä oppilaissa ja kannustaa ja ohjata heitä sen perusteella. Ei myöskään olisi pahitteeksi, jos opo vähän koittaisi kannustaa niitä heikosti pärjääviäkin. Jos oppilaassa on kykyjä ja sillä on motivaatiota opiskella hyvin, niin silloin sitä pitäisi mun mielestä kannustaa vieläkin parempaan ja ohjata sinne parhaimpaan yliopistoon tai muuhun kouluun, jonne oppilas haluaa. Tuo meidän opo oli sitä mieltä, että AMK on kaikille hyvä paikka, koska siellä keskinkertaistetaan hyvin kaikki samalle tasolle. Ei muuten ole yllätys, että ko. opon lapset opiskelevat AMK-insseiksi.

En tarkoita vuodatuksellani sitä, että AMK olisi mitenkään huono koulu, mutta ei varmaan ole kenellekään mikään uutinen, että Harvard on vähän kovempitasoinen koulu kuin joku maakunnan AMK. Tuo meidän opo olisi varmaan kieltäytynyt auttamasta, jos joku abi olisi halunnut hakea jonnekin ulkomaille kouluun. On se kieltämättä vähän hanurista, jos opinto-ohjaaksi hakeutuu sellainen henkilö, joka paheksuu menestymistä elämässä. Kyllä niitä hyvin koulussa pärjääviä dissataan jo ihan tarpeeksi yläasteella, kun luokalle jäävät tulevat yhteiskunnan toivot naureskelevat hyville arvosanoille ja huutelevat tunneilla.