Mä voin tänne lätistä jotain ulkomailla koko tutkinnon suorittamisesta, tosin yliopistot joita kävin eivät ole kovin eksoottisissa maissa; Englanti ja Hollanti. Tein jatko-opintoja Suomessa vuoden verran niin on helppo vertailla näitä keskenään.
Englanti oli kaikista systeemeistä kiistatta paras, mielestäni. Tosin aloitin koulunkäyntini pikkuskidinä kansainvälisessä brittikoulussa brittien ulkopuolella ja olin tottunut siihen systeemiin. Järjestystä näissä kouluissa oli enemmän kuin missään muualla, ja arvostan tosi paljon juuri järjestystä ja selkeyttä. Briteissä on selkeä systeemi - se aika, jonka vietät yliopistossa on ennaltamäärätty. Yleensä kolme vuotta, tai sitten neljä tiettyjen aineiden kohdalla, tai mikäli pidät vaihtovuoden. Aikataulut olivat tiukat, ja ensimmäisen vuoden aikana opiskelijoita tipahteli ulos yliopistosta tuon tuosta. Kaikki vuoden tentit pidetään aina samaan aikaan vuodesta, ja uusintamahdollisuuksia tenteissä harvemmin on. Parempi päästä kaikesta kerralla läpi, tai lennät ulos yliopistosta, tai uusit koko vuoden.
Opiskelijoiden valvonta on myös tehokasta, kaikki käyvät luennoilla (tai eivät käy... luennot yleensä nauhoitetaan ja laitetaan nettiin, itse downloadasin usein luentoja ja laitoin ne mp3-soittimeen pyörimään ja kuuntelin lenkeillä), ja kaikilla on jokaisen aineen kohdalla seminaariryhmä. Seminaariryhmät ovat pienikokoisia, ja joka viikko käydään seminaareissa, joihin on annettu ennalta tehtävät. Tämä on mahtava systeemi, siinä pidetään huolta että jokainen opiskelija on todella ymmärtänyt kaiken.
Pidin paljon siitä, että aikataulut annetaan heti ja niistä pidetään kiinni eikä mistään lipsuta. Mutta bisnestähän tuo yliopiston pitäminen on, rahaa tulee ja sillä saa.
Yliopistoon briteissä mennään suoraan high schoolista, ei sinne oikeastaan kannata vanhempana mennä. Tai et oikein sovi joukkoon. Kaikki asuvat ensimmäisen opiskeluvuoden kampuksella, seuraavina vuosina asutaan kavereiden kanssa kampuksen ulkopuolella. Vanhempana opiskelut aloittavalla saattaisi olla sopeutumisvaikeuksia kampuksella asumisen kanssa...
Mutta mitään ikärajoja ei ole. Mitään opiskelijaetujakaan en tosin keksi, muuta kuin ainoastaan oman yliopiston opiskelijat saivat mennä yliopiston omaan yöklubiin (se oli vallan päheä! Joka ilta aivan täynnä). Kampus oli täynnä baareja sun muita, joissa opiskelijoille löytyi halpaa bisseä. Kampus oli ihana, oma pieni kaupunkinsa, jossa omat lääkärit, vakuutustoimistot, pankit, kaupat, matkatoimistot, jne, vain opiskelijoille. Siellä ei tunnettu rasismia tai syrjintää, oikea lintukoto.
En käynyt muissa yliopistoissa maassa, voi olla ettei kaikkialla ole samalla tavalla rakennettua kampus systeemiä, mutta aikataulut ja vastaavat ovat koko maassa samat. Koko maan opiskelijat lukevat tentteihin samaan aikaan vuodesta.
Hollanti oli samantapainen systeemi kuin Suomessa; kursseja alkoi ja loppui mielivaltaisesti, mielestäni vailla kunnon järjestystä. Tenttejä sai uusia! Käytin tätä mahdollisuutta hyväkseni ja jätin menemättä yhteen tenttiin, koska satoi lunta enkä jaksanut oikein lunta sinä päivänä
Uusintatentti oli aina suullinen, joka oli joko hankalaa tai helppoa riippuen professorista. Letkeä meininki, proffat saattoivat lähteä opiskelijoiden kanssa bisselle luennon jälkeen. Tentit tentittiin kurssin päätteeksi ympäri vuotta, kuten Suomessakin.
Suomi oli mulle kyllä vähän pettymys, ei mitään järjestystä, kaikki tuntui mielivaltaiselta ja kaikkialla tuntui vallitsevan epäjärjestys - kukaan ei tiedä mistään mitään, ketään ei ole keltä kysyä, opiskelijoille asioiden tiedottaminen on ala-arvoista. EN arvostanut. Proffat olivat tosi hyviä alallani Helsingin yliopistossa, aivan mahtavia ja osaavia ovat! Mutta en pitänyt pätkääkään epäjärjestyksestä ja epätietoisuudesta. Meille ei kerrottu mitään esimerkiksi gradusta. Teimme gradumme noin kuukaudessa, mutta emme tienneet minne ne palautetaan. VAsta kun keksimme että hei yliopistopainoon nämä viedään, meille kerrottiin että pitää olla tietyn kokoinen marginaali. Kaikki tuonlaiset asiat olisi ollut ihan kiva tietää. Voi olla, että suomalaiset opiskelijat ovat paremmin mukana meiningeissä, mutta me oltiin pihalla. Suomalaisetkin kuulemma joutuvat olemaan tosi aktiivisia että tietäisivät asioista, mutta meille ei auennut että mihin suuntaan pitäisi olla aktiivinen että tietäisi edes jostakin jotain. Ilmoittauduin valmistumiseen, muttei mulle kerrottu valmistunko. Menin valmistumistapahtumaan, sain tutkinnon, joka oli täysin puutteellinen, paperini on tällä näkymin Liettuassa (miten voivat edes mokata tuon).
Suomen yliopistojärjestelmä on surkein kaikista, omasta mielestäni. Ja minä maksoin lukuvuosimaksut, Suomessakin, saamatta kunnon vastinetta.
Muutenkin olen hyvin pettynyt Suomen koulujärjestelmään. Tiedän, että Suomen opetusjärjestelmää kehutaan ja suomalaiset ovat siitä kovin ylpeitä... Tulin Suomeen kouluun ala-asteen viidennellä, olin täällä noin vuoden ja perheemme muutti nopeasti takaisin ulkomaille. Suomen koululaisten koulukurin olemattomuus oli mulle suuri shokki. Lyhyet koulupäivät, joiden aikana kaikki vaan laiskotteli eikä mitään oikeastaan tehty. Lapset olivat laiskoja eivätkä edes yrittäneet. Mitään kunnon kannustusta ei ollut että olisi pärjännyt paremmin. Yhtä löysäilyä koko päivä. Lintsailua ja löysäilyä. Ainoan hyvän asian mitä keksin oli luokan ryhmähenki, sain korvaamattomia kavereita ja hauskaa oli!! Mutta itse koulunkäynti ja oppitunnit olivat yhtä tyhjän kanssa.
Palasin Suomeen lukioon, mutta kun opetus oli mitä oli eikä kukaan tuntunut edes yrittävän, vietin lukion aika pitkälti koulussa itsekin vaan löysäillen, lintsaten ja ryypäten.
En osaa muuta sanoa, kuin että jos joskus itselleni tulisi perhettä, lapset EIVÄT koskisi pitkällä tikullakaan Suomen julkisiin koululaitoksiin. Lapset laitettaisiin yksityisiin kansainvälisiin kouluihin, oppimaan ja tekemään. Kouluun, jossa lintsailusta ei olla edes kuultu, ja läksyjen tekemättä jättäminen olisi myös ideana täysin utopistinen.
Tästähän taisi tulla pitkä teksti...
