Onko pakkotoistolaisia ollut komennuksilla tai ihan pysyvästikin esimerkiksi Espanjassa tai Italiassa? Himottaisi vähän tuo euroopan surffaaminenkin ympäriinsä, työlupien saaminenkin olisi varmaan astetta helpompaa kuin kaukomaissa.
Olin reilun vuoden Barcelonassa duunissa(IT-sektori).
Eihän siellä mitään työlupia tarvitse kun EU:n sisältä tulee.
Itse olin siinä onnekkaassa tilanteessa, että duunipaikka oli valmiina kun paikkaan menin. Tämä nopeuttaa/helpouttaa kaikkia juoksevia asioita(resident pass, sossutunnus, pankkitili,lääkäri, etc.)
Työskentelin kansainvälisessä firmassa, joten tuo työkulttuuri ei hirveästi peruseurooppalaisesta eronnut.
Palkat on mielestäni jonkin verran paskempia kuin Suomessa, mutta veroja maksetaan huomattavasti vähemmän(-10-15% Suomi).
Yksi mikä jäi erityisesti mieleen oli 'pankkipyhät'. Joka helkutin kuukausi oli joku fiesta ja vuoden aikana oli 15 pankkipyhää. Juhlimisen ne siellä kyllä osaa.
Suurin ongelma oli integroitua yhteiskuntaan. Itse puhun jonkin verran espanjaa, mutta Barcassa sepä ei kelpaa sillä valtaväestö puhuu katalaania. Sitten kun on vielä turistikaupunki niin sinutkin leimataan turistiksi.
Tämä alkoi vuoden jälkeen kyrsimään, niin muutinpa sitten Lontooseen jossa on tullut reilu kaksi vuotta nyt asusteltua.
Ei pidä ymmärtää väärin, Barca on mahtava kaupunki(ilmasto,kaupunki,ranta,talvisaikaan Andorran rinteet lähellä), mutta sinne pysyvästi jääminen ei enää kiinnosta.
Lontoossa on helppo sulautua yhteiskuntaan ja duunien osalta ehkä paras paikka Euroopassa. Kaikkihan täällä on kallista mutta kai ne palkatkin ovat sitten parempia.
Itse en osaa listata mikä näistä maista on paras asua Suomi, Englanti vai Espanja. Jokaisessa on omat positiiviset ja negatiiviset puolensa. Olen joka tapauksessa keskittynyt enemmän nauttimaan niistä positiivista kuin murehtimaan negatiivisia asioita.
Kuten moni muukin on tässä tredissä todennut niin suosittelen kyllä ulkomaille lähtemään jos mahdollisuus tulee esim. vuodeksi pariksi.
Välimatkathan 'kutistuvat' kokoajan ja Suomeen pääsee takaisin päivä kuin päivä, jos siltä alkaa tuntumaan.
Siinä maailmankuva laajenee ja jos hyvin käy niin oppii paljon myös itsestään. Esim itse matkustelin todella paljon vielä Suomessa asuessani ja silti aina ajattelin että Suomi on maailman paras paikka asua enkä sieltä ulkomaille lähtisi. Sitten monien sattumien summana päädyin ulkomaille ja nyt viisi vuotta ja muutama maa myöhemmin ymmärtää ettei se Suomi niin ylivoimainen paikka olekaan, mutta samaan aikaan on oppinut arvostamaan niitä positiivisia asioita enemmän kuin ennen. Kyllähän ne juuret ovat Suomessa ja ehkäpä vielä joku päivä sinne takaisin muutan.