Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread
- Keskustelun aloittaja PMLats
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 18.3.2008
- Viestejä
- 138
Voi että rupesikin taas kyrsimään tää juttu ku luin sun viestin. :curs: Siis kenen neronleimaus oikein on ollut, että pistetäänpäs yliopiston ruuhkasin punttis kiinni aina viikonloppuisin!? Ei kai kukaan ikinä haluiskaan treenata muuten ku arki-iltoina... :jahas: Onneks sentään Meilahden sali on viikonloppusinkin ees muutaman tunnin auki...
- Liittynyt
- 24.9.2007
- Viestejä
- 1 636
vähän sama juttu, arkena menee nimittäin neljältä kii ja työt loppuu puoli neljä, eli joo'o. No tänään onneks tuo ratkes, mut kerkesin pari viikkoa kihistä ja vikistä kuitenkin.
- Liittynyt
- 28.10.2002
- Viestejä
- 8 220
Tänään on taas semmoinen päivä, ettei ruoka mene alas. Ällöttää ajatuskin syömisestä ja nälän kolkutellessa tulee vaan armoton vitutus.
Päivän saldo:
Aamupuuro (raejuustoa ja puuroa)
Lounaaksi kolme leipää juustolla, leikkeleellä ja rehuilla
Illan kynnyksellä pari palaa leipää ilman mitään päällisiä ja viisi sipsiä.
Juomana maitoa ja vettä.
Tekisi mieli itkeä :(
Päivän saldo:
Aamupuuro (raejuustoa ja puuroa)
Lounaaksi kolme leipää juustolla, leikkeleellä ja rehuilla
Illan kynnyksellä pari palaa leipää ilman mitään päällisiä ja viisi sipsiä.
Juomana maitoa ja vettä.
Tekisi mieli itkeä :(
- Liittynyt
- 26.3.2008
- Viestejä
- 7 753
^^ Vaihdetaan. Mä otan ruokahaluttomuuden ja sä saat mun nälän. Vituttaa tää et tuntuu että olen koko ajan syömässä! Ja vielä kaikkea huonoa. Varsinkin näin porukoiden luona olen sortunut riisiin ja pastaan ja leipääkin söin tänään :( Nyt olen turvonnut ja varmaan tuli +3-4kg, joilla kestää lähteä ainakin viikko.
Vituttaa myös tämä tuppukylä, täällä oleminen ja nämä ihmiset. En ole saanut MITÄÄN kiitosta, vaikka tulin tänne tuhlaamaan 5 päivää elämästäni äidin kahvilan pyörittämiseen. Ilman palkkaa. Lisäksi joudun kuuntelemaan mun sekopää-isää joka päivä ja joka kerta kun se avaa suunsa, mun tekisi mieli heittää sitä puukolla tai heittää syanidia sen kaljaan.
Tekis mieli itkeä, koska nyt just nyt kaikki on ihan perseestä ja mä vihaan tätä paikkaa enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa.
Vituttaa myös tämä tuppukylä, täällä oleminen ja nämä ihmiset. En ole saanut MITÄÄN kiitosta, vaikka tulin tänne tuhlaamaan 5 päivää elämästäni äidin kahvilan pyörittämiseen. Ilman palkkaa. Lisäksi joudun kuuntelemaan mun sekopää-isää joka päivä ja joka kerta kun se avaa suunsa, mun tekisi mieli heittää sitä puukolla tai heittää syanidia sen kaljaan.
Tekis mieli itkeä, koska nyt just nyt kaikki on ihan perseestä ja mä vihaan tätä paikkaa enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa.
Deleted member 5830
Ku sataa.:itku:
Olen käyny uskollisesti juoksemassa, satoi tai paistoi, mut ei toi kastuminen kivaa ole.
Uudet terassikalusteetkin on käyttämättä, kun joudun lukeen tenttikirjojani soffalla. Ulkona lukeminen oli jopa kivaa.
Olen käyny uskollisesti juoksemassa, satoi tai paistoi, mut ei toi kastuminen kivaa ole.
Uudet terassikalusteetkin on käyttämättä, kun joudun lukeen tenttikirjojani soffalla. Ulkona lukeminen oli jopa kivaa.
- Liittynyt
- 5.12.2005
- Viestejä
- 2 237
Väsyttää ihan perhanasti. Olen nauttinut suuresti siitä, että olen saanut treenata tosissani muutaman viikon (uuden valmentajan kanssa), mutta töissä en sitten jaksaisikaan kyllä yhtään mitään. Varsin voimaton olo. Ei siinä muuten mitään, mutta kun mää perkele olen menossa viikonloppunakin töihin. Viikon ainoa lepopäivä on tänään, mitä nyt töissä oon sellaiset kuusi tuntia tehnyt pelkkää fyysistä työtä. Sateessa vielä. Huomenna sitten aamupäiväksi töihin ja sen jälkeen juoksemaan mäkivetoja. Miksi, voi miksi mä olenkaan lupautunut menemään töihin viikonloppuna!?!? Onneksi ei ole kyse kuin muutamasta tunnista.
En yleensä ikinä nuku pommiin, ja nyt se on tapahtunut jo kaksi kertaa kuukauden sisällä. Päiväunetkin meinaavat aina venähtää, mutta yleensä saan sentään itseni pakotettua sängystä ylös. Merkillistä.
En yleensä ikinä nuku pommiin, ja nyt se on tapahtunut jo kaksi kertaa kuukauden sisällä. Päiväunetkin meinaavat aina venähtää, mutta yleensä saan sentään itseni pakotettua sängystä ylös. Merkillistä.
Deleted member 5830
- Liittynyt
- 5.6.2009
- Viestejä
- 39
Vituttaa, 8kk ilman salia kuumeilun takia. Vituttaa, ku ei tiedetä syytä, vituttaa ku lihakset on kadonnu. Vituttaa kun on juossu kolmessa eri sairaalassa ja neljänteen oon odottanu 3kk kutsua. Veriarvot olleet päin persettä, ei tiedetä miksi. Lenkkeilystä en oo luopunu, paino pudonnu 8kg.. eli siis sama ku olisin tiputtanu ne lihakset joiden eteen joskus pysty tekee töitä. Nyt pitäs löytää tie, mistä aloittaa taas kaiken alusta?
- Liittynyt
- 24.9.2007
- Viestejä
- 1 636
Komppaan. Samaa meinasin tulla itkemään myös tähän. Tosin taitaa alkaa olla niin et kohta iloitsen sitä, ettei tarvi ottaa toista huomioon. Vaikka en tahtois, mut kyllästymisessäkin tulee raja jossain vaiheessa vastaan, jos toinen ei lainkaan kykene huomioimaan muita.
- Liittynyt
- 28.10.2002
- Viestejä
- 8 220
Pakko vähän avautua. Ei nähdä miekkosen kanssa taas kahteen viikkoon.
Aamulla vähän olisi ollut kiehnäämisfiiliksiä molemmilla, mutta vauva oli liian pirteällä tuulella, jotta sen olisi voinut laittaa päikkäreille tai jättää yksin leikkimään leikkikehään.
Kun vihdoin ja viimein koitti se aika, että vauva rupesi päikkäreille, mies oli ehtinyt alkaa pelata pleikkaria. Ei lopettanut, vaikka omasta mielestäni selkeästi vihjaisin, että vauva nukkuu vihdoinkin. Menin sen syliin kiehnäämään ja totesin, että me voidaan syödä nyt tai myöhemmin. Mies valitsi sen, että syödään nyt.
Ruoan jälkeen pelaaminen jatkui. Minäkin rupesin sitten pelaamaan simsiä. Muutamaan otteeseen kävin kiehnäämässä, mutta ei osoittanut sen merkkejä, että lopettaisi pelaamisen. Sitten alkoi vitutus ja rupesin siivoamaan.
Miestä rupesi kiinnostamaan vain hetkeä ennen kuin vauva heräsi. Tosin siinä vaiheessa mua vitutti jo sen verran, ettei paljoakaan enää tehnyt mieli mitään.
On se kiva hävitä jollekin pleikkarille..
Niin ja sitten se vielä ihmetteli, että mikä muhun iski. Ei sanonut ääneen ihmettelyään, mutta huomasin kyllä.
Aamulla vähän olisi ollut kiehnäämisfiiliksiä molemmilla, mutta vauva oli liian pirteällä tuulella, jotta sen olisi voinut laittaa päikkäreille tai jättää yksin leikkimään leikkikehään.
Kun vihdoin ja viimein koitti se aika, että vauva rupesi päikkäreille, mies oli ehtinyt alkaa pelata pleikkaria. Ei lopettanut, vaikka omasta mielestäni selkeästi vihjaisin, että vauva nukkuu vihdoinkin. Menin sen syliin kiehnäämään ja totesin, että me voidaan syödä nyt tai myöhemmin. Mies valitsi sen, että syödään nyt.
Ruoan jälkeen pelaaminen jatkui. Minäkin rupesin sitten pelaamaan simsiä. Muutamaan otteeseen kävin kiehnäämässä, mutta ei osoittanut sen merkkejä, että lopettaisi pelaamisen. Sitten alkoi vitutus ja rupesin siivoamaan.
Miestä rupesi kiinnostamaan vain hetkeä ennen kuin vauva heräsi. Tosin siinä vaiheessa mua vitutti jo sen verran, ettei paljoakaan enää tehnyt mieli mitään.
On se kiva hävitä jollekin pleikkarille..
Niin ja sitten se vielä ihmetteli, että mikä muhun iski. Ei sanonut ääneen ihmettelyään, mutta huomasin kyllä.
- Liittynyt
- 17.6.2007
- Viestejä
- 110
Vituttaa
Tätä jo nurissut aiemminkin toisessa ketjussa, mutta jatkan vain. Miehet. Miehet.
Ero tuli miesystävästä pari päivää takaperin. Yhteisymmärryksessä, ja oikea oli ratkaisu. Ei vain ollut meidän suhteella tulevaisuutta vaikka kuinka toisistamme pidettäisiin. Mutta silti vituttaa. Lähinnä vituttaa nyt tämä yksinolo, kaikki kesän suunnitelmat menee uusiksi. Ja juhannus! Meidän piti viettää juhannus yhdessä, kun mä en voi elukoideni takia mihinkään reissuun/mökkeilemään lähteä. Kaikki kaverit lähtee mökille tai muualle, joten mä vietän juhannuksen yksin. Ihan yksin. Vittu! :(
Yksin en halua olla, mutta kun ei jaksaisi taas lähtä tuohon pariutumishommaan. Tietenkään vielä ei ole edes oikea aika, täytyy sulatella tätä juttua ensin, mutta ei mulla koskaan ennenkään ole noita miehiä ympärillä pyörinyt, aina olen ollut pitkään yksin edellisen suhteen päättymisestä.
Kai mulla on joku kolmenkympin kriisikin. Muksuja en aio hankkia, mutta jotenkin tuntuu, että jos mä jonkun kanssa elämäni haluan viettää, niin nyt olisi jo korkea aika se ihminen löytää. Vituttaa ja masentaa.
Tätä jo nurissut aiemminkin toisessa ketjussa, mutta jatkan vain. Miehet. Miehet.
Ero tuli miesystävästä pari päivää takaperin. Yhteisymmärryksessä, ja oikea oli ratkaisu. Ei vain ollut meidän suhteella tulevaisuutta vaikka kuinka toisistamme pidettäisiin. Mutta silti vituttaa. Lähinnä vituttaa nyt tämä yksinolo, kaikki kesän suunnitelmat menee uusiksi. Ja juhannus! Meidän piti viettää juhannus yhdessä, kun mä en voi elukoideni takia mihinkään reissuun/mökkeilemään lähteä. Kaikki kaverit lähtee mökille tai muualle, joten mä vietän juhannuksen yksin. Ihan yksin. Vittu! :(
Yksin en halua olla, mutta kun ei jaksaisi taas lähtä tuohon pariutumishommaan. Tietenkään vielä ei ole edes oikea aika, täytyy sulatella tätä juttua ensin, mutta ei mulla koskaan ennenkään ole noita miehiä ympärillä pyörinyt, aina olen ollut pitkään yksin edellisen suhteen päättymisestä.
Kai mulla on joku kolmenkympin kriisikin. Muksuja en aio hankkia, mutta jotenkin tuntuu, että jos mä jonkun kanssa elämäni haluan viettää, niin nyt olisi jo korkea aika se ihminen löytää. Vituttaa ja masentaa.
- Liittynyt
- 20.8.2005
- Viestejä
- 2 949
Ei saatana :hyvä:
- Liittynyt
- 9.12.2007
- Viestejä
- 359
:thumbs:
Mulla on niin samat fiilikset. En haluaisi mennä töihin, iltavuoro tänään. Olen taas paahtanut koko talven hirveillä kierroksilla opiskelun kanssa ja hyökkäsin kesätöihin heti suoraan tenttien loputtua. Oli suunnitelmissa olla töihin ihan siihen asti kun koulu alkaa.
Mutta ahdistaa :itku: Oikeasti mitä haluan on vain mennä alkuperäiselle kotipaikkakunnalleni vanhempieni, kavereitteni ja avopuolisoni (joka on töissä eri paikkakunnalla kuin minä) luokse ja autella kotiväkeä arkisissa askareissa (maatilalla) ja pitää siten lomaa :( Mitään muuta en haluaisi. Mutta toisaalta rahaa ei ole juuri yhtään. Ja toisaalta taas tiedän, että jos en pidä kohta kunnon lomaa, niin sitten leviää pää lopullisesti, kun on tässä tuota leviämispistettä aina vähän kolkuteltu jo parisen vuotta melkein.
En vaan osaa päättää valitako raha (vaikka paska palkka onkin) ja työ vai henkinen hyvinvointi. Jotenkin tuntuu, ettei sitä yleisesti hyväksytä, jos lomailee. Kaikki kuitenkin pitää mua sitten laiskana paskana
Noh, tulipas avauduttua, oli pakko.
- Liittynyt
- 19.11.2005
- Viestejä
- 1 187
:thumbs:
Mulla on niin samat fiilikset. En haluaisi mennä töihin, iltavuoro tänään. Olen taas paahtanut koko talven hirveillä kierroksilla opiskelun kanssa ja hyökkäsin kesätöihin heti suoraan tenttien loputtua. Oli suunnitelmissa olla töihin ihan siihen asti kun koulu alkaa.
Mutta ahdistaa :itku: Oikeasti mitä haluan on vain mennä alkuperäiselle kotipaikkakunnalleni vanhempieni, kavereitteni ja avopuolisoni (joka on töissä eri paikkakunnalla kuin minä) luokse ja autella kotiväkeä arkisissa askareissa (maatilalla) ja pitää siten lomaa :( Mitään muuta en haluaisi. Mutta toisaalta rahaa ei ole juuri yhtään. Ja toisaalta taas tiedän, että jos en pidä kohta kunnon lomaa, niin sitten leviää pää lopullisesti, kun on tässä tuota leviämispistettä aina vähän kolkuteltu jo parisen vuotta melkein.
En vaan osaa päättää valitako raha (vaikka paska palkka onkin) ja työ vai henkinen hyvinvointi. Jotenkin tuntuu, ettei sitä yleisesti hyväksytä, jos lomailee. Kaikki kuitenkin pitää mua sitten laiskana paskana
Noh, tulipas avauduttua, oli pakko.
Mä oon valinnut henkisen hyvinvoinnin. Okei, oon nyt ollut toukokuussa ja kesäkuussa töissä osa-aikaisena. Kuitenkin olen päättänyt, että tänä kesänä myös rentoudun ja lepään ihan sen takia, että mä en vaan pysty huhkimaan koko vuotta ilman yhtään lomaa ja oleilua.
Mitä siitä rahasta on hyötyä, jos on ihan riekaleina ja poikki?
Oon päättänyt, että otan vaikka sitten vanhemmiltani vastaan avustusta jos en pärjää talvella. Oon opiskellut neljä vuotta ja ollut viimeiset 7 vuotta joka kesä ja muutkin lomat töissä. Nyt on ehkä ainoa mahdollisuus lomailla opiskelijana ennen ansiotyöhön menoa. Lomalla olon ei pitäisi olla saman kuin kaiken laittaminen ranttaliksi ja laiskistuminen vaan ihan oikeasti omien rajojena ymmärtämistä. Mieluummin ehkä kuitenkin lomailla nyt kuin romahtaa joskus myöhemmin?
- Liittynyt
- 28.10.2002
- Viestejä
- 8 220
