- Liittynyt
- 24.1.2003
- Viestejä
- 340
Lähinnä vastailen noihin koulujuttuihin.
Suomessa toi sossusysteemi ulottuu kouluunkin. Jos haluaa tehdä ja on motivoitunut, niin saa/voi tehdä ja voi edetä ainakin maailman huipun tuntumaan omassa yliopistossaan. Jos taas ei paljon nappaa, niin voi lusmuilla vaikka kuinka kauan, bilettää, juosta kaikki hupellukset yms. läpi jne. jne. eikä kukaan tule potkimaan perseelle...tietty jossain vaiheessa alkaa opintotuki tyrehtymään ja siinä vaiheessa alkaa tulemaan sitten hätä. Tosin yliopistossa on vähemmän holhousta ja kädestä pitämistä kuin muualla yhteiskunnassa. Yliopistosta myös saa paperit tarvittaessa todella helposti. Tunnen tapauksia, jotka ovat maistereita koulutukseltaan, mutta mieluummin palkkaisin omaan firmaan pätevän AMK-koulutetun kuin vuosia yliopistolla lusmuilleen ja höpö-gradun kirjoittaneen maisterin.
Minäkin olen ollut Hollannissa yliopistossa, mutta vain vajaan vuoden jatketussa vaihdossa. Kun luin Naenen:n kuvausta Helsingin Yliopistosta, niin tuntui kun hän olisi kuvaillut jotain Hollantilaista yliopistoa. Tosin Hollannissa jotkut proffat ovat...ala-arvoisia, mutta opiskelukaverit kyllä opastavat välttelemään ko. proffien kursseja. Hollannissa törmäsin sellaiseen, että suurin osa porukasta tavoitteli vain kursseista läpi pääsyä. Suuri osa menikin läpi rimaa hipoen vaikka rimakaan ei ollut kovin korkealla. Minä en ole ollut koskaan hyvä koulussa, mutta oli aika erikoista saada 80-90 pistettä tentissä ja seuraavaksi paras saattoi saada vain 60-70 pistettä ja he olivat oikein tyytyväisiä kun pääsivät kurssista läpi. Jossain vaiheessa porukka kuitenkin jotain oppii kun Hollantilaiset ovat varsin päteviä tyyppejä työelämässä. Vaihdossa olleet britit omaksuivat Hollannin systeemin varsin kitkattomasti, mutta ehkä he olivatkin ihan selkeästi lomalla (lue polttamassa pilveä) Hollannissa.
Mä kirjotin myös gradun noin kuukaudessa, mutta työn alla se paperi oli lähemmäs vuoden.
Suomessa toi sossusysteemi ulottuu kouluunkin. Jos haluaa tehdä ja on motivoitunut, niin saa/voi tehdä ja voi edetä ainakin maailman huipun tuntumaan omassa yliopistossaan. Jos taas ei paljon nappaa, niin voi lusmuilla vaikka kuinka kauan, bilettää, juosta kaikki hupellukset yms. läpi jne. jne. eikä kukaan tule potkimaan perseelle...tietty jossain vaiheessa alkaa opintotuki tyrehtymään ja siinä vaiheessa alkaa tulemaan sitten hätä. Tosin yliopistossa on vähemmän holhousta ja kädestä pitämistä kuin muualla yhteiskunnassa. Yliopistosta myös saa paperit tarvittaessa todella helposti. Tunnen tapauksia, jotka ovat maistereita koulutukseltaan, mutta mieluummin palkkaisin omaan firmaan pätevän AMK-koulutetun kuin vuosia yliopistolla lusmuilleen ja höpö-gradun kirjoittaneen maisterin.
Minäkin olen ollut Hollannissa yliopistossa, mutta vain vajaan vuoden jatketussa vaihdossa. Kun luin Naenen:n kuvausta Helsingin Yliopistosta, niin tuntui kun hän olisi kuvaillut jotain Hollantilaista yliopistoa. Tosin Hollannissa jotkut proffat ovat...ala-arvoisia, mutta opiskelukaverit kyllä opastavat välttelemään ko. proffien kursseja. Hollannissa törmäsin sellaiseen, että suurin osa porukasta tavoitteli vain kursseista läpi pääsyä. Suuri osa menikin läpi rimaa hipoen vaikka rimakaan ei ollut kovin korkealla. Minä en ole ollut koskaan hyvä koulussa, mutta oli aika erikoista saada 80-90 pistettä tentissä ja seuraavaksi paras saattoi saada vain 60-70 pistettä ja he olivat oikein tyytyväisiä kun pääsivät kurssista läpi. Jossain vaiheessa porukka kuitenkin jotain oppii kun Hollantilaiset ovat varsin päteviä tyyppejä työelämässä. Vaihdossa olleet britit omaksuivat Hollannin systeemin varsin kitkattomasti, mutta ehkä he olivatkin ihan selkeästi lomalla (lue polttamassa pilveä) Hollannissa.
Mä kirjotin myös gradun noin kuukaudessa, mutta työn alla se paperi oli lähemmäs vuoden.