Punttimimmien virallinen "Mikä tänään ilostuttaa?" -thread

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Tuittu
  • Aloitettu Aloitettu

3 kpl M-Nutrition MANIA!

LAADUKAS PWO

-40%
Taas olen kirjoittamassa tähän threadiin! :D

Tänään ilostuttavat muun muassa voiton puolella oleva flunssa, aurinkoinen sää sekä kesäkaudenavajaiset. :haart:
 
Säihkyvän puhtaat ikkunat. 6 tuntia paiskin hommia ja valmistuihan se urakka viimein. Nyt oon ihan puhki ja meen soffalle pötköttään, katteleen leffoja. Kiva kun näkee vaihteeks ulos ;)
 
Ihana lenkkeilysää ollut eilen ja tänään, löysin uuden mielettömän nätin metsäreitin ja hypin isoissa vesilätäköissä t-paita päällä koirien kanssa <3
Sain suussasulavaa porkkanapiirakkaa kahvin kanssa ja huomennakin on vielä vapaata aikaa nauttia elämisen sietämättömästä keveydestä.

Kesä on kiva.
 
Uskomatonta... 20 vuotta sitten ihastuin tolkuttomasti erääseen mieheen, elämä vei sitten molempia suuntiinsa, mutta viime maanantaina hän otti yhteyttä!!! Torstaina lähdimme yhdessä sauvakävelemään ja.. lenkki päättyi suudelmaan!!:haart: Nyttemmin asumme puhelimessa ja suunnittelemme tulevaa kevättä, kumpikin elää vahvemmin kuin vuosiin!!
En pysty muistamaan, milloin jalkani olisivat olleet näin tukevasti ilmassa! Hauskaa on sekin, että kuohuva himo vei ruokahalun mennessään, paino tippunut jo 2kg:D:hyvä::D
Vaikka koko ajan pelottaakin, että kohta herään tai kaikki oli muuten vain kuvitelmaa, niin tässä ja nyt tämä mimmi on onnellinen!!!!!
 
^HUH!!:thumbs: Mä kun vaan meinasin tulla hehkuttamaan ihanan aurinkoista päivää ja sitä miten yllätin itseni omalla ahkeruudellani renkaiden vaihdossa ja muissa ulkohommissa ja kotitöissä.. Ei tuollaisen viestin jälkeen kehtaa mitään niin arkista kirjoittaa.:D
 
OOOOOOOOOiiihhhhhh :haart:
Käykö noin ihanasti oikeassa elämässä!!? Luulin, ettei...vaivun haavemaailmaan ja oon hiukan kade sulle :nolo:

Kaikesta huolimatta hjyva fiilis. Koht pakkailee ja muutto jo vajaa vkon päästä. Eilinen kunnon herkkupersepäivä :hyvä: Hmmm, ja voi olla et tänäänkin on PAKKO syyä toi Fazerin sinisen loppu..
 
Otin askeleen kohti parantumista syömis- ja liikuntapakkomielteistä ja kerroin asiasta perheelleeni sekä parhaille ystävilleni. Äiti oli ihana, kun tuki minua ja ymmärsi. Sovittiin esim., että joka kerta kun tulee ahdistava olo ja tuntisin pakkoa lähteä lenkille, soittaisin hänelle ja voisin purkaa ahdistusta puhelimitse.

Yritän nyt löytää elämän pieniä iloja ja itseäni ja lopetan ainakin joksikin aikaa urheilun kokonaan. Viimeisen lepopäiväni olen pitänyt jouluaattona (ja silloinkin kävin "vain" tunnin reippaalla kävelyllä). Työmatkat aion pyöräillä kauniilla säällä, ja se saa luvan riittää.

Onni on niin paljon muusta kuin kiloista kiinni ja nyt mun täytyy yrittää sisäistää se. Aion myös nauttia kaikista ruuista, joita en ole ennen itselleni sallinut. Eilinen kana-feta-pasta maistuikin taivaalliselta, samoin jälkkärinä ollut vaniljajätski + raparperipiirakka. Äskön kaseerasin kaksi tuntia vaatekaappia ja annan pois jätesäkillisen vaatteita, joihin en mahdu tai jotka roikkuvat päällä muistuttaen jojoilusta.

En oikein meinaa edes malttaa odottaa, mitä kaikkea kivaa voi tehdä, kun kaikkea ei määrää liikunta ja ruoan terveellisyys. Vappu on pitkään tarkoittanut vain valtavaa ahdistusta, mutta nyt odotan sitä ilolla. Niinkuin odotan mökkireissuja, työpäiviä ja sängyssä lököttelyä aamulla... Tämä tulee olemaan pitkä prosessi, mutta odotan sitä positiivisella mielellä. :)
 
Kyllä, ollaan yksissä tuumin todettu, että tää ON ihan kuin elokuvissa.. Nyt niillä 20 vuodella ei oo enää mitään merkitystä, paitsi että ne ovat jalostaneet meistä ne ihmiset, joita olemme nyt.
Tatamilla ollaan viimeksi väännetty yhdessä -89, hauskaa mennä kokeilemaan, kuinka se nyt kulkee! :whip:
Nöyrästi kiitollinen olen tästä.:haart:
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Viiwi: rohkea päätös. Oman kehonsa kuuntelu ei ole aina helppoa, eikä todellakaan itsestään selvä asia. Hyvä että varaudut vaikeita hetkiä varten, toi äidille soittaminen kuulostaa hyvältä :) Elämä on aika ihanaa kun sitä uskaltaa ELÄÄ. Tsemppiä hurjasti!
 
Flunssa ei (onneksi) vieläkään ole päässyt puremaan kunnolla vaikka koko perhe on kipeänä ja kurkku tuntuu hieman karhealta. Toivon etten tule kipeäksi juuri kun olisi tiedossa taas ihanaa lomailua.~ Pari päivää pitäisi vielä sinnitellä. Ihanaa kellahtaa sängylle ottamaan pitkät päiväunet, samalla kun ikkuna on vähän raollaan ja sisään virtaa raikasta ulkoilmaa. Ja treenin jälkeen on tietenkin eufoorisen rentoutunut olo. Olen taas viikkokausia treenannut joka päivä, joten lepo tekee hyvää.

Lomallakin on tosin tiedossa liikkumista! Valmistaudun juoksukilpailuun poikaystävää vastaan :D. Heehee... Jännittää kyllä otanko turpiin ja häviän. Vähän noloa se olisi kyllä kun juoksen joka ikinen päivä ja silti mitään tulosta ei näy :'D. Mutta lohduttaudun sillä että treenaan kovin kestävyyspainotteisesti ja nopeus ei ole nyt vahvin ominaisuuteni. Vielä huomiset treenit aikaa valmistautua vetämällä intervalleja! Jos nyt kuitenkin häviän, niin voin ainakin tuntea oloni naisellisen heikoksi <3. Haha xD.

Nyt päikkäreille ja sitten vähän pakkailemaan jo valmiiksi.
 
Mun pikkuinen pörröinen pupu sai vihdoinkin ahaa elämyksen ja huomasi kuinka kiva pihalla on olla. Tähän asti sen energia on mennyt valjaiden puremiseen ja litteänä maassa makaamiseen. Nyt otettiin jo sellaisia riemuloikkia, että mä hädintuskin pysyin perässä.
 
Vihdoinkin sain tehtyä viimeiset koulutehtävät! Enää 3 viikkoo työharjottelua ja sit 2 viikkoo koulussa chillaamista ja sit oon valmis lähihoitaja! :dance: Kevyesti loppu aika tulee menee ;)
 
Mun pikkuinen pörröinen pupu sai vihdoinkin ahaa elämyksen ja huomasi kuinka kiva pihalla on olla. Tähän asti sen energia on mennyt valjaiden puremiseen ja litteänä maassa makaamiseen. Nyt otettiin jo sellaisia riemuloikkia, että mä hädintuskin pysyin perässä.

Mä yritin myös ilostuttaa meidän kattia viemällä sen lauantaina aamulla puistoon valjaissa, mutta raukka meni ihan matalaksi ja tärisi ja mankui niin, ettei siitä oikein mitään tullut. Lopulta se kiipesi kynsillään mun reisiä pitkin syliin ja silmät lautasen kokoisina mankui niin kovaa, että täytyi luovuttaa. Mökillä viime kesänä ulkoilu sujui tosi hyvin eikä Helmiä pelottanut yhtään, mutta taisi olla kaupunkipuisto liikaa. :lol2:
 
Vittumaisen aamupäivän jälkeen uudesta työpaikasta soitettii ja taitaa olla, että työajat ym. järjestyykin niinko toivoinki. Mut ei vielä nuolasta enneko tipahtaa, viikon sisäl varmistuu...

Sain kutsun Santasportiin soveltuvuuskokeisiin. Itse asiassa olen saanu kutsun myös Vierumäelle, Pajulahtee ja Kuortiko se viimenen oli, mut ne jää sattuneesta syystä nyt väliin. Mikähän nyt on, ko joitain vuosia sitte hakiessani en päässy mihinkää ees soveltuvuuskokeisii ja nyt sit kaikki anto mahollisuuden =)

Tää nyt on myös vitutuksen aihe, mut jatkoin herkuttelua viikonlopusta..maistuu hyvältä juu.
 
Heh, tää voi nyt kauhistuttaa monia mut... Oon nyt antanut luvan ittelleni syödä mitä vaan. En rajoita herkkujen määrää tms. Tää on tuntunut tosi hyvältä ja vapauttavalta. En silti lapa järjettömiä määriä herkkuja. Treenirutiininkin pidän rennohkona. Mulla on tavoite, että jos liikunnassa on ilo, voin liikkua vaikka viitenä päivänä viikossa. Jos väsyttää tms., mun ei ole pakko mennä treenaamaan. Aika hyvin kuitenkin pitää se, että liikun 3 - 5 kertaa viikossa. Joskus höllääminen ja rento asenne voivat olla just ne, mitä tarvitaan.

Oon miettinyt, että sitten diettaan, kun on sen aika. Toki se vois olla vaikka heti huomenna, mutta en koe henkisesti olevani siihen valmis. Ei viitti lähtee Soitellen sotaa -meiningeillä. Jos mua mun oma pehmeys ei haittaa, ei sen pitäs haitata ketään muutakaan. Kuitenkin oon niin elämässä kii ja tuntuu, että säteilen elämäniloa kilometrien päähän :D

Oon tässä jahkaillut vähän tuon mimmimiitin kanssa, mutta en näe syytä, miksi en menis sinne, jos aikataulut vaan passaavat. Enää syyksi ei kelpaa "mitä jos oonkin huonoin, aloittelijoin tms." Ei tässä tartte -saatana soikoon- maailmanmestari olla :D

Huh, miten hieno tunne onkaan hellittää ja löytää balanssia muutaman rääkkivuoden jälkeen. Mahtavalta tuntuu <3
 
Mä yritin myös ilostuttaa meidän kattia viemällä sen lauantaina aamulla puistoon valjaissa, mutta raukka meni ihan matalaksi ja tärisi ja mankui niin, ettei siitä oikein mitään tullut. Lopulta se kiipesi kynsillään mun reisiä pitkin syliin ja silmät lautasen kokoisina mankui niin kovaa, että täytyi luovuttaa. Mökillä viime kesänä ulkoilu sujui tosi hyvin eikä Helmiä pelottanut yhtään, mutta taisi olla kaupunkipuisto liikaa. :lol2:
Mä en saa mun kissaa kahta metriä ulko-ovesta etiäpäin. Sille iskee paniikki ja se juoksee takaisin sisälle. Silti se joka ikinen päivä haluaa ulos, vaikkei sinne uskalla mennä.
Saattaa tosin johtua siitä, että herra on löytökissa ja se kait pelkää, ettei se pääse enää takaisin kotiin jos se menee liian kauas.

Aiheeseen liittyen, mä oon niin iloinen puoliskostani, kaveristani ja höpsöstä kissastani. Ilman niitä vmäisestä maanantaista olisi tullut ihan mahdoton päivä. Nyt mä painun pehkuihin, kissa käskee :D.
 
Heräsin siihen kun meidän ihana kisu nuoli mun olkapäätä ja kehräs :haart: On se mun vaavva.

e: ja ilostuttaa myös että vaikka olikin pääsiäiset sun muut kauhujuhlat ja söin huonosti, niin nyt on taas mennyt paremmin ja tänään oli paino hypähtänyt taas alaspäin mukavasti. ehkä se kesäkunto sieltä vielä tulee.. viimeistään v. 2020 :lol2:
 
Huh, miten hieno tunne onkaan hellittää ja löytää balanssia muutaman rääkkivuoden jälkeen. Mahtavalta tuntuu <3

Ihan samaa olen tässä fiilistellyt! Mulla muutama vuosi tosin tarkoittaa seitsemää vuotta, joten jo on aikakin alkaa nauttia elämästä! :dance::dance2::pano: :lol2:
 

Latest posts

Back
Ylös Bottom