PITKÄ pohdiskelu kotipaikkakunnan "hylkäämisestä"

[fgfbfgbfgbfgbbg]

Hieno lopetus! :hyvä:

 

[Ray Lewis]

ihan samaa sarjaa kun joku perkeleen Toivo Sukari selittäisi miksei kaikilla ole Ferraria autona?1112 kun se nyt on kuitenkin paras auto??

Teemu Selänne aikanaan: "Mä en tajuu miksei kaikki suomalaiset aja Mersuilla, kun ne on niin mukavia ajaa..."

 

[vilho_kanuuna]

Teemu Selänne aikanaan: "Mä en tajuu miksei kaikki suomalaiset aja Mersuilla, kun ne on niin mukavia ajaa..."

Tai sitten se erään pappabetaalar-miehen suusta kuultu kysymys "Miksi köyhät on aina niin huonoja purjehtimaan?"

 

[SirMax]

Helsingissä on hyviä ja huonoja puolia, töitä siellä piisaa mutta palkka ei ole niin paljoa parempi tai tuntilaskutus ei ole niin paljoa parempi että se kattais asumiskulut. Jos on lapsia ja haluaa asua "Helsingissä" ja tolla tarkoitan keskustaa ja lähialueita ni puoli milliä maksaa edes jonkinlainen asunto missä voi asua lasten kanssa, maaseudulla sama asunto maksaa 100-150te riippuen kaupungin koosta ja muista tekijöistä. Eli jos palkka on 10-20% parempi ja asumiskuluihin menee 300% enemmän ainakin ni pitää siinä vaiheessa käyttää omaa järkeä.

 

[Mike]

Kannattais sitä järkeä käyttää jo siinä vaiheessa kun niitä kakaroita puskee. Monikohan niitä tekee edes järkevään aikaan saati järkevin perustein, eikä vain kun muutkin tekee. Lapset muuttaa elämää melkoisesti. Ensiksi voit asua missä huvittaa, eikä tartte neliöitä niin kovasti. Voit mennä vähän miten työt antaa periksi. Sitten tehdään kakara, se siitä elämästä. Sitten pitää muuttaa muualle, että se yksi kakara mahtuu asuntoon, ikäänkuin se nyt jumalauta tarttisi lisätilaa. Miten kaksi aikuista pystyy elämään hyvin kaksiossa, mutta yksi rusinan kokoinen kakara vaatii heti 4 huonetta ja keittiötä? Sit aletaan hajoilemaan hoitopaikkojen kanssa, sitten koulujen ja sairaanhoidon kanssa. Oikeesti, lapsiperheiltä pitäis evää valittaminen kokonaan, ihan oma vika, mitäs läksitte.

 

[Vensku123]

se on Mike sitä asumisen tason nostoa ;) itse diggaan tässä kämpässä tosi paljon siitä että mukulat voi laittaa alakertaan ja saa olla ihan Rauhassa jos siltä tuntuu.. Ja juu valittaminen pitäisi kieltää kaikilta, varsinkin kermaperseiltä joilla ei ole oikeasta elämästä pienintäkään hajua.

toiset kokevat valittamisen arvoiseksi sen ettei kaupasta saa wasabi tahnaa toiset eivät valita vaikka syöpä jäytäisi sisuksia, jokainen voipi sitten miettiä niitä omia valituksien aiheitaan.

 

[Ray Lewis]

Kannattais sitä järkeä käyttää jo siinä vaiheessa kun niitä kakaroita puskee. Monikohan niitä tekee edes järkevään aikaan saati järkevin perustein, eikä vain kun muutkin tekee. Lapset muuttaa elämää melkoisesti. Ensiksi voit asua missä huvittaa, eikä tartte neliöitä niin kovasti. Voit mennä vähän miten työt antaa periksi. Sitten tehdään kakara, se siitä elämästä. Sitten pitää muuttaa muualle, että se yksi kakara mahtuu asuntoon, ikäänkuin se nyt jumalauta tarttisi lisätilaa. Miten kaksi aikuista pystyy elämään hyvin kaksiossa, mutta yksi rusinan kokoinen kakara vaatii heti 4 huonetta ja keittiötä? Sit aletaan hajoilemaan hoitopaikkojen kanssa, sitten koulujen ja sairaanhoidon kanssa. Oikeesti, lapsiperheiltä pitäis evää valittaminen kokonaan, ihan oma vika, mitäs läksitte.

Sulla on joitain turhan radikaaleja näkemyksiä, mutta osan kyllä allekirjoitan. En näe asioita noin synkkinä, että lapsi muuttaa kaiken aina. Monessa perheessä varmaan joo, ja muotoilisinkin asian näin päin, että jokin on perseellään siinä ketkä hankkii lapsia ja ketkä ei. Joku kumma siinä vaan on, että niiden parissa, joilla on jo omakin elämä sivuraiteilla ja on tiukkaa, on tuo nuorena lastenteko yleistä. Miksi? Jos ei tuppaa rahat riittää itsensäkään elättämiseen, niin miksi pitää väkisin duunaa lapsi siihen vielä syventämään taloudellista ahdinkoa? Ai niin; Suomessa pääsee hyysättäväksi, kun vaan itkee riittävän kovaa. Lisäksi akat hankkiutumalla hankkiutuu raskaaksi oudon usein. Miksi vitussa? Vitun hyvä pohja perheelle se, että akka hankkiutuu raskaaksi ja alkaa kiristämään tulevaa isää.

Kolikon kääntöpuoli; moni oikeasti vanhemmaksi kykenevä ei taas hanki lapsia kuin vasta vähän alta 40-vuotiaana jos silloinkaan. Resurssit olisi kasvattaa lapsia ja elellä itsekin kohtuu leveästi, mutta ei kiinnosta. Sukulpolvi sukupolvelta arvot ovat muuttuneet. Ja tätä EN siis pidä huonona asiana, koska se on mielestäni vaan hienoa, että nykyään "saa" tehdä miten haluaa. Et ole kylillä heti homo-leima otsassa, jos et ole isä 30 ikävuoteen mennessä (tätäkin on aikanaan maalla meininki ollu).

Tiivistettynä; Suomessa syntyy tosi vähän lapsia. Ja ne lapset jotka syntyvät, ovat monesti ei-haluttuja tai sitten syntyvät turhan usein perheisiin, joissa ei pystytä panostamaan lasten kasvatukseen.

Mutta tosiaan kaikkien perheiden asioita en näkisi noin synkkänä, Mike. Itselläni ei ainakaan ole raha-asiat edenneet huonompaan suuntaan lapsen myötä. Tilava kolmio riittää vallan hyvin ja aikaa on jäänyt kyllä varsin hyvin omallekin elämälle. Pieniä juttuja on tapahtunut, mm E60 vaihtui farmari w211:een ja näin; elämäni ei ole kuitenkaan ohi lapsen myötä. Pari kuukautta sitten pääsin parempipalkkaiseen työhönkin, joten mikäpä tässä.

 

[jimspin]

Järkevä aika lastenteossa voi kyllä olla kiinni muustakin kuin vain rahallisesta tilanteesta, ellei sitten mies ole vaihtamassa naista aina nuorempaan.
Esimerkiksi minä (joka luojan kiitos en koskaan ole pitänyt lasten hankkimista omalla kohdallani välttämättömänä tavoitteena elämässä) en rahallisesti tule olemaan aikoihin siinä tilanteessa, että lapsen hankinta etenkään pk-seudulla olisi järkevää. Sen sijaan ikäni puolesta kovin pitkää vähänkään järkevää miettimisaikaa sen suhteen ei enää olisi jäljellä. Ja kohta voipi olla jo yksinkertaisesti mahdotontakin. Ts. naisen lisääntymiskyky on rajallinen ja järkevä lisääntymisikä varsinkin ensimmäis(t)en lapsen kohdalla olisi monilta osin siinä selvästi alle kolmekymppisenä. Järkiajattelua kannattaa käyttää lastenhankinnan kanssa kyllä, mutta mietittävää on muutakin kuin vain esimerkiksi taloudelliset seikat.

No se siitä, eikä koske itseäni konkreettisesti.
Mulle itselleni pääkaupunkiseutu, etenkin Helsinki, on huono myös siksi, ettei siellä ole luontoa. Ei sillä tavoin kuin mihin olen tottunut.
Joo, on Sipoonkorpi matkan päässä ja on Keskuspuistot sun muut. Rantakallioita, hienoista hienoimpia kävely- ja lenkkeilyreittejä, meri ja niin edelleen, mutta.
Kun on tottunut siihen, että hyvinkin riistaviettisen koiran (joka irtoaa kauas ja riistan perässä kilometrejä) voi laskea irti huoletta, voi mennä tuntikausia metsissä törmäämättä yhtään keneenkään ja tulematta taajamaan, eikä tarvi autoa tai pitemmälle matkustamista tuon kaiken tehdäkseen, on Helsingissä omat puutteensa.
En minä sinänsä valita, koska mulle tämä on kuitenkin parempi vaihtoehto kokonaisuudessaan (ainakin tällä hetkellä), mutta kyllä, Helsingissä on asioita, joita ei voi tehdä lainkaan tai niiden tekeminen on paljon hankalampaa kuin maalla tai pikkukaupungeissa.

 

[Jami2003]

Eihän suomessa ole muuta paskaa kuin kelit, ja se pätee ikävä kyllä koko Suomeen. Helsinkikin on oikein kiva paikka - kesällä.

 

[Mike]

Järkevä aika lastenteossa voi kyllä olla kiinni muustakin kuin vain rahallisesta tilanteesta, ellei sitten mies ole vaihtamassa naista aina nuorempaan.
Esimerkiksi minä (joka luojan kiitos en koskaan ole pitänyt lasten hankkimista omalla kohdallani välttämättömänä tavoitteena elämässä) en rahallisesti tule olemaan aikoihin siinä tilanteessa, että lapsen hankinta etenkään pk-seudulla olisi järkevää. Sen sijaan ikäni puolesta kovin pitkää vähänkään järkevää miettimisaikaa sen suhteen ei enää olisi jäljellä. Ja kohta voipi olla jo yksinkertaisesti mahdotontakin. Ts. naisen lisääntymiskyky on rajallinen ja järkevä lisääntymisikä varsinkin ensimmäis(t)en lapsen kohdalla olisi monilta osin siinä selvästi alle kolmekymppisenä. Järkiajattelua kannattaa käyttää lastenhankinnan kanssa kyllä, mutta mietittävää on muutakin kuin vain esimerkiksi taloudelliset seikat.

No se siitä, eikä koske itseäni konkreettisesti.
Mulle itselleni pääkaupunkiseutu, etenkin Helsinki, on huono myös siksi, ettei siellä ole luontoa. Ei sillä tavoin kuin mihin olen tottunut.
Joo, on Sipoonkorpi matkan päässä ja on Keskuspuistot sun muut. Rantakallioita, hienoista hienoimpia kävely- ja lenkkeilyreittejä, meri ja niin edelleen, mutta.
Kun on tottunut siihen, että hyvinkin riistaviettisen koiran (joka irtoaa kauas ja riistan perässä kilometrejä) voi laskea irti huoletta, voi mennä tuntikausia metsissä törmäämättä yhtään keneenkään ja tulematta taajamaan, eikä tarvi autoa tai pitemmälle matkustamista tuon kaiken tehdäkseen, on Helsingissä omat puutteensa.
En minä sinänsä valita, koska mulle tämä on kuitenkin parempi vaihtoehto kokonaisuudessaan (ainakin tällä hetkellä), mutta kyllä, Helsingissä on asioita, joita ei voi tehdä lainkaan tai niiden tekeminen on paljon hankalampaa kuin maalla tai pikkukaupungeissa.

Metsästyskoirien hommaaminen kaupunkiin on muutenkin vähän epäreilua koiraa kohtaan. Isoon kaupunkiin sopii paljon paremmin seurakoirat, joilla ei ole vahvaa metsästysviettiä. Ellei sitten säännöllisesti pääse asiaankuuluvaan ympäristöön koiran viettejä toteuttamaan.

 

[EkonJeesusKeppi]

Tuohon koulujuttuun vois kommentoida, että kyllä niitä kouluja varmasti läheltä löytyy joka paikassa, mutta kaupungeissa se kurssitarjonta on selkeästi parempaa, etenkin kielissä. Eli jos sen lapsen tulevaisuus kiinnostaa edes vähää alusta, niin eipä sitä haluaa laittaa johonkin kyläkouluun, jossa ainoat tarjolla olevat kielet on paskasti opetettu ruotsi ja englanti.


Ja s sit noihin kahviloihin yms. vaikka te nyt ette viihteellä tai kahvilla käy kuin kerran pari vuoteen, niin miten se on huono asia, että niitä vaihtoehtoja on kymmeniä tai satoja sen kahden sijaan?

 

[kaiveli82]

Liika elämä ympärillä on vaan liikaa. Mutta tosiaan, onneksi on vaihtoehtoja asua.

 

[jimspin]

Metsästyskoirien hommaaminen kaupunkiin on muutenkin vähän epäreilua koiraa kohtaan. Isoon kaupunkiin sopii paljon paremmin seurakoirat, joilla ei ole vahvaa metsästysviettiä. Ellei sitten säännöllisesti pääse asiaankuuluvaan ympäristöön koiran viettejä toteuttamaan.

Olen aivan täydellisen samaa mieltä, enkä itse edes harkitsisi nykyistä rotua tässä tilanteessa.
Vaan kun elämäntilanteet muuttuvat ja aina eivät koiran kannalta kaikkein edullisimmalla tavalla. Vaivannäköähän tämä vaatii, paljon enemmän kuin ennen, eikä sitä pääse itsekään ihan vähällä kilometrimäärällä noin lenkkien suhteen ja vapaana liikuttaminen kertojen harventumisen lisäksi vaatii melkoista matkustamista varsin kauas.
Ts. tässä on yksi elämäntapa, tai osa sitä, jonka pääkaupunkiseudulla asuminen muuttaa melko totaalisesti. Eikä parempaan päin.
Työ- ja kouluttautumismahdollisuudet kuitenkin kiilaavat tällä hetkellä muun edelle ja siinä mielessä entinen kotikaupunki oli pakko jättää taa. Siellä ei mulle olisi mahdollisuuksia ollut. Ei ainakaan sellaisten asioiden suhteen, joita haluan kehittää eteenpäin.

 

[J@rno]

Tuohon koulujuttuun vois kommentoida, että kyllä niitä kouluja varmasti läheltä löytyy joka paikassa, mutta kaupungeissa se kurssitarjonta on selkeästi parempaa, etenkin kielissä. Eli jos sen lapsen tulevaisuus kiinnostaa edes vähää alusta, niin eipä sitä haluaa laittaa johonkin kyläkouluun, jossa ainoat tarjolla olevat kielet on paskasti opetettu ruotsi ja englanti.

Onko opetus kyläkouluissa paskaa? En ole koskaan kyläkoulussa itse ollut, mutta kuvittelisin niissä luokkakokojen olevan kohtuullisempia, jolloin opetuskin olisi "yksilöllisempää".

 

[Alyssa]

Onko opetus kyläkouluissa paskaa? En ole koskaan kyläkoulussa itse ollut, mutta kuvittelisin niissä luokkakokojen olevan kohtuullisempia, jolloin opetuskin olisi "yksilöllisempää".

Mina sanoisin etta parempaa. Itse kavin n. 60 oppilaan ala-asteen, meilla oli tasan kolme luokkahuonetta missa oli luokat 1-2, 3-4 ja 5-6 yhdessa. Kielia ei tietysti opetettu englantia enempaa (ruotsia ei ala-asteella muutenkaan opeteta pakollisena), mutta halutessaan sai kylla valita ranskan tai saksan, mita kavi ryhmassa opiskelemassa 25km paassa sijaitsevassa kaupungissa. Opetus oli tosi hyvaa juurikin pienten ryhmakokojen vuoksi. Aina sai apua jos sita tarvitsi ja ns. heikompaa ainesta meidan koulussa ei juuri ollut. Minun luokaltani jokainen on jo joko ammatissa tai opiskelee yliopistossa.

Muutenkin kylakoulut ovat ihan parhaita. Talvisin luisteltiin koulun kentalla kaikki valitunnit, opettaja vei meita koko paivan kestaville hiihtoretkille vahintaan kerran talvessa, kesalla pelattiin peleja laidasta laitaan ja jarjestettiin erilaisia aktiviteetteja omin pain, mm. naytelmia ja 'pelikerho' missa pelattiin porukalla pesista, lentopalloa, futista jne. Teinina en osannut arvostaa sita, kirosin maaseutua ja vihasin asuinpaikkaani. Jalkiviisaudella voin kuitenkin sanoa, etta ihan hyva ymparisto se oli. Jos itse hankin lapsia, haluaisin heille samanlaisen lapsuuden mita itsella oli mutta toisaalta nain aikuisena en haluaisi asua maalla. Ehka kuljetan penskat sit vaan kaupungista maalle kylakouluun joka paiva

Edit. Viela sen verran kylakoulujen tarjoamista mahdollisuuksista (tai niiden puutteesta), etta ei peruskouluiassa mitaan isoja mahdollisuuksia edes tarvitse. Itse opiskelin ranskaa ylaasteella (pienehkon kaupungin ainut ylaaste) ja se riitti hyvin. Lukioon menin sitten muualle, koska siina vaiheessa koulun tarjoamat mahdollisuudet tulevat tarkeaksi.

 

[reaction]

Ite asun Oulussa, joka on nykyään joku isokin kaupunki kuntaliitosten myötä. Todellisuudessa oiket sanat ovat kulahtanut ja ankea, silti täältä löytää varmaan maan kotiseuturakkaimmat(sokeat) ihmiset, sekä käsitämättömän määrä lestadolaisia. Nuorisotyöttömyys on tapissa ja teollisuus katoaa hiljalleen. No, koti on koti, mutta täältä ei sirkushuveja löydy, ehkä stokka ja hyvä lätkäkulttuuri. Asumiskustannukset melko edullisia, mutta jos saumaa tulee, niin vaikka "pienempään" mutta viihtysämpään paikkaan muuttasin, vaikka sitten kehyskuntaan.

Plussina se, että rauta perinteisesti tottelee käskyttäjää täällä päin.

Sent from my Lumia 800 using Board Express