Juu, tiedän kyllä, että käytännössä tuollaisen varsinaisen kiellon toteuttaminen ei oikein olisi mahdollista. Hyvä askel olisi kuitenkin ottaa yhteiskunnassa julkisesti kanta, että uskonnot ovat haitallinen ilmiö, ja niitä ei pidä pyrkiä levittämään eteenpäin. Jo pelkkä julkinen kannanotto, ilman mitään rangaistusuhkaakin herättäisi ihmisiä ajattelemaan maailmankuvaansa kriittisesti.
Jos minä vaikka opettaisin sen jälkeen täsmälleen samoja oppeja lapselleni kuin mitä kristinuskossa opetetaan, mutta jättäisin siitä Jumalan pois, olisiko tämä vakaumus edelleen kielletty?
Jos siis jättäisit pois kaiken, mikä ei ole totta (eli kaiken puheen yliluonnollisesta, kuolemanjälkeisestä elämästä jne), niin sittenhän mitään ongelmaa ei olisi. Voisit toki opettaa "kristillisiä arvoja", mitä ikinä ne sitten ovatkaan, mutta koska niillä ei olisi tukenaan mielikuvitusolentoja ja pelkoa tulevasta rangaistuksesta, jäisi lapsen oman harkinnan varaan päättää, että hyväksyykö hän nuo arvot vai ei.
Entä "väärä" moraali jota vanhempi voi opettaa lapselleen uskonnon ulkopuolella
Niin, hyvin räikeissä tapauksissa (esim tuo mainitsemani natsiesimerkki) tähän pitäisi jotenkin puuttua. Tämä on tietysti käytännössä vaikeaa.
Jos olemme kieltäneet uskonnon, mitkä ovat hyväksymiskriteerit muille moraalikäsityksille?
Uskonnossa oikea ja väärä sanellaan annettuna. Ilman uskontoa tällainen ei ole mahdollista, vaan käsitysten tulee pohjautua joihinkin argumentteihin. Jos joku omaa selvästi vääränlaisen käsityksen oikeasta ja väärästä, mutta hän on omaksunut sen ilman uskontoa tai jotain siihen verrattavissa olevaa absurdia oppijärjestelmää, pitäisi tämän käsityksen muuttaminen olla mahdollista ihan järjen käytöllä.
Pitääkö moraalin olla globaalia? Jos rupeamme määrittämään mitä arvoja lapselle saa opettaa, miten käy perheen joka muuttaa vaikka Suomesta USA:an? Pitääkö vanhemman sanoa lapselleen että on valehdellut ja nyt vaihtuvat opit, vai opettaa suomalaisia arvoja vaikka ne olisivat ristiriidassa amerikkalaisten arvojen kanssa? Ja vaikka pysyttäisiinkin Suomen rajojen sisäpuolella, miten päästään yksimielisyyteen sellaisista kysymyksistä joissa kansan mielipide on jakautunut?
En ole vaatimassa mitään yhteistä linjaa ihmisten arvomaailmaan. Päin vastoin, jos uskontoa ei ole kertomassa mikä on oikein ja mikä väärin, jotuu ihminen miettimään sen itse. Näin ollen hän pystyy järkevästi arvioimaan, mitkä ovat hyviä ja mitkä huonoja arvoja. Vieraassa maassakin ollessaan hän pystyy siten kriittisesti tarkastelemaan paikallisia arvoja, ja halutessaan toimia niiden mukaisesti tai niitä vastaan.
