Raskaus ja treeni osa 2

[Kuisku]

Väsyneenä ja turhautuneena on tietysti vaikea löytää sitä itsekuria tähän syöpöttelyn kuriin saamiseen... Tuntuu niinkuin se ois tullut sellaiseksi hallitsevaksi mielihyvän lähteeksi kun ei pääse oikein liikkumaan ja saa sitä kautta sitä hyvää mieltä.

Allekirjoitan täysin. Mulla loppui osittainen hoitovapaa äskettäin ja työt ovat vieneet nyt paljon aikaa ja voimia. Liikkumaan ei tahdo jaksaa töiden päälle, varsinkin kun kotona tyttö odottaa leikkikaveria tai hoidossa hakijaansa. Jos vaikka pääsiskin tytön nukkumaan menon jälkeen salille miehenkin tultua lopulta töistä, niin ei vaan enää jaksa. Mukava rojahtaa sohvalle ja antaa masun kasvaa, kun tietää että seuraavanakin aamuna on aikainen herätys ja sama rumba uudestaan.

Olen yrittänyt vapaa päivinä liikuskella koko viikon edestä, mutta eihän se sama asia ole kuin käydä salilla neljä kertaa viikossa ja aerobiset treenit välipäivinä. Ja ruuan lisäksi herkut maistuu :D Onneksi niitä ei loppujen lopuksi ehdi monesti viikossa syödä. Olen yrittänyt käydä kolmesti viikossa salilla ja kahtena päivänä polkea kuntopyörää tai kävellä.

 

[HurjienMamma]

ihana lukea näitä teidän iloja ja suruja täältä kun itsellä on kova vauva kuume :D

ehkä meillekkin sitten joskus.. Päällimäinen murhe on täälläkin ollut että kisat vai vauva ensin (mäkun saan vielä valita, kun ei ole raskaus alkanut :D)
Ja miten sitten kun tulisin/tulen raskaaksi niin treenit ja kisat.
Onneksi tämä on sellainen laji että aikaa on vaikka kuinka.

 

[Puolukka]

Mukavaa kun muitakin raskaana olevia on näin monta, vaikkakin harmittavaa on se että kaikilla ei ole olo ollut hyvä.

Täällä salilla käynnit on nyt lähteneet hyvin käyntiin taas, vaikka painot on pienet. Päätin nyt kuitenkin että sunnuntaisin kun on meidän voimanostoporukan yhteiset treenit niin käyn siellä vaikka vain vähän jumppailemassa. On kuitenkin kiva kun voi jutella muun porukan kanssa eikä ihan tipahda pois.

Alussa vähän harmitti kun olen voimanostossa ehtinyt kilpailla vasta vuoden verran, ja nyt maaliskuussa olisi ollut ensimmäiset penkin SM-kisat. Tulosrajankin olin jo saanut sinne tehtyä, mutta nyt se siirtyy vähintään vuodella. Voimanosto ei onneksi ole niin ulkonäkökeskeistä harrastamista, että kehon muutokset siinä haittaisivat, mutta ei sitä voi olla miettimättä miltä näytän raskauden jälkeen...

Tuntuu että vatsa ponnahti eilen taas kerralla vähän enemmän ulospäin, vaikka puntarin mukaan nyt tämän viikon aikana paino on tippunut taas puoli kiloa. Varmaan turvotus vaikuttaa jonkin verran, vaikka aina aamulla punnitsenkin. Tänään kävin ostamassa ensimmäiset äitiysfarkut, jotka tosin on vielä vähän liian isot, vyötärölle jää vähän ylimääräistä.

Aikamoista asiasta toiseen hyppimistä näköjään nyt, mutta siinä tärkeimmät uutiset ja tuntemukset täältä :D

Toivon kaikille hyvää oloa, aurinkoista mieltä ja itsensä hemmottelemista

 

[Kuisku]

Päällimäinen murhe on täälläkin ollut että kisat vai vauva ensin (mäkun saan vielä valita, kun ei ole raskaus alkanut :D)
Ja miten sitten kun tulisin/tulen raskaaksi niin treenit ja kisat.

Minä en ennen raskautta koskaan pitänyt realistisena vaihtoehtona kisailla bf:ssä, vaikka se jonkinlaisena pienenä haaveena päässä kytikin. Äitiyden myötä, jostain kumman syystä, olin niin sinut itseni kanssa, että itsensä kuntoon treenaaminen raskauden jäljiltä sinne kisalavoille asti ei enää tuntunutkaan mahdottomalta ajatukselta. Tämä ei nyt varsinaisesti liittynyt suoraan tuohon sun tekstiin, mutta sanoin nyt kuitenkin.

Se on tietysti yksilöllistä mikä on oikea aika perheen lisäykselle, mutta minä en ole ainakaan katunut/pitänyt esteenä lapsen tekemistä ennen kisaamista. Toki on lapsen kanssa haasteellisempaa löytää aikaa treeneihin, mutta sekin kisaan valmistautuminen on kuitenkin aika pieni aika elämästä, etteikö siitä selviäsi lapsenkin kanssa.

Mutta se on totta, että laji on sellainen, ettei kisaamaan kiire ole. Mitä enemmän treeniä alla sitä valmiimpi sinne lavalle on. Oli lapsia eli ei.

Vauvakuume on parantumatonta sorttia. ;)

 

[Tamma]

Viikkoja tulee täyteen 17 ja 2 kg painoa tullut lisää ja makea maistuu äärettömän hyvältä :D Neuvolatäti kertoi tahdin olevan hyvä, mutta miten lie totuus. Myönnetään, että tuijotan vaakaa lähes hysteerisesti ja ukko menettää hermonsa. Epäsäännöllinen ruokarytmi ja lisäravinteiden poisjättäminen on tehnyt tehtävänsä, löysää jokapaikka täynnä.. Toisena päivänä se ei häiritse ja toisena tuntuu karmealta. Vielä menee vanhat farkut yms päälle, mutta osa taitaa jäädä kaappiin parinvkon sisällä, maha on selkeästi pullahtanut näkyviin.

Alamahassa tuntuu välillä kipuja ja ylimääräisissä ultrissa on käyty, mutta maha-asukilla on kaikki onneksi hyvin. Sen verran otin itseeni noista tv:n sairaalasarjoista , että tajusin liian rankalla treenilläkin olevan keskenmenon riskin, etenkin kun näitä mahakipuja on ollut. Joten yritän ymmärtää kohtuuden.. No mikä se kohtuus ja normaalius on? Sitä en tiedä, treeniä on ennen vedetty niin että viimeisen sarjan on pitänyt tuntua ja KUNNOLLA, joten nyt loikkaus pitkiin sarjoihin tuntuu naurettavalta.. Ja naurettavaa on tietysti tämä pohdinta omasta kunnosta raskausaikana, kun vartalon muutokset on väistämättömiä.

Että mä olen naurettavan ulkonäkökeskeinen, mutta olkoon niin. Haluan näyttää hyväkuntoiselta, se on koko perheen etu :thumbs:

Onko muilla kerännyt elimistö nestettä? Miten pääsitte eroon?

 

[HurjienMamma]

Minä en ennen raskautta koskaan pitänyt realistisena vaihtoehtona kisailla bf:ssä, vaikka se jonkinlaisena pienenä haaveena päässä kytikin. Äitiyden myötä, jostain kumman syystä, olin niin sinut itseni kanssa, että itsensä kuntoon treenaaminen raskauden jäljiltä sinne kisalavoille asti ei enää tuntunutkaan mahdottomalta ajatukselta. Tämä ei nyt varsinaisesti liittynyt suoraan tuohon sun tekstiin, mutta sanoin nyt kuitenkin.

Se on tietysti yksilöllistä mikä on oikea aika perheen lisäykselle, mutta minä en ole ainakaan katunut/pitänyt esteenä lapsen tekemistä ennen kisaamista. Toki on lapsen kanssa haasteellisempaa löytää aikaa treeneihin, mutta sekin kisaan valmistautuminen on kuitenkin aika pieni aika elämästä, etteikö siitä selviäsi lapsenkin kanssa.

Mutta se on totta, että laji on sellainen, ettei kisaamaan kiire ole. Mitä enemmän treeniä alla sitä valmiimpi sinne lavalle on. Oli lapsia eli ei.

Vauvakuume on parantumatonta sorttia. ;)

Eikä aisaa auta että myös mies on vauvakuumeinen :D
Ajattelen monista asioista "asioilla on tapana järjestyä", ja uskon että se menisi nytkin niin. En ole lukenut yhtäkään viestiä jossa joku sanoisi että lapsi on tuhonnut koko treeni elämän taikka lavalle ei ole enää mitään toivoa ;)
Toki en ajattele että se ollenkaan helppoa olisi, mutta varmasti järjestyy kun vaan haluaa.
Kisat tosin siirtyisi monella vuodella mutta väliäkö sillä, saapa ainakin pohjaa paremmaksi. No, kumpikaan asia ei vielä ole mulle ajankohtanen, ei lapsi eikä kisat

 

[Kuisku]

Alamahassa tuntuu välillä kipuja ja ylimääräisissä ultrissa on käyty, mutta maha-asukilla on kaikki onneksi hyvin. Sen verran otin itseeni noista tv:n sairaalasarjoista , että tajusin liian rankalla treenilläkin olevan keskenmenon riskin, etenkin kun näitä mahakipuja on ollut. Joten yritän ymmärtää kohtuuden.. No mikä se kohtuus ja normaalius on? Sitä en tiedä, treeniä on ennen vedetty niin että viimeisen sarjan on pitänyt tuntua ja KUNNOLLA, joten nyt loikkaus pitkiin sarjoihin tuntuu naurettavalta.. Ja naurettavaa on tietysti tämä pohdinta omasta kunnosta raskausaikana, kun vartalon muutokset on väistämättömiä.

Minä treenasin eka raskauden aikana aika pitkälle kovasti juurikaan välittämättä mahastani, lukuun ottamatta kyykkyjä ja maastavetoa. Maha kovettui treenin aikana, mutta ei ollut kipeä koskaan. Muulloin niitä pieniä vihlaisuja kyllä oli, mutta ne kuuluvat raskauteen vaikkei treenaisikaan. Kaikki meni hyvin, kunnes yksi päivä kun olin kävelemässä salille alkoi kivuliaat ennenaikaiset supistukset, vaikka raskaus oli vasta kuudennella kuukaudella. Lääkärissä kyllä tutkittiin, eikä kohdun kaula ollut pehmentynyt, eikä avautunut. Ne supparit kuitenkin jatkui jos vähänkin enemmän touhusi päivän aikana. Kieltämättä pelotti sen verran, että jätin salitreenit kokonaan loppu ajaksi ja keskityin vain kävelylenkkeihin. Paino lähti nousuun, kun ruoka maistui entiseen malliin ja tehokkaat treenit olivat jääneet pois.

No, tässä raskaudessa olen alusta asti jättänyt kovat treenit pois. Pitkät sarjat ja paljon toistoja. Tuntui todellakin naurettavalta, kun mieli olisi tehnyt treenata kovasti ja loppuun asti. Toivon, että tällä tavalla pystyn treenaamaan raskauden loppuun asti ja siten pitämäänn itseni edes jonkinlaisessa kunnossa. Eilen kävin treenaamassa jalat ja kylläpä oli hipostelua. Tänään rintaa ja olkapäitä, mutta tämän päiväinen treeni sentään tuntui vielä treeniltä. En tee penkkipunnerrusta enää jalat maassa, selkä kaarella, vaan jalat ilmassa. Silloin ei tarvitsekaan laittaa hurjasti painoa, kun saa hyvän treenin rinnalle.

On kuitenkin helppo hyväksyä, että treenit on nyt tätä, koska ne eivät ole nyt se ykkösjuttu. Jokainen on varmasti omasta ulkomuodostaan jollain tavalla kiinnostunut, eikä se tunnu kenestäkään kivalta jos painoa alkaa turhan paljon kertymään. Siitä ei kuitenkaan mielestäni tavitse näin raskautuneena turhia pultteja vetää, ellei sitten ole pelkoa raskausajan diapeteksestä. Minä aion syödä mitä mieli tekee, treenata sen minkä jaksan ja katsoa peiliin hymyillen, vaikkei sieltä katsokaan takaisin maailman miellyttävin näky. Ihanaa kun maha kasvaa ja lähestyy se hetki kun saa sen pienen rääpäleen syliinsä lämpimään. Mulla siihen on vielä kyllä piiitkä aika, joten voi nämä munkin fiilikset tässä matkan aikana muuttua. :D

 

[Tamma]

Salaahan minullakin on ollut kisahaaveita, mutta taitaa masterssien puoleen mennä ennenkuin olisin itseäni tyydyttävässä kunnossa;) Ehkä joskus..

Oletteko muuten jättäneet kaikki lisäravinteet pois raskauden ajaksi? Entä imetys? Itse jätin palautusjuomat ja proteiinit pois kun en mistään löytänyt tietoa niiden vaikutuksista sikiöön. Muutamia kertoja olen kovemman treenin jälkeen ottanut kun tuo palautuminen on ollut turkasen hidasta.

Viimeviikolla kyykkäsin pitkäään ja hartaasti:haart: vain 50 kg painoilla, mutta kyykky on ollut mun lempiliike joten en ole sitä pois jättänyt. No kolmannen sarjan jälkeen ylösnoustessa selkä sanoi poks, aivan yllättäen. No onhan se ennekin vihotellut mutta ei näin ykskaks. Lopetin liikkeen ja iltaan mennessä olin aivan jäykkä ja kierossa ja ei muuta kuin lääkäriin.
Lääkäri totesi noidannuolen ja kipulääkkeeksi tramalia (olen panacodille yliherkkä), lihasrelaksantteja ei saa raskaana käyttää joten nyt tuon Tramalin kanssa parantuminen on vienyt reilun vkon ja sinä aikana olen käynyt tekemässä vain olkapää-ojentajat..PLaah. Lääkäri totesi että paikat alkaa löystyä että moiset kyykyt pitäsi jo jättää pois..

No onko ehdotuksia mitä tilalle, kun prässi painaa mahaa ja jos kyykkykään ei luonnu niin mitäs tilalle? Ajattelin kokeilla tuota yhdenjalan prässiä, kun siinä tulee niin pienet painot
..Että musta on ihanaa purkaa tätä mieltä täällä kun täällä on muitakin jotka ei suosiolla ole luopumassa liikunnasta ja muitakin jotka katselee itseään kriittisesti peilistä:haart:

 

[Tamma]

Onko kenelläkään kokemusta tästä lehdestä ? http://www.fitpregnancy.com/

 

[Zelda]

Jalkoja treenasin raskauden aikana oikeastaan vain sauvakävelyllä ja salilla reiden ojennus ja koukistus sekä etukyykkyä pystyin jostain syystä tekemään aika pitkälle. Niin ja oli se joku peppu-laite jossa potkaistaan taaksepäin.
Jalat ne surkeimmassa kunnossa oli synnytyksen jälkeen, mutta kaikista nopeiten palautu voimat.

 

[Tamma]

Kävin jälleen kerran äitiyspolilla voimakkaiden alvatsakipujem vuoksi ja syyksi ei kerrottu kuin TOD.NÄK liitoskivut. Kuulemma jos on kireää niin liitoskivut tuntuu voimakkaina ja kerrottiin rohkaisevasti että pahemmaksi ainoastaan menee Salille ei ole ollut asiaa viikkoon, sohvalla maaten on aika mennyt.. Lapsella onneksi kaikki on hyvin, tuntuu vain että maha menee kovaksi hyvn pienestä, pyörryttää ja nukuttua ei saa..
Onko muilla ollut liitoskipuja 18 viikonpaikkeilla jo?
Luulin että ne alkaisi myöhemin..

 

[Laardida]

Onneksi ei liitoskipuja mutta muuten supistelut on ruvennu vaivaamaan ja salilta on saanu pitää luovaa taukoa. Tuntuu tietty vähän turhauttavalta, olen yrittänyt käydä edes jossain jumpissa tms mitä ei just muuten tuu harrastettua. Ompahan edes jotain mielenvirikettä ja saa edes jotain tehtyä. Kovasti jännäilen kuin nopeesti sitä sitten pääsee alottamaan kunnon treenin vauvan synnyttyä. Toivottavasti pian, alkaa tulemaan jo kova ikävä kunnon rautojen kimppuun. Muutama kk ois kuitenkin vielä jälellä... (rv 25) Toiv tulis yhtä helppo vauva kuin ensimmäinenkin oli!

 

[solarenergy]

Parin viikon kuluttua synnytyksestä aloin treenaamaan ja nyt olen käynyt salilla kuukauden. Ennen synnytystä tulokset vain koko ajan paranivat ja nyt on tullut jonkin verran takapakkia. Kuinka yleistä tämä on? Jotkut, kun väittävät, että synnytyksen jälkeen tulokset paranevat...Onko muitakin joilla tulokset ovat heikentyneet ja kuinka kauan on mennyt normaalitasoon pääsemisessä? Jonkin verran vaivaa myös alaselkäkipu. Ongelma, jota ei aikaisemmin ole esiintynyt, vaikka minulla onkin ollut aikoinaan välilevyn pullistuma. Mahtaisiko johtua väärästä vauvan kantamisasennosta vai jostain muusta?

 

[Melly]

Kävin jälleen kerran äitiyspolilla voimakkaiden alvatsakipujem vuoksi ja syyksi ei kerrottu kuin TOD.NÄK liitoskivut. Kuulemma jos on kireää niin liitoskivut tuntuu voimakkaina ja kerrottiin rohkaisevasti että pahemmaksi ainoastaan menee Salille ei ole ollut asiaa viikkoon, sohvalla maaten on aika mennyt.. Lapsella onneksi kaikki on hyvin, tuntuu vain että maha menee kovaksi hyvn pienestä, pyörryttää ja nukuttua ei saa..
Onko muilla ollut liitoskipuja 18 viikonpaikkeilla jo?
Luulin että ne alkaisi myöhemin..

Mulla tais liitoskivut alkaa 20 viikon jälkeen. Siitä asti oonkin sitten ollu enempi ja vähempi liikuntakyvytön. Mitään ylimääräistä liikkumista ei tarvi ees miettiä. Huonoina päivinä jopa asennon vaihtaminen on ylivoimaista. Mulla siis noi kivut kylläkin on nivusissa/häpyluussa.
Pahoittelen tekstin tympeää sävyä, se johtuu vain siitä, että alkaa tää kotona makaaminen pikkasen jurppia (viikkoja nyt 33).

 

[PMLats]

Oho, Melly saa vauan :D Onnea onnea onneaa!!! :kippis1:

 

[Sabine]

Kävin jälleen kerran äitiyspolilla voimakkaiden alvatsakipujem vuoksi ja syyksi ei kerrottu kuin TOD.NÄK liitoskivut. Kuulemma jos on kireää niin liitoskivut tuntuu voimakkaina ja kerrottiin rohkaisevasti että pahemmaksi ainoastaan menee Salille ei ole ollut asiaa viikkoon, sohvalla maaten on aika mennyt.. Lapsella onneksi kaikki on hyvin, tuntuu vain että maha menee kovaksi hyvn pienestä, pyörryttää ja nukuttua ei saa..
Onko muilla ollut liitoskipuja 18 viikonpaikkeilla jo?
Luulin että ne alkaisi myöhemin..

Minulla tuli myös ensimmäisen kanssa liitoskipuja aikaisin. Pahimmillaan olivat sellaisia, että tuntui kuin olisi tylsällä puukolla leikattu.... Lenkille ei ollut juuri asiaa keskivaiheen ohitettuani, pidempi kävely oli muutenkin sellaista, että pysähtyä piti välillä (supistuksia ja inhottavia liitoskipuja). Toisen kanssa ei sitten ollutkaan enää niitä, onneksi :D

 

[Melly]

Oho, Melly saa vauan :D Onnea onnea onneaa!!! :kippis1:

Kiitsa! Just tänään pyykkäsin vauskin vaatteita ja hokasin, et meillä on sitten oikeesti kohta se käärö

 

[Laardida]

Alkoihan ne liitoskivut sit mullakin. Ensimmäise kanssa vältyinkin niiltä kokonaan. Viikonloppuna sai kävellä pitkin seiniä että pääsi edes vessassa käymään ja kivut oli kyllä sitä sorttia että tuli itkua tihrustettua la-su välinen yö kun mitenkäänpäin ei ollut hyvä olla. Saas nähdä minkä verran sitä vielä kykenee liikkumaan jos ollenkaan, tällä hetkellä mennään muksun kanssa metrolla leikkipuistoonkin. Kunhan nyt vähän olo tasottuu niin pitää käydä vaikka es jotain mummojumppaa kokeilemassa... Ai että kyrsii... Loppuis jo tää kidutus!

 

[annnie-]

Meikäläinen nyt viikolla 23 ja onneks en oo pahempia liitoskipuja tuntenu! Tosin salilla käynti jäi 9 vkon jälkeen ku sen verran huonovointinen olin ja hemoglobiini alhaalla.. nyt painoa tullu jo 7kg!:itku: Iiiih, en ees haluu ajatella minkälaisen dieetin sitä joutuu vetää synnytyksen jälkeen..tosin tavallaan motivaatio on nyt jo korkeella ku sitä oottaa vaan et pääsis normi olotilaan ja treenaa ittensä kuntoon taas. Tällä hetkellä oon joutunu tyytyy lenkkeilyyn, salilla tuntuu et tulee vaan huonompi olo ja jos on vähänkään rautaa tangoissa ni vatsa tuntuu repeevän vaikka tekis mitä liikettä..:(

 

[Tamma]

Juu, kyllä tämä nyt näyttää siltä että suurena haaveena ollut koko raskausajan treenaus alkaa jäädä. En jaksa tehdä työpäivien jälkeen mitään:curs: Makaan maha kivikovana ja läähätän, hyvä jos jaksaa kylkeä kääntää. Verenpaineet 60/93, onneksi veriarvot kuitenkin hyvät. Töistä on kyllä liikaa stressiä, liekkö siinä syy...Koirien lenkitys on hyvin hidasta ja mahakivut jatkuvat. Ensiviikolla on toinen kunnallinen ultra ja loppukuusta 3/4d ultra- innolla odotan sukupuolen selviämistä;)

Ensi ma on 20 vkoa täynnä ja kiloja tullut n 2.5kg. Ylimääräisellä neuvolakäynnillä jo ääneen kauhisteltiin että painoa on tullut 900g vkossa, kuulemma liikaa.. Plaah, en jaksa edes välittää kun en kertakaikkiaan jaksa liikkua:curs::curs: Ja syömispuoli on heikonlaista, oikearuoka ei maistu mutta makea sitten kyllä ja puolukkapuuro.

Nyt on myös iskenyt se todellisuus näiden mahakipujen kauttaa, että minussa todella elää uusi ihminen ja että minä olen tällä hetkellä vain sitä varten enkä itseäni ja treeniä.. Siis uskomatonta että olen ajatuksena näin jo päässyt.. sitä näköjään yllättää itsensäkin! Toisaalta odotan niin innokkaasti maaliskuun loppua että pääsisi sulattamaan kertynyttä silävää ja pääsisi treeni ja bikinikuntoon. Motivaatio on kova:whip: