Mä en halunnut jäädä lapsuus- ja teinivuosien lähiöön, enkä tajua miksi niin moni jäi. Ei siksi, että paikka olisi sen huonompi kuin mikään muukaan, vaan että en pidä ajatuksesta, että jokainen kaupan kassa ja ostarin spurgu on entinen luokkakaveri. Haluan asua paikassa, jonka olen itse valinnut. Asuinpaikkaan on vaikuttanut helvetisti se, että en halua ajaa ajokorttia eikä miehelläkään sellaista ole, joten kaikkialle pitää päästä joko kävellen, fillarilla tai kohtalaisen nopeasti julkisilla.
PITKÄ pohdiskelu kotipaikkakunnan "hylkäämisestä"
- Keskustelun aloittaja Ray Lewis
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 5.12.2003
- Viestejä
- 1 953
Täsmälleen samaa mieltä. Maalla pystyt usein hankkimaan toisen ihmisen kanssa sen omakotitalonkin sillä ensimmäisellä ammatilla ja ensimmäisessä työpaikassa, jos osaat hoitaa muuten raha-asiat huolella. Entä mitä sitten kun maailma muuttuu, niinkuin nyt on tapahtumassa ja maallakin ihmiset menettävät työpaikkojaan. Mahdollisuuksia on aika vähän.
Kaupungeissa joutuu laittamaan itseensä likoon ja haastamaan ammatillisestikin ihan eri tavalla. Itelläni ei tällä hetkellä ole duunia ja sen hankkiminenkin on kovan työn takana. Hakemuksia virtaa 300 yhteen avoimeen työpaikkaan. Kotokaupungissa riitti kun marssin toisen asteen tutkinnon kanssa johonkin alan firmaan kysymään töitä niin useimmiten niitä löytyi. Olinko tyytyväinen elämääni ja haasteisiin? no en. Lähdin koulujen perässä isommille paikkakunnille ja nyt ei sitten enää noihin vanhoihin hommiin ole paluuta eikä hirveästi halujakaan.
- Liittynyt
- 19.10.2004
- Viestejä
- 13 171
- Ikä
- 37
Hyvä kirjoitus.
Ite muutin opiskelujen perässä pois 3000 asukin kotikunnasta. Hyvä niin. Eihän siellä ole mitään. Masentaa ajatuskin, että asuisi siellä. Rauhallista joo, mutta muuten perseestä ja kuollutta. Siellä on ihan mukava käydä lepolomalla kylläkin. Sinänsä ei ole niin paska paikka asua, kun Turku on kuitenkin 30min ajomatkan päässä. Nykyään asun Tampereella. Olen muutaman vuoden jo tuumannut, että Tampere ja Turku on ne kaksi itselle järkevintä ja mielekkäintä vaihtoehtoa asua. Toistaiseksi suht siedettävä hintataso asunnoissa ja riittävästi populaa ja valintavaihtoehtoja kaikissa jutuissa. Helsingissä on taas liian kalliit asunnot mun makuun. Ja siellä on liikaa neekereitä ja muita persiäisiä :D Jos joskus saan mahdollisuuden, muuttaisin mielelläni pariksi vuodeksi esim. asumaan johonkin E-Koreaan tai muuhun maahan isoon kaupunkiin työkuvioissa. Ja jos jostain surullisesta ihmeen syystä jäisin sinkuksi, tekisin saman homman, mieluiten E-Koreaan. Tämä ei kuitenkaan olis lopullinen ratkaisu, kyllä sitä Suomessa mielummin asuu ainakin näillä kokemuksilla.
Maalla asuminen on helpompaa, mutta kaupungissa mielekkääNpää itselle ainakin.
Älkää tehkö tästä PK-seutu vs 100 ihmisen pikkukunta metsässä -kiistelyä, jooko. On muitakin vaihtoehtoja. Mike etenkin muistaa tämän
- Liittynyt
- 26.12.2002
- Viestejä
- 6 835
Kannan ylpeästi maalaisuuttani, en häpeile kertoa uusille tuttavuuksille mistä olen kotoisin. Kaupungissa olen asunut heti kun oli mahdollisuus muuttaa omilleen ja kaupunkeja olen tässä kierrellyt Suomessa kolme ja ulkomailla yhden. Olen kuulunut siihen ryhmään, joka on yläasteella sanonut, että lähtö tulee heti kun on mahdollisuus. 8/10 sanoi näin. 4/10 lähti. Kotikunnassa oli oikein turvallinen ja mukava kasvuympäristö, mutta minua on kiinnostanut aina se ruoho aidan takana. Eikä se oikein ole vihreämpää ollut. Tuppukylässä (<6000 asukasta) kaikki tietää toisten asiat paremmin kuin asianomainen itse. Se alkoi tosissaan tympiä.
Ja stadi on tosiaan snadi. Sielläkin asuneena uskallan näin sanoa. Maalta muuttaneena Helsinkiin tulin muuten siihen tulokseen, että ne jotka on jokusen vuoden siellä asuneet ja koittaneet omaksua stadilaisuutta luovat sen mulkun ilmapiirin. Ne jotka molottavat lähes omalla murteella ja käyttävät sanoja kuten 'stadi'. Sana joka kuuluu oikeasti Helsingissä syntyneelle ja asuneelle ihmiselle.
Toisaalta vaikka koen olevani kaupunkilainen, niin en minä mahdottomana pidä ajatusta muuttaa vanhuksena takaisin kotikonnuille. On se edelleen mun kotipaikka eikä muuksi muutu. Ei mulla siellä enää kotia ole, kun vanhemmat myi lapsuuden kotina toimineen omakotitalon minun muuttaessa pois kotoa, mutta enköhän mä sieltä jonkun paikan löydä.
Se missä mä asun on aikalailla se ja sama mulle (siis puhun asunnosta). Mä olen muuttanut kymmeniä kertoja elämäni aikana enkä jaksa olla kovinkaan kiinnostunut siitä missä asun. Tällä hetkellä vuokrayksilössä paskalla paikalla keskellä densoja. Kaverit ihmettelee miksi en osta omaa ja muuta paremmalle alueelle, kun kerran varaa olisi. Ei kiinnosta, jos tekee mieli muuttaa niin se onnistuu hyvin nopealla aikataululla ja vapaa-ajan vietän hyvin pitkälti jossain muualla kuin kotona. Naapuria en ole ikinä edes nähnyt. Eikä kyllä kiinnosta nähdäkkään. Niin kauan kun mua ei häiritse niin tehköön mitä haluaa. Maalla ei tällainen onnistuisi ollenkaan.
Olen kai aikuisikäni ollut juureton tuuliviiri joka menee sinne tänne ilman tarkempaa määränpäätä. Enkä mä sitä määränpäätä oikeasti kaipaakkaan. Uran luominen, määrätietoisuus ja mammonan kerääminen tuo minulle mieleen lähinnä oksennustaudin.
Tulipa taas käytettyä työaikaa hyödyllisesti, meni vielä hienosti ohi aiheen.
Ja stadi on tosiaan snadi. Sielläkin asuneena uskallan näin sanoa. Maalta muuttaneena Helsinkiin tulin muuten siihen tulokseen, että ne jotka on jokusen vuoden siellä asuneet ja koittaneet omaksua stadilaisuutta luovat sen mulkun ilmapiirin. Ne jotka molottavat lähes omalla murteella ja käyttävät sanoja kuten 'stadi'. Sana joka kuuluu oikeasti Helsingissä syntyneelle ja asuneelle ihmiselle.
Toisaalta vaikka koen olevani kaupunkilainen, niin en minä mahdottomana pidä ajatusta muuttaa vanhuksena takaisin kotikonnuille. On se edelleen mun kotipaikka eikä muuksi muutu. Ei mulla siellä enää kotia ole, kun vanhemmat myi lapsuuden kotina toimineen omakotitalon minun muuttaessa pois kotoa, mutta enköhän mä sieltä jonkun paikan löydä.
Se missä mä asun on aikalailla se ja sama mulle (siis puhun asunnosta). Mä olen muuttanut kymmeniä kertoja elämäni aikana enkä jaksa olla kovinkaan kiinnostunut siitä missä asun. Tällä hetkellä vuokrayksilössä paskalla paikalla keskellä densoja. Kaverit ihmettelee miksi en osta omaa ja muuta paremmalle alueelle, kun kerran varaa olisi. Ei kiinnosta, jos tekee mieli muuttaa niin se onnistuu hyvin nopealla aikataululla ja vapaa-ajan vietän hyvin pitkälti jossain muualla kuin kotona. Naapuria en ole ikinä edes nähnyt. Eikä kyllä kiinnosta nähdäkkään. Niin kauan kun mua ei häiritse niin tehköön mitä haluaa. Maalla ei tällainen onnistuisi ollenkaan.
Olen kai aikuisikäni ollut juureton tuuliviiri joka menee sinne tänne ilman tarkempaa määränpäätä. Enkä mä sitä määränpäätä oikeasti kaipaakkaan. Uran luominen, määrätietoisuus ja mammonan kerääminen tuo minulle mieleen lähinnä oksennustaudin.
Tulipa taas käytettyä työaikaa hyödyllisesti, meni vielä hienosti ohi aiheen.
Mitäs se stadilaisuus on? Miten se ilmenee nyt vaikka kaupassa käydessä?
PanostajaPena
Banned
- Liittynyt
- 21.5.2011
- Viestejä
- 2 409
Pitää muistaa sellainenkin asia että näistä "sity junteista" melkeinpä kaikki ovat juuri niitä jotka ovat sieltä navetan takaa lapion varresta muuttanut kaupunkiin.
Melkein aina kun stadissa näkee tappeluita niin ne on maahanmuuttajien ja/tai junan tuomien junttejen juttuja. Mistä tunnistaa junan tuoman juntin? Monesti ei mistään ennenkuin sellainen avaa suunsa ja rupeaa suoltamaan. Puheista ne tunnetaan, juntit siis.. vaikka olisikin koffin lätsä ja lenkkari lentänyt roskiin jo aikapäiviä sitten.
Melkein aina kun stadissa näkee tappeluita niin ne on maahanmuuttajien ja/tai junan tuomien junttejen juttuja. Mistä tunnistaa junan tuoman juntin? Monesti ei mistään ennenkuin sellainen avaa suunsa ja rupeaa suoltamaan. Puheista ne tunnetaan, juntit siis.. vaikka olisikin koffin lätsä ja lenkkari lentänyt roskiin jo aikapäiviä sitten.
- Liittynyt
- 18.1.2005
- Viestejä
- 1 410
- Ikä
- 41
Musta tuntuu et ne stadilaiset ketä tunnen on paljon rennompaa jalat maassa porukkaa kun ns. hesalaiset joilla on kihahtanu hattuun sen jälkeen kun kunnallisveroa on alettu maksaa isoon kaupunkiin.
Poikkeuksia toki löytyy molemmista ryhmistä.
- Liittynyt
- 26.12.2002
- Viestejä
- 6 835
No se ei ainakaan ole sitä, että puhutaan stadinmurretta omalla murteella. Se kuulostaa, ööö, hölmölle. Kuulostaisi ihan yhtä tyhmälle, että Oulusta muuttanut alkaa matkimaan Turkua, jotta voisi olla turkulainen. Sellaiseen en vaan ole törmännyt. Missään muussa kaupungissa ei haluta omia niin nopeasti ja pakkomielteisesti kaupungin (puhe)tapoja, jotta voidaan leikkiä 'stadilaista'. Vaikka oikeasti ollaan jotain ihan muuta.
- Liittynyt
- 20.8.2006
- Viestejä
- 2 978
Ny ku aloitus oli että miten nuoret hinkuvat omalta kylältä poissa, ni luulen että se "paska kaupunki" o aika universaali ilmiö: paikka on nähty, siihen o kyllästytty, ja sitten o vielä teineillä kaipuu päästä itsenäistymään ja raivaamaan omaa polkua jossain muualla. Lisäksi tietty on semmoinen 'ison kaupungin' viehätys ja romanttinen kuva siitä.
Kolikon toinen puoli o paluumuutto sitten aikuisempana, ku o tarve jollekkin muulle. Lapsia ja isoa taloa ku ruvetaan miettimään ni alkaakin viehättää taas se vanhempien läheisyys ja halvat tonttihinnat. Yleensä myös siinä vaiheessa vähän tietää mitä haluaapi. Mutta en tiedä tekeekö muutto kaupunkiin/maalle ihmisestä viksua - tärkeintä o että laskee muuton tarkkaan; aika vs. raha, etäisyydet ja mahdollisuudet. Samoin kannattaa miettiä se tulevaisuudenkuva eli penskojen kanssa tapahtuvat jutut myös, jos sellaiset ovat motivoimassa muuttoa. Lapset kuitenki läksivät täysikäisenä, olisiko sitten mukavampi asua jossain opiskelupaikkakunnan nurkilla ja nähdä penskoja enempi?
Itse kolmikymppisenä kanssa nyt mietin että lande ei olisi välttämättä täysin paha, kunhan olisi alle tunnin matkan päässä "hoodeilta" että pääsisi tuulettumaan halutessaan. Mulla o kuitenki harrastuksia jotka hyötyisivät siitä että talossa ja tallissa on tilaa tehdä. Toisaalta kaveri tuossa pisti pienperheen just pystyyn ja miettii muuttoa muutaman kymmenen kilsan päähän kaupungista, siinä taas joutuu tarkaan laskemaan kun tekee kuitenkin IT-hommia elääkseen ja toimistot eivät yleensä ole landella.
Kolikon toinen puoli o paluumuutto sitten aikuisempana, ku o tarve jollekkin muulle. Lapsia ja isoa taloa ku ruvetaan miettimään ni alkaakin viehättää taas se vanhempien läheisyys ja halvat tonttihinnat. Yleensä myös siinä vaiheessa vähän tietää mitä haluaapi. Mutta en tiedä tekeekö muutto kaupunkiin/maalle ihmisestä viksua - tärkeintä o että laskee muuton tarkkaan; aika vs. raha, etäisyydet ja mahdollisuudet. Samoin kannattaa miettiä se tulevaisuudenkuva eli penskojen kanssa tapahtuvat jutut myös, jos sellaiset ovat motivoimassa muuttoa. Lapset kuitenki läksivät täysikäisenä, olisiko sitten mukavampi asua jossain opiskelupaikkakunnan nurkilla ja nähdä penskoja enempi?
Itse kolmikymppisenä kanssa nyt mietin että lande ei olisi välttämättä täysin paha, kunhan olisi alle tunnin matkan päässä "hoodeilta" että pääsisi tuulettumaan halutessaan. Mulla o kuitenki harrastuksia jotka hyötyisivät siitä että talossa ja tallissa on tilaa tehdä. Toisaalta kaveri tuossa pisti pienperheen just pystyyn ja miettii muuttoa muutaman kymmenen kilsan päähän kaupungista, siinä taas joutuu tarkaan laskemaan kun tekee kuitenkin IT-hommia elääkseen ja toimistot eivät yleensä ole landella.
Deleted member 96894
Minä oon asunu sekä tuppukylässä keskellä peltoa, keskikokoisissa pitäjissä että isommissa kaupungeissa. Myös Helsingissä. Eri puolella Suomea kierrelleenä huomaa helposti kuinka äkkiä paikallisen murteen sanat tai nuotti tarttuu omaan puheeseen. Helsinki on kuitenkin ainoa paikka jossa siitä osataan tehdä ongelma, koska tietyt sanat on varattu vain natiiveille.
Miten kilahtaminen ilmenee? Musta vähän tuntuu, että jengi heittelee noita juttujaan varmaan yhden otannan laajuudella. Jos lähden tonne kadulle kävelemään, niin en sitten niin millään osaa sanoa onko kukakin noista mistä kotoisin, ei vain onnistu. Ja kun en juttele 99,9% kanssa ketä täällä asuu, niin ei sitä murrettakaan tule kuunneltua.
Jakob
Murteet tuppaa tarttumaan, hyvinkin nopeaan, mutta slangi ei tartu. Jos meet keskustelemaan Kuopioon jonkun kanssa, niin huomaat hyvin nopeeta itsekin puhuvasi sinnepäin. Helsingissä taas ei ole mitään murretta, on vain slangi ja sitä ei ihan hirveesti enää käytetä. Täällä puhutaan ns. normaalisti ja muualla suomessa sitten miten sattuu eri murteilla. Murteet on vain simppeliä suomen kielen raiskausta ja ihan vitun hirveitä kuunnella järjestäen. Intissä kuuli jos jonkinmoista, se on fakta että muualla puhutaan päin vittua ja Helsingissä ja lähiaulueilla kuten kuuluu.
Jos kirjassa lukee "Minua sattuu ja ajattelin syödä perunaa"
Niin se lausutaan täällä noin kuten tossa on, ei todellakaan "Minnuu sattuu ja ajattelin syyvä perunnaa".
- Liittynyt
- 5.2.2010
- Viestejä
- 635
Hyvä provo. Jos taas olet oikeasti tosissasi, niin vaikutat juuri sellaiselta hesalaiselta, josta pekuu mainitsi (hattuun kihahtanut, muualta sinne muuttanut).
Mut joo, menee kohta OT:ksi. Sori.
- Liittynyt
- 14.11.2006
- Viestejä
- 3 965
Kyllä Hämeessä puhutaan puhtainta suomea mitä koko maassa. Itekin tullut asuttua ympärisuomen ja kyllä ihmiset yleensä puheesta tunnistaa että mistä päin ovat kotoisin. Myös pääkaupunkiseudulla asuvat monesti tunnistaa juurikin slangistaan. Hämeessä ei ole murretta eikä edes yleistä slangia, siellä puhutaan ehtaa suomea. Voihan sekin tietysti olla jonkun mielestä päin vittua.
Mitä sää selität? Suomenkielessä jumalauta lukee äidinkielen oppitunneilla jo sanat ja miten ne lausutaan. Jos aletaan hiuksia halkomaan, niin täällä puhutaan kuten pitää ja muualla väärin. Eikä tämä tarkoita nyt, että murteet pitäisi poistaa. Vaikka ne perseeltä kuulostaakin, niin ovat kuitenkin rikkaus kielessä. Mut absoluuttisesti ne on väärin, piste. Sen pitäis tajuta apinankin vaikka asuis Kilpisjärvellä.
Ja voitko sinä kun nää muut eivät, niin perustella miten ilmenee hattuun kilahtaminen kun kävelet tuolla vaikka nyt Forumin nurkilla? Mistä näet että täällä asuvilla on kilahtanut hattuun? Mä tossa lähden kohta naputteleen näitä juttuja tonne Robertsiin, niin miten sillä matkalla ilmenee että mulla on kilahtanut hattuun? Miten mun käytös muuttuu täällä versus Tampereella ollessani?
Toi on niin hirveetä paskaa mitä jengi heittää, että Helsingissä on porukka jotenkin kilahtaneita, kyllä se kilahtaminen on tapahtunut silloin kommentin heittäjän päässä.
- Liittynyt
- 26.12.2002
- Viestejä
- 6 835
Voipi olla, että niitä tarttuu, mutta kyllä ne omat juuret sieltä kuuluu. Ja minusta se on vaan järjettömän typerän kuuloista kun joku käyttää "helsinkiläisten" sanoja turkulaisittan. Olen kotoisin vahvan murteen alueelta (Turun välittömästä läheisyydestä). Ja kyllä se sieltä läpi paistaa vaikka koko ajan puhun enemmän 'kirjakieltä'. Johtuuko se siitä, että aivot ei ole pysyneet perässä tuota jatkuvaa muutosta vai mistä. en tiedä. Naurettavaa se silti on leikkiä helsinkiläistä vaikka oikeasti on jostian ihan muualta. Ihan yhtä naurettavaa kuin turkulaisen leikkiminen oululaisena.
Asuin aikoinaan seitsämän vuotta Porissa ja joka kerta kun tapasin uuden ihmisen hän huomatti, että taidat olla Turusta. niin hyvin se sieltä läpi paistoi. Enkä tosiaan sen enempää harjoitellut porilaiseksi kuin koittanut päästä turkulaisuudesta eroon.
Tuntuu olevan herkkä aihe, joten kaikki saa olla ihan mitä haluaa. :haart: . leikkikää rauhassa stadilaista, mutta ymmärtäkää myös se, että joskus se vaan näyttää tai oikeastaan kuulosta todella typerältä.
- Liittynyt
- 30.6.2003
- Viestejä
- 2 702
Makuasioitahan nämäkin. Työn perässä voisin Hesaan muuttaa, mutta syytä en keksi. Toisaalta se johtuu vaan lähinnä siitä että kiinnostuksen kohteet elämässä on sellaiset. Haluan asua väljästi. Kerrostaloissa ahdistaa. Väenpaljoudessa ahdistaa. Viihdyn metsässä ja muutenkin aakeilla laakeilla. Kahvilassa istuskelu tuntuu lähinnä homostelulta. Ennemmin istun kaverin kanssa juttelemassa pilkilä tai leiritulilla Olen siis mitä todennäköisemmin juntti elikkäs landebönde
Tämä 60 000 pikkukaupunkikin tuntuu liian suurelta. Haaveena olisikin asua sellaisessa paikassa jossa voisi täräyttää aamupalan makuuhuoneen ikkunasta. Nuorempana mullakin oli eri fiilikset eli poihan täältä piti päästä. Aika iso osa kavereista lähtikin pk-seudulle hommiin. Takaisinhan ne ovat tulleet melkeen kaikki, heti kun lapsia alkoi tulemaan.
Toi mitä Mike sanoi murteiden tarttumisesta pitää kyllä paikkansa. Intissä turun murre oli todella paha. Siitä ei meinannut päästä eroon millään. Täällä meilläpäin puhutaan kanssa kirjakieltä, eli voisiko se olla että meille joilla puheessa ei ole omaa identiteettiä, murteet tarttuu vielä helpommin. Sinänsä pidän murteita hauskoina tapoina elävöittää kieltä.
- Liittynyt
- 18.1.2005
- Viestejä
- 1 410
- Ikä
- 41
Ihan henkilökohtaisesta kokemuksesta, monilla muualta Helsinkiin muuttaneilla on kova tarve tuoda esiin kuinka Helsinki on niin paljon parempi kuin muut kaupungit ja kuinka paljon parempia he ovat ihmisinä verrattuna niihin jotka jäivät kotiseudulle. Syntyperäiset helsinkiläiset harvemmin mun kuullen sitä ääneen huutelee, vaikka niin saattaisivat ajatellakin.
Mutta kuten sanoin niin eihän se asuinpaikka/synnyinpaikka sitä määritä onko juntti vai ei.
Jos nettikeskusteluista puhutaan, niin miten tuo nyt eroaa mistään kinastelusta mistä tahansa aiheesta? Tuskin määrittää junttia. Ja taas mitä katukuvaan tulee, niin en ole eläissäni koskaan missään kuullut kenenkään sanovan olevansa parempi ihminen kun asuu Helsingissä.
