Pitäisikö lapsi kasvattaa uskonnollisesti vai ei?

[sivis]

Ööh, me puhutaan ilmeisesti eri asiasta. Mä nimittäin tarkoitin, että se on hölynpölyä. En ole mikään filosofian asiantuntija, mutta muistelin, että sosiaalisen konstruktionismin alla kulki sellaisia ajatuksia, että koska tiede on instituutiona sosiaalisesti luotu, ovat myös sen tulokset vain sopimuksia. Eli kärjistäen, että omena putoaa puusta, koska ihmiset ovat niin sopineet. Tämähän on selvää bullshittiä. Mutta voi olla, että olen ymmärtänyt väärin, tai että tämä oli vain joku tietty suuntaus. Joka tapauksessa alkaa mennä offtopic.

Sulla oli niin monta kieltosanaa tuossa lauseessa, etten ensilukemalla näköjään käsittänyt sitä oikein. :D

Sosiaalinen konstruktivismi kaikessa yksinkertaisuudessaan: olisiko valtioita ilman ihmisiä? Ei. Valtio on syntynyt ainoastaan ihmisten välisen yhteiskuntasopimuksen myötä. Fyysisessä maailmassahan valtio ei ole juuri muuta kuin tikkuja metsässä, jotka rajaavat tämän fiktiivisen valtion rajat.

Mutta joo, ehkä männöö

 

[Kylli]

Mielenkiintoista tekstiä Huulta. Luulen että jos minulla olisi lapsia, ottaisin myös hyvin vapaamielisen linjan uskonnon kanssa. Lisäksi kasvatuksen ei tarvitse perustua uskontoon. Kristittykin voi sanoa lapselle että "älä ota kädestä koska se ei tunnu toisesta kivalta". Ja toisaalta tapakristitty saattaa tiukan paikan löytää jumalansa - mitä pahaa tässä on?

Mattih3 - nyt olemme ainakin samoilla linjoilla siinä asiassa että tunnustamme sosiaalisen todellisuuden olemassaolon. Lisäisin tähän vielä, että luonnontieteelliset tutkimusmenetelmät eivät sovi esimerkiksi lakien tutkimiseen ja samalla tavalla ne eivät sovi uskontojenkaan tutkimiseen. Jos vielä sanomme että Jumalaa ei välttämättä ole fyysisesti olemassa, niin sitten voimme lopettaa vänkäämisen todellisuudesta. Laki, valtio, organisaatiot ja uskonto ovat sitä mitä ihmiset ovat tehneet tähän saakka ja muuttuvat sen mukaan mitä viestimme tulevaisuudessa.

Tässä keskustelussa on tullut useampikin kommentti/kysymys minun uskomisestani joten vastataan siihenkin nyt sitten. Itse ajattelen että Raamattua kannattaa tulkita siinä kontekstissa missä se on kirjoitettu. Jos katsotte Raamattua niin sieltähän löytyy kirjeitä, neljän opetuslapsen nimissä kirjoitettuja evankeliumeja, sananlaskuja, sukuhistoriaa jne. Ja kyseinen teos ei pääty sanoihin "Rakkaudella, Herrasi". Samoin seurakunta on ihmisen luoma instituutio, joten pappien opetukset ovat aina heidän inhimillisiä tulkintojaan. Itse asiassa ainoa poikkeus ovat Raamatusta löytyvät kymmenen käskyä jotka Jumalan uskotaan antaneen Moosekselle. Ensimmäistä kahta käskyä lukuunottamatta (älä pidä muita jumalia, älä käytä turhaan Jumalan nimeä) nämä ovat pitäneet hyvin aikaa ja sopivat vielä tänäkin päivänä oikeastaan kenen tahansa noudatettaviksi. Juuri tämän takia olenkin päätynyt takaisin kristinuskoon: se on osa kulttuuriani, se on tylsä, se ei anna lupaa käydä muiden kimppuun, se koskee oikeastaan vain sitä miten minun tulee olla parempi ihminen. En pidä mahdottomana että kaikki uskonnot ja jumalat olisivat saman asian eri ilmentymiä, enkä myöskään koe tarpeelliseksi käännyttä ainoaakaan ateistia.

 

[Sahaaja]

Laki, valtio, organisaatiot ja uskonto ovat sitä mitä ihmiset ovat tehneet tähän saakka ja muuttuvat sen mukaan mitä viestimme tulevaisuudessa.

Eli myönnät, että myös jumala on ihmisen luoma?

Itse asiassa ainoa poikkeus ovat Raamatusta löytyvät kymmenen käskyä jotka Jumalan uskotaan antaneen Moosekselle.

Tässä nyt esität uskomuksen faktana. Tämä ei mitenkään puolla jumalan olemassaoloa, jos uskotaan jonkun saaneen jotain käskyjä joltain satuhahmolta.

Ensimmäistä kahta käskyä lukuunottamatta (älä pidä muita jumalia, älä käytä turhaan Jumalan nimeä) nämä ovat pitäneet hyvin aikaa ja sopivat vielä tänäkin päivänä oikeastaan kenen tahansa noudatettaviksi.

Nuo käskyt eivät silti vaadi mitään uskomista mielikuvitusolentoihin. Ne pätevät ihan muutenkin ja moni elää juuri noin, ilman uskoa mihinkään. Jos kerta tavoitteenasi on olla parempi ihminen ja elää noiden käskyjen mukaan, niin mihin ihmeeseen tarvitset sitä jumalaa? Mikä sen funktio tässä on? Olet sitäpaitsi itsekin selvästi epävarma sen olemassaolosta tai sitten puhut muuten vain koko ajan ristiin.

 

[Kylli]

Sahaaja - en esittänyt faktana, sanamuotohan oli tarkalleen "uskotaan antaneen". Olisin selvyyden vuoksi voinut kirjoittaa "kristityt uskovat Jumalan antaneen". Sitä paitsi tämä oli vastauksena kyselyihin omasta tilanteestani, en perustellut näillä mitään yleisesti.

 

[Sahaaja]

No joo, hyväksyttäköön tuo. Kun kerran aloitit selvityksen omasta tilanteestasi, niin mikset voinut noihin kysymyksiin vastata? Lähinnä tuohon jälkimmäiseen kiinnostaisi kuulla syy.

 

[Kylli]

Eli myönnät, että myös jumala on ihmisen luoma?

Henk.koht. uskon johonkin korkeampaan voimaan, mutta kukaan meistä elävistä ei ole nähnyt Jumalaa. Tästä johtuen en välttämättä usko kaikkiin konkreettisiin kuvauksiin Jumalasta. Esim. Jumalan jakautuminen Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen on minulle vaikea käsite ymmärtää. Tietenkään se että minä en kaikkea usko ei tarkoita, etteikö se voisi niin olla.

Nuo käskyt eivät silti vaadi mitään uskomista mielikuvitusolentoihin. Ne pätevät ihan muutenkin ja moni elää juuri noin, ilman uskoa mihinkään. Jos kerta tavoitteenasi on olla parempi ihminen ja elää noiden käskyjen mukaan, niin mihin ihmeeseen tarvitset sitä jumalaa? Mikä sen funktio tässä on? Olet sitäpaitsi itsekin selvästi epävarma sen olemassaolosta tai sitten puhut muuten vain koko ajan ristiin.

En tarvitse Jumalaa tuomariksi tai kertomaan miten elää. Eikä Jumalalla ole funktiota. Muistatko kun aiemmin jossain viestissä sanoin että usko annetaan lahjana? En puhu ristiin rastiin vaan yritän puhua mahdollisimman neutraaliin sävyyn. Pidän ahdasmielisenä sitä kun eri vakaumusten edustajat yrittävät arvottaa toisiaan. Minulle tämä on oikea tie, joku toinen saattaa tehdä paljon vähemmän "syntiä" ja paljon enemmän hyvää uskomatta mihinkään.

 

[modified]

Kylli:
Okea ja väärä on olemassa, koska ihmiset ovat niin keskenään sopineet. Siihen ei tarvita jumalaa. Ne ovat yhtä paljon olemassa, kuin esim laki, valtiot, tai omistusoikeus. Se, että jokin asia ei ole aineellista, ei tarkoita, ettei se ole olemassa.

Etkö mielummin halua itse järkeillä nuo asiat kuin, että "näin on sovittu ja niin tulee olemaa?" Kyllä sitä jokainen enemmän tai vähemmän luo itse oman etiikkansa ja moraalinsa.

Eikös Raamatussa sanota myös, että "Jumala on rakkaus." Kuka tuohon voi sanoa vastaan.

 

[Meah]

Tajusin juuri serkkuni rippijuhlissa, kuinka se uskonto istutetaan pienestä asti päähän, vaikkei itse juttua edes ymmärretä.


Istuimme kirkossa ja porukka meni ehtoolliselle. Aloin kelata, että mitä mä tuolla teen? Miks sinne edes mennään? Ja siinä vaiheessa kun pappi sanoi tyyliin jotain, "tunnustakaa syntinne ja itsenne jumalan lapseksi" niin mul tuli fiilis, ettei oo mun paikka tuo ainakaan. Mitä ihmettä mun pitää tunnustaa jollekin jotain minkä olemassa olosta ei ihmiset ole edes varmoja ja vielä uskoa siihen??:wtf: Varmaa siks kun kaikki muutkin. Ja ketut.

Myöhemmin pieni suloinen neiti serkkuni n. 9v kysyy, että miksi et mennyt ehtoolliselle. Oli kuulemma pistänyt heti merkille ja ihmetellyt jo kirkossa. Setäni vastaa ennen kun kerkeän vastaamaan mitään - "no siks kun se ei kuulu kirkkoon."


Jos mä anyway haluaisin johonkin joskus uskoa, niin se ei voi olla kiinni siitä kuulunko kirkkoon. Hoh.


e: ja uskon, että muinaisaikoina uskontoa käytettiin myös siksi, että sillä saatiin valtaa ja määräiltyä suuria ihmismassoja Jumalalla pelottelulla.

 

[jawhead]

Mä olen nähnyt ihan lastenleireil isosena ollessa kuinka tuota uskontoa istutetaan lapsiin..

 

[Rookie Trainer]

e: ja uskon, että muinaisaikoina uskontoa käytettiin myös siksi, että sillä saatiin valtaa ja määräiltyä suuria ihmismassoja Jumalalla pelottelulla.

Eikös tämä nyt ole jo ihan selviö, kun aiheesta on varmasti materiaaliakin vaikka kuinka? Ja kyllähän uskontoa käytetään vielä nykypäivänäkin ihan samalla tavalla hyödyksi, mutta luonnollisesti pienemmässä mittakaavassa, kun kirkko ei enää ole niin keskeisessä asemassa.

 

[Meah]

Eikös tämä nyt ole jo ihan selviö, kun aiheesta on varmasti materiaaliakin vaikka kuinka? Ja kyllähän uskontoa käytetään vielä nykypäivänäkin ihan samalla tavalla hyödyksi, mutta luonnollisesti pienemmässä mittakaavassa, kun kirkko ei enää ole niin keskeisessä asemassa.

Nimenomaan, ton takia kyseenalaistankin koko jumalatouhun.

 

[TripleH]

e: ja uskon, että muinaisaikoina uskontoa käytettiin myös siksi, että sillä saatiin valtaa ja määräiltyä suuria ihmismassoja Jumalalla pelottelulla.

Oiskin vaan muinaisaikoina. Islamsankarit vähän väliä räjäyttämässä ittensä.

 

[crommed]

Ei missään nimessä!

 

[varjoton]

Luterilainen, katolinen ja ortodoksinen. Nämä ovat Suomessa tunnetuimmar ns. vanhat kirkot. Lähi-Idässä niitä on vielä enemmän. Luomiskertomuksen tulkitseminen kirjaimellisesti luonnontieteellisenä totuutena ei ole em. kirkkojen teologian kannalta mitenkään oleellista.

Aivan tätä oletinkin sinun tarkoittavan. Ja tämän esittämäsi tiesinkin.
Huomautuksesi oli kyllä turha sinällänsä, koska toi heittämäni luomisoppi oli että se oli pelkkä esimerkki törmäys kurssista.
Ok. ehkä esimerkki oli vain huono.
Mutta jos jatkettaisiin tästä offtopicista vielä hiukan.
Taitaapi olla toi Deistinen katsomus lähinnä luterilaisten ja miksei myös katollisten ja ortodoksien nykyinen tulkinta. Eiköhän se paavikin jotain tämmöstä horissut.(?)

Kirjoitit: Raamatun luomiskertomuksen kirjaimellinen tulkinta on tietääkseni hyvin uusi asia.
Onko silti näin? ID on uusi asia. (jostain syystä minä törmään näihin hörhöihin joka puolella nykyään, vaikken heidän seuraa etsikkään:wtf
mutta eikös sitä kirjaimellisesti tutkittu jo ajat sitten. Maa on litteä ja luominen totta, kunnes kehitys ajoi kirkkojen edustajat näkemään raamatun lähinnä moraalisia ja hengellisiä totuuksia välittävänä teoksena?


Ja sitten takas vähän lähemmäs tätä viestiketjun aihetta.

Toi jos lapseni sairastuisi vakavasti tai elämä muuten runtelisi kovasti lähimmäisiäni. Mietin tätä asiaa omalle kohdalleni muutaman tovin ja en pysty sanomaan varmasti, saattaisin alkaa uskomaankin johonkin korkeampaan voimaan. Tämä nyt ei sitten tarkoita että se voima(jumala) silloin olisi olemassa.
Sitä on paha sanoa mitään tuntemuksia varmaksi, ennenkuin elämä oikein riepottaa. Nyt on kuitenkin helppo ihmetellä sitä, jos esim. rukouksen voimalla voisin (uskovaisenakin) saada jotain parannusta aikaiseksi omalle kohdalleni. Minä läsimainen hyvinvointi valtiosta, kun toisaalla kuolee uskovaisia nälissään katuojaan.

 

[naksu]

Istuimme kirkossa ja porukka meni ehtoolliselle. Aloin kelata, että mitä mä tuolla teen? Miks sinne edes mennään? Ja siinä vaiheessa kun pappi sanoi tyyliin jotain, "tunnustakaa syntinne ja itsenne jumalan lapseksi" niin mul tuli fiilis, ettei oo mun paikka tuo ainakaan. Mitä ihmettä mun pitää tunnustaa jollekin jotain minkä olemassa olosta ei ihmiset ole edes varmoja ja vielä uskoa siihen??:wtf: Varmaa siks kun kaikki muutkin. Ja ketut.

Oma sukuni on täynnä hihhuleita ja äitinikin on aikalailla hihhuli. En oikein tiedä miten hän on pärjännyt isäni kanssa, joka ei ole uskovainen, mutta se ei nyt liity tähän... Minut kasvatettiin hyvin kristillisesti ja lapsena luettiin iltasaduksi jotain kristillisiä lastenkirjoja yms. Lempilukemistoni joskus 5-vuotiaana oli toisaalta tieteen kuvalehti ja tiede 2000 ja näiden takia muistan ala-asteella ensimmäistä kertaa kyseenalaistavani jumalan olemassaolon (liittyi luomiskertomukseen ja siihen mitä näistä lehdistä luin alkuräjähdyksestä jne.).

Viimeinen niitti oli eräät hautajaiset, kun olin 4. luokalla, joissa kuuntelin papin juttuja ja ihmettelin miten hän voi tietää kaiken, kun taas kaikki lukemani historialliset tutkimukset ovat olleet faktojen suhteen hyvinkin varauksellisia. Tämä sai pohtimaan asioita ja lopulta tajusin, että ei ole mitään järkeä uskoa. Tämän jälkeen jokainen tilaisuus kirkossa on saanut päähän vain ajatuksen "Miten tuollaista tuubaa jaksaa kukaan kuunnella???".

Pointtina siis oli, että myös suurin osa tuttavistani ovat lakanneet uskomasta juuri kirkossa käymisen takia. Niin kauana kun ei käy kirkossa, eikä turhia ajattele, niin sitä helposti pysyy tapauskovaisena. Sitten kun kuulee kirkossa kaikki ne järjettömyydet, niin sitä herää aika helposti siihen, että tuo kaikki tuntuu hyvin kaukaiselta. :D

 

[Silvermalard]

Viimeinen niitti oli eräät hautajaiset, kun olin 4. luokalla, joissa kuuntelin papin juttuja ja ihmettelin miten hän voi tietää kaiken, kun taas kaikki lukemani historialliset tutkimukset ovat olleet faktojen suhteen hyvinkin varauksellisia. Tämä sai pohtimaan asioita ja lopulta tajusin, että ei ole mitään järkeä uskoa. Tämän jälkeen jokainen tilaisuus kirkossa on saanut päähän vain ajatuksen "Miten tuollaista tuubaa jaksaa kukaan kuunnella???".

Pointtina siis oli, että myös suurin osa tuttavistani ovat lakanneet uskomasta juuri kirkossa käymisen takia. Niin kauana kun ei käy kirkossa, eikä turhia ajattele, niin sitä helposti pysyy tapauskovaisena. Sitten kun kuulee kirkossa kaikki ne järjettömyydet, niin sitä herää aika helposti siihen, että tuo kaikki tuntuu hyvin kaukaiselta. :D

Veikkaisinpa, että hyvin tavallinen tapaus. Omalla kohdalla meni lapsena ajatukset juuri samoja ratoja, sama niillä muutamalla kaverilla joitten olen kuullut lähteneen veke kirkosta.

Uskoisin, että pitkästi päälle puolet esim. Suomen tapauskovaisista lähtisi samantien kirkosta jos vaivautuisivat lukemaan edes pätkän raamattua tai kuuntelemaan ajatuksen kanssa mitä se pappi saarnaa kirkossa ja miettimään vastaako se loppupeleissä omia arvoja ja näkemyksiä.

Oma lukunsa tosin on porukka jonka mielestä kunnon ihmisen vain pitää kuulua kirkkoon sen kummemmin asiaa perustelematta. Omat vanhempani kuuluvat siihen joukkoon vaikka kummallakaan ei ole minkään näköistä kiinnostusta mihinkään uskontoon.

 

[Sahaaja]

Henk.koht. uskon johonkin korkeampaan voimaan, mutta kukaan meistä elävistä ei ole nähnyt Jumalaa. Tästä johtuen en välttämättä usko kaikkiin konkreettisiin kuvauksiin Jumalasta. Esim. Jumalan jakautuminen Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen on minulle vaikea käsite ymmärtää. Tietenkään se että minä en kaikkea usko ei tarkoita, etteikö se voisi niin olla.

Yksi aikaisempi kysymys, johon et suostunut vastaamaan; jos joskus todistetaan tieteellisesti, ettei jumalaa ole olemassa, niin uskotko siihen vielä silloinkin? Sun posteista saa sen käsityksen, että uskot jumalaan, koska sulle on niin kerrottu ja koska ei ole todistettu, että sitä ei olisi. Jos et koskaan olisi kuullutkaan Kristinuskosta, ts. kasvanut kokonaan ilman mitään uskontoon liittyvää (oletetaan vaikka että Suomessa ei olisi mitään uskontoa), niin uskoisitko silloinkin johonkin "korkeampaan voimaan"?

 

[Reno^^]

Tässä kohtaa varmaan pitäisi kertoa omalta kohdalta esimerkki uskonnollisen kasvattamisen ihanuuksista.

Äitini on helluntailainen ja pisti minut helluntaiseurakunnan kesäleireille nuorempana useampaan otteeseen. Aivan kakarana nuo leirit olivat minusta ihan mukavia. Kaikenlainen yhteinen aktiviteetti oli kivaa ja olinpa vähän uskovaisuuteen taipuvainenkin, lapsenuskossa kun olin. Joskus 14 ikävuoden kohdalla aloin sitten äitini ja seurakunnan ikäväksi kyseenalaistaa asioita. Vaikka olin koko ikäni kuinka sokeasti uskonut, rukoillut ja toivonut jumalaista johdatusta, mitään ei ollut tapahtunut. Jumala ei ollut puhunut minulle, pyhä henki ei ilmestynyt minulle, en koskaan tuntenut minkäänlaista yliluonnollista läsnäoloa tai vaikutusta.

Tämän myötä aloin myös ihmetellä raamattutunneilla saarnamiehen puheita. Hän selitti meille, että mikäli joku tyttö kinuaisi meiltä esiaviollista seksiä eikä suostu lopettamaan moista saatanallista houkuttelua, tulisi meidän kaiken hyvän nimissä antaa oikein kunnon läiskäisy päin naamaa. Ja lisää jos ei sillä usko. Myös peloteltiin synnillä ja kadotuksella jos vahingossakaan eksyy katsomaan mitään pornografista. Nousin vastarintaan. En voinut uskoa että minua nuoremmille jotka uskovat ihan mitä sanotaan, kerrotaan tällaista älytöntä juttua. Sanoin etten kyllä usko että tuollaisen takia ketään pitää lyödä, ja muutenkin kyseenalaistin saarnaajan mielenterveyden. Eipä sitten tarvinnut enää mennä leireille, minulla oli kuulemma turmiollinen vaikutus muihin nuoriin.

Jotenkin se jumalusko tämän jälkeen hiipui hiljalleen pois. Sittemmin tuo seurakunta on muutamaan kertaan sekoittanut äitini pään niin pahasti että on tehnyt mieli mennä vähän leipomaan naamaan pastoria. Pari kertaa on avioero ollut porukoilla lähellä koska seurakunta on yksinkertaisesti sitä mieltä ettei tosi helluntailainen voi olla aviossa ei-uskovaisen kanssa. Huomattakoon että avioliitossa ei ole muuten ollut mitään vikaa. Myös äitimamma on todennut että me, koko perhe, tulemme vasta uskon ja seurakunnan jälkeen. Me olemme toissijaisia. Minä menen kuulemma myös helvettiin. Totesin tähän että menen ihan mielelläni, varmaan on siellä seura parempaa.

Nykyään olen melkoinen raivo-agnostikko-ateisti. Uskonto tuo toki monelle sellaiselle voimaa elämään, jotka muuten vajoaisivat apatiaan ja omaan surkeuteensa. Muttei se tee siitä todellista, jumalasta se ei tee todellista.

 

[Paletaani]

Mielestäni lasta ei missään nimessä tulisi kasvattaa mihinkään uskoon.

Tässäpä mielenkiintoinen juttu, jossa todetaan Suomen olevan sijalla 7. maailman vähiten uskonnollisten maiden listalla. Samassa listassa on Ruotsi, Norja, Tanska sekä muita korkean elintason maita. Tutkimuksessa myös todettiin alhaisen uskonnollisuuden korreloivan korkean koulutustason, terveydenhuollon, talouden yms. kanssa. Toki listalta löytyy myös Vietnam, jossa vähäinen uskonnollisuus johtunee sosialistisesta hallintojärjestelmästä.

Harmillisesti tuota tutkimusta en löytänyt enää alkuperäisestä muodossaan, jotta sen menetelmiin olisi voinut perehtyä kriittisemmin. Jos tuo pitää paikkansa, mielestäni Suomella on yllättävänkin hyvä sijoitus...

Yksittäisen ihmisen kohdalla uskonto voi olla OK, kunhan se pidetään ihan omana tietona. Massojen kohdalla uskonto leviää viruksen lailla aikuisilta lapsille, sillä heillä ei ole siihen "immuniteettia" (kriittistä ajattelukykyä). Tällöin törmätään väistämättä mahdollisesti vaarallisiinkin ilmiöihin, joista löytyy esimerkkejä ympäri maailmaa. Islamin kohdalla näitä ovat paljon puhutut itsemurhapommitukset mutta vastaavasti jenkeissä on tapettu aborttiklinikoiden työntekijöitä. Sielläpäin joudutaan lisäksi ottamaan jo kantaa kaikenlaisiin huuhaa-tieteisiin (kreationismi), jotka uhkaavat levitä koulujen opetusohjelmiin.

Eli jatketaan porukalla kirkosta eroamista ja kasvatetaan lapset ajattelemaan omilla aivoillaan! Se on todellisen hyvinvointivaltion edellytys! :thumbs:

 

[Kylli]

Yksi aikaisempi kysymys, johon et suostunut vastaamaan; jos joskus todistetaan tieteellisesti, ettei jumalaa ole olemassa, niin uskotko siihen vielä silloinkin? Sun posteista saa sen käsityksen, että uskot jumalaan, koska sulle on niin kerrottu ja koska ei ole todistettu, että sitä ei olisi. Jos et koskaan olisi kuullutkaan Kristinuskosta, ts. kasvanut kokonaan ilman mitään uskontoon liittyvää (oletetaan vaikka että Suomessa ei olisi mitään uskontoa), niin uskoisitko silloinkin johonkin "korkeampaan voimaan"?

Jos joku pystyy todistamaan minulle absoluuttisesti ettei Jumalaa ole olemassa niin silloin en varmaan uskoisi. Tuohon "tieteellisesti" en usko jos sillä tarkoitetaan luonnontieteellistä tutkimusta. (Todellisuus koostuu fyysisestä ja sosiaalisesta todellisuudesta ja tutkimusmenetelmien on oltavat sen mukaiset.)

Mulle ei ole kukaan kertonut lapsena mitään jeesus-juttuja jos sitä meinasit, kuten sanoin äitini ei edes kuulu kirkkoon ja isääni ei uskonto kiinnosta. En tiedä mitä olisi tapahtunut jos olisin kasvanut jossain muussa kulttuurissa.