^^^
Mä en halua epäillä tai kyseenalaistaa sun kokemuksia, mutta onhan toi sunkin yleistys aika subjektiivinen näkemys. Omien kokemuksiesi valossa olet siis sitä mieltä, että tuo koululla viljelty legenda ei toimi tosielämässä. Tästä voi vetää tulkinnan, että se ei mielestäsi toimi missään ja väite on höpö-höpöä.
Mä alan olemaan vähän kyllästynyt siihen, kun tota nais-mies-juttua väännetään koko ajan vuodesta toiseen. Työpaikalla mä en saa siitä kuulla, en ole oikeastaan saanut kuulla ikinä, vaikka Helsinki on täynnä naispoliiseja (kentällä ja tutkinnassa) - hyviä ja huonoja. Sitä en tiedä, mitä miehet puhuvat selän takana. Ainoa, missä olen kuullut tota, on poliisikoulu ja netti. Tai netissäkin vaan pakkis, kun muualta en ole poliisikoulujuttuja käynyt lukemassa.
Jos olisin vielä kentällä, niin minäkin varmaan valitsisin mielummin miehen partiokaveriksi. Tämä johtuu siitä, että miehet ovat lähtökohtaisesti voimakkaampia (lienee kaikille selvä asia?) ja jollain tavoin se luo sellaista kivaa turvan tunnetta. Siitäkin huolimatta, että minulla on voimankäyttövälineet ja vaikka olen perusnaiseksi ihan ok voimakas enkä ole kooltani pienimmästä päästä. Tästä voima-asiasta on helppo olla samaa mieltä naiskonstuja kritisoivien miesten kanssa. Toisaalta olen ajanut keikkaan joitakin kertoja myös toisen naisen kanssa ja meillä on sujunut oikein hyvin.
Puhuttamisen osalta olen yleistäen sitä mieltä, että miehet ovat parempia varsinkin sellaisissa tilanteissa, joissa vaaditaan nopeampia toimia ja joissa ei tarvitse heittää diipadaapaa. Toisaalta taas on olemassa tilanteita, joissa se diipadaapa pelastaisi tilanteen ja kaikille jäisi hyvä mieli. Naiset ovat ehkä parempia silloin, kun pitää jutella syvällisemmin. Niitäkin tilanteita voi joissain tapauksissa tulla. Ihan jopa kentällä.
Kaikesta tästä huolimatta lähden siitä, että puhutustaidot lähtevät ihmisestä, ei sukupuolesta. Niin naisissa, kuin miehissäkin on ihmisiä, jotka eivät osaa kommunikoida tai jotka ovat taitavia siinä. Toisaalta se, kuinka poliisin sukupuoli vaikuttaa asiakkaan suhtautumiseen, on toinen juttu. Tiedän myös, että on olemassa naisia, jotka osaavat soittaa suutaan ja raapia munia. Se on ärsyttävää. Tällä he yrittävät saada itselleen auktoriteettia ja samaan aikaan tuovat esille ehkä jollain tapaa ammatillista epävarmuuttaan. Tai sitten he ovat muuten vaan ääliöitä. Samaa tekevät myös jotkut miehet, mutta heidän kohdallaan käytös ei hypi niin silmille, koska heillä on oikeasti ne munat siellä jalkojen välissä. Naisille samanlaista käytöstä ei suoda niin herkästi.
On tärkeää, että puhuttaja osaa lukea tilanteita ja vetäytyä tarvittaessa pois, jos huomaa että tilanne on ajatumassa väärään suuntaan. Itse opin tämän kerran, kun olin miesharkkarin kanssa liikenteessä. Mentiin kotikeikalle, jossa isä oli kuristanut ala-asteikäistä poikaansa ja ollut perheen häiriköimisen takia jo edellisenä päivänä putkassa. Provosoiduin miehen teoista sekä hänen käytöksestään sen verran, että tajusin että tilanne voi ajautua painimisen puolelle, jos tilanne jatkuu. Myönnän auliisti, että virhe olisi ollut minun. Niinpä vetäydyin juttelemaan perheen äidin kanssa ja annoin miesharkkarin hoitaa miehen puhutuksen. Mies päätyi putkaan eikä meidän tarvinnut painia. Miesharkkari toimi tilanteessa erinomaisesti ja keikan jälkeen käytiin koko juttu läpi, jossa molemmat totesivat saman.
Olin myös muistaakseni samaisen harkkarin kanssa tilanteessa, jossa katsoin että on parempi antaa harkkarin hoitaa puhutus. Olimme silloin setvimässä jotain muslimimiesten välistä riitaa, jolloin tajusin ja näin, että asiakkaat eivät välttämättä olisi halunneet kuulla käskyjä, kehoituksia tai mitä tahansa naiselta. En kokenut, että tuo tilanne olisi ollut minulta pois tai että se olisi vienyt auktoriteettia pois minulta. Joskus olen huomannut myös naisasiakkaan provosoituvan siitä, että olen nainen ja olen käskenyt häntä. Silloin olen myös katsonut, että saattaa olla parempi jos miespoliisi hoitaa tilanteen. Ei kuitenkaan siten, että asiakas tajuaa "voittaneensa", vaan sillä tavalla pikkuhiljaa välistä pois vetäytymällä. Toisaalta on ollut myös päinvastaisia tilanteita, jossa on haluttu puhua nimenomaan naispoliisille, oli asiakas sitten mies tai nainen.
Teen työtä lähtökohtaisesti "sukupuolettomana" poliisina, joka toisinaan saattaa käyttää naisellisia avujaan hyväksi, jos tilanne niin vaatii. Asiat eivät ole mustavalkoisia, tilanteet elävät, olosuhteita ja ihmisiä on erilaisia. Niin poliiseissa kuin asiakkaissakin.
Mutta totta kyllä on, että löysä ihminen painaa aina kuitenkin liikaa, että sitä yksin lähdettäisiin siirtämään 
