Tuo on hyvin pitkällle suomalainen ilmiö. Ulkomailla asuessani olin ällistynyt siihen miten läheiset välit sukulaisilla on ja miten vieraanvaraisia ihmiset ovat. Perhekeskeinen kulttuuri on aika tehokkaasti tuhottu sosialismissa.
Oletko itse yhteydessä perheeseesi? Vai jätätkö vastaamatta puhelimeen, jos isäsi/äitisi soittaa? Laitoitko isänpäiväkortin postiin tänään? :hyvä:
Itse asiassa olen jotenkin miettinyt tämän "onnellisuus asian" niin, että rahan merkitys tulisi jotenkin minimoida elämässä. Olen ajatellut että se onnistuisi niin, että säästäisi noin 10-20t euron varakassan tilille tai osin osakkeisiin. Lisäksi lainaa tulisi olla niin vähän, että sillä ei olisi mitään merkitystä elämän valintoihin. Se tarkoittaisi sitä, että esim. asuntoa ei olisi mahdollista ostaa velkarahalla. Oman arvomaailma tulisi myös muuttua niin, että rahalla ostettavat hyödykkeet eivät olisi niin tärkeitä. Eli ei muotia tai muuta sellaista kerskakulutusta. Parhaat asiat tulisi löytyä parisuhteesta, perheestä, kotiruuasta ja treenistä. Sellaisista edullista, yksinkertaisista ja ajantonta. Noi jutut on oikeasti tärkeitä ja hyviä juttuja ihmiselle, mutta niitä ei mainosteta, sillä se ei lisää kulutusta, joten ne jäävät tämän bb-paska alle.
Jos talousasiat olisivat hoidettu noin, niin työelämä ei aiheuttaisi paineita, sillä varakassan turvin olisi mahdollista siirtyä vaikka opiskelemaan tai kortistoon vuodeksi tai jopa kahdeksi. Ehkä menestymisen pakkoakaan ei olisi ja tyytyisit pienempään palkkaan tai vähäisempään työmäärään. Normaali elämä ja ne hyvät jutut eivät veisi pahemmin rahaa, joten hyvistä jutuista ei tarvitse luopua, jos palkkaa ei tulisi vähään aikaan. Toisin olisi, jos identiteettisi olisi perustunut kuluttamiseen. Välttämättä et koskaan tarvitsisi tuota takaporttia (säästöjäsi), mutta ainakin sinulla olisi vaihtoehto, mikä tekee elämästäsi stressittömämpää.
Lainat eivät tuottaisi ongelmia, jos ne olisivat vähäisiä ja mikä tärkeintä ne eivät pakottaisi sinua tekemään työtä. Rahallasi olisi myös tavallaan enemmän ostovoimaa, sillä sinun ei ole pakko luovuttaa osaa palkastasi pankille (korot). Omistusasumisen ja vuokralla asumisen vertailussa on ehkä järkevintä verrata asumiskustannuksia lyhyellä tähtäimellä kuin omistusasumisen/vuokra-asumisen rahallista "voittoa/hyötyä" 20 vuoden jänteellä, kuten yleensä tehdään. Ajatus, että "olen onnellinen 20 vuoden päästä kun myyn tämän asunnon ja saan paljon rahaa" voi tarkoittaa aika onnetonta elämää ennen sitä hetkeä.. Minä olen jo päättänyt monta vuotta sitten, että pyrin elämässäni +/-0 tulokseen eli en jätä penniäkään perintöä lapsilleni. Toki jos asunnon saa halvalla tai pystyy ottamaan sen vähäisellä lainamäärällä (säästöt), niin omistusasuminenkin voi olla stressitöntä.
Huomaa kyllä, että moni on alkanut miettimään maailman järkevyyttä näin laman/taantuman tullen. Minä myös..
