- Liittynyt
- 25.2.2012
- Viestejä
- 746
Liityn hölmöläisten kerhoon. Hupsista, kuinkas tässä näin pääsi käymään? V: Vahingossa ja ihan ajattelemattomuuttani.
Kesällä vähäistä reeniä, mutta elokuusta lähtien puskenut täysiä. Joskus viitenäkin peräkkäisenä päivänä. No kun se vaan oli niin kivaa, helppoa ja kehitystäkin tuli koko ajan. Tunsin lihasryhmän aina olleen palautunut melko hyvin, ennen reeniä.
Aloitin myös maastavedon ja sen kuuluisan 200kg:n tavoittelun. Mave noin kerran viikkoon ja aika hirvittävällä volyymilla, jonka sain kokeneelta valmentajalta. 16 viikkoa putkeen volyymimavea. Tunsin/luulin olevani hyvin palautunut ja reenit kulki. Toiseksi viimeinen reeni oli liikaa. Ei naturaali-amatööri mahottomia jaksa. Raja tuli vastaan.
Henkinen selkäranka jotenkin katkesi, kun tuli se päivä, jolloin maastaveto ei kulkenutkaan, vaan rauta painoi ihan törkeesti. Veti mielen aika matalaksi ja kropan myös. Väsyttää ja vituttaa. Ruoka ei kiinnosta, paitsi roskaruoka. Pahin ja selkein merkki ylirasituksesta on se, että mua ei edes paneta. Wtf? On se kokemus tämäkin. On vaan jotenkin ihan loppu. Raja tuli yksinkertaisesti vastaan.
Nyt ajattelin ottaa useamman päivän totaalilepoa ja sitten kevyesti tunnustellen jatkamaan hommia. Jospa sitä olisi jotain oppinut. Kaikki pitää näköjään opetella kantapään kautta. Semmonen se ihmisluonne on. Jännä sinänsä, että treeni-into ei ole kadonnut minnekään. Voisin lähteä reenaamaan vaikka heti, mutta en toki sitä tee, vaan lähen saunaan ja lauantai-relax.
Kesällä vähäistä reeniä, mutta elokuusta lähtien puskenut täysiä. Joskus viitenäkin peräkkäisenä päivänä. No kun se vaan oli niin kivaa, helppoa ja kehitystäkin tuli koko ajan. Tunsin lihasryhmän aina olleen palautunut melko hyvin, ennen reeniä.
Aloitin myös maastavedon ja sen kuuluisan 200kg:n tavoittelun. Mave noin kerran viikkoon ja aika hirvittävällä volyymilla, jonka sain kokeneelta valmentajalta. 16 viikkoa putkeen volyymimavea. Tunsin/luulin olevani hyvin palautunut ja reenit kulki. Toiseksi viimeinen reeni oli liikaa. Ei naturaali-amatööri mahottomia jaksa. Raja tuli vastaan.
Henkinen selkäranka jotenkin katkesi, kun tuli se päivä, jolloin maastaveto ei kulkenutkaan, vaan rauta painoi ihan törkeesti. Veti mielen aika matalaksi ja kropan myös. Väsyttää ja vituttaa. Ruoka ei kiinnosta, paitsi roskaruoka. Pahin ja selkein merkki ylirasituksesta on se, että mua ei edes paneta. Wtf? On se kokemus tämäkin. On vaan jotenkin ihan loppu. Raja tuli yksinkertaisesti vastaan.
Nyt ajattelin ottaa useamman päivän totaalilepoa ja sitten kevyesti tunnustellen jatkamaan hommia. Jospa sitä olisi jotain oppinut. Kaikki pitää näköjään opetella kantapään kautta. Semmonen se ihmisluonne on. Jännä sinänsä, että treeni-into ei ole kadonnut minnekään. Voisin lähteä reenaamaan vaikka heti, mutta en toki sitä tee, vaan lähen saunaan ja lauantai-relax.