Raaka Totuus RAW-nostosta ja sen kehittämisestä

[Baarikello]

Tuossa eräässä threadissa jo aikoja sitten ja vastikään jälleen kerran käsiteltiin asiaa. Yritetään nyt yllyttää vielä lisää keskusteluun aiheesta, tälläkin palstalla kun on varmasti monta kiimaista korvaa kuulolla ja ainakin yhtä monta karvaista käpälää valmiina tiedottamaan asiasta. Siispä, mikä on mielestäsi paras tapa raw-nostajalle nostaa voimanostoliikkeen tulosta?

Tapa 1. Runnotaan vain itse pääliikettä(kyykky/penkki/veto) kuormittamalla sitä vaihtelevasti tai tasaisen lineaarisesti aaltoillen tai vaikkapa Miken tyylillä. Muutos saadaan siis aikaan pääliikkeen volyymia, intensiteettiä ja harjoitustiheyttä vaihtelelemalla, liikkeet tehdään aina prikulleen kuten kisa-/testitilanteessakin on tarkoitus. Apuliikkeitä tehdään vain siksi, että veri vaihtuisi edes kerran treenatuissa lihaksissa, joten niitä ei edes katsota mukaan harjoituskuormaan. Noston heikko kohta on sitä alempana, mitä vähemmän ukolla on voimaa ja taas väinpastoin sitä ylempänä, mitä enemmän koko ukossa on yhteensä voimaa. Heikkoa kohtaa ei harjoittelussa muuten huomioida.

Tapa 2. Otetaan pääliikettä maltillisemmin kuin tavassa 1, mutta otetaan lisäksi myös raskaita apuliikkeitä. Pääliikkeessä vakiosarjat (esim. 5*5) ja sitten päälle ns. heikkoa kohtaa korostaen kuormittavia apuliikkeitä raskaammin kuin yllä. Vaihtelua tulee lähinnä erilaisten apuliikkeiden muodossa.

Tapa 3. Pelataan täysin heikon kohdan pohjalta eli poistetaan perinteinen pääliike pilkkomalla se osiin ja kuormitetaan sitä heikointa osaa reippaalla(maksimi) kuormalla. Lisäksi ”paijataan” heikkoa kohtaa myös teholtaan ja tyyleiltään vaihtelevilla apuliikkeillä. Vaihtelu tulee erilaisten liikkeiden puolesta, teho ja volyymi pyritään pitämään samana koko ajan. Heikon kohdan sanotaan olevan siellä, mihin tanko pysähtyy (esim. penkin loppuojennuksessa --> ojentajat treenikohteeksi)

Tapa 4. Jokumuumikämuukerrotähänolekovaluuammuu.

Mielipiteitä? Saa myös perustella oman valintansa logaritmisella tai biorytmisellä tarkastelulla, huhupuheilla, tieteellisillä tutkimuksilla/faktoilla, luonnontieteillä tai vaikka kokemuksellaan. Pääasia on liike!

 

[takatukkamika]

Kyykystä ja vedosta en tiedä sanoa, mutta penkkitulokseen auttaa radikaalisti ainakin ojentajille tehdyt lisäliikkeet, eli ei pelkästään penkkiä runnomalla, jokseenkin myös selän lihakset, selkälihaksilla ei periaatteess nouse penkistä enempää, mutta tulee vakaampi asento jne.

 

[Mike]

Isot latsit ja vahvat takaolkapäät auttaa penkissä kovasti, niitä kannattaa treenata jos penkkiä haluaa nostaa.

 

[Raven]

Edellisten lisäksi tekisin pientä vaihtelua pääliikkeelle. Ei aina vaan pelkkää penkkiä, mutta kuitenkin jotain vastaavaa täysrataista liikettä.

 

[arni]

jees, onpa mielenkiintoinen threadi :thumbs:

itse veikkaisin raw-tuloksen paranevan perusliikkeitä painottavalla treenauksella...intensiteettiä ja volyymia vaihtamalla ei jäädä junnaamaan samoihin toistomääriin ja sarjoihin ja näin ollen lihas saa uutta ärsykettä...en uskalla kuitenkaan mennä sanomaan että apuliikkeet pitäisi jättää pois, mm. penkissä huolellinen yläselän treenaus sekä ojentajien että olkapäiden "viimeistely" apuliikkeillä olisi kaiken järjen mukaan vähintäänkin suotavaa...sehän on kuitenkin ojentajista kiinni punnerretaanko tanko suoraksi vai ei.

pistäkäähän voimannostaja karjut postauksia tulemaan!

 

[JJJ]

kukaan ei vielä vastannut kysymykseen..
Mun mielestä toi kohta 2 on paras

Ja heikko kohta yleensä on juuri toi ojentajat.

 

[Raven]

kukaan ei vielä vastannut kysymykseen..
Mun mielestä toi kohta 2 on paras

Pientä muutosta, mutta periaatteessa noin.

 

[N.O.Kummonen]

Miten määritetään paras tapa? Jos jollain tavalla A saat raw-penkkisi 170 kiloon ja tapaa vaihtamalla tapaan B sen siitä 175 kiloon. Onko tapa A vai B parempi? Toisella tavalla sait siihen 130 kiloa (lähtötaso vaikka 40 kiloa) ja toisella tavalla sait kakun päälle sen vitosen. Entäpä, jos aloittamalla tavalla B et olisi ikinä saanut penkkiäsi yli sadan. Entäpä, jos tapa B vaatii sitä, että olet jo täysin hyödyntänyt tavan A.

On myös väärä olettamus, että ohjelma kuin ohjelma toimii kaikille samalla tavalla ja, että olisi olemassa joku ohjelmakohtainen kerroin, jonka avulla jokainen voisi laskea paljonko kukin ohjelmasta hyötyy.

Yksiselitteistä vastausta tuohon kysymykseen on mahdotonta antaa, koska sama treeni ei välttämättä toimi siinä kohdassa, missä urheilija omassa kehityskaaressaan on. Tätä ei voi määrittää millään kilorajoilla vaan se on ihan urheilijan geneettisestä potentiaalista kiinni. Piti siitä tai ei, kaikista ei ole mestareiksi.

Nostaja, joka on vasta alussa harrastuksessaan, varmasti hyötyy eniten tavoista 1 ja 2. Näistä kuitenkin suosittelisin ihan monipuolisuuden takia tapaa 2.

Vähän varttuneenpi nostaja voi hyötyä parhaiten tavasta 1.

Tapa 3 otetaan käyttöön sitten, kun tapa 1 ja 2 eivät enää toimi. Sitä voidaan ottaa jaksottain siihen väliin uudet pohjat tavoilla 1 ja 2 rakentaen. Uskon, että jossain vaiheessa urheilija saavuttaa sellaisen tason, että suorituksen kokonaisvaltainen parantaminen ei enää onnistu. Heikosta kohdasta tulee niin dominoiva, että muuhun kuin sen vahvistamiseen käytetty aika on :wall: Tapa 3 yksilöi nostajan aika pitkälle ja se vaatii ehkä eniten itsensä tuntemista. Senkin puolesta se sopii kaikista pisimmälle ehtineille.

Tältä minusta tuntuu. Miksikö!? Koska saavutin omalla kohdallani tason (ei kovin korkealla), jossa tavat 1 ja 2 eivät enää tehonneet, mutta siitä on vielä jatkettu. Tapa 3 tulee menettämään jossain vaiheessa tehonsa. Kun näin tapahtuu haen lisää vauhtia tavoista 1 tai 2.

Aihe on hyvä! Lisää kommentteja! :thumbs:

 

[Tahvo Tohveli]

Ei varmaankaan voi sanoa, mikä on kaikille nostajille kaikissa tapauksissa se paras tapa. Itse käytän tavan 1 ja 2 sekoitusta. Eli haetaan pääliikkeillä se kuormitus ja superkompensaatio volyymia ja intensiteettiä vaihtelemalla ja lisäksi apuliikkeitä heikkoja kohtia varten ja yleiseen lihasmassan lisäykseen. Mutta kyllä tuo tapa 3:kin toimi minulla vedossa ja kyykyssä.
Eli kaikki toimii aikansa ja sitten kun ei enää toimi, niin jotain pitää muuttaa.

 

[strong]

Mitä yhteistä on kaikilla kovilla raw-nostajilla? No ainakin se, että he ovat ns. läpivahvoja ja käsittelevät liikkeessä kuin liikkeessä suuria painoja, mutta jos katsotaan pelkästään tilastoihin, niin vaikka siellä varustekehityksen johdosta saattaa olla yhtä suuria ja jopa suurempia tuloksia kuin ennen, niin tätä läpivahvuuden puutetta voidaan tukea huomattavasti pelkästään hyvin onnistuneella heräteostoksella Anon hyllystä, eikä nykyisin tarvitse enää olla kova liikkeessä kuin liikkeessä, vrt. olkapääpunnerrusten puuttuminen wsb-ohjelmasta. Voiko sitten kovien raw-nostajien treeneistä vetää jotain johtopäätöksiä? Katsotaan:

Riku Kiri, treeniennätykset 1092.5kg(400-302.5-390),SVNL:n kisoissa 1030kg, 20-vuotiaana ensimmäisen kerran 250kg ilman paitaa(oliko 25 tai 26 kun meni 300kg), sarjaennätyksiä mm. penkki 200kg x 20 ja 240kg x 7 sekä veto 352.5 x 7
Treeneistä: 5 x viikkoon ja 2-3 h/kerta(Bodaus-lehti 7/2003) ja vanhassa Bodaus-lehdessä, olisiko ollut vuodelta 1990 hän kertoi tarkemmin treeneistään, jotka meni muistaakseni näin:

Ma:Penkki + apuliikkeet(mm. dippi, ntp, sekä hauista)
Ti: Kyykky+julle, sekä vatsat
Ke: Kevyt treeni
To: Kapeapenkki +ojentajat, sekä samoja lihasryhmiä kuin maanantaina
Pe: Maastaveto + voimaräkki, sekä selkäliikkeitä
La: Kevyt treeni
Su: Lenkkeilypäivä

Kevyet treenit pitivät sisällänsä mm. kevyen kyykyn ja vatsatreeniä ja kuormituksissa käytettiin erilaisia prosentteja, mutta en muista niitä enää. Pointti on kuitenkin se, että Otahallilla treenattiin aika eastside/bulgarialaistyyppisesti jota sovellettiin voimanostoon. tonnimäärät olivat suuria.

Sarjoista toistoista:

-Maanantain penkkitreenissä mm. penkkiä 10-15 x 1-5 x 240kg, dippi 5x5 ja muut liikkeet about 3-4 x 8

-Kyykkypäivänä voimanostokyykkyä sekä niskakyykkyä 5-15 sarjaa, julle 4 x 6 , vatsat ja jalkalaitetta 3 x 15-20

-Kapeapenkki oli 5 x 5 + muut apuliikkeet about sama homma kuin maanantaina

-Perjantaina oli taas maastavetoa noin 5-15 x 1-5 x 300kg-350kg + maastaveto voimaräkissä(polven korkeudella) about 5 x 1-5 x 400-500kg, lisäksi alataljaa ja muita hivellysliikkeitä

Lainaus Bodaus-lehdestä 7/2003: "Myöskin harjoittelussa monet näpertelevät liiaksi pikkuasioiden kanssa, kun sen sijaan pitäisi keskittyä pääliikkeisiin. Apuliikkeet ovat lisänä, eikä minään voimaliikkeinä. Pitää harjoitella penkkiä, kyykkyä ja maastavetoa, elikkä niitä liikkeitä, joissa on isoimmat painot." -Riku Kiri


Entäs Ted Arcidi, joka tuuppasi suhteellisen kapealla penkistä 320kg Hawajilla -85:

"TUESDAY AND WEDNESDAY

Rest, wrestling practice or cardio-vascular work when I'm not trying to gain weight or training for a meet.

THURSDAY
Heavy bench press and light behind the neck press day.

Bench press - (three month cycles) First 4 weeks: Endurance and tendon strenght training. 4 sets of the best 6 reps, progressing upward in weight (510,520,530,540 pounds). Second 4 weeks: 4 sets of the best of 5 reps (515,535,555,565 pounds). Third and final 3 weeks: 4 sets of triple and double reps (580,590,600,610 pounds). Last week: 4 sets of triple and doubles (620,630,660 pounds). ( I use more weight in all of these when training to break a record. This is my current trainig for wrestling and strenght maintenance).

Heavy bench triceps extensions - 4 sets of 6 reps (up to 375 pounds).

Light pulldowns behind neck - 3 sets of 5 with 225 pounds.

Curls - Same as monday.

FRIDAY
Back, neck and abdominal day. (If I'm in the mood, I' ll train my neck on my other workout days as well).

Pulldowns - 4 sets with 260,270,280,300 (8-10 reps).

Neck - 4 sets of resistance: lying on the bench with barbell plate or partner resistance.

Sit-ups - (Incline or flat with weights) one set of 30-50 reps.

SATURDAY
Delts, upper back and legs. If training for a meet, I include deadlifts on this day. Doing deadlifts and squats on the same day saves my low back rest of the week, allowing complete recuperation.

Heavy behind the neck press - I alternate 3 sets os 3 reps one week with 3 sets of 5 reps the next. (My progressions for 3 reps are 330,350 and 375 pounds).

Incline dumbell press - 2 sets of 7 reps with a pair of 160's.

Squats - 3 sets of the best of 10 reps (with 400,450 and 500 pounds). I' ve gone as heavy as 800 for singles before a meet.

Abs and neck work - The same as Friday."

http://www.geocities.com/bomberchest/arcidimonster.htm

http://www.geocities.com/bomberchest/arcidiarticles.htm

Pari kuvaa mestarista:

http://www.benchpresschampion.com/CHAMPIONS/TedArcidi.htm

Täältä löytyy lisää noiden vanhojen mestareiden harjoittelusta: http://www.benchpresschampion.com/Training.htm

Otetaan tuosta nyt vielä esimerkkinä Rick Weilin ohjelma: http://www.benchpresschampion.com/CHAMPIONS/RickWeil.htm

ja Glen Chabotin ohjelma: http://www.benchpresschampion.com/CHAMPIONS/GlenChabot.htm

Aika pelkistettyä näyttää olevan esim. Chabot käy penkkaamassa omalla kapealla tyylillään 272kg x 4, päälle kyykyt ja vedot, sekä hieman soutua, ylätaljaa ja hauista.

272 x 3 raw

306kg x 1 raw

Ed Coan tyrkkäsi 1090kg alle satasiin jo yli 10v sitten ja hänellä ei ollut käytössään muuta kuin Supersuit ja tuplakeltaraitasiteet. Vedossa ei ollut trikoota. Kuitenkin niskantakaa punnerrusta 185kg, soutua parilla sadalla, dippejä 140kg:lla, leuanvetoja oliko noin 90kg. Penkissä salilla siihen aikaan 250kg x 2, vedossa 395kg x 2. Vetää 375 x 2-3 ennen kuin alkaa käyttämään vyötä(Bodaus-lehden haastattelu vuodelta -97). Kovimmat wsb-nikkarit menivät tuulettamaan, kun Coan sanoi, että ei ota enää kovia olkapääpunnerruksia ja penkki kehittyy. No, täytyy ampua alas tuokin väite, sillä Coan alkoi käyttämään paitaa ja saa sillä ammattilaisissa 260kg nykyisin ja siitä on kuitenkin vielä aika pitkä matka USPF-aikoihin, jolloin hän tuuppasi 255kg alle satasiin, selkä suorana ja t-paidassa.

Coanin ohjelmat kaikki varmaan tietääkin, ilman varusteita peruskuntokaudella bulgaarialaistyyppistä syklitystä+apuliikkeet ja kisoihin länsimainen syklitys, jossa pääpaino on kovissa vitosissa, tosin reserviin jää aina toisto tai pari.

Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon ja sitten tietysti painonnostajat, jotka ovat kovia kyykyissä ja vedoissa yms. muissa. Ja sielläkinhän treenataan kyykkyä ja vetoa kyykkynä ja vetona, eikä minään muuna jakohihnaboxina + jullet yms. sekä tietysti kovat eastsiden voimanostajat, joiden treeni on painonnostosta sovellettua pelkistettyä kovaa treeniä, paino pääliikeissä ja apuliikkeet kevyemmin päälle(eipä taida ryssä paljon veivata apuliikkeitä), prosentit vaihtelee yms.


Niin, mitä noista sitten voi päätellä? No ainakin sen, että kaikki kovimmat laittavat harjoituksen pääpainon kisassa tehtävään liikkeeseen, jota hinkataan säännöllisesti viikoittain(jotkut monesti viikkoon, mutta intensiteetti täytyy sitten viilata itselle sopivaksi) ja varsinkin kovat penkkipunnertajat treenaavat penkin ohella paljon apuliikeitä olkapäille, rinnalle ja ojentajille, mutta ei kaikki.

Sanoisin, että tapa 1. ja tapa 2. ovat kuin 1:1 -kopio ylläolevista esimerkeistä. Sekoitus tavasta 1. ja 2. näyttäisi sitten ehkäpä parhaimmalta kompromissilta. Tavalla 3. ei treenaa kukaan ns. läpivahva, tai esimerkkejä saa laittaa.

Itse olen kehittynyt eniten tavalla 2.

 

[strong]

Tuossa on toimivat linkit Chabotin nostoihin:

272kg x 3

306kg x 1

 

[FatBatman]

Tuossa on toimivat linkit Chabotin nostoihin:

272kg x 3

306kg x 1

Minkä codecin nuo vaatii, kun minun kone ei ainakaan suostu toistamaan?

 

[Isoperse]

Hyvä aihe. Suosittelisin 1. ja 2. version sekasiitosta, johtuen lähinnä siitä että itse treenaan myös niin. Ja toimii.

 

[N.O.Kummonen]

Unohtui aiemmin mainita. Omalla kohdallani parhaat raw-tulokset kyykyssä ja vedossa olen tehnyt tavalla 3. Penkissä olen samassa vanhassa ennätys kunnossa jokapäivä ympäri vuoden. Tavoilla 1 ja 2 se vaati aina vähintään 8 viikon nousun tekemistä.

Tulokset on tehty keskittymättä sen kummemmin raw-nostoihin. Jos panostaisin raw-nostoihin, olisi käyttämäni pääliikevalikoima toisenlainen.

Ei toi Glen Chabotin nosto olisi mun mielestä kisassa läpi mennyt tai jos tuo käy esimerkiksi puhtaasta nostosta niin mun raw-tulos parani juuri kympin. Vahva ukko kuitenkin.

 

[Fatso]

Jaa'a, en ole kisaaja mutta olenpahan löytänyt itselleni viime vuosina toimivan menetelmän ainakin kunnon nostamiseksi omaan maksimiin ilman että alkaisi tulla mitään ylirasitusoireita joita aiemmin tuli kun yritti liikaa.
Kehityksestä en tiedä kun viimeaikoina ei ole tullut tsempattua niin kauaa että ehtisi oikeesti kehitystä tulla.

Omana kiusana on se että etuhartia/rintalihas jänne/hauiksen ylemmän jänteen kohdalle tulee helposti tulehduksen omainen tila, lienee rakenteellista. Tähän on ollut ratkaisuna olkapaille pystypunnerruksen/niskantakaa punnerruksen/käsipaino punnerruksen vähentäminen, olkapää seutua ei kannata liikaa kiusata. Toiseksi olen huomannut että kun keskityn nousujohteisuuteen pitkissä sarjoissa niin hermotus osuus ei tunnu ottavan pulttia juuri ollenkaan, eli voin tehdä ojentajille lähes koko ajan täysillä pitkää sarjaa ja ns. rinnalle kapeeta penkkiä samoin. (toistot noin 25-35) Pelkästään noilla kunto pysyy ihmeen hyvänä ja maksimin saavuttamiseen tarvitsee muuttaa vain yhden sarjan toistomäärää alemmas kapeata penkkiä tehdessä, esim. vaihdellen toistoja 15, 10, 6, 3.

Ja miksikö kapea penkki, se vaan tuntuu helpommalta tehdä, on tukeva fiilis, ei rasita olkapäätä ja jotenkin tuntuu että jos kapeen penkin saa hyvään tulokseen niin siitä hiomalla otetta pikkuhiljaa levemmäksi kilot senkun nousee.

Jossain thredissä laittelin vuoden ajalta sarjat jota tuli tehtyä, lopputulokseen olin tyytyväinen

Sitä en tiedä toimiiko tuo muilla....

 

[Baarikello]

Penkissä olen samassa vanhassa ennätys kunnossa jokapäivä ympäri vuoden. Tavoilla 1 ja 2 se vaati aina vähintään 8 viikon nousun tekemistä.

Ilman sarvia ja hampaita, poikkeava valinta herättää aina mielenkiinnon. Mistä luulet johtuvan sen, että vanhaan ennätykseen pääsy vaati sen 8 viikon nousun? Koska luonnollisesti tapa kolmosessa on pakko olla tekijä, joka poistaa tuon nousun tarpeen, niin olisiko sitä samaista tekijää mahdollista soveltaa myös muihin tapoihin? Ja mikä mahtaa olla tämä tekijä?

Tulokset on tehty keskittymättä sen kummemmin raw-nostoihin. Jos panostaisin raw-nostoihin, olisi käyttämäni pääliikevalikoima toisenlainen.

Millainen se olisi? Ja voisiko siihen soveltaa edelleen noita tapa 3:n prinsiippejä?

 

[Tune]

Mä sanon, että nro neljä

 

[N.O.Kummonen]

Ilman sarvia ja hampaita, poikkeava valinta herättää aina mielenkiinnon. Mistä luulet johtuvan sen, että vanhaan ennätykseen pääsy vaati sen 8 viikon nousun? Koska luonnollisesti tapa kolmosessa on pakko olla tekijä, joka poistaa tuon nousun tarpeen, niin olisiko sitä samaista tekijää mahdollista soveltaa myös muihin tapoihin? Ja mikä mahtaa olla tämä tekijä?

Tavoilla 1 ja 2 hermotus maksiminostoihin oli harjoituskaudella huonompi. Nousun aikana kisanostolla tehty hermottaminen vei nopeasti ylikuntoon, mutta samalla tuntui siltä, että kaikkia maksimeja ei saanut ikinä irti. Hermostoärsykkeen vaihteleminen pääliikettä vaihtelemalla auttoi siten, että hermotusta pystyy nyt treenaamaan kauemmin, lähes ympäri vuoden. Maksimivoimataso on nyt saatu kauemmaksi sarjaraudoista.

Tottakai tuota voi soveltaa tapoihin 1 ja 2, mutta sehän on tavan 3 avaintekijä. Tuleeko tavoista 1 ja 2 silloin tapoja 3?

Millainen se olisi? Ja voisiko siihen soveltaa edelleen noita tapa 3:n prinsiippejä?

Millainen se ohjelma tarkalleen olisi, on mahdotonta sanoa, koska tapa 3 edellyttää kokeilemista. Kokeilemaan lähtisin lähtisin seuraavalla tavalla:

Penkki:
- Korkeat lankkupenkit, raskaimmat Hangbar-penkit ja ketjupenkit pois.
- Tilalle lattiapenkkiä, tavallista penkkiä ja penkkiä camber-tangolla.
- Apuliikkeiksi käsipainopunnerruksia eri muodoissa ja vinopenkkiä.
- Selkää ja hartioita nykyiseen tapaan.
- Aktiivista heikonkohdan analysointia.

Kyykky ja veto:
- Korkeat box kyykyt pois ja muutenkin vähemmän box-kyykkyä. Kaikki matalille boxeille.
- Jullea ja vetoa samaan tapaan.
- Aktiivista heikonkohdan analysointia.

Lyhyesti: Prinsiipit säilyy. Liikkeet vaihtuu.

On kai selvää, että Hangbar-penkeillä, joissa rinnalla painoa tangossa on sata kiloa, mutta suorilla reilut parimarkkaa, ei paljon raw-penkkiä paranneta.

 

[Pexi_]

Nro. 3 vaikuttaisi mielenkiintoiselta kokeilumielessä: eli ei tehdä itse pääliikettä ollenkaan vaan helvetisti apuliikkeitä, ja sitten aikanaan katsotaan miten pääliikkeiden tulokset on noussu!

 

[Baarikello]

Hermostoärsykkeen vaihteleminen pääliikettä vaihtelemalla auttoi siten, että hermotusta pystyy nyt treenaamaan kauemmin, lähes ympäri vuoden. Maksimivoimataso on nyt saatu kauemmaksi sarjaraudoista.

Mennäänpäs vielä syvemmälle, mistä arvelet tämän johtuvan? Jos liikkeen puolittaminen on hyvä, niin olisiko liikkeen edelleen puolittaminen vielä parempi? Eli siis kun normaali kokonaisella liikeradalla tehty penkki ei tuo tulosta, niin otetaan ja kuormitetaan kokonaisen liikkeen puoliskoja erikseen ja kun vielä säädetään paremmaksi, niin kuormitetaankin lopuksi loppuojennuksessa molempia käsiä erikseen ja saadaan paras tulos. Vai voisiko sittenkin kyse olla siitä, että kuorma on tapa kolmosta edeltävässä elämässä ollut väärin annosteltu....

Tottakai tuota voi soveltaa tapoihin 1 ja 2, mutta sehän on tavan 3 avaintekijä.

Eli kokeillaanpas:

Vaihtoehto A. Otetaan pääliikkeitä maksimiykköseen joka kerta.
Vaihtoehto B. Otetaan vajaarataisia liikkeitä vaihtelevilla prosenteilla.

Minusta näyttää erittäin pahalta. Apuliikkeitä en uskaltanut enää sotkea tuohon siksi, että mielestäni toimivuus/realistisuus-prinsiippi tulee jo tuossa esille. Vai oliko sinulla jotain muuta mielessä?

Tuleeko tavoista 1 ja 2 silloin tapoja 3?

No, sovitaan, että jos tarpeeksi hyvä sovellus tulee, niin pannaan se tuon Tapa 4-kategorian alle. ;)

On kai selvää, että Hangbar-penkeillä, joissa rinnalla painoa tangossa on sata kiloa, mutta suorilla reilut parimarkkaa, ei paljon raw-penkkiä paranneta.

No, tapa kolmosen mukaan heikon kohdan ollessa ojentajissa, sen pitäisi parantua kyllä oikeinkin hyvin.