Raskaus ja treeni osa 2

[Heikku]

Mitenkäs tulevat mammat jakselee ?Itsellä olisi noin kolme viikkoa laskettuun aikaan,tohtori totesi tässä menneellä viikolla että nyt vaan odotellaan synnytyksen käynnistymistä kun vauveli on niin hyvin laskeutunut ja kk lyhentynyt .Salilta jäin suosiolla pois kuun vaihteessa,pikku kaveri on sen verran aktiivinen että oma liikkuminen on ajoittain melko haaste eikä nuo supistuksetkaan paljon armoa anna..Nyt innolla odotan että pääsee vauvan kanssa jumppailemaan.

 

[Aurorix]

Mulla on vähän vajaa neljä viikkoa (enää, jipii!) laskettuun ja kovasti jo ootan kyllä synnytystä ja sitä, että saisi normaalin vartalon takasin tän pallomahaisuuden tilalle. Kiloja on tullu n. 11 tähän mennessä enkä oo huolissani, etteikö ne lähtis pois, mutta kun haluttais päästä kunnolla treenaamaan ja muutenkin liikkumaan normaalisti, kun nyt on välillä sen verran vaivalloinen olo tuon massun kanssa ihan kävellessäkin. Salilla kyllä käyn edelleen, lähinnä ohjatuilla tunneilla, ja siellä ei supista vaan tulee pelkästään hyvä olo kun jaksaa ja pystyy liikkumaan ja saa lihaksiin vielä tuntumaa ja hikeä päälle. Mutta onhan sitä joutunu keventämään treeniä, vaikka on se toisaalta mukavakin kun voi ottaa hyvällä omallatunnolla löysemmin:D Mutta kyllä sitä niin kaipaa jo entistä kroppaa, kun on sitä pallomahan lisäksi vähän levinny koko vartalo muutenkin selkää myöten, vaikka siellä ei luulisi rasvaa kauheesti olevan.. No,eipä tässä enää pitkään onneksi tarvii odotella! Mitenköhän sitä vaan onnistuu sit vauvanhoidon ja treenaamisen yhdistäminen, vaunulenkit nyt tietenkin luulisi onnistuvan ja on mieskin onneksi luvannut että treenaamaan kyllä pääsen hänen hoitaessa vauvelia Mutta millasta se arki sit sen vauvan kanssa on, se mietityttää...

Kerrothan sitten Heikku ja muutkin tietysti miten meni synnytys ja millon ja miten pääsitte alottamaan treenit synnytyksen jälkeen!

 

[She Devil]

Täälä kanssa kuukauden päivät odotusta jäljellä, raskausviikkoja nyt 35+3 ja neuvolassa sanoi että vauva on kyllä pää alaspäin, mutta ei vielä lähtökuopissa. Samassa asennossa se nyt on ollut jonkun aikaa, mutta itse en osaisi tunnustelemalla sanoa kuinka päin sielä masussa majaillaan

Hiukan yli 7kg on painoa tähän mennessä kertynyt, tosin nyt on alkanut turvottaa aika kiitettävästi, joten kiloja saattaa tulla vielä rytinällä enemmänkin... Mitään kipuja tai särkyjä ei ole ollut eli olen voinut vallan mainiosti toistaiseksi....

Liikunta on tällä hetkellä reippaita, yleensä tunnin kävelylenkkejä päivittäin ja jos sattuu huvittaa niin teen kuminauhoilla lihaskuntojuttuja kotosalla. Uimaan en ole enää uskaltautunut kun en tiedä mikä "alakerrassa" on tilanne ja supistukset on välillä aika napakoita vaikkakin kivuttomia, että jos paikat onkin jo lähteneet aukeamaan niin uimisen kanssa on sitten se tulehdusvaara olemassa.En ota enää tässä vaiheessa stressiä kuntoilusta, tuntuu nuo kävelylenkit riittävän vallan mainiosti.

Ja täytyy sanoa, että kyllä on mukavaa olla äitiyslomalla! Olin ihan loppuun asti töissä ja pari viimeistä viikkoa oli yhtä hullunmyllyä ja ylitöitä, mikä nyt ei tässä vaiheessa kovin kivalta enää tuntunut. Ainut asia mikä esimiestä (naispuolinen) kiinnosti, oli se, että en ole raskauden takia ollut sairaslomalla ollenkaan. Esim. ei edes kuunnellut kun yritin sanoa kuinka väsynyt olen ollut ylitöiden takia ym., puhui vaan päälle aihetta vaihtaen. No nyt ei tarvi hetkeen ajatella töitä.

 

[morgaise]

Viikko jäljellä laskettuun aikaan, masu poksahtamisvalmis ja minä muuten vain kypsä. Luontoäiti lie tarkoituksella tehnyt viimeisistä ajoista maholllisimman kenkut, ettei synnytys pelottaisi niin, vaan sitä toivoisi vain koko jutun jo päättyvän... Näytän hyvin nousseelta pullataikinalta, saa kattoa miten tästä suosta noustaan...

 

[Ärrä]

Mä en tiedä osaanko yhtään selittää mikä ajatus mulla pyörii päässä, mutta yritetään
Meillä on siis kaks tyttöä, 3-ja 5 -vuotiaat. Jonkunkin aikaa olin "pelkästään" äiti. Sit sitä alkaa heräileen naiseks ja muutenkin. Tää on sit varmasti hurjan henkilökohtasta!
Se perimmäinen ajatus yritti olla jotain sellasta, että "Se oot kuitenkin se sama Sinä, vaikka raskaus ja vauva asioita muuttaakin. Ihan sama tuttu ihminen, mutta vaan uudessa elämänvaiheessa."
Olipas sekavaa.
Lämpöisiä ajatuksia ja voimia teille jokatapauksessa:haart:

 

[mustikka75]

Täällä alkaa moni olla jo loppusuoralla. Tsemppiä siihen viimeiseen ponnistukseen. Itsellä menossa viikko 32+1 ja sairaslomalla olen taas. Supisteluja on mullakin ollut mutta ovat nyt helpottaneet. Pahimpia ovat olleet ne hirvittävät issias-kivut, joita tulee, kun istuu paikoilllaan. Tuntuu kuin joku kääntäisi puukolla tuolta yläpakarasta / alaselästä. Siksi luulen, että yritän ne 4 viimeistä työpäivää vielä saada sairaslomaa, koska ei istumisesta mitään tule.

Lääkäri sanoi, että issias-kipuun auttaa liikkuminen mutta supistelujen takia ei saisi kamalasti liikkua. No, en totellut ja kun sain issias-kipuja helpottamaan, niin supistelutkin vähenivät. Mutta siis tosiaan kävelyä, kuntopyöräilyä, venyttelyä ja kevyttä punttia kotona.

SHE DEVIL: oletpas ollut urhea ja jaksanut ylitöitäkin painaa. Taisin minäkin ekan kanssa jaksaa tai vaan tehdä mutta nyt olen ollut tiukka, jos on vähänkin siltä tuntunut ja onneksi mulla on esimies, joka pitää huolta, että raskaana ei ylitöitä tehdä kuin äärimmäisessä hädässä. Mutta nauti nyt äitiyslomasta, jos kerta vielä voit hyvin.

NATSULI: yritä jaksaa, vaikka tiedän, että on varmasti rankkaa vaan päivästä pitkään makoilla ja lukea ja katsella telkkaria hetki toisensa jälkeen. Hyvällä tuurilla pääset sieltä kuule vielä ylös ja liikkumaan,niinkuin mun kaverille kävi!

 

[natsuli]

Mustikka75: niin mä vähän toivon että täältä vielä noustaan enne synnytystä.
Voihan sitä käydä niinkin että suoistukset loppuu ja sit mennään yliajalle
Tylsää täällä tosiaan on! Ei oo ikinä ollu näin suurta hinkua päästä edes tiskaamaan!

Enää maksimissaan 5vkoa makuuta ja sit viimeistään pitäis saada nousta.

Iso yllätys oli viime viikolla neuvolassa kun paino ei ollutkaan noussut mielettömästi, mutta pessimitisesti sitten ajattelin lihasten surkastuneen :D

Issias kivut on muuten pirullisia! Jouduin tänään oikein ääneen huutamaan kun en meinannut pääsät pöntöltä pois Selkään ja yläpakaraan sattu ihan mielettömästi, onneksi sitten kuitenkin pääsin ylös.. muuten olisin siellä odottanut että siippa pääsee töistä ja tulee auttamaan.. Pitää kai alkaa kantaa puhelin mukaan vessaankin :D
Tää makaaminen ja issias kivut ei sovi ollenkaan yhteen!

Ihania talvipakkasia, nauttikaa raittiista ulkoilmasta!

 

[OmppuO]

Mitenkäs tulevat mammat jakselee ?Itsellä olisi noin kolme viikkoa laskettuun aikaan,tohtori totesi tässä menneellä viikolla että nyt vaan odotellaan synnytyksen käynnistymistä kun vauveli on niin hyvin laskeutunut ja kk lyhentynyt .

Meille sanottiin suunnilleen samat sanat jo pari viikkoa sitten, kohdunsuukin oli hivenen jo auki. Mutta pyh ja pah, nyt on 37+5 eikä tyypillä ole pienintäkään aikomusta tulla pihalle. No, näillä pakkasilla saa mun puolestani pysyäkin sisällä, mua ainakaan huvittaisi nyt lähteä ajelemaan sairaalaan yli sadan kilometrin päähän. Salilla en ole käynyt nyt muutamiin viikkoihin, ensin sen takia, että neuvolassa käskivät ottaa rauhallisesti, kunnes oltiin täysaikaisia erinäisten tuntemusten takia ja nyt on sitten yöt menneet niin huonoilla unilla, että yrittänyt lähinnä touhuilla kotona sen mitä jaksan. Onneksi lumitöitä oli paljon viime viikolla, ei ole mennyt ihan makoiluksi. Nyt sitten kun tenava saisi luvan kanssa jo tulla pihalle, niin ei mitään. Ei alavatsan eikä -selän jomotteluja, ei supistuksia, ei niin mitään.

 

[morgaise]

Pistän nyt tänne saman sepostuksen kuin tuonne omaan kuvaketjuuni, jotta joku vippiytymätönkin voi saada tilanteemme tietoon, mikäli kiinnostaa.

Eli ilmoitan täten, että perheeseemme (ihana ilmaisu ) syntyi pieni tyttö kotkan keskussairaalassa lauantaina 10.2. klo 13.34. Synnytys alkoi edellinenä yönä kolmelta vesien menolla, ja seitsemän tunnin supistusten jälkeen vaavin sydänäänet alkoivat vaimeta, ja huomattiin, että neiti oli jossakin vaiheessa aamupäivää heittänyt kuperkeikan perätilaan. Eli vartin varoitusajalla sektioon, mie yritän hississä kysellä hoitajata, mitä tapahtuu ja missä järjestyksessä ja olen liki hengiltä säikähtänyt. Mies nimittäin syntyi perätilassa, napanuora kahdesti kaulan ympärillä, ja sai tietääkseni 0 syntymäpistettä eli oli käytännössä kliinisesti kuollut. En ennen sektiota ehtinyt kuulla lääkärin suusta muuta kuin että perätilassa ja leikataan, joten voitte uskoa että hätä oli kova. Kuitenkin syntyi pieni tummatukkainen kymmenen pisteen tyttö, joka kietoi molemmat suvut pienten sormiensa ympärille, ja imee äippänsä kuiviin. Kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Väsyttää pirusti, ja maitoa tulee vaikka muille möis, mutta kyllä sitä kuluukin. Nyt pikku tiitäinen vetää sikeitä, ja äidillä on hetki aikaa päivittää kuulumisia ja tankata litrakaupalla vettä omien tankkien täyttämiseksi. Mitä muuten siihen painonlaskuun synnytyksen jälkeen tulee, minusta tuntuu, että minua on huijattu. Hitto se paino nousi, mulle jysähti aivan järetön turvotus synnytyksen jäkeen. Sitä oli aiemminkin ihan kiitettävästi, mutta nyt mie vooisin myydä itteni tivoliin näytöskappaleeksi. Nilkkoihin tulee kävellessä kaksi poimua, ja ne erottaa muutenkin polvista vain sijainti suhteessa sääriin. Mutta tuolla tahdilla, mitä multa maitoa tulee, niin, eiköhän se sula. Alavatsa on niin turvoksissa leikkauksen jäljiltä, ettei uskoisi vauvan jo syntyneen. Oikeasti. Ja masussa menee vaaksan mittainen haava, joka on kipeä ja kutiseva ja johon pöksyt hiertää vaikka mitä tekisi. Olisi pitänyt olla uskomatta äitiä, ja ostaa nippu ätiysalushousuja, jotka tulevat masun päälle. Ei hän uskonut mun tarvitsevan mitään äitiysvaatteitakaan, piti mua ihän pöllönä ja haukku rahantuhlauksesta. pöh, tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Mitään laajoja liikkeitä se saa tehdä, vauvaa painavampaa ei saa kantaa enkä pääse sängystä tai sohvalta ylös ilman kahden käden apua. Kiva homma vaavi sylissä. Ja ei toivoakaan lenkille pääsystä. Ainakaan viikkoon. Ei sittenkään, jos tulee kovat pakkaset, vaavaa ei saaa ukoiluttaa yli -10´C pakkasessa. Onneksi on avomies, muuten ei elämästä tulisi mitään. Hormoonit taas ovat ihan oma lukunsa. Maidontulo, masennus ja hervoton nälkä iskivät alkuviikolla sairaalassa liki samalla kellonlyömällä. Istuin sairaalan imetyshuoneessa Terhi rinnalla voileipä vieressä ja vollotin. Olis ollu piilokameran paikka. Onneksi mulla on imetysajaksi sopiva lääkitys, ja huomisaamuna soitan ensiksi terapeutille ja sovin uuden ajan. Mulla on diagnosoitu masennus ja paniikkihäiriö, mutta en tasan anna sen haitata perhe-elämää ja vauvanhoitoa, jos mitenkään itse voin asiaan vaikuttaa. Ja vuosien mittaan on jäykkäniskaisuuskin karissu matkasta, uskallan ja kehtaan hakea apua kun tuntuu ettei omat voimat riitä. Jos tämä notkahtaa synnytysmasennukseksi, niin ainakin on turvaverkko valmiina. Korjauksena, ensin soitan neuvolaan. Terapeutille heti toisena. Mutta se tekstistä, seuraavaan viestiin vähän kuvia.

 

[Aurorix]

Onneksi olkoon pikku nyytistä morgaise!!! Oli mielenkiintoista lukea synnytyksestäsi ja fiiliksistä sen jälkeen.

Täällä vielä odotellaan, kärsimättömänä.. Laskettuun aikaan puoltoista viikkoa ja ja vauvan laskeuduttua reilu viikko sitten en oo enää salille uskaltanu mennä, painaa sen verran ikävästi tuonne alakertaan se vauva. Ja jos muutenkin antaisi sille nyt kasvurauhan tähän loppuun Lenkillä oon pyrkiny käymään lähes joka päivä ja pari kertaa vaan on jääny väliin suunnattoman laiskotuksen takia.. Venyttely lenkin jälkeen sen sijaan jääny väliin sitäkin useammin, miten sitä onkin niin laiska ettei jaksa venytellä, vaikkei se paljoa vaatis ja tuntuu kuitenkin löhöämisestä jumittuneissa lihaksissa niin hyvältä.. Vois kyllä sanoa, että ai missä lihaksissa ja mitä lenkkeilyä, kun tuntuu että ne vähätkin lihakset mitä mulla on joskus ollu on surkastunu pois ja lenkkeilykään ei oo ihan reippaimmasta päästä todellakaan vaan sellasta hidasta raahustamista alaosastossa tuntuvan paineen ja mahan supistelun takia.. On tosiaan ruvennu tuntumaan siltä, että kroppa on lainassa eikä mun oma ollenkaan. No, ei pitäis mennä enää kovin montaa viikkoa kun saa sen takas itelleen! Ja sitten alkaa :whip: , ei siis vauvan vaan oman kropan

Mut nyt jos lähtis tonne ulos taapertamaan.. Vointeja muille raskautetuille

 

[She Devil]

Onnea mielettömän paljon Morgaiselle pienokaisen johdosta :haart:

Mulla olis vajaa kolme viikkoa h-hetkeen, tulevana keskiviikkona ois vimppa lääkärikäynti ja samalla synnytystapa-arvio. Vauva on ilmeisesti edelleen pää alaspäin, mutta laskeutumisesta en osaa sanoa kun mitään kummempaa painon tunnetta ei tuola alakerrassa tunnu. Supistuksia on tämän tästä, edelleen niitä kivuttomia. Tällä hetkellä tuntuu, että taitaa pikkupiiperö viihtyä masussa vielä pitkäänkin....

Vieläkään ei ole tietoa minkäänlaisista kivuista tai säryistä, ainut "riesa" on lievä turvotus ja viime viikon lopulla pukkas flunssan päälle. Toivottavasti flunssa hellittää pikaisesti, sillä en haluaisi mennä kipeänä synnyttämään kun se synnytys ei ole mitään kevyttä puuhastelua...

Mukavia odotushetkiä kaikille

 

[hinkuvinku]

Hei! Pitkästä aikaa minäkin tänne joudan kirjoittelemaan..
Eli meille syntyi poika 16.12. Viime hetkien hurja turvotus ja lievä verenpaineen nousu olivat syitä siihen, että synnytystä alettiin käynnistelemään kun muutama päivä oli menty yli lasketun ajan. Synnytys käynnistyi klo.12 yöllä sairaalan käytävälle lorahtaneilla vesillä, ja siitä sitten suunnattiin samantien synnytyssaliin..

Aikaisemmin mulla ei ollut minkäänlaisia supistuskipuja, mutta nyt niitäkin sai sitten kokea. Onneksi epiduraali on keksitty, ja sen avulla pystyin jopa salissa välillä torkkumaan.

Aamulla n. klo.7 aikaan epiduraalipumppu otettiin pois, kun näytti siltä, että ponnistaminen voisi alkaa.. mutta eipä se sitten ihan lähtenytkään menemään suunnitellusti. Poika oli jossain vaiheessa kammennut päänsä vinoon, ja ei lähtenytkään tulemään. Aikani tikerryttyäni kutsuttiin lääkäri paikalle ja otettiin imukuppi käyttöön ja sitten vasta alkoikin sattumaan. Imukupilla poikaa vedettiin ulos yli tunti, ponnistusten välillä läksi taju ja tuntui ettei se sieltä ikinä ulos tule..

Vaan lopulta klo.11.34 saatiin poika maailmaan,pisteet olivat aluksi vain 3, sitten 6 ja lopulta 8.Heti syntymän jälkeen poika vietiin teholle, ei siinä isukki ehtinyt nähdä kuin sinisen vaavin ja säikähtää.. itse en siinä vaiheessa juuri mitään tajunnut enkä nähnyt. Teholla juniori oli vuorokauden tarkkailussa ja minäkin olin aikasta kuitti ensimmäisen vuorokauden, mutta pikkuhiljaa kumpikin lähti koettelemuksesta toipumaan

Ja tässä sitä nyt sitten kotielämää vietetään ja opetellaan pikkuhiljaa. OIkein kateellisena luen, kuin toisilla sitä rintamaitoa riittää, kun itsellä tulee vain pari desiä ja muuten turvaudutaan nanniin. Poika on ainakin vielä rauhallisen oloinen ja kova syömään, monta kertaa on tullut painoa 400g/viikko! Että kyllä sitä korvikkeellakin massaa saadaan..

Poika joutuu käymään nyt aluksi usein verikokeissa, joissa kontrolloidaan kilpirauhasarvoja, koska itselläni on kilpirauhastauti.Samoin juniorin sydämestä löytyi pieni reikä, joka toivottavasti hyvin suurella todennäköisyydellä menee itsestään umpeen, ja tätäkin sitten sairaalassa välillä seurataan. Ja hyvä että seurataan, mutta toki niistä välillä myös stressiä ottaa meikäläisen luonteella..

Itsellä paino on palannut takaisin samaan kuin ennen, eli n.61kg, kun loppuraskaudesta painoin hurjat 76kg. Toki kropan koostumus ja muoto on hiukan eri kuin ennen raskautta..

Mullakin on aikaisemmin ollut taipumusta masennukseen, ja synnytyksen jälkeen ei itkulle meinannut tulla loppua, joten suosiolla aloitin minäkin tutun miedon lääkkeen jotta ei olo ihan kauheaksi pääse.

Mutta poika on kyllä aivan ihana, leppoisan oloinen luonne, eli ei ole tullut onneksi äitiinsä joka itse huusi pienenä kuin syötävä.. Ja nyt lähdetään taas pojan kanssa syömähommiin, kirjoittelen sitten taas joku kerta enemmän.

Onnea vaan vielä täältä kaikille sekä odottajille että synnyttäneille!

 

[Cassyput]

Voi että. Täällä on kaikki ihan poksahtamaisillaan tai sitten vaavit on jo maailmassa. Eikö meitä alkutaipaleen raskautuneita ole muita kuin minä? Itsellä tänään kasassa huimat 10+1 rv.

Kauhean jännä lukea teidän kokemuksista. Mulle on tosiaan esikoinen tulossa joten kaikki on uutta ja ihmeellistä.

Olen tällä hetkellä totaalisen kurkkua myöten täynnä pahoinvointia ja ällötystä. Ruokavalio on uskomattoman paska, suurin osa ruuista ei vaan mene alas. Tavallista kotiruokaa en ole kyennyt syömään moneen viikkoon. Proteiinia saan todella huonosti, liha ällöttää ihan kympillä. Tosi outoa, olen ollut vannoutunut lihansyöjä koko ikäni. Kovasti ottaa päähän myös se ettei voimat riitä treenaamiseen. Olin myös saikulla alhaisen verenpaineen takia. Se ja laskeva hemoglobiini aiheuttavat yhdessä oikein mukavaa huimausta ja väsymystä.

Odottelen nyt sitten että tämä kauhea alkuraskaus muuttuu energiseksi ja ihanaksi keskiraskaudeksi... Huoh.

Onnea jakautuneille!

 

[natsuli]

Onnittelut morgaiselle ja hinkuvinkulle :haart: :haart:

Syytän hormooneja kun lueskelen synnytys tarinoita niin väkisin käy itkettämään. Oli se sitten sujunut hyvin tai ei niin mä herkistyn kyyneliin. Toivottavasti tää tunteellisuus vähenis synnytyksen myötä..

Mä olin puolitoista viikkoa sairaalassa "pidättelemässä" kun meidän vaavilla on niin kova kiire tähän maailmaan, mutta pääsin onneksi kotiin ja jatkan tätä vuodelepo linjaa taas täällä.
Oma paino on lähtenyt tippumaan, mutta maha kyllä kasvaa joten vauvalla kaikki on hyvin vaikka hoikka onkin. Omat lihakset vaan surkastuu kun makoilee. Eli mulla on ollut lihaksia jee :D

 

[Ellis]

Jospa mäkin uskallan ilmottautua tänne
Viikkoja kasassa 12+4 ja hyvin on mennyt. Hieman olen treenejä kevennellyt, siirtynyt kahteen salikertaan viikossa ja siihen spinnausta tms. lisäksi. Aiemman viiden treenikerran sijaista nyt tulee vain noin neljä treeniä viikossa. Väsy on hieman painanut, jospa se nyt helpottaa, kun pitaisi alkaa se energinen keskiraskaus;) Tänään siis jumppaileen

Paljon onnea pienokaisista:haart:

 

[Soikkis]

Heissan.

Saapiko tänne ilmoittautua joukon jatkeeksi tyttönen joka kovasti mielii raskautua tässä kevään aikana... ? Meille piti heinäkuun alussa vauvan saapua, mutta pieni otettin meiltä heti alussa pois.. Uusi toive on esitetty ja mahdollisimman pian toivottavasti massu alkaa kasvaa.

Tässä odotellessa olen tiputellut painoa pois ja muuttanut treeniä vähän enemmän pitkäkestoiseen. Pari tiukempaa salitreeniä ja kolme lenkkiä tyyliin hiihtäen, sauvakävellen tai juosten tulee tehtyä viikon aikana. Muutamia kiloja ja senttejä tässä joulun jälkeen lähtenyt pois.
Edellinen raskaus v. -05 oli melko vaikea, olin puolet ajasta liikuntakiellossa ja puolentoista vuoden tehokkaalla treenillä hääpäiväksi hankitut lihakset oli raskauden jälkeen olemassa enää vain häissä otetuissa valokuvissa.. Mutta mitäpä niistä lihaksista kun maailmaan syntyi ihana terve tyttövauva.:haart:

Onnittelut ja jaksamista kaikkille raskautuneille sekä jo vauvojen kanssa touhuaville!

 

[Aeris]

Täällä mennään viikolla 36, eli ei enää kauan odotusta
Todellisuudessa olenkin jo niin "pinkeässä" kunnossa, että olo ei ole kovinkaan mukava. Opiskelut jatkuvat aina viikolle 39 asti, jolloin istun viimeisen tentin ja vasta sen jälkeen pääsen ansaitulle levolle-hei, viikko ennen laskettua aikaa-Great!! Mutta enpä valita, menee aika nopeammin ja menee se muutenkin kun edellinen vaaveli 1v9kk pitää kiireisenä. Odotusaika verrattuna edelliseen on kyllä ollut paljon vaikeampi, lonkat on ihan älyttömän kipeät, jouduin olla jopa täydessä levossa hetken aikaa kun liikkuminen teki liian kipeää, mutta nyt onneksi tilanne parempi ja pystyy pungertamaan eteenpäin :D

Loppuraskaus on justiinsa tätä- odotellaan että se nyt sieltä vihdoin tulisi, suunnittelen jo innolla kesää ja oloa ilman vatsaa, että saa kengät itse jalkaan ja että näkee varpaansa-luksusta-eikä haittaa sekään että pääsee taas treenaamaan kunnolla

Jaksamista kaikille viimeisillään oleville ja onnellista odotusta alkuraskudessa oleville mammoille!

 

[Lulu]

Täällä on menossa 25+5 ja aika on kyllä tähän asti mennyt hurjan nopsaa. Salilla käyn edelleen kolme kertaa viikossa ja aerobiset tulee hoidettua koiran kanssa lenkkeillen tai sitten yksin. Pyöräillä yritin yks päivä, mutta se ei tuntunut enää mukavalla. Otti vähän luonnon päälle minulle, joka on tottunut pyöräilemään joka paikkaan kesät talvet. Puntari näyttää joka neuvolla käynnillä enemmän ja enemmän, enkä ymmärrä, että mistä ne kilot oikeen tulee?! Kai se on sitten sitä normaalia raskausajan painonnousua... Hirvittää vain. Muuten täällä menee oikein hyvin. Välillä "harjoitus supparit" käskee huilia muutaman sekunnin, mutta sitten matka taas jatkuu

Onnea vain teille, jotka olette pienokaiset saaneet maailmaan!:haart:

 

[morgaise]

Hihii, pitää päästä hihkumaan teillekin, 11 päivää synnytyksestä, ja 6 kiloa lähtenyt. Tosin ne on turvotuksia, jotka on lähteny liikkeelle, hauskaksi homma menee siinä vaiheessa kun oikeasti aletaan läskejä sulattelemaan, mutta on se niin jelleää mennä vaaálle ja huomata painon alkavan 8lla:D

 

[Lulu]

Pakko käydä tänne kirjoittaan. Eilen oli kyllä pitkästä aikaa hyvä treeni tai ainakin treenin jälkeinen olo oli mahtava. Vaikka samallalailla se treeni on melkein joka viikko kulkenut (treenivihkon mukaan), mutta nyt oli vaan jotenkin hyvä päivä
Ja sitten asiaan... Kaverini (ei harrasta minkään valtakunnan liikuntaa) tokaisi minulle, että "eikös se punttisalilla käyminen pitäisi lopettaa viimeistään rv 28?" Ja kun minä olin juuri hänelle vuodattanut tuntojani ja sitten hän vielä kehtaa ehdottaa, että minun pitäisi luopua asiasta, joka on myös raskaana ollessani tärkeä osa elämääni. Itse olen ollut tosi tyytyväinen, kun on mennyt näin hyvin ja että olen pystynyt salilla käymään, sitä kun ei koskaan tiedä milloin se stoppi on sille laitettava... Tuo kommentti sai minut vain niin raivon partaalle... *hormonit, hormonit...;) *

Me 25+6