Raskaus ja treeni osa 2

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Hemina
  • Aloitettu Aloitettu
Itse en ainakaan käyttïsi palautusjuomia raskauden aikana. Liikaa makeutusaineita ja lisäaineita. Itse olen aloittanut käyttää maitoa palautusjuomana ja se toimii hyvin! (Varsinkin jos sekoittaa siihen vähän talouskaakaojauhetta :kuola: ) En kyllä ole mikään expertti enkä myöskään koskaan ollut raskaana...
 
Noh joo, itsekin tässä hetken pähkäiltyäni päädyin samaan valintaan, eiköhän tässä kuitenkin ole tarkoitus yrittää pitää omaa kuntoa yllä ja keskittyä voimaan hyvin sen sijaan että murehtii kaikenmaailman lihasten surkastumista sun muuta.

Yritän syödä mahd puhtaasti, monipuolisesti ja terveellisesti, eiköhän sillä hyvä tuu. Ja olokin säilyy varmasti parempana.
 
Kiitoksia kaikista hyvistä tiedoista miten synnytyksen jälkeen voi lähteä liikkuun.
Viikko on enää laskettuun aikaan, mutta en usko että syntyy ajallaan. Varmaan menee reippaasti yli.
Pari viikkoo kun annetaan mennä yleensä yli ennen käynnistystä.
Vielä kyselisin näin himoliikkujana, että kuinka pian vatsoja olette lähteneet treenaan synnytyksen jälkeen, onko jotain yleistä aikarajaa siihen? Neuvolassa kun kysyin asiasta, ei oikein mitään siihen osattu sanoo.
 
Eikös vatsoja saanut alkaa treenailemaan sitten kun lihakset on palautuneet niin että niiden väliin jäävä rako on kaksi senttiä tai alle.. Eikös siitä ole oma aihekin punttimimmit-osiossa. Myös synnytyssairaalasta annettiin mukaan kaikennäköisiä lappusia joista löytyy myös noita liikuntajuttuja. Itsellä synnytyksestä on seitsemän viikkoa ja viikon verran olen laiskasti koittanut tehdä vatsoja. Aiemminkin olisin varmaan jo voinut aloittaa mutta kun ei oo mikään lempilihasryhmä treenata:). Syviä vatsoja sitten oon enemmänkin koittanut kuntouttaa että alkais jo pömppä litistymään. Parin päivän päästä on jälkitarkastus, pitää siellä sit kysellä enemmän tuosta liikunnasta, juosta tekee ihan hirveesti mieli mutta synnäriltä saaduissa papereissa lukee että se kuormittaa lantionpohjaa niin paljon että sitä pitäis välttää.. Kerran kävin jo hölköttelemässä pikkusen ja tuntui ainakin ihan hyvältä.. Mitenkäs muilla, ootteko uskaltaneet juoksennella kuinka aikaisin synnytyksen jälkeen?
 
Pitkän tauon jälkeen tulin huikkaamaan että terve likka syntyi värikkäiden vaiheiden (sydänäänten laskua, imukuppisynnytys, napanuora kaulan ympärillä, minuutin apgar-pisteet 2, viiden minuutin jo 8) jälkeen rv39+5, 9.6.2008 klo 20:58, 3685g/52cm. Nyt odotellaan että loputkin tikit liukenis ja pääsis tositoimiin, siis muihinkin kun vaunukävelyihin :)
 
Moikka!

Pitkästä aikaa tulin lukemaan pakkotoistoa! Aikaisemmin olin täällä vakkarijäsen, mutta niin tilanteet muuttui, että ekaksi lopetin koko salitouhun, sitten pamahdin paksuksi, ja nyt haluan salille uudestaan :D! Sen kunniaksi myös nimimerkin vaihto ;).

Eli tilanteeni on se, että
- vuosi taukoa saliharrastuksesta
- sitä ennen pari vuotta säännöllistä treeniä
- nyt mennään 16. raskausviikkoa
- liityin jäseneksi salille, jossa sain mulle tehdyn ohjelman

Nyt mua sitten mietityttää, että onkohan ihan "terveellistä" alkaa rehkimään, kun kunto on päässyt huonoksi? Käytiin personal trainerin kanssa läpi mun saliohjelma ja huhhuh se oli rankkaa (puuskutin ihan tosissani, syke oli kyllä varmasti liian korkea..). Ajattelin jatkossa yksikseni pitää hieman rauhallisempaa tahtia. Pelottaa vähän tuo supistelu, voiko liikkuminen lisätä tuota supisteluvaaraa? Tähän mennessä kaikki on ollut ok, enkä ole mitään suppareita tuntenut. Voinko siis nyt ikään kuin aloittaa liikkumisen uudestaan näin raskauduttua ihan hyvillä mielin :) ? Järjen mukaan se voisi olla ihan hyvä asia, että alan pitää taas lihaksistosta huolta!
 
Pitkien vaiheiden jälkeen syntyi terve poika 17.7.2008. Viikko synnytystä käynnisteltiin lääkkein,
mutta ei käynnistynyt, joten lääkärin kanssa päädyttiin sektioon. Poika ei kovin iso, mutta terve.
Painoa 3120g ja pituutta 48 cm. Isän kauniit silmät ainakin perinyt:)
Kotiin päästy pari päivää sitten eli tänään illalla hurmuripoika täyttää viikon.
Sektiosta parantuminen on hidasta. Köpötteleen pystyn, mutta istumaanmeno ja nousu on hidasta
eikä saa nostella mitään. Täytyy vaan odottaa, että haava täysin umpeutuu. Tissiä poika imee hyvin ja maitoa mulla tulee. Isillä suurin työ, eli onneksi on lomalla. Olen ikionnellinen vauvasta (esikoinen), samoin on isä.
 
Onnittelut Katariina2 ja Tähtisilmä uusista perheenjäsenistä. Itse aloittelin syvien vatsalihasten treenaamisen sairaalasta päästyäni ja työn ja tuskan takana oli niiden löytäminen. Köllöttelin lattialla ja yritin vetää pullataikinaksi muuttunutta vatsaa sisään. Ei mitään hikiliikuntaa! Varsinaiset rutistukset yms aloitin vasta pari kuukautta synnytyksen jälkeen vaikka hinku olisi ollut kova jo aikaisemminkin. Onneksi ukko toppuutteli. Salille palasin kolme kuukautta synnytyksen jälkeen ja pohjalta täytyi aloittaa, mutta silti treenaaminen teki pääkopalle (ja tietty kropalle) hyvää. Samoihin aikoihin hankin käyttööni geishakuulat, joita suosittelen muillekkin synnyttäneille. Ei kannata hätäillä niiden vatsatreenien kanssa, kyllä sitä ehtii silti jouluksi kuosiin ;)
 
Pitkien vaiheiden jälkeen syntyi terve poika 17.7.2008. Viikko synnytystä käynnisteltiin lääkkein,
mutta ei käynnistynyt, joten lääkärin kanssa päädyttiin sektioon. Poika ei kovin iso, mutta terve.
Painoa 3120g ja pituutta 48 cm. Isän kauniit silmät ainakin perinyt:)
Kotiin päästy pari päivää sitten eli tänään illalla hurmuripoika täyttää viikon.
Sektiosta parantuminen on hidasta. Köpötteleen pystyn, mutta istumaanmeno ja nousu on hidasta
eikä saa nostella mitään. Täytyy vaan odottaa, että haava täysin umpeutuu. Tissiä poika imee hyvin ja maitoa mulla tulee. Isillä suurin työ, eli onneksi on lomalla. Olen ikionnellinen vauvasta (esikoinen), samoin on isä.

Isot onnittelut :)
 
Meidän perhe kasvoi 16.7.2008 suloisella poikavauvalla 4010g ja 51,5cm :)

Sektiolla hän tuli maailmaan koska pysytteli perätilassa viimeseen asti. Itse toivuin leikkauksesta todella nopeasti, sängystä olisin ollut valmis nousemaan jo samana iltana mutta kätilöt pidättelivät seuraavaan aamuun. Kipulääkkeitä en tarvinnut ensimmäisen yön jälkeen ollenkaan.

Kyllä tää vauva-arki vaan on ihanaa :D
 
Onnittelut teille kaikille jo vauvan saaneille. Tuntuupa inhottavan epäreilulta kun toiset suunnittelee jo kunnon treenien aloittelua ja itsellä on viikkoja 11+3... pitkä matka edessä vielä. Mutta toisaalta vaikka treenit on ollu aiks jäässä niin alkaa olo jo olemaan sen verta parempi et pystyisköhän sitä jo pikkuhiljaa oikeesti tekemäänkin jotain!!! Samaten ruokavalio on muuttunut ihan kaameaksi kun aika valikoivasti olo näitä ruokia on valkkaillut. Just kaikkea mitä ei pitäis. Toiv tääkin tästä helpottais.

Isällä vain on ollut sen verta suuria ongelmia omassa elämässään että joksikin aikaa ainakin, jollei pysyvästikin (toiv ei) muutetaan eri osoitteisiin. Tulee varmaan arki muuttumaan vielä haastavammaksi ainakin urheilun suhteen, varsinkin kun ollaan vielä eri paikkakunnilla! Tosin onneksi olen lenkkeilyt juoksulenkkejäkin jatkuvasti myös rattaiden kanssa ja liityin jäseneksi kuntokeskukseen, joskin ryöstöhintaiseen mutta erittäin hyvällä ja toimivalla lapsiparkilla varustettuun. Kyllähän se vaan kovasti vihlaisee omaa tuntoa jos päivähoitopäivän päätteeksi käy vielä tunnin leikkimässä kuntosalin lapsiparkissa, mutta jotenkin kummassahan se oma aikakin on saatava järjestymään!!
Ehkä hänestä ei silti kasva traumaattinen lapsi joka kärsii äidin "hylkäyksistä". Jännittää vaan jos tosissaan jää yksin kun oli niiiiin kova tarkoitus ruveta ihan tosissaan toisen jälkeen treenaamaan että edes kerran elämässä lavalle saisi nousta!

Noh, eiköhän jokainen unelma toteudu jossain vaiheessa kun tarpeeksi tekee töitä sen eteen, ja monet asiat ovat ihan vain järjestelykysymyksiä ja itsestä kiinni. Ja kotipainot on jo hankittu!!
 
Salitreenit on vaihtunu bodypumpiin, koska jotenkin nyt tympii tuo punttailu ja pumpissa saa kokovartalotreenin hyvän musan kera ja tunti kuluuu huomaamatta. Tosin nyt alkaa kohtu olla kylkiluissa kiinni ja olokin hieman tukala, viikkoja kasassa vasta 24+2, eli tukalammaksi vaan tulee olo muuttumaan.

Kävelyvauhtikin on pitänyt säätää aikasta hitaalle kun reippaasti kävellessä mahassa tuntuu kiristystä ( kuten edellisessäkin odotuksessa), ei supista vaan jostain tuolta sisältä revitään eri suuntiin. Uintiin vaihto ois varmasti paikallaan. Kauheasti en nyt malttais iltaisin lähteä kotoa sillä palasin juuri hetkeksi töihin ja tyttö 1v 5kk meni hoitoon, niin haluan illat viettää hänen kanssaan. Olenkohan vähän liikaa kiinni lapsessani ;) Ei mulle kyllä tuottanut vaikeuksia sitä hoitoon jättää kun on tosi reipas tapaus.

Odottelen että loppu odotusaika menis nopsaan ja sais taas normaalin olotilansa takaisin niin on elämäkin helpompaa ja varsinkin liikuntaharrastukset alkais taas sujua paremmin :D
 
Kolme viikkoa on nyt kulunut synnytyksestä, enkä kyllä osannut odottaa että palautuminen
sektiosta on näin hidasta. Haava on syvältä kyllä kai jo ummessa, mutta päälle arven muodostus kestää ja haava on kipeä. Taitaa mennä aikaa ennen kuin salille edes pääsen. Kävelylenkkejä tulee jo tehtyä vauvan kans, mut eipä muuta ja muutenkin meno on hidasta ja pitää olla varovainen. Eli toipuminen kaikilla yksilöllistä, mutta sairaalassa kyllä sanottiin että sektiosta kestää kauemmin parantua kuin alatiesynnytyksestä. Verkkareita vaan pystyy nyt pitää jalassa, mutta uskon että reilun kuukauden päästä jo alkaa pystyyn tekeen kaikkeen. Tällaiselle urheiluhullulle tämä on outoa, kun ei pääse urheileen.
Mutta nyt on ainakin aikaa täysin keskittyä poikavauvaan ja äitiyteen mikä on tosi ihanaa.
Mutta kävelylenkit on tosi piristäviä, kun pääsee edes sen verrran liikkumaan.
 
Nyt on viikkoja takana 37+6 ja yllättävän hyvin on raskausaika sujunut. Kävelylenkkejä on joutunut jonkin verran lyhentämään, eikä vauhti ole niin kova kuin aikaisemmin. Vatsa kyllä on jo hieman alkanut häiritsemään, mutta eipä tässä enää kovin kauan ole synnytykseen. Salilla olen käynyt neljä kertaa viikossa ja hyvin ovat treenit sujuneet. Kehitystäkin on joissakin suhteissa tapahtunut. Joitakin liikkeitä alan tekemään uudestaan vasta synnytyksen jälkeen, koska varmuuden vuoksi olen jo pitkän aikaa ollut joitakin juttuja tekemättä.

Vaikka onkin ensimmäinen vauva tulossa, niin en osaa ainakaan vielä ainakaan erityisemmin jännittää. Luotan siihen, että kaikki kyllä sujuu, kunhan se aika koittaa. Se tieto tietenkin hieman helpottaa, että ultran mukaan kovin isoa vauvaa ei olisi tulossa, vaikka nuo kokoarviotkin kaiketi voivat jonkin verran heittää.

Sellainen asia mietityttää, että kuinka pian synnytyksen jälkeen voi alkaa tekemään maastavetoa, dippiä, leuanvetoa, kyykkyä ja vatsalihaksia? Millaisia ohjeita olette synnytyksen jälkeen tuohon salilla käymiseen ja liikkeiden tekemiseen saaneet? Palautuminen synnytyksestä varmaan on aika yksilöllistä, mutta olisi hyvä saada jotain suuntaa-antavaa tietoa asiasta. Voi olla, että näitä kysymyksiä on käsitelty keskustelussa jo aikaisemminkin.
 
Jos synnytys sulla tapahtuu alakautta, niin salille voi palata oman voinnin mukaan.
Jotkut palaa parissa viikossa jotkut parissa kuukaudessa, riippuu kuinka helppo tai vaikea synnytys on.
Sektiossa pitää 4-8 viikkoo olla tekemättä mitää liian rankkaa, koska leikkaushaava ei kestä rasitusta.
Vatsalihasten treenaamisesta mulle sanottiin että niitä ei saa alkaa treenaan vasta kuin noin 7-8 viikon kuluttua synnytyksestä, koska ne ovat olleet raskaudessa kovassa rasituksessa ja vaativat aikaa toipumiseen. Tällaisia ohjeita itse olen saanut sairaalasta, kun synnytin.
 
Mulla viikkoja nyt 39+2 ja eipä toi toukka tunnu olevan minnekkään tulossa, viihtyy masussa vissii liiankin hyvin... Ite olisin ollu valmis lähtee synnyttää jo vaikka kuinka kauan, mitä nopeemmin sais sen "hoidettua" alta pois ni pääsis toipumaan ja taas kunnolla liikkeelle, ja keräilemään itteensä taas "kasaan" :D Onneks on kyenny edellee tekee fillarilenkkejä, muuten vois hulluus alkaa iskeä...
 
Plaah, taas tulin tänne kurkkimaan mitä muille kuuluu, itellä viikkoja 13+5 ja pikkasen alkaa jo masu tulemaan (tai oikeastaan vähän enemmänkin) esiin kun tämä nyt on toinen raskaus suht perään (esikoinen 4/07) Mutta olo on ihan huippu kun oon taas päässy salille rehkimään!!!

Mua vaan on huvittanut suuresti kun liityin taas elixian jäseneksi niiden tosi hyvän ja kätevän lapsiparkin takia, ja mulla oli se oma ohjaaja tapaaminen, vaikka sanoinkin etten oikeastaan koe sitä edes tarvitsevani. Ohjaajan mielestä saan tehdä vain pitkiä sarjoja ja pienillä painoilla, koska raskauden aikana minkäänlaista kehitystä ei tule tapahtumaan ja on vain tarkoitus pitää huolta peruskunnosta. Samoin se oli jotenkin oudolla tapaa vapaita painoja vastaan ja yritti vaan sysätä mua niihin laitteisiin.. Kaikenhuipuks me saatiin mun ohjelmaan kokonaisuudessaan vain 5 liikettä. Siis koko viikolle...

No jaa, sanoin kyllä että oon treenannu jatkuvasti n.4-6 krt viikossa enkä nää mitään syytä vielä tässä vaiheessa hiljentää tahtia kun kaikki tuntuu tosi hyvältä ja treenistä tulee hyvä mieli. Lääkärissäkin sanoivat vain kun kyselin että jatka vaan vaikka laskettuun aikaan asti ihan samaan tapaan jos hyvältä tuntuu.

Johan sitä tulis hulluks jos yht'äkkiä rupeis tekemään jotain ihan nössö-ohjelmaa ja viikosta toiseen pitkiä sarjoja. Ja ihan normaalisti olen jatkanut siellä tankojen kanssa riehumista!! Se mikä tuntuu hyvältä ei voi olla pahasta. Ainoastaan kyykyt on pitänyt vähän jättää / tehdä pienillä painoilla, inhottava paine alkaa tuntumaan ala-mahassa. Toivottavasti nyt vireystaso ja kunto antaa treenailulle periksi jatkossakin!
 
Mulla toi punttailu jäi pois oikeestaan jo huhti-toukokuussa ku koin jotenki ton vatsan alkavan olla nii paljon tiellä, ja tais olla vaan yleistä laiskuuttakin :D Nyt olis kyllä ihan kaamee hinku takas salille, ja lenkille jne mutta tuntuupa toukka olevan tiukassa kun ei edelleenkään anna mitään oireita poistulostaan... Sunnuntaina olis virallinen laskettu.
 
Plaah, ruoka maistuu niin hyvin että ihan hirvittää!! Tuntuu et vois olla syömässä koko ajan ja mikään ei riitä. Paino sekä mahakin on lähteny sujuvaan kasvuun.. Näinköhän painoa tulee kaks vai kolme kertaa enemmän ku viimeks ja mitenhän sitä sais taas ruokavalion raitelleen... Issias on ruvennu jo heti kiukuttelee ja supistuksiakin tulee jos yhtään on turhan rankka päivä, salillakin on ollut pakko hillitä treeniä vaikka haluja tehdä oia ihan hirveesti! Pitää lääkärin kanssa jutella oisko parempi olla vähän aikaa kotona et sais ne supistukset kuriin kun viikkoja on vasta 15+3... Ainakin ite oon vähän huolissani..
 
Pitkä hoikka tyttö synty sunnuntaina 24.8 :haart:, tasan viikon myöhässä. No ainakaan ei tullu mitään rääpälettä kun ehti niin hyvin kypsyä :D
Ei kyl mitenkää oirehtinu tulostaan kun lauantaina illalla viel kävin pyöräilee 8km lenkin, ja sitte vähä yli 12 yöl meni vedet nii et lotina vaan kävi... No synnytyksestä selvittiin 2 tikillä et oon kyl tosi positiivisesti yllättynyt vahinkojen pienuudesta.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom