Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja PMLats
  • Aloitettu Aloitettu
En käsitä, kuinka voi väsyttää (ja vituttaa) koko ajan. Eilen nukuin pommiin, mitä tapahtuu minulle ehkä kerran parissa vuodessa. Voimaton ja nuutunut olo, vaikka nyt pitäisi olla aikaa treenata monipuolisesti ja reippaasti. Voiko pelkkä työ verottaa näin paljon? Tuntuu etten saa mitään järjestystä elämään, ja tuntuu ettei töissäkään ole mahdollista kiireen vuoksi tehdä kunnolla hommiaan. Koko ajan olen vain tukkoinen, ärtynyt ja uupunut.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
ostin kotelomekon. perseestä ihanasti sopiva, mahasta liian löysä, käsivarret kiristää. sitä se bodaus teettää :( no, on se ihan jees näkönen ku kuroo vyöllä.
 
vituttaa että olen löysä ja laiska läski.
jooh, paino on tippunut puolessatoista vuodessa 35kg ja näytän ihmiseltä, mutta siihen se jääkin. en ole urheillut enkä syönyt kunnolla, vietetty railakas opiskelijaielämä näkyy kropassa ja naamassa.
mihin ne kaikki mun unelmat kovasta kunnosta katosivat?
ehkä siinä on se, että muistaa kuinka paljon kamalammassa kunnossa oli ja siihen verrattuna olen hyvännäköinen. eivätkä jatkuvat positiiviset kommentit laihtumisestakaan varsinaisesti motivaatiota nosta, ei kai sitä nyt vaatteet päällä näe miten löysässä kunnossa olen.
perse on tippunut, maha on hirvee ja missään ei oo enää lihaksista tietoakaan. saatana. haluaisin takaisin urheilulliseen elämäntapaan mutta olen jo tottunut dataamaan ja dokaamaan vapaa-aikani.
 
mihin ne kaikki mun unelmat kovasta kunnosta katosivat?
ehkä siinä on se, että muistaa kuinka paljon kamalammassa kunnossa oli ja siihen verrattuna olen hyvännäköinen.

Tuollaisen 35kg:n painonpudotuksen jälkeen on mun mielestä kyllä ihan oikeutettua vähän lepuuttaa päätä siitä hommasta, antaa kropalle aikaa sopeutua uuteen kokoon. Nuo unelmat saat varmasti kaivettua takaisin viimeistään sitten, kun olet levännyt edellisen urakkasi vaatiman levon verran. Siinä vaiheessa ne jäljellä olevat löllöt alkaa ärsyttää sen verran, että uudet unelmatkin alkaa puskea pintaan. Useat ihmiset löytävät kadotetun motivaation + ne unelmat takaisin, kun katselevat unelmaansa jo elävien immeisten kuvia, haastatteluja, treenivideoita jne. Koitapa sitä! Vipit pääsee täällä pakkiksellakin tosi motivoivien kuvien ääreen (toki löytyy niitä muualtakin netistä jokaiselle).

haluaisin takaisin urheilulliseen elämäntapaan mutta olen jo tottunut dataamaan ja dokaamaan vapaa-aikani.

Niin mikähän sua estää nyt sitten? Haluat, mutta et ole valmis tekemään sen eteen yhtään mitään. Kaikennäköistä voi haluta, mutta mitään ei saa, jos ei ole valmis panostamaan. Niskapersote itsestäs just nyt ja pois noista paskoista tavoista. Sitä paitsi, miten kauan luulet, että loistava laihdutustuloksesi pysyy, jos vain datailet ja dokailet? Valitit tuossa huonoa ihoa jne, siihen ei valitettavasti auta mikään muu niin hyvin, kuin terveelliset ja säännölliset elämäntavat. Niin että potku perseelle täältä N-Y-T NYT!
 
^
ongelmahan on siinä, että kilotkin tippuivat dataamalla ja dokaamalla, se painonnousu kun oli pitkälti sairauden ja lääkityksen aiheuttamaa.
viime yönä kyllä kurkin pitkästä aikaa kaikkien "edellisen elämän" bodyihanteiden kuvia ja laskeskelin onko osa-aikatyöllä/lukukauden aikana varaa salikorttiin.

mutta kiitos persepotkusta, keittelen täällä aamupuuroa ekaa kertaa tänä vuonna (kyllä, heräsin vasta nyt :jahas: ).
 
V*tun selkä saat*na!:curs:

Selän syvät lihakset oikealla puolella alaselässä ihan vitun jumissa ja jatkuva särky päällä ties monettako viikkoa.. Ihan hirveesti auttaa se että on fyysisessä työssä jossa joutuu heilumaan lekan kanssa, konttaamaan, olemaan polvillaan ja muissa mielenkiintoisissa asennoissa. Ja tietysti vartalo kierossa, koska olen oikeakätinen ja hitsauskolvi on siinä kädessä. 2 päivää saikkua viime viikon lopulla, samoin sitä edellisen viikon.. kun ei kestä kipua. Ja työpaikan hoitsu (juu, meillä on oma terveysasema työpaikalla, ollaan tosi tervettä sakkia:dance:) katsoo ruudultaan mun ikää ja toteaa että "näin paljon olisi vielä työvuosiakin jäljellä, harmi että noin nuorena jo.." :eek::wtf: ETTÄ MITÄ!!?? Mulla EI ole välilevyn pullistumaa eikä mitään vakavampaa, ei tässä mitään työkyvyttömyyttä olla hankkimassa!!:curs: Tulkoon saatana ite konttaamaan sinne pariks päiväks ni katotaan joko alkaa sattumaan.:curs: Ai niin, mutta eihän se jaksa edes nostaa puoltakaan meidän työkaluista..:jahas: Jos tässä koittais vetää vielä vähän relaksanttia ja venytellä (vaikka ei se ennenkään ole auttanut ..) ja jos mun OMA hieroja ehtis ottaa mut jossain välissä.. Luojalle kiitos helatorstaista, jos nyt jotain hyvääkin pitää löytää.
 
Uwish! Koeta päästä kunnon hierojalle tai osteopaatille, ja MONESTI. Mulla oli myös selkä aivan paskana (ja fyysinen työ ja urheiluharrasteita), ja nyt olen löytänyt loistavan osteopaatin, joka sai paitsi selän kuntoon myös opasti mua venyttelemään ja palauttelemaan oikein. Kävin tuolla tietysti useamman kerran. Hierojasta, fysioterapeutista ja urheilulääkäristä ei ollut mitään apua, mutta osteopaatti hoisi hienosti! Eihän tuommoista kukaan voi jaksaa, perkele. Ja miten ois kunnon sairasloma, pari viikkoa parin päivän sijasta?

Arvatkaapa vain, mikä mua vituttaa. Oiskohan tämä jatkuva ahdistava väsymys.
 
Uwish! Koeta päästä kunnon hierojalle tai osteopaatille, ja MONESTI. Mulla oli myös selkä aivan paskana (ja fyysinen työ ja urheiluharrasteita), ja nyt olen löytänyt loistavan osteopaatin, joka sai paitsi selän kuntoon myös opasti mua venyttelemään ja palauttelemaan oikein. Kävin tuolla tietysti useamman kerran. Hierojasta, fysioterapeutista ja urheilulääkäristä ei ollut mitään apua, mutta osteopaatti hoisi hienosti! Eihän tuommoista kukaan voi jaksaa, perkele. Ja miten ois kunnon sairasloma, pari viikkoa parin päivän sijasta?

Arvatkaapa vain, mikä mua vituttaa. Oiskohan tämä jatkuva ahdistava väsymys
.
Ai joo, unohdin lisätä tuon listaan.:D Mutta kun väsyttää niin paljon ettei jaksa olla siitä edes vittuuntunut. Viime yönä sain nukuttua 11h.:kippis1:

Osteopaattia suositteli yksi työkaverikin, pitää pyytää siltä sen yhteystiedot, niin menen samalle. On vaan pirun kallista, ja kaikki 20 sairaskassan maksamaa hierontakertaakin on tälle vuodelle jo käytetty. Kyllähän sitä sairaslomaa varmaan saisi enemmän, kun menisi lääkärille, mutta kun on vaan näitä "estoja".:D Kun tulee tuolla työpaikan terveysasemalla sellanen olo, että ne (hoitsut) ajattelee ettei musta ole tuohon työhön kun kerta tulen niin kipeäksi, ja olen siellä ainoa nainen noin raskaissa hommissa. They are sooo wrong!!:curs: Mutta kohta helpottaa.. ensi viikon jälkeen viikko Bulgariassa, sitten kesäkuun loppuun asti töitä, ja sitten kesälomalle, joka jatkuu lomautuksena!:dance2:
 
Kaverit tuntuu kaikki muuttavan pois, tänään muutti yksi. Itse Ouluun muuttanut vasta viime syksynä, tulee vähän orpo olo kohta kun vähätkin tutut muuttaa muualle. :(

Toinen vitutus on jalka. Ollut yli puoltoista viikkoa jalkapöytä kipeänä, en ole päässyt koirien kans lenkille enkä mihinkään. Ei mikään superkipeä ole, mut eipä tuolla oikein mitään uskalla tehdä kun ei tiedä mikä on. Jotain rasitusjuttua epäilen, kipeytyi toissa lauantaina koko päivän kestäneen shoppailun ja lyhyen baari-illan jälkeen.
 
Ja työpaikan hoitsu (juu, meillä on oma terveysasema työpaikalla, ollaan tosi tervettä sakkia:dance:) katsoo ruudultaan mun ikää ja toteaa että "näin paljon olisi vielä työvuosiakin jäljellä, harmi että noin nuorena jo.." :eek::wtf: ETTÄ MITÄ!!??

:D eläköön työterveyshuolto, edellisessä paikassa naislääkäri kysyi kilpailenko voimalajeissa, kun yritti jäljittää syytä olkapää-ongelmaan. Ja nyt uuden paikan terkan mielestä olen vähän liian lihava... tämä kommentti muuten tuli vasta kun kysyi painoa. Paranemista selälle!

Ei aivan vituta mutta lyhyet lomat surettaa, kaksi viikkoa palkallista kesällä ja neuvoteltavissa vielä kaksi palkatonta ja niillä pitäisi porskuttaa kesään 2010... en jostain syystä saa uudessa työssä pitää edellisessä kertyneitä reilun 6 viikon "rästilomia".

Ja jalkapöytä nyrjähti?? ei mitään järkeä, isovarpaan takaa on kipeä aina askeleen loppuvaiheessa, sen kerran kun ei muualta ole kipeä niin sitten varvas:curs:, surkuhupaisaa. Edit: Valerie, tiedän tunteen!
 
Kun tulee tuolla työpaikan terveysasemalla sellanen olo, että ne (hoitsut) ajattelee ettei musta ole tuohon työhön kun kerta tulen niin kipeäksi, ja olen siellä ainoa nainen noin raskaissa hommissa. They are sooo wrong!!:curs: Mutta kohta helpottaa.. ensi viikon jälkeen viikko Bulgariassa, sitten kesäkuun loppuun asti töitä, ja sitten kesälomalle, joka jatkuu lomautuksena!:dance2:
Sitten varmasti helpottaa!

Mulla kävi sikäli hyvä tuuri, että saan osteopaatin hoidoista Kelan korvauksen, koska hän tekee ne "fysikaalisen hoidon" nimissä. Alun perin tosin urheiluseurani oli tarkoitus maksaa koko lysti, mutta tähän aiheeseen liittyy hieman ongelmia, kuten se että erosin seurasta vastikään. (Tämä olisi hyvin pitkän Mikä tänään vituttaa -viestin oivallinen aihe, mutta en jaksa paneutua siihen nyt.)

Terveydenhoitaja sanoi minulle alkutalvesta, että kannattaisi harkita jotain muuta työtä, jos kädet eivät kestä nykyistä. Se suututti ihan valtavasti! Ihan kuin ihminen tuosta vain voisi vaihtaa työpaikkaa. Tuo on sentään mielekästä työtä, jota voin tehdä ilman alan koulutustakin.

Työn mielekkyydestä puheenollen: en ole siitäkään enää niin varma. Se on yksi asia, joka painaa mieltä varsin paljon nykyisin. Jo viime kesänä tuntui, että palan loppuun tuossa työssä. Nyt tuntuu, että koko ajan on kiire, mitään asiaa ei pysty tekemään kunnolla, ja vastuuta ja vastuualueita on valtavasti. Saan tosin likimain samaa palkkaa kuin vakituiset puutarhurit meillä, joten ei varmaan pitäisi valittaa. Ilmapiiri on kuitenkin alkanut ahdistaa entisestään, ja muutama työkaveri käy raskaasti hermoille. (Onneksi on päiviä, jolloin heitä ei edes näe.) Koko ajan minulla on tunne, että pitäisi olla kolmessa paikassa samanaikaisesti, ja että hommat jäävät puolitiehen tai etten edes välttämättä osaa tai pysty tekemään niitä. Heti huomenna, heti aamulla, mun pitäisi tehdä kahden tunnin työ tunnissa. Ahdistaa.

Olen alkanut miettiä, että enkö minä sopeudu saatana mihinkään. Lähdin seurasta valmentajaongelmien vuoksi, ja nyt olisin kypsää kauraa lähtemään työpaikaltakin, jos vain olisi varaa. Avioliitossa sentään viihdyn mainiosti, toivottavasti myös jatkossa.
 
Heti huomenna, heti aamulla, mun pitäisi tehdä kahden tunnin työ tunnissa. Ahdistaa.

Olen alkanut miettiä, että enkö minä sopeudu saatana mihinkään. Lähdin seurasta valmentajaongelmien vuoksi, ja nyt olisin kypsää kauraa lähtemään työpaikaltakin, jos vain olisi varaa. Avioliitossa sentään viihdyn mainiosti, toivottavasti myös jatkossa.

Miksi sun pitaa tehda kahden tyo tunnissa? Tai siis, sehan nyt kuulostaa omituiselta ja vahan silta, etta vaaditaan liikoja. Mina olen sita mielta, etta tehdaan se, mika on tehtavissa, ja jos ei saada tehdyksi, toita on liikaa. En nimittain jaksa uskoa, etta olisit huono/hidas/laiska. Ehei. Voisitko kayda kehittavan keskustelun tyonantajan kanssa ja setvia tilannetta?

Joko olet vaarassa paikassa tai sitten todella olet sopeutumisvammainen, hehe. Tai sitten et vain ole keksinyt kiskaista oikeasta narusta, ehkapa tyonantaja ei tieda todellista tilannetta, voisiko muutos olla mahdollinen?

Eipa se ole mikaan tappio vaihtaa asetelmaakaan (niin kuin teit seurasi kanssa) jos ei kerran skulaa. Ne on vaan päätoksiä (niin kuin kerran sanoit minulle, se auttoi).

Lycka till!

Ps. Helpompi pistaa tyopaikka kuin aviomies vaihtoon, etta pida siita kiinni ja nauti!
 
Päivä alkoi hyvin, mutta pikku hiljaa pahenee ja pahenee.

1. Kaveri toi mun mekon takaisin, mutta siinä on kainaloissa läikät!!!! Kyseessä siis puhtaan valkoinen mekko. Ei sitten sanonut mitään asiasta, huomasin vasta kotona. Mun aiheuttamat ne eivät voi olla, sillä en ole käyttänyt tota mekkoa kuin kerran vuosia sitten ja silloin se oli puhdas. Oli vielä pessyt sen, joten nuo tahrat tuskin lähtevät vaikka pesisin uudestaan. Miten helvetin vaikeaa on pitää huolta toisen vaatteesta?!!

2. Mökkidilemma. Pitäisi lähteä huomenna mökille, mutta sieltä ei näillä näkymin pääse pois kuin vasta sunnuntaina. Sunnuntaina mulla on kuitenkin toisessa kaupungissa eräs lakitushomma ja lupasin äidille meneväni sinne. En nyt tiedä mitä pitäisi tehdä... Haluaisin lähteä mökille, mutta toisaalta taas en haluaisi. Haluaisin mennä lakitushommaan, mutta toisaalta taas en jaksaisi. Tämä päivä aikaa päättää mitä teen enkä tiedä yhtään.

3. Puhelin soi KOKO AJAN. Tunnin aikana olen puhunut 5 eri ihmisen kanssa ja kaikki asiat olleet jotain turhaa paskaa. Nyt laitoin luurin äänettömälle enkä vastaa, koska mua oikeasti vituttaa tollanen turha soittelu. Kaikki vielä tietävät varsin hyvin, että mä vihaan puhua puhelimessa.

4. Olen ruma ja läski, eli perus ulkonäköangst. Lisäksi mun kämppis on kehittämässä itselleen jotain syömisvammaa, mikä tarkoittaa sitä että jos se ei syö, minäkään en syö. Ei vaan pää anna periksi ja kun muutenkin on niin paska olo kun toinen, upean näköinen nainen, valittaa omaa rumuuttaan ja läskiyttään. Eilen 700kcal, tänään 300kcal. JES, vitun hyvin menee.
 
Miksi sun pitaa tehda kahden tyo tunnissa? Tai siis, sehan nyt kuulostaa omituiselta ja vahan silta, etta vaaditaan liikoja. Mina olen sita mielta, etta tehdaan se, mika on tehtavissa, ja jos ei saada tehdyksi, toita on liikaa. En nimittain jaksa uskoa, etta olisit huono/hidas/laiska. Ehei. Voisitko kayda kehittavan keskustelun tyonantajan kanssa ja setvia tilannetta?
Meillä homma menee niin, että pitää hoitaa tietyt omat hommat - tiettyjen kiinteistöjen piha-alueet siis näin käytännössä. Mun on annettu ymmärtää, että nämä mun alueet eivät ole edes kovin pahoja. Silti nytkin on tosi monta hoidettavaa asiaa ja tosi vähän aikaa tehdä ne. Teen sitten vain pakolliset, ja harmittaa kun tuntuu etten saa asioita kunnolla tehtyä. Tämä on ollut meillä vähän ikuisuusongelma, josta on pomon kanssa kyllä puhuttu. Myös ulkopuoliset ovat panneet tilanteen merkille ja pohtivat, kauanko kukin meistä viherosaston likoista pysyy työpaikassa. Kaksi on jo ottanut loparit. Ilmeisesti ei vain pitäisi haluta tehdä asioita kunnolla. Tottahan se on, että ei minun pitäisi siitä välittää: jos ei ole aikaa, ei vain ole. Mutta kun mää kuitenkin olen sellainen, että jään sitten murehtimaan asiaa. Kaikkein eniten vituttaa, jos tulee sanomista siitä, etten ole jotain asiaa tehnyt. Töistä ei tee yhtään helpompaa se, että pari työkaveria on alkanut todella käydä hermoille. Ihan suoranaista vittuilua pitää kuunnella. Pomoista hieman pienempi lisäksi nakittaa muille hommia, joita ei itse halua syystä tai toisesta tehdä.

Kaipaan sitä ensimmäistä kesää tässä firmassa, kun sain vain tehdä töitäni ja kun ne olivat valmiita, siirryin toiseen paikkaan tekemään töitäni. Leikkasin pensasaitoja, levitin multaa, lapioin ja haravoin. Se oli ihanaa ja yksinkertaista. Huonompi palkka, mutta vähemmän vastuuta.

Ikävää tässä on se, että minä oikeastaan pidän tästä työstä. En vain pidä tästä tilanteesta. Toisaalta pitäisi kai olla iloinen niiden firman vakituisten puutarhurien puolesta, jotka saavat näiden mun paskahommien ansiosta tehdä itse enemmän oman alan töitä. Huvittavaa vain, että mä olen aika monta asiaa joutunut niille opettamaan ja konetta korjaamaan. Silti on näemmä ylimielisyydelle varaa, jos mä nyt en satu vaikkapa tietämään että jotkut tietyt pensaat pitää lannoittaa.

Ihan paska päivä tämäkin, mitään erikoista ei ole sattunut mutta vituttaa suunnattomasti koko ajan. Väsyttää, vituttaa, ahdistaa ja raivostuttaa aivan kaikki. Aivan kuin PMS, mutta kun ei vain ole. Eikä oikeastaan ole kyse vain tästä päivästä, kyllä tätä on tainnut jatkua jo pidempään.

PS Tätä postia lopetellessani kissa tuli tuohon viereen tökkimään minua märällä nenällään. Tulin heti paljon iloisemmaksi.
 
vituttaa, että sillä sekunnilla kun rupeaa kiinnittämään huomiota ruokavalioonsa ja miettimään makroja, rupee tekemään mieli kaikkea ylimääräistä ja paskaa. v-ttu.
 
Meillä homma menee niin, että pitää hoitaa tietyt omat hommat.. ..ja harmittaa kun tuntuu etten saa asioita kunnolla tehtyä. Tämä on ollut meillä vähän ikuisuusongelma, josta on pomon kanssa kyllä puhuttu..

PS Tätä postia lopetellessani kissa tuli tuohon viereen tökkimään minua märällä nenällään. Tulin heti paljon iloisemmaksi.

A-haa! Ymmarran tilanteen. Eli tyonantaja kuvitelee saastavansa ja ajattelee, etta kunhan tehdaan mista maksetaan, mutta sinulle tyo merkitsee enemman. Hyva niin, siis, etta se tyo merkitsee, harmi, ettei tyonantaja ymmarra hyvien tyontekijoiden paalle. Onhan se ihan syvalta tehda hommat vasemmalla kadella vaan sen takia, etta ne on tehtava. Valitettavasti se on hyvin monen tyopaikan totuus, harvassa ovat ne tyonantajat, jotka ymmartavat, etta se pieni extra voi vieda pitkalle ja onkin investointi.

Todennakoisesti tyokaverisi ovat vaan vi**uuntuneita tilanteeseen myos. Onko sulla iPod? Voitko hautautua omaan maailmaasi? Kun olin kaupassa toissa, joku antoi hyvan vinkin, 'ota niiden rahat ja hymyile', siis parempaa etsiessa.. ei kannata antaa tyon liikaa vieda voimia ja ajatuksia, jos tilanetta ei kerran voi muuttaa. Tyo on kuitenkin vain yksi osa elamaa.

Entas voisitko pistaa oman pikku puutarhurifirman pystyyn? Venlan Vatut ja Vaahterat?
 
Ahdistaa poikaystäväni tulevat valmistujaisjuhlat. Hän ei olisi itse halunnut järjestää mitään juhlia, mutta hänen äitinsä on järjestämässä pientä kahvittelua yms mummoille ja muille lähimmäisille sukulaisille. Oma äitini on kysellyt kovasti poikaystäväni juhlien perään enkä ole voinnut sanoa hänelle mitään, koska poikaystäväni ei halua heitä sinne. Ja tämä johtuu siitä, että poikaystäväni tuntee ittensä epämukavaksi vanhempieni seurassa, koska he eivät osaa keskustella keskenään. Kuitenkin ainakin äitini pitää hänestä todella paljon, tämän olenkin sanonut hänelle ties kuinka monta kertaa, mutta hän ei tunnu ottavan sitä todesta.

Miten voisi muka sanoa omalle äidilleen ettei poikaystäväni halua häntä juhliin? :( Eikä poikaystäni olisi puolestaan tyytyväinen jos hän joutuisi kutsumaan vanhempani. Ahdistaa tämä tilanne kun joko jompi kumpi pahoittaisi mielensä ratkaisusta. :(
 
Ulkona on niii ihana sää ja mä meen perkele töihin :( Lisäksi valmistujaisjuhlien järkkääminen stressaa :jahas:
 
Ahdistaa poikaystäväni tulevat valmistujaisjuhlat. Hän ei olisi itse halunnut järjestää mitään juhlia, mutta hänen äitinsä on järjestämässä pientä kahvittelua yms mummoille ja muille lähimmäisille sukulaisille. Oma äitini on kysellyt kovasti poikaystäväni juhlien perään enkä ole voinnut sanoa hänelle mitään, koska poikaystäväni ei halua heitä sinne. Ja tämä johtuu siitä, että poikaystäväni tuntee ittensä epämukavaksi vanhempieni seurassa, koska he eivät osaa keskustella keskenään. Kuitenkin ainakin äitini pitää hänestä todella paljon, tämän olenkin sanonut hänelle ties kuinka monta kertaa, mutta hän ei tunnu ottavan sitä todesta.

Miten voisi muka sanoa omalle äidilleen ettei poikaystäväni halua häntä juhliin? :( Eikä poikaystäni olisi puolestaan tyytyväinen jos hän joutuisi kutsumaan vanhempani. Ahdistaa tämä tilanne kun joko jompi kumpi pahoittaisi mielensä ratkaisusta. :(

Voisitteko mennä vaikka poikkiksesi kanssa vanhempiesi luokse syömään tai yhdessä johonkin ravintolaan valmistumisen kunniaksi? Näin vanhempasi voisivat osoittaa olevansa iloisia poikaystäväsi valmistumisesta ja toisaalta hän saisi juhlia omissa juhlissaan rennosti ottamatta paineita vanhempiesi kanssa seurustelusta. Ei se toisen vanhempien kanssa seurustelu tule luonnostaan, ellei heidän kanssaan vietä aikaa.

Ei sun kannata äidillesi sanoa, ettei poikaystäväsi halua heitä juhliin, vaan voisit esittää asian niin, että ne juhlat ei ole sen tapaiset, että sinne tulee vanhemmatkin tai että tapaamalla heidät erikseen, voitte paremmin juhlia yhdessä.
 
Koko viikonloppu ollut yhtä vitutusta ja ahdistusta... kun yhestä pääsee yli ni johan tulee joku toinen asia joka nostattaa kierroksia :(. ääh... jo toinen viikonloppu peräkkäin tämmöstä shaissea.eipä oo näkynyt rentoutumista ei :(
 

Suositut

Back
Ylös Bottom