Pitäisikö lapsi kasvattaa uskonnollisesti vai ei?

Olen päättänyt ettei minun lapseni tule missään nimessä kuulumaan kirkkoon lapsena.

En halua että hänelle aletaan seitsenvuotiaasta asti kertomaan helvetistä ja muista saduista.

Sitten kun lapseni on aikuinen hän voi liittyä kirkkoon jos on sitä mieltä.

Monet perustelevat kirkkoa sanomalla että sen perusjutut ovat toimivia, eli: "Älä tee pahaa, tee hyvää".
Voi herran-duudeli, eiköhän jokainen pysty lapselle opettamaan ihan itse että: "Älä tapa!"

Jep, siellä raamatussakin on vähän moraalisesti arveluttavia kohtia joita ei voi nykyaikana enää soveltaa millään tavalla. Eli raamattukin on täysin tulkinnanvarainen dokumentti jolloin sysäät vastuun lapsesi moraalikäsityksestä jollekkin muulle kuin vanhemmille. Mielestäni täysin käsittämätöntä että tämä on maailmalla normi.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Niin miksiköhän suurin osa on? Olikos esi-isillämme paljon vaihto ehtoja. ja ei se ei ollut silloin mitään vapaata henkilö kohtaista uskoa, vaiko ei.
Jalat ovat kyllä alkaneet jo ajat sitten äänestämään. Kun sallittiin olla HENKILÖ kohtaisesti olla uskomatta.

Etkö siis usko raamattuuun ja luomiseen? Otat siis vain ne kohdat jokka miellyttää. Tai ne sopii tämän hetkiseen maailman kuvaan. aukkojen jumala.

Vaikka olettaisitkin jotain kristinuskosta niin älä pls ala sanelemaan minulle että miten minun tulee uskoa. Tietenkään en usko kaikkea mitä Raamatussa sanotaan, kai sitä nyt saa omaa järkeään käyttää. Sitä paitsi Raamattu on ihmisten kirjoittama ja kokoama tekstikokoelma, ei sitä tarvitse tulkita kirjaimellisesti ja osa teksteistä on pikemminkin kaunokirjallisia teoksia kuin tiukasti uskontoon liittyviä.
 
Tietenkään en usko kaikkea mitä Raamatussa sanotaan, kai sitä nyt saa omaa järkeään käyttää. Sitä paitsi Raamattu on ihmisten kirjoittama ja kokoama tekstikokoelma, ei sitä tarvitse tulkita kirjaimellisesti ja osa teksteistä on pikemminkin kaunokirjallisia teoksia kuin tiukasti uskontoon liittyviä.

Saa käyttää omaa järkeä? Uskot jumalaan, muttet Raamatun luomiskertomukseen. Onkohan tuossa nyt pieni ristiriita? Jos kerta pidät Raamattua vain tekstikokoelmana, niin miten voit olla varma ettei kaikki siinä ole keksittyä? Vai valikoitko tosiaan sieltä jutut, joihin haluat uskoa?
 
No mut usko on trendikästä ja se et sanoo uskovansa on maagisesti hienoa.

Kato siis niinku mä oon niinku monipuolinen persoona niinku ku oon yliopistos ja silti niinku uskon tiätsä.
 
Vaikka olettaisitkin jotain kristinuskosta niin älä pls ala sanelemaan minulle että miten minun tulee uskoa. Tietenkään en usko kaikkea mitä Raamatussa sanotaan, kai sitä nyt saa omaa järkeään käyttää. Sitä paitsi Raamattu on ihmisten kirjoittama ja kokoama tekstikokoelma, ei sitä tarvitse tulkita kirjaimellisesti ja osa teksteistä on pikemminkin kaunokirjallisia teoksia kuin tiukasti uskontoon liittyviä.
OK En sanele. Saat uskoa kuinka haluat, tai olla uskomatta.

Sinällään aika kumma juttu, kun pahastut kun mukamas "sanon" kuinka pitää uskoa. Mutta se olisi sitten hyväksyttävää jos sanoisin näin lapsilleni ja sitä sinä vielä puolustaisit:rolleyes:
 
paikkaansapitävyydestä. Ymmärtää kyllä papin vastahakoisuuden kun ei maan sisästä ole vielä tänä päivänä löytynyt mitään helvettiin viittaavaa.

Henkimaailma :thumbs:

offtopikkia sen verran, että tuohon maan sisäiseen helvettiin liittyen kannattaa lukea Jeff Longin kirjoittama kirja Helvetin Piirit. Kerrassaan loistava teos. :thumbs:
 
Jos palataan topicin aiheeseen niin voiko missään asiassa antaa yleistä suositusta siitä miten lapsia pitäisi kasvattaa? Väittäisin että koskaan emme tule pääsemään yksimielisyyteen sellaisissa asioissa kuin kotiintuloajat, alkoholin juonti, koulumenestys, kotitöiden tekeminen jne. En voi myöskään mennä sanelemaan naapurille että hänen pitäisi vaatia lapsiaan imuroimaan useammin tai tulemaan kotiin ennen yhdeksää. Jokaisessa perheessä vallitsevat ne elämänarvot ja käsitykset jotka perheenjäsenillä on - ei tämä kuulu ulkopuolisille vaikka miten ei tykkäisi toisen kasvatusmetodeista.
 
Jos palataan topicin aiheeseen niin voiko missään asiassa antaa yleistä suositusta siitä miten lapsia pitäisi kasvattaa? Väittäisin että koskaan emme tule pääsemään yksimielisyyteen sellaisissa asioissa kuin kotiintuloajat, alkoholin juonti, koulumenestys, kotitöiden tekeminen jne. En voi myöskään mennä sanelemaan naapurille että hänen pitäisi vaatia lapsiaan imuroimaan useammin tai tulemaan kotiin ennen yhdeksää. Jokaisessa perheessä vallitsevat ne elämänarvot ja käsitykset jotka perheenjäsenillä on - ei tämä kuulu ulkopuolisille vaikka miten ei tykkäisi toisen kasvatusmetodeista.

Kyllä voi. Meillä muslimeilla varsinkin on hyvä ohjenuora jota pitää noudattaa.

Seuraavassa yleinen suositus lasten kasvatukseen:

Lapsi ei saa vahingoittaa vanhempiaan.
Vanhemmat eivät saa vahingoittaa tai laiminlyödä lapsiaan eivätkä suhtautua heihin liian suojelevasti.
Lapset ovat elämän ilonaihe, vanhempien ylpeydenaihe, turhamaisuuden sekä huolen ja kiusausten aiheuttaja. Vanhempien on varottava liiallista ylpeyttä.

Tyttöihin ja poikiin suhtaudutaan eri tavalla perheissä. Pojan syntymää odotetaan usein hartaammin, tytön syntymä voi olla pettymys. Pojan syntyessä naisen oma asema ja arvostus paranee, jolloin hän saattaa alitajuisesti huolehtia pojasta paremmin kuin tytöstä. Yleensä poikia imetetään kaksi kertaa pidempään kuin tyttöjä. Imetykseen liittyy tavallisesti myös muuta hellittelyä ja sylihoitoa, jota poika siis saa osakseen enemmän kuin tyttö. Poika siirtyy naisten maailmasta miesten maailmaan noin neljä vuotiaana. Tällöin isän tehtävänä on karaista ja kehittää pojan luonnetta. Isäänsä on opittava kunnioittamaan ja tottelemaan sekä täyttämään hänen toiveensa ja käskynsä. Isä nähdään ankarana ruumiillista kuritustakin käyttävänä hahmona, kun taas äiti nähdään hellänä hahmona. Pojan ympärileikkausta pidetään pojalle tärkeänä tapahtumana. (Palomurto 1992: 157-158.) Islamilaisen tavan mukaan vastuu perheestä siirtyy vanhimmalle pojalle, kun perheen isä on poissa. Usein pojan tukena on joku suvun aikuisista. (Heino & Mikkola 1997: 224.)

Tytöt pysyvät koko ajan naisten maailmassa. Avioituessaankin hän siirtyy äidin luota anopin luo. Perheen kunnia on sidoksissa tyttöjen siveyteen. Perheen kunniaa uhkaa, jos tytär antautuisi avioliiton ulkopuoliseen sukupuolisuhteeseen tai, että hän vasten tahtoaan joutuisi sukupuolisen ahdistelun kohteeksi tai hänet raiskattaisiin. Tämän vuoksi tyttöjen liikkumista kodin ulkopuolella rajoitetaan ja pidetään silmällä. Heidät opetetaan väistelemään miehiä ja välttämään epäilyttäviä tilanteita. (Palomurto 1992: 160.)

Hyvää itsetuntoa pidetään tärkeänä ominaisuutena sekä tytöillä että pojilla. Pojat saavat kuitenkin osoittaa sen kunnianhimona ulospäin kun taas tytöiltä edellytetään vaatimatonta käyttäytymistä. (Palomurto 1992: 158.) Koska lasten kasvatuksessa pyritään tuomaan esiin sukupuoliroolit, saattaa se joissain tapauksissa johtaa hankauksiin koululaitoksen kanssa, kun esimerkiksi tytön oletetaan pysyvän kotona äitinsä apuna, sen sijaan että hän keskittyisi koulutyöhön. Joskus on koululaitos joutunut puuttumaan lasten kasvatusmenetelmiin, koska lasten ruumiillinen kuritus on sallittua ja vanhempien oikeus islamilaisissa maissa. (Hallenberg 1996: 116.)

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kas/kasva/pg/kuntsi/luku3.html
 
Kyllin argumentointiin sen verran, että sanoit hyvin, että usko on henkilökohtainen asia ja sellaisenaan varmasti valtaosalle maailman uskovista ihan hyvä asia. Kuitenkin USKONTO ei ole henkilökohtainen asia, vaan ihmisen luoma instituutio, joka on nykymaailmassakin enemmän tai vähemmän valjastettu politiikan, vallan ja vaurauden tavoitteisiin. Tässä mielessä on tärkeää, että uskontoa nimenomaan arvostellaan ja tarkastellaan kriittisesti, koska vaikka usko olisikin "puhdas" ja ns. terveellä pohjalla, tästä johdettu uskonto instituutiona ei välttämättä ole.

Se myös koskettaa "ei uskovia" tai eri uskon kannattajia joten jo sen pohjalta myös muilla kuin "oikea uskovaisilla" tulee olla oikeus osallistua keskusteluun ja esittää kritiikkiä. Henkilökohtaista vakaumusta ei mielestäni tarvitse taas asettaa tähän valokeilaan,
 
Meillä on oikeus uskoa mihin haluamme - -
Ihanko totta? En olisi aivan samaa mieltä. Tähän väitteeseen nimittäin liittyy kiinteästi uskomuksen laatu. Jos nyt pysytellään edelleen taikauskossa niin riippuen taikauskon laadusta voimme kenties todeta tuon sinun väitteesi pitävän paikkansa. Jos fantasiasatuun uskomisesta ei ole mitään haittaa uskovalle tai muille ihmisille ja ehkä siitä on jopa hyötyä niin voin olla samaa mieltä kanssasi.
Jos taikausko puolestaan on sitä laatua, että taivaassa asuva kuolemanjumala tahtoo meidän käännyttävän muut samaan uskoon tai tappamaan epäuskoiset niin onko tämä sun mielestä muka yksityisasia? Elät kaikessa rauhassa yhteiskunnassa ja sitten jokin uskonnollinen ryhmittymä pääsee vallan kahvaan ja säätää lain, että jokaisen kansalaisen pitää tästä päivästä lähtien uskoa Thoriin ja salamoivaan vasaraan - jos et usko niin sut poltetaan roviolla.

Kuten olemme jo huomanneet historiasta ja nykyhetkestä niin näillä taikauskoisista fantasiataruista löytyy useita kohtia, jotka suorastaan vaativat puuttumaan muiden ihmisten elämään. Näin ollen uskonto ei ole henkilökohtainen asia.


Meillä on oikeus uskoa mihin haluamme - -
eikä tuo viimeinen ole kyllä mikään yleisesti tiedossa oleva fakta. Kertoisitko siis mihin perustat tämän väitteen?[/quote]
Mihin perustan väitteen, että uskonnollisissa perheissä kasvatetut lapset indoktrinoidaan uskomaan samaan kuin vanhemmatkin? Ihan sillä yksinkertaisella tosiasialla, että lapset seuraavat vanhempien uskontoa kulttuurista riippumatta jos lapsesta saakka. Yhdessäkään maassa ei ole fantasiasaduille säädetty myöskään mitään ikärajoja.


Muistathan myös että tiede perustuu aina ihmisen tekemiin havainnoihin tai ihmisen kehittämällä tekniikalla mitattuihin asioihin. Tieteelliset totuudet muuttuvat ja yhtäkkiä saatammekin huomata että maapallo ei olekaan lättänä.
Niin? Eikös tämä ole todella hieno asia, että saadaan uutta tietoa ympäröivästä todellisuudesta?

Kukaan ei ole vielä kyennyt todistamaan että Jumalaa ei ole olemassa. Jotkut asiat taitavat siis jatkossakin olla uskon asioita. ;)
Niin no kukaan ei ole myöskään todistanut yksisarvisten, keijujen tai lohikäärmeiden olemattomuutta.


Keskustelun sävyn ollessa näin kielteinen ja hyökkäävä en myöskään viitsi kertoa enempää omista henkilökohtaisista syistäni uskoa.
Sä olet aikuinen ihminen niin kuin muutkin tällä palstalla. Pitäiskö täällä alkaa lässyttää niin kuin joillekin kakaroille? Kyllä sinä varmasti kestät sen tosiasian, että ihmiset tahtovat kysymyksiinsä vastauksia.

Ja miten perustelette tieteellisesti esim. sellaisen väittämän että on väärin tehdä aviorikosta?
Aviorikos on uskonnollinen termi ja siitä ei esimerkiksi Suomen laki määrää rangaistusta. Jos nyt tarkoitetaan vieraissa käymistä. Moni ihminen tuomitsee sen ja ihan ymmärrettävistä syistä. Kumppanin ei tahdota harrastavan seksiä muiden kanssa. Lisäksi se tuntuu henkisesti hemmetin pahalta. Mutta kaikki eivät näe asiaa näin vaan harrastavat jopa yhteisiä aviorikosbileitä = ryhmäseksiä.


Hyvinkin monien alojen tieteentekijät pohtivat uskontojen suhdetta yhteiskuntaan ja Jumalan olemassaolon vaikutuksia ja mahdollisuutta. Tuossa muuten linkki entisen eturivin professoriateistin kääntymykseen jumaluskovaksi tieteellisten todisteiden takia. Ei ole kuitenkaan kristitty.

http://www.foxnews.com/story/0,2933,141061,00.html
Aika samaa vanhaa ID-pohdiskelua ja evolutiivisten prosessien ymmärtämättömyyttä jopa yliopistotasoiselta ihmiseltä.
 
Miksi uskonasioita pitäisi perustella? Eikö ole jokaisen henkilökohtainen omantunnon kysymys miten uskoo? Ei ateistinkaan tarvitse perustella kantaansa kunhan ei vaadi minua olemaan jotain muuta mieltä kuin mitä olen.
Mielestäni kaikilla ihmisillä on velvollisuus käyttää järkeään. Me elämme yhdessä, ja siten päätöksemme vaikuttavat muihin ihmisiin. Siksi ei ole oikein, että näitä päätöksiä tehdään satujen pohjalta, tosiseikat hyläten. Esimerkkinä vaikkapa katoliset kieltäytyvät käyttämästä kondomia, ja tämä aiheuttaa haittaa muille ihmisille sukupuolitautien leviämisen takia.
Ja miten perustelette tieteellisesti esim. sellaisen väittämän että on väärin tehdä aviorikosta?
Eihän sitä, mikä on oikein tai väärin tutkita (luonnon)tieteen menetelmin. Aviorikos on väärin, jos se loukkaa toista ihmistä. Ei kai tähän päättelyyn mitään tiedettä tarvita? Toki etiikkaa tieteenäkin tutkitaan, mutta sekin onnistuu ilman uskontoa. Uskonnon näkökulmasta ei etiikkaa oikein voikaan tutkia, koska uskonnollisissa dokumenteissä vain yksinkertaisesti todetaan, mikä on väärin.
 
Milläs perusteella tuo aviorikos on väärin? Ai siksi, koska raamattu sanoo niin? Eihän aviorikos välttämättä ole väärin. Sehän on täysin subjektiivisesti riippuvainen asia.

Ja jos lähdetään kaukaa hakemaan ja puhutaan uskottomuudesta yms. johon tuo aviorikos tavallaan liittyy niin muistan lukeneeni tutkimuksesta jossa käsiteltiin rakkautta, että ihmisellä rakkauden tunne on luonnollinen selviytymisvaisto. Tässä tutkimuksessa käsiteltiin aivojen osaa missä rakkauden tunne ilmenee ja löydettiin siitä viitteitä eläinten (mikä ihminenkin on) lauma käytökseen. Tuon tutkimuksen pointti siis oli, että rakkaus on selviytymiskeino joka ajaa ihmiset "laumoihin" jotta ne selviytyisivät paremmin kuin yksin. Eli jos harjoitetaan luovaa tulkintaa (tämä pitää sallia myös meille pakanoille, uskiksethan harrastavat tätä aika lailla tulkitsiessaan raamatun tekstejä) voimme todeta, että tieteellisesti on todistettu miksi aviorikos on väärin. Se on väärin, koska se hajoittaa näitä laumoja jotka on luotu selviytymistä varten.

ps. älkää kysykö mikä, kenen tai missä tuo tutkimus on tehty. Muistan vain lukeneeni siitä jostain tiedelehdestä istuessani kuntosalin aulassa.
 
Jos palataan topicin aiheeseen niin voiko missään asiassa antaa yleistä suositusta siitä miten lapsia pitäisi kasvattaa? Väittäisin että koskaan emme tule pääsemään yksimielisyyteen sellaisissa asioissa kuin kotiintuloajat, alkoholin juonti, koulumenestys, kotitöiden tekeminen jne. En voi myöskään mennä sanelemaan naapurille että hänen pitäisi vaatia lapsiaan imuroimaan useammin tai tulemaan kotiin ennen yhdeksää.
Mutta sitten taas sellaisista asioista, kuin saako lasta lyödä tai vaikkapa käyttää seksuaalisesti hyväkseen, me olemme päässeet yksimielisyyteen. Nyt pohditaan, onko oikein tarkoituksella valehdella lapselle ja uskotella satuja todeksi. Mielestäni tämän järjestelmällinen toteuttaminen on väärin.
Jokaisessa perheessä vallitsevat ne elämänarvot ja käsitykset jotka perheenjäsenillä on - ei tämä kuulu ulkopuolisille vaikka miten ei tykkäisi toisen kasvatusmetodeista.
Eikö kuulu, vaikka ne arvot olisivat mitä? Jos esimerkiksi lapsille luetaan Mein Gampfia totuuden julistuksena ja kasvatetaan heistä täysverisiä natseja. Tämäkö on okei, eikä siihen tule ulkopuolisten puuttua? Entä sitten, kun lapset koulussa kuulevat toisenlaista tarinaa. Miten opettajien pitäisi tähän suhtautua, puuttumatta perheen periaatteisiin?
 
Milläs perusteella tuo aviorikos on väärin? Ai siksi, koska raamattu sanoo niin? Eihän aviorikos välttämättä ole väärin. Sehän on täysin subjektiivisesti riippuvainen asia.

Ja jos lähdetään kaukaa hakemaan ja puhutaan uskottomuudesta yms. johon tuo aviorikos tavallaan liittyy niin muistan lukeneeni tutkimuksesta jossa käsiteltiin rakkautta, että ihmisellä rakkauden tunne on luonnollinen selviytymisvaisto. Tässä tutkimuksessa käsiteltiin aivojen osaa missä rakkauden tunne ilmenee ja löydettiin siitä viitteitä eläinten (mikä ihminenkin on) lauma käytökseen. Tuon tutkimuksen pointti siis oli, että rakkaus on selviytymiskeino joka ajaa ihmiset "laumoihin" jotta ne selviytyisivät paremmin kuin yksin. Eli jos harjoitetaan luovaa tulkintaa (tämä pitää sallia myös meille pakanoille, uskiksethan harrastavat tätä aika lailla tulkitsiessaan raamatun tekstejä) voimme todeta, että tieteellisesti on todistettu miksi aviorikos on väärin. Se on väärin, koska se hajoittaa näitä laumoja jotka on luotu selviytymistä varten.

ps. älkää kysykö mikä, kenen tai missä tuo tutkimus on tehty. Muistan vain lukeneeni siitä jostain tiedelehdestä istuessani kuntosalin aulassa.
Alkaa mennä mun osalta jo offtopickin puolelle, mutta tässä on nyt kyllä käsitteellinen virhe. Ei luonnontiede anna mitään tuloksia sen suhteen, mikä on oikein ja mikä on väärin. Tuossa esimerkissäsi on luonnontieteen keinoin selvitetty, että miten rakastuminen mekaanisesti toimii, miten se on liittynyt ihmislajin evoluutioon tms. Mutta ei näistä faktoista seuraa mitään moraalisia asioita.
 
Etkö siis usko raamattuuun ja luomiseen? Otat siis vain ne kohdat jokka miellyttää. Tai ne sopii tämän hetkiseen maailman kuvaan. aukkojen jumala.
Raamatun luomiskertomuksen kirjaimellinen tulkinta on tietääkseni hyvin uusi asia. Ns. vanhat kirkot eivät ole ikinä tulkinneet esim. sitä kylkiluujuttua kirjaimellisesti vaan ovat nähneet sen esikuvallisena kertomuksena seurakunnan synnystä.

Terveisin ateisti
 
Tuolla aviorikos-esimerkillä halusin lähinnä havainnollistaa sitä että uskonnon todistelu tieteellisin keinoin on suunnilleen yhtä fiksua kuin yrittää mitata lämpöasteita desilitra-mitalla. Vaikka voitaisiin todistaa että aviorikos ei ole biologisesti hyödyllistä, se ei vielä tee siitä moraalisesti tuomittavaa.

Lastensuojelulaissa määritellään lapsen oikeudet ja lastenkasvatuksen reunaehdot. Täten esim. seksuaalinen väkivalta rikkoo ruumiillista koskemattomuutta. Uskonnosta mainitaan seuraavaa:
Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle: -- 7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.

Missään ei kielletä kasvattamasta lasta jonkin tietyn uskonnon mukaan niin kauan kuin se ei loukkaa lapsen oikeuksia. Vanhempien oikeus pakottaa lapsensa jonkin tietyn uskonnon opetukseen tai tietyn kirkon jäseneksi on myös sikäli rajattu, että perustuslain 6. pykälä takaa lapselle yhdenvertaisen aseman yksilönä sekä oikeuden päättää itseään koskevista asioista kehitystasonsa mukaan. Uskonnonvapauslaista löytyy ikärajoja, mutta perustuslaki ajaa muiden lakien ohitse. Lisäksi: Lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä vain, jos selvittäminen vaarantaisi lapsen terveyttä tai kehitystä tai jos se on muutoin ilmeisen tarpeetonta. (LastensuojeluL 20 § 3. mom.) Uskonto ei liene sellainen asia jossa lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä.
 
Back
Ylös Bottom