Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja PMLats
  • Aloitettu Aloitettu
Nyt kun oon muuten tervehtynyt niin et vois treenailla lopultakin kunnolla, niin oikea jalkaterä kipuilee ja pitkät juoksulenkit kaverin kanssa tauolle. Mur. Onneksi miulla on hyvä fillari.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Heh, tuo Sims on kuulemani mukaan aiheuttanut närää muissakin parisuhteissa.

Mua vituttaa mun hormonitoiminta, joka on ollut pari kuukautta yhtäkkiä ihan sekasin. Menkat tulee miten sattuu, ja välivuotoakin jatkuvasti. Pillerit lopetin noin viikko sitten kokonaan ja nyt olisi pitänyt kuukautisten taas kuulua, mutta eipä näy.

Ei vittu että en joskus jaksaisi olla nainen yhtään.
 
Pakko se on taas myöntää, että työt vituttavat edelleen. Tunnen itseni riittämättömäksi. Ilmeisesti pitäisi olla tehokkaampi ja nopeampi. Olen mennyt jotenkin merkillisesti lukkoon. Ennenhän minä olin todella tarmokas aina, nyt olen vain lannistunut ja vittuuntunut. Mitä mulle on tapahtunut? Olen muuttunut aikaansaavasta luottotyöntekijästä ärsyyntyneeksi patistettavaksi. Luulen, että tämä sai alkunsa viime kesänä, kun harteilleni laitettiin aivan liikaa töitä. Nyt en halua päätyä samaan tilaanteeseen, koetan ottaa rennommin, ja sitten käykin niin että en - ilmeisesti - tee riittävästi.

Olen jossain vitun kapinassa koko ajan. Epäilin olevani uudessa murrosiässä, mutta kaveri vihjasi muutama päivä sitten, että olen kolmenkympin kriisissä :D Ei välttämättä ole huono asia, että olen alkanut vähän pistää hanttiin, mä olen aina ollutkin aivan liian kiltti ja tunnollinen. Toivoisin silti olevani vähän tyytyväisempi elämääni.

Eilenkin oli aivan tolkuttoman paska päivä. Sen lisäksi että olin surkea treeneissä, aloin murehtia kaikkia muitakin asioita, kotona kun oli jo valmiiksi masennusta ilmassa (mies oli kuin maansa myynyt). Suuria tulevaisuuteen liittyviä vaikeita asioita, joista kaltaiseni ailahtelevainen kakara saa vain itkua ja päänsäryn.
 
Tajusin juuri, mihin uusi murrosikäni ehkä liittyy. Ennen olin sellainen, että minun piti aina kelvata ja päteä. Suorittaa ja tulla hyväksytyksi. Nyt on käynyt niin, että en enää yritäkään niin hirveästi kelvata muille, mikä on johtanut merkilliseen tilanteeseen. Jonkinlaiseen itsepäistymiseen, joka ei tunnu itsestä aivan omalta, mutta on kuitenkin väistämätöntä, mikäli aion jatkossakin tehdä enemmän niin kuin itse haluan enkä niin kuin muut haluavat minun tekevän.

Tai jotain. En tiiä. Lähden reeneihin kiukuttelemaan.
 
En saa unta piru vie!!
Heräsin 4:00, sitä ennen unta takana n. 3 tuntia. Vaikuttaako tämä valon määrä jotenkin vai oonko muuten vaan sekaisin :D ?
 
No niin, päätin lähteä lomailemaan kotiini loppukesäksi.

Ja totta kai siinä kävi niin, että isäni alkoi heti keksimään minulle sopivia työpaikkoja siellä :jahas: Siis ei kotoa vaan siitä lähikunnista ihan "oikeaa" työtä. Ja minä ajattelin, että pitäisin hermolomaa :rolleyes: Noh, ei tämä kyllä yllätyksenä tullut, isäni on työfanaatikko ja ei oikein tykkää siitä, jos hengaillaan työttömänä... Enkä mä yksinkertaisesti kehtaa sanoa sille, että haluan vaan pitää lomaa. En vaan kehtaa, koska ei se oikein taida ymmärtää.

Nyt mä jo toivon, etten vaan saisi vahingossakaan töitä :rolleyes: Soitin jo yhteen paikkaa, kun isäni sen keksi enkä kehdannut sanoa ei.
 
Mä olen maanantaista lähtien puhelinmyyjä. Tai ihan mukavaa, että sain edes jotain työtä niistä lähettämästäni 30 kesätyöhakemuksesta, joista vain tästä yhdestä kutsuttiin haastatteluun. Mutta mä olen aina vannonut että mitä vain, mutta puhelinmyyjäksi en rupea :wall: No, jos hyviä puolia etsitään, niin koska en tunne paikkakunnalta ketään äitini lisäksi, saatan saada töistä ehkä hyvällä mäihällä kaverin. Ja edes vähän rahaa. Ja voin aina irtisanoutua.
 
En saa unta piru vie!!
Heräsin 4:00, sitä ennen unta takana n. 3 tuntia. Vaikuttaako tämä valon määrä jotenkin vai oonko muuten vaan sekaisin :D ?

Osta pimentävät rullaverhot. Niillä saa huoneen riittävän pimeäksi. Aamuisin, kun kello soi avaan verhon ja makoilen hetken aikaa ja valo saa aikaan sen, etten nukahda herättyäni uudelleen. Jos taas en avaa verhoja, torkahdan helposti vielä hetkeksi uudelleen.
 
Alko taas raivostuttaa duunissa tänään (käyn tekemässä vaan satunnaisia vuoroja kokkina) kun pääsin safkikselle, kokosin ison lautasellisen salaattia ja 4-5 pientä broilerfileetä sekä n.1rkl katkarapuja ja salaatinkastiketta. Pääsin ulos pöydän ääreen, jossa työkaverit olivat tupakalla. Heti alkoi ihmettely siitä kuinka noin paljon on salaattia ja jaksanko syödä ton kaiken kun on 1,2,3,4,5 broilerfileetä (ja siis ne on todellakin noin kolmasosa kaupassa myytävästä broilerifileestä). No sitten siihen tuli toinen työkaveri ja tää edellinen joka oli päivitellyt alko sillekin selittää kuinka hän ihmetteli miten jaksaa syödä ja jaksaisitko sä jnejnejne. Sitä vaan jatku ja täs vaihees yks siin olevist totes vaan että kun on urheilija niin tarttee ruokaa. Mä vaan tyydyin olee hiljaa ja hymyilemään, totesin vaan että täytyy syödä että jaksaa liikkua. Mutta keitti kyllä kieltämättä tollanen. Nää samaset naiset on niitä, jotka napsii koko työpvän kaiken maailman kermakastike/majoneesimössöjä tai pullaa tms. Syövät näennäisesti vähän mutta ravintoarvot ruoassa sontaa energiamäärästästä puhumattakaan. Ei pitäs välittää tollasest typeräst kommentoinnista mutta rupes vaan todella pännimään miten joillakin voi ajattelu olla noin suppeaa.. Palautuu vaan mieleen miksi kaveripiiri on valikoitunut aika pitkälti urheilijoista. Eipähän tartte kokoajan olla selittelemässä syömisiään tai "pyytelemään anteeksi" kun syö niin paljon/usein.
 
Sanotaanko että KAIKKI.
 
Vituttaa, että mua edelleen käytetään hyväksi enkä osaa tehdä asialle mitään. Pitäisi sanoa jotain, mutta en vaan OSAA. Vähemmän tärkeille ihmisille ei ole mitään ongelmaa sanoa asioita suoraan, mutta kun kyseessä on paras ystävä, olen ihan nössö. Enkä edes osaa sanoa ääneen kaikkea, mikä mua tässä harmittaa. Lisäksi tiedän, ettei tuon yhden asennetta noin vain muuteta (olen yrittänyt) ja asenteesta tämä kaikki lähinnä on kiinni.

Siis oikeasti, miten jollain voi olla pokkaa surkutella itseään ja sanoa, että joutuu järjestämään itse koko elämänsä, kun asuu toisen maksamassa kämpässä, käyttää vanhempien rahoja eikä ole eläissään ollut vakituisissa töissä? Voi vittu sentään, jos mä olen 16-vuotiaasta asti onnistunut elättämään itseni omillani, pitäisi 19-vuotiaan pystyä samaan. ARGH.
 
asun kesän sukulaisen luona, ja vituttaa kuinka lannistava se on muun muassa urheilun suhteen.
jos käyn salilla, se vihjailee että olen seonnut tai laukoo loukkaavaan sävyyn "yritätkö laihduttaa vai hä?". en ole viitsinyt edes sanoa ostaneeni 10 kerran kortin salille, kun vastaukseksi tulisi kuitenkin "onko sulla muka varaa?" tai "kantsiko tuhlata, et kuitenkaan käy siellä kuin pari kertaa!". käyn siis salilla vain virka-aikana jottei paljastu että mulla on magneettikortti -.-
tädillä itselläänhän on ylipainoa noin 40kg ja paikat paskana liikunnan puutteesta, joten katkeruutta ja kateutta taitaa olla pelissä.
ja tiedostan kyllä, että valittamisen ja hymistelyn sijaan voisin jämäkästi sanoa että teen näin, piste. mutta oon vässykkä ja mielummin tingin omista eduistani kuin kuuntelen jäkätystä. -tun energiasyöppö tuo koko eukko.
 
Aivan järjetön väsymys päällä koitan pilkkiä töissä. Olin eilen teatterissa ja meni vähäsen liian myöhäseks aikaseen herätykseen nähden. Viel 2,5 tuntia ja sit painun päikkäreille.
 
Läheisellä lammella pesivät tappajalokit jotka käyvät ihmisten kimppuun aina kun joku sattuu kulkemaan siitä ohi :curs:. Lenkiltä tullessani sain väistellä taivaalta satavia linnunp*ska pommeja. Rääkyvät siivekkäät syöksyvät nokka edellä alas ja samalla saa pelätä että koska ne tulevat kaivamaan silmät päästä. Harmittaa myös että tuon lammen ohi kulkee lyhin mahdollinen tie lähikauppaan ja nyt joutuu noiden petolintujen takia syöksymään siitä ohi jonkin sateenvarjon kanssa. Tässä katoaa minultakin viimeiset eläinrakkauden rippeet. Tekisi mieli mennä vähän kivittämään noita kannibaaleja ritsalla :evil:.
 
Läheisellä lammella pesivät tappajalokit jotka käyvät ihmisten kimppuun aina kun joku sattuu kulkemaan siitä ohi :curs:. Lenkiltä tullessani sain väistellä taivaalta satavia linnunp*ska pommeja. Rääkyvät siivekkäät syöksyvät nokka edellä alas ja samalla saa pelätä että koska ne tulevat kaivamaan silmät päästä. Harmittaa myös että tuon lammen ohi kulkee lyhin mahdollinen tie lähikauppaan ja nyt joutuu noiden petolintujen takia syöksymään siitä ohi jonkin sateenvarjon kanssa. Tässä katoaa minultakin viimeiset eläinrakkauden rippeet. Tekisi mieli mennä vähän kivittämään noita kannibaaleja ritsalla :evil:.

No huh huh. Tässä hyvä esimerkki siitä kuinka vieraannutaan luonnosta. Lokit eivät käy ihmisen kimppuun. Tottakai ne puolustavat pesiään, siellä taitaa olla jo poikaset. Nosta käsi ylös "suojaksi", niin lokit eivät hyökkää. Varikset tai pöllöt on eri asia, ne voivat ihan oikeasti käydä päälle, mutta lokit eivät niin tee, ellei joukossa nyt jostain syystä ole joku täysin häiriintynyt yksilö.
 
Onhan sekin kimppuun käymistä, että puolustetaan pesää hyökäten ohikulkijaan kiinni..

Ainakin mun mielestä.
 
Onhan sekin kimppuun käymistä, että puolustetaan pesää hyökäten ohikulkijaan kiinni..

Ainakin mun mielestä.

On.
Mutta tarkoitin, että ne eivät käy KIINNI, vaikka se voi vaikuttaa siltä. Lokkien ei siis pitäisi käydä kiinni ihmisiin, toisin kuin esim. varikset saattavat tehdä.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom