vituttaa läheinen ihminen, joka on valehdellut mulle melkein suoraan päin naamaa. kiva saada selville kiertoteitse mistä oikeasti on kysymys :itku: :itku: ja just kun mä opin luottamaan siihen. :( muutenki olo ei ole paras mahdollinen, kun kurkku on koko ajan kipeä, kylmä ja tuntuu jonkinlaista mahatautia olevan liikkeellä
. ja viime viikkoinen aivotärähdyskin vielä heikottaa oloa, taikka sitten johtuu tulevasta flunssasta tai ties mistä räkätaudista :jahas: . päätä särkee ja on voimaton olo. vielä vituttaa se että joudun elämään lokakuun alkuun asti aika tiukalla budjetilla, koska opintotukirajat on jo nyt tiukilla. voin saada palkkaa vasta sitten valmistumisen jälkeen eli lokakuun lopussa. taikka maksan takaisin muutamia opintotukia reilusti :wall: .
enkä tiedä miten selviän, onko töitä valmistumisen jälkeen, että saa laskut jotenkin maksettua. ahdistaa kun ei ole kunnon otetta tulevaisuuteen vaan joutuu elämään tietämättömänä mitä tuleman pitää. sais edes jonkinlaisen sijaisuuden vanhainkodista taikka tk:sta. tulisi jotain varmuutta elämäänsä. mutta mitäs olen tienannut liikaa, oma moka
valmistujaisetkin on ihan auki, etten tiedä pidänkö juhlat ja tuleeko tilaisuuteen ylipäätänsä ketään. kaikilla muilla on varmaan kaikki perheenjäsenet (miehet ja lapset). mulla ei ole ketään vielä varmasti tulossa, great. :itku: :itku: turhaa valitan tällaisista, mut toi läheisen ihmisen valehtelu taikka sanomatta jättäminen, miten kukainenkin asian haluaa tulkita
, vetää kaikki asiat pahemmaksi 10x.
ja kaiken lisäksi yhden työkaverin (on tosin viime keväältä työkaveri) mies on sairastunut syöpään, ja eipä ole hyvät ennusteet yhtään. loppusuora häämöttää. (omat ongelmat eivät ole mitään tohon verrattuna.) enkä tiedä miten suhtautua asiaan, koska niin lähellä tapahtuu tollaista. ollako hoitaja vai läheinen? koska elämä vois olla edes vähän ihanaa?