Pikkutoiston Pakkojättiläinen - Ylikunto

[AHD]

Kauheita houkutuksia mittailuun ei ole ollut, mutta pari päivää sitten mittasin kolmen minuutin jaksotuksella lepo 57, max 93, sitten 2 minuutin ajan 82 ja viimeinen minuutti sahasi 90-93. Joskus ollut päivämittauksena töiden jälkeen erotus 23-25 koko mittauksen ajan. Outoa tuo yhtäkkinen pomppiminen, mutta liittynee tuohon sympaattisen ja parasympaattisen keskinäiseen taistoon.

Itsellä ollut harjoitusmuotona n. 1,5 kk:n ajan meditointi ja jooga päivittäin n. 45 min. päivä. Näitä olen tehnyt Mindfullness äänitteiden avulla ja ainakin omalla kohdalla on toiminut hyvin. Idea Mindfullneksessa on, että keskitytään tietoisesti tähän hetkeen jolloin menneisyyden murehtiminen ja tulevaisuuden pakonomainen suunnittelu jäävät pois. Harjoittelussa korostetaan myös, että hyväksytään myös vaikeat asiat väkisin vastaan taistelemisen sijaan. Jännä huomata kuinka aivoja pystyy myös treenaamaan, sillä ainakin itsellä kun tämä on jatkunut näin pitkään ovat aivot tottuneet toimimaan tietyn kaavan mukaan, johon on sisältynyt paljon negatiivisia, hidastavia asioita ylikunnosta kuntoutumiseen nähden. Itse olen näillä keinoin saanut kaiken turhan murehtimisen ja stressaamisen pois sekä nämä vähän vakavammatkin korvien väli ongelmat aika hyvälle mallille. Netistä löytyy paljon tietoa Mindfullneksesta.

Olen myös uskaltautunut salille kun lääkärit siihen koko ajan kehottivat, pelkkä kävely rupesi puuduttamaan eikä nuo ortostaattiset nyt ihan mahdottomia ole olleet. Treeninä salilla koko kropan läpikäynti 60% teholla 2 krt / viikko ja fiiliksen mukaan kävely 1 krt / viikko. On kyllä tuntunut sairaan hyvältä päästä taas tuttuun ympäristöön, jossa näkee myös muuta samanhenkistä porukkaa. Ainoa miinuspuoli on nyt tullut kurkkukipu, joka toivottavasti ei johdu ylikunnosta. Pitää tarkkailla ja jos sairastelu jatkuu niin pitää tehdä paluu kävelyyn. En kyllä tiedä kuinka raskasta hermostolle tuollainen treeni on verrattuna kävelyyn.

 

[Kerrostalo]

Noniin nyt on kevyt viikko loppupuolella ja kaksi mittausta otin täydellä 5 + 3min kummatkin lepopäivän jälkeen. Tiistaina näytti 53/94/68/15 ja tänään 55/96/65/10 eli aika hyvät lukemat ilmeisesti. Tuli mieleen, että tuohon mittausalustaan muuten kannattanee kiinnittää huomiota esim. onko sänky täysin lattian tasolla (kuten itsellä) vai reilusti korkeampi, josta vain 'kääntyy' ylös. Vaikuttanee ylösnoustessa maksimisykkeeseen ja sitä kautta myös 3min keskiarvoon.

 

[Moksu]

Kerrostalolla vaikuttas homma olevan mallillaan ja kun muistaa vielä sen, että suossa se sinäki oot ollu.

Hienoa siis, että tämänkin threadin tarinoilla on onnellinen loppu!

 

[Saunoja]

Iteltä otettu nyt vähän aikaa sitten parit verikokeet. Kaikki arvot oli ihan normit muistaakseni, paitsi TSH oli 4,4 eli kai vähän koholla. Sokerit oli ok. Hemoglobiinikin oli 152. Sydänfilmissä ei ollut mitään vikaa. Nyt pitäisi mennä puolentoistaviikon päästä rasituskokeeseen. Jahka kohta selviäis, että onko ylikuntoa vai jotain muuta.

 

[Zeps]

En tiedä oonko vainoharhainen, mutta maanantaina tuli tehtyä ekstraa rintapäivänä(lol) ja heti treenin jälkeen kotona tuli fiilis että tuleekohan tässä kipeeks. Pari päivää meni ja kurkku alkoi ilmoittelemaan kipeytyneen imusolmukkeen kautta että kipeeks taidat tulla. Luulin että kuumettakin ois voinut olla, mittari näytti kuitenkin vain reilu 37. Pientä flunssaa on nyt podettu lähinnä kurkkukivun muodossa, vähän myös nokka vuotanut aamuisin mutta helpolla päässyt muuten. Liekö lenssu täysin sattumaa vai rasittuikohan kroppa hetkellisesti liikaa. Treeni sujui muuten hyvin, rauta tuntui jopa kevyemmältä kuin ennen.

Saakeli kun kalvaa pieni epävarmuus että viitsiikö vielä lähteä flunssankaan jälkeen salille.

 

[Resident]

Ylikuntoa ei ole olemassa. On vain liian vähän ruokaa ja lepoa. :joulu3:

 

[turkane]

kertokaapas viisaammat henkilöt että mitä kannattas tehä, kun luulen että on pientä ylikunnon poikasta, ainakin oireista päätellen. Taustaa nyt hieman eli salilla oon käyny useamman vuojen tosissaan, ja tauko viikkoja aina parin kk välein ottanu aina. nyt kuitenkin oon käyny salilla täysillä koko kesän ja syksyn ilman mitään sen kummempia taukoja, lukuun ottamatta paria kertaa kun ollu kipeenä vajaa viiko verra. elikkä siis oli koko viime viikolopun ihan älyttömän väsyny olo ja semmonen ettei jaksanu tehä yhtää mittää, sitte tuli maanantai ja menin salille ja oli semmonen kummallinen olo että ei oikee haluttanu reenata ja sydän löi kumman lujaa/tiheään. aattelin että tehhää ny kunnolla ku tänne asti tultu kerra. ei siinä ihan hyvin meni sitte reenit, jakso tehä loppuu asti ja sillai iha ok olo. mutta sitte illalla oli taas semmone että ei saanu parii tuntii unta ja sydän löi aika lujaa ja semmone väsyny tai aneeminen olo, jota ei yleesä oo reeni jälkee. tänää jätin reenit välistä suosiolla ettei ainakaa pahene jos on jotain ylikuntoa. kuitenkin koulussa jakso hommia tänää tehä koko päivä että siinä mielessä ihan hyvä olo.

ELI mitä mieltä ootta, pidänkö nyt raskaasta salireenistä/ liikunnasta jokusen viikon paussia, vai jatkanko vielä tämän viikon ja sitte ens viikko ja seuraava kokonaa taukoa ku on joulut ja kaikki? mieli kyllä tekee kovastikki reenaa, mutta onko viisaampaa pitää taukoa nyt jonku aikaa? vai sillain että esim. vetää tämän viikon vielä loppuu pikkuse kevyemmi ja sitte ens viikko ymym huilia?

 

[Moksu]

ELI mitä mieltä ootta, pidänkö nyt raskaasta salireenistä/ liikunnasta jokusen viikon paussia, vai jatkanko vielä tämän viikon ja sitte ens viikko ja seuraava kokonaa taukoa ku on joulut ja kaikki? mieli kyllä tekee kovastikki reenaa, mutta onko viisaampaa pitää taukoa nyt jonku aikaa? vai sillain että esim. vetää tämän viikon vielä loppuu pikkuse kevyemmi ja sitte ens viikko ymym huilia?

Lepoa vaan saman tien päälle. Kevyt viikko/taukoa harjoittelusta niin kauan, että alkaa taas fiilis oleen parempi. Et ole ylikunnossa, mutta ehkä hetkittäisessä ylirasitustilassa.

Vaikka huilaisit loppuvuoden, niin silläkään ei ole mitään merkitystä pitkällä tähtäimellä. Kannattaa muistaa, että levossa kehittyy ja ylirasitettu kroppa ei kehity yhtään mihinkään.

Kärsivällisyyttä.

 

[turkane]

Lepoa vaan saman tien päälle. Kevyt viikko/taukoa harjoittelusta niin kauan, että alkaa taas fiilis oleen parempi. Et ole ylikunnossa, mutta ehkä hetkittäisessä ylirasitustilassa.

Vaikka huilaisit loppuvuoden, niin silläkään ei ole mitään merkitystä pitkällä tähtäimellä. Kannattaa muistaa, että levossa kehittyy ja ylirasitettu kroppa ei kehity yhtään mihinkään.

Kärsivällisyyttä.

juu kiitti vinkeistä! Kyllä se on nytten pistettävä pari viikkoa huilia salilta. Tosin kaikesta fyysisestä rasituksesta en voi pitää taukoa, rakennuksella pitää tehdä töitä ymym mutta ei se nyt niin raskasta ole loppupeleissä ku ei hötkyile

Nyt kun mietin asiaa niin on ollu kyllä jo useamman viikon reeneissä, ja kotonakin semmonen outo olo, että ei taho jaksaa/pystyä, mutta jospa se siitä kun nyt ottaa kevyemmin jonku aikaa..
Eli siis teen sillain että en mene salille pariin viikkoon/tai sillai että olo on taas hyvä ja jaksaa. mutta kai sitä voi kotona välillä jotain rannekääntöjä ym. vatsoja vetää? ei meinaa pää kestää sitä että ei pääse salille :jahas:

 

[Moksu]

Nyt kun mietin asiaa niin on ollu kyllä jo useamman viikon reeneissä, ja kotonakin semmonen outo olo, että ei taho jaksaa/pystyä, mutta jospa se siitä kun nyt ottaa kevyemmin jonku aikaa..
Eli siis teen sillain että en mene salille pariin viikkoon/tai sillai että olo on taas hyvä ja jaksaa. mutta kai sitä voi kotona välillä jotain rannekääntöjä ym. vatsoja vetää? ei meinaa pää kestää sitä että ei pääse salille :jahas:

Mitenhän saisin sut ymmärtään tän.

Alkoholistin näkökulmasta:
Eli siis teen sillain että en juo viinaa pariin viikkoon/tai sillai että olo on taas hyvä ja jaksaa. mutta kai sitä voi kotona välillä jotain saunakaljoja ym. siideriä vetää? ei meinaa pää kestää sitä että ei saa viinaa

Narkomaanin näkökulmasta:
Eli siis teen sillain että en vedä piriä pariin viikkoon/tai sillai että olo on taas hyvä ja jaksaa. mutta kai sitä voi kotona välillä jotain xanoreita ym. lyricaa vetää? ei meinaa pää kestää sitä että ei saa vauhtia

Eli kuulostat ihan täysin liikuntariippuvaiselta. Se on hyvä, että innostusta piisaa harjoitteluun. Se on kuitenkin merkki siitä, ettet kovin syvällä vielä ole. Kuitenkin sulla on pakonomainen tarve päästä liikkumaan, joka ei ole ollenkaan kaukana enää lääke/alkoholi/mikälie-riippuvuudesta, eikä se siten ole terveellä pohjalla.

Koita ymmärtää myös se, että jos olet ylirasitustilassa, et KEHITY YHTÄÄN, jolloin kaikki se treeniyrittäminen on turhaa.

Salilla voit vielä mielestäni tuossa tilanteessa käydä tekemässä keveitä treenejä, joissa painot ovat 50% sarjapainoista ja toistot 10-20 välillä. Muutama sarja ja treenin pitää olla kevyttä, eikä mitään pumppihikoilujumppaa.

Nyt jos sä pusket eteenpäin vieläkin, vaikka viikon loppuun, niin kaikki ne treenit ovat turhaan tehtyjä ja vain pahentavat tilannettasi.

Sinuna koittaisin aluksi kevyellä viikolla ja jos tilanne ei näytä paranevan, niin huilaat lisää ja pidät vaikka salilta hieman taukoa. Mitä väliä on vaikka kahdella viikolla, kun sinun pitää ajatella tilannetta ainakin puoli vuotta-vuosi eteenpäin?

 

[veke.ku_88]

Itellä aika epätoivoinen olo tän koko homman kans. Uupumus on edelleen aika totaalista ja ajatuskin rankasta urheilusta tekee pahaa. Palauttelua yli vuosi takana ja homma edelleen ihan jäissä. Juuri tuli firstbeat testin tulokset jotka kerto että yöllinen palautuminen on hidasta ja huonoa. Aamusin sängystä nouseminen on yhtä taistelua..eli uni ei ole kauhean palauttavaa. Stressi on kyllä kovasti päällä ja sen todentotta tuntee. Lääkäriki on vähä ymmällään vaikka totesi että tapauksessani oiretilassa urheilemista kesti yli vuoden ja karkean säännön mukaan tämä aika yleensä pitää kertoa kahdella toipumiseen.. mutta silti. kyllähän tässä melkosessa suossa ollaan.

vähän yrittäny nyt tohon henkiseen puoleen kiinnittää huomiota. meditointia ja varmaa ois iha paikallaa psykologinkin luona käydä asiasta juttelemassa.

lekuri määräs cipralex 5mg eli mielialalääkkeen rem-unen määrää parantamaan..toivottavasti edes siitä olis apua..

 

[turkane]

Mitenhän saisin sut ymmärtään tän.

Alkoholistin näkökulmasta:
Eli siis teen sillain että en juo viinaa pariin viikkoon/tai sillai että olo on taas hyvä ja jaksaa. mutta kai sitä voi kotona välillä jotain saunakaljoja ym. siideriä vetää? ei meinaa pää kestää sitä että ei saa viinaa

Narkomaanin näkökulmasta:
Eli siis teen sillain että en vedä piriä pariin viikkoon/tai sillai että olo on taas hyvä ja jaksaa. mutta kai sitä voi kotona välillä jotain xanoreita ym. lyricaa vetää? ei meinaa pää kestää sitä että ei saa vauhtia

Eli kuulostat ihan täysin liikuntariippuvaiselta. Se on hyvä, että innostusta piisaa harjoitteluun. Se on kuitenkin merkki siitä, ettet kovin syvällä vielä ole. Kuitenkin sulla on pakonomainen tarve päästä liikkumaan, joka ei ole ollenkaan kaukana enää lääke/alkoholi/mikälie-riippuvuudesta, eikä se siten ole terveellä pohjalla.

Koita ymmärtää myös se, että jos olet ylirasitustilassa, et KEHITY YHTÄÄN, jolloin kaikki se treeniyrittäminen on turhaa.

Salilla voit vielä mielestäni tuossa tilanteessa käydä tekemässä keveitä treenejä, joissa painot ovat 50% sarjapainoista ja toistot 10-20 välillä. Muutama sarja ja treenin pitää olla kevyttä, eikä mitään pumppihikoilujumppaa.

Nyt jos sä pusket eteenpäin vieläkin, vaikka viikon loppuun, niin kaikki ne treenit ovat turhaan tehtyjä ja vain pahentavat tilannettasi.

Sinuna koittaisin aluksi kevyellä viikolla ja jos tilanne ei näytä paranevan, niin huilaat lisää ja pidät vaikka salilta hieman taukoa. Mitä väliä on vaikka kahdella viikolla, kun sinun pitää ajatella tilannetta ainakin puoli vuotta-vuosi eteenpäin?

noniin joo sait minut ymmärtämään asian, että ei kannata turhaan nyt treenata. en tosiaan halua että menee kovin pahaks tämä. Tänään on ollu aika paska olo, pää kipeä ja muutenki melkosen väsynyt olo eli en tee edes mitään kevyttä reeniä nytten ollenkaan.

Sanoit että olen liikuntariippuvainen, voi ollakkin asia niin kun koko elämän tottunu liikkumaan ja tekemään työtä nii sitte ei osaa olla oikee rauhassa.. Pakko nyt vaan olla levossa pari viikkoa vaikka miten tekis mieli reenata :D Noo, jospa se tästä lähtis levolla ja kunnon ruoalla tämä "ylikunto" pois, sitte jos pääsis alkuvuodesta taas reenaamaan kunnolla. Kiitos Moksu kun valaisit tämän asian minulle, että ei ole mitään järkeä treenata tässä tilanteessa. Olin nimittäin suunnitellu meneväni huomenna salille :D En todellakaan mene ku kerroit ettei se kannata tässä tilassa.

 

[Moksu]

Kiitos Moksu kun valaisit tämän asian minulle, että ei ole mitään järkeä treenata tässä tilanteessa. Olin nimittäin suunnitellu meneväni huomenna salille :D En todellakaan mene ku kerroit ettei se kannata tässä tilassa.

Hyvä, että hoksasit tuon ja tajuat nyt himmata. Kannattaisi ajatella tuota treenihommaa siten, että se kehitys tapahtuu treenin ulkopuolella, eikä itse treenissä.

 

[Saunoja]

Eilen tuli käytyä siellä rasituskokeessa ja kuulemma ei ollu mitään vikaa missään. Tänään sitten ihan huvikseen mittasin ortostaattisen sykkeen ja arvojen ka oli 61 ja 93.. tsädäm 32 erotus. Olo tämän jälkeen oli kyllä kuin vähän puulla päähän lyöty.. En ole kumminkaan harrastunut juuri ollenkaan minkäänlaista liikuntaa päälle kolmeen kuukauteen, lukuunottamatta kävelyä. Ehkä toi rasituskoe sitten vaikutti asiaan? tiedä siitä. Onko muuten mahdollista että jokin muu kuin ylikunto nostaa tuota ortostaattista sykettä?

 

[Moksu]

Eilen tuli käytyä siellä rasituskokeessa ja kuulemma ei ollu mitään vikaa missään. Tänään sitten ihan huvikseen mittasin ortostaattisen sykkeen ja arvojen ka oli 61 ja 93.. tsädäm 32 erotus. Olo tämän jälkeen oli kyllä kuin vähän puulla päähän lyöty.. En ole kumminkaan harrastunut juuri ollenkaan minkäänlaista liikuntaa päälle kolmeen kuukauteen, lukuunottamatta kävelyä. Ehkä toi rasituskoe sitten vaikutti asiaan? tiedä siitä. Onko muuten mahdollista että jokin muu kuin ylikunto nostaa tuota ortostaattista sykettä?

Pelkkä ortostaattinen syke ei vielä välttämättä kerro ylirasituksesta, vaikka onkin hyvä indikaattori siitä erityisesti silloin, jos olet seurannut pidempään sykettäsi.

Ylikuntoon liittyy kuitenkin jotain 200 erilaista oiretta, joten yhden asian kohdalta sitä ei vielä voi suoranaisesti vetää.

Voisin kuvitella, että muutkin asiat voivat nostaa ortostaattista sykettä, kuin ylirasitus, mutta en osaa sanoa mitkä.

 

[Victor]

Itsellä nyt sellainen tilanne, että puoli vuotta totaalitaukoa takana kaikesta liikunnasta, rauhallisia kävelylenkkejä ja uimista lukuunottamatta. Kesällä tuli tosiaan uitua paljon, kun vedet oli lämpimiä ja asun ihan uimarannan vieressä. Oon muutenkin pitänyt aina uimisesta ja nyt tuo tuntui erityisen hyvältä ja palauttavalta touhulta. Kävin myös pari kertaa kesällä Selänteen Harrin suosittelemana lymfa-hoidossa, jotta kivikovista jaloista saatiin kuona-aineita liikkeelle. Tarkoitus olisi tuota jatkaa nyt vielä syksyn mittaan. Kuulostaa ehkä humpuukilta, mutta toimii ainakin minulla. Harrin peruste hoidolle oli, että kun säännöllinen liikunta ja erityisesti lihasten kuormittaminen loppuu kuin seinään, niin aikaisemmin lihassupistuksen aikaansaama kuona-aineiden poistaminen lihaksista pysähtyy, ja kuona-aineet varastoituvat lihaksiin ja lymfa-aineenvaihdunta hidastuu. Lymfa-hoitajakin tokaisi, että sun jalat on kuin betonia.

Kesä oli lievästi ilmaistuna "kosteahko" ja tumut tuli vedettyä lähes joka viikonloppu. Siitä johtuen en ole edes haaveillut salille menemisestä vaikka olo on muuten ollutkin aika hyvä. Nyt sitten kävin toissa viikolla tekemässä kevyesti koko kropan läpi ja se tuntui ihan hyvältä. Eilen tein sitten niin ikään kevyehkön rinta-olkapää-ojentaja-reenin ja tuntui todella hyvältä ja kevyeltä! Yö meni hyvin eikä nytkään ole mitään oloja, joten olen varovaisen toiveikas sen suhteen, että kroppa alkaa vihdoinkin kestää edes kevyttä punttia. Seuraillaan nyt tilannetta ja voihan tässä taas tulla äkkipudotus, mutta nyt on mieli virkee ja fiilis katossa!

Tuosta postauksesta nyt vuosi aikaa ja oon ollut laiska kirjoittelemaan kuulumisia, pahoittelut tästä, mutta lueskellut kyllä aktiivisesti. Nyt uskallan tämän varovasti sanoa; (kop, kop) olen uskoakseni päässyt viimeinkin yli tästä helvetillisestä riivaajasta! Paljon se vaati, mutta ennenkaikkea _paljon_ se opetti! Opetti kuuntelemaan itseään ja kroppaa, kiinnittämään erityisen paljon huomiota palautumiseen, ja ennenkaikkea sen, että pelkästä velvollisuudentunnosta ja "hyvästä omastatunnosta" ei pidä reenata, jos väsyttää ja vituttaa eikä esim. uni ole maistunut. Lisäksi sen, että jos vkl:na ottaa tärpättiä, niin parempi suosiolla siirtää reenit ja urheiluhommat vaikka tiistaille.

Tässä vuoden aikana oon pystynyt treenaileen n.2-4 krt/vko ja eri intensiteetillä. Pääasiassa semikovaa salia aluksi 2-jakoisella kroppaa totutellen ja hermostoa kuunnellen, nyt 3-jakoisella ja vasta nyt kesän jälkeen pari kertaa 3vko:n jakson kovaa. Nyt takana toinen kolmen viikon kova treenijakso ja päätin pitää väliviikon palautumisen merkeissä näin ennaltaehkäisevänä ja ens viikolla alottelen taas hieman kevyemmin ja kovennan aina viikko kerrallaan. Nyt kun taaksepäin omaa touhua miettii ja analysoi, niin huomaan, että aina tuli vedettyä ns. täysillä pakkotoistojen kera eikä totaalisen kevyitä viikkoja lukuunottamatta ollut tuollasta peruskestävyysreeniä ollenkaan. Sitten se totaalitauko tuli aina toistuvien flunssien, influenssien ja keuhkokuumeiden muodossa, kun kroppa oli ajettu äärimmäiseen tilaan. Eikä välttämättä fyysisesti, vaan henkisesti. Itsellä ainakin suurin syy oli ehdottomasti tuo henkinen puoli ja mieletön stressi elämän jokaisella osa-alueella. Nyt on töissä kaikki ok, erittäin rauhallinen ja tasapainoinen parisuhde yms.

Oon ottanut palauttavana liikuntana vähintään kerta viikkon 1km uintia ja säännöliset hieronnat + tietty venyttely useita kertoja viikkoon. Lisäksi yhtenä keinona ns. fakiiri-matto, joka pakottaa rentoutumaan. :D Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta tuntuu toimivan ja nukahdan sen päälle lähes aina. Lisäksi kun noista lisäravinteista on ollut tässäkin kovasti tarinaa, niin Selänteen Harrin kehotuksesta on syönyt ja syön edelleen reilusti magnesiumia ja ns. beta-alaniinia. Lisäks tietty monivitamiinit ja kalaoljykapselit. ;) Näillä keinoilla tuo palautuminen on pelittänyt ja tuon ortostaattisen mittailun oon jättänyt täysin satunnaiseksi. Viimeksi kovan selkä-haukkarireenin jälkeen seuraavana aamuna oli sykkeet 52/72 eli ihan ok.

Noista lääkkeistä kun on myös ollut tässä tarinaa, niin jos unet on vitullaan ja mieli maassa/ahistaa aamusta iltaan, niin kyllä mulla toimi tuo n.6kk:n kuuri masennuslääkkeitä jolla palautui sekä uni, että mieliala. Minusta on turha kärvistellä, jos noilla voi kuitenkin toipumisprosessia vauhdittaa. Mutta tietysti tää on yksilöllinen asia enkä itsekään ole erityisesti uni- tai mielialaläkkeiden kannalla.

Saattoi olla sekavasti luonnosteltu tää mun postaus, mutta olis niin paljon tarinaa mistä vois tähän avautua ja yritin tiivistää ne keskeisimmät jutut ja viestittää tällä, että vaikka mullakin iski tää piru kaks kertaa ja prosessiin kului kaiken kaikkiaan n.2v. niin silti täältä vielä noustiin! Ja konkreettisena todisteena sarjapainot, jotka tuntui esim. penkkiä alotellessa vielä keväälläkin raskaalta, kun latas tankoon 60kg ja viime viikolla työnsin satkulla sarjaa. Nyt alkaa siis olla jo voimatasot entisellään, sarjakestävyys tosin ei oo ihan palautunut. Toivottavasti tää munkin tarina auttaa jotakuta, tsemppiä helvetisti kaikille ja erityiskiitokset mm. moksulle tän ketjun hyödyllisistä postauksista.

 

[AHD]

Hienoa kuulla!! Vilpittömät onnittelut. Tiedän minkälaisen määrän olet saanut tehdä duunia asian eteen ja lopussa kiitos seisoo. Itsellä menee taas aika lailla heikosti. Juuri kun luuli, että suunta on oikea niin iski nämä ahdistuskohtaukset, joita vastaan yritin taistella meditoinnin ja joogan keinoin, mutta voimat ei riittäneet. Nyt myös ensi kertaa sairaslomalla asian takia ja lääkärin kehotuksesta SSRI-lääkitys päällä. Voi olla, että kun sai työstressin ja paniikkikohtaukset reilaan niin pohjalla oli vielä tämä ahdistus, joka oli päässyt patoutumaan vuosien itsensä rääkkäämisen ja kuuntelemattomuuden myötä. Enpä oikein muutakaan keksi.

Kohtaukset vetää kropan niin jumiin, että koko ajan tuntuu olevan kipeänä ja nukkuminen heikkoa. Myös tästä johtuen annoin periksi lääkkeille kun ei tuosta oikeen mitään tullut.

On tämä kyllä hirveä tauti.

 

[veke.ku_88]

Eilen tuli käytyä siellä rasituskokeessa ja kuulemma ei ollu mitään vikaa missään. Tänään sitten ihan huvikseen mittasin ortostaattisen sykkeen ja arvojen ka oli 61 ja 93.. tsädäm 32 erotus. Olo tämän jälkeen oli kyllä kuin vähän puulla päähän lyöty.. En ole kumminkaan harrastunut juuri ollenkaan minkäänlaista liikuntaa päälle kolmeen kuukauteen, lukuunottamatta kävelyä. Ehkä toi rasituskoe sitten vaikutti asiaan? tiedä siitä. Onko muuten mahdollista että jokin muu kuin ylikunto nostaa tuota ortostaattista sykettä?

Hyvällä ystävälläni, joka ei todellakaan ole ylikunnossa ja urheilee erittäin viisaasti, on ortostaattinen ja makusykkeen erotus tavallisestikin 30 tienoilla. Jos rasituskoe on normaali ja sen on urheilulääkäri tulkinnut (eikä mikään tk-lääkäri), niin siitä voidaan päätellä että hermosto toimii oikein. Jos mitään itse oireita ei ole niin itse en usko että olet ylikunnossa. Varsinkaan jos ei ole tiedossa mikä sykkeiden ero on ollut ennen mahdollista ylikuntoa..

 

[Moksu]

Nyt alkaa siis olla jo voimatasot entisellään, sarjakestävyys tosin ei oo ihan palautunut. Toivottavasti tää munkin tarina auttaa jotakuta, tsemppiä helvetisti kaikille ja erityiskiitokset mm. moksulle tän ketjun hyödyllisistä postauksista.

Aivan loistavaa, että Victorkin on noussu suosta! Kaikista parasta on tuo, että tyypit selviää loppujen lopuksi tästä kurimuksesta irti, eivätkä tee turhaa työtä ja täällä jaetut neuvot auttavat.

 

[Moksu]

Hyvällä ystävälläni, joka ei todellakaan ole ylikunnossa ja urheilee erittäin viisaasti, on ortostaattinen ja makusykkeen erotus tavallisestikin 30 tienoilla. Jos rasituskoe on normaali ja sen on urheilulääkäri tulkinnut (eikä mikään tk-lääkäri), niin siitä voidaan päätellä että hermosto toimii oikein. Jos mitään itse oireita ei ole niin itse en usko että olet ylikunnossa. Varsinkaan jos ei ole tiedossa mikä sykkeiden ero on ollut ennen mahdollista ylikuntoa..

Olisin kuitenkin hieman varovainen tällaisissa "broscience" neuvoissa. Tarkoitan siis sitä, että kun kaverilla toimii joku, niin kyllä se toimii sullakin -mentaliteetti. Kuitenkin tuota syke-eroa pidetään ylirasitusta käsittelevässä kirjallisuudessa hyvin yleisesti paikkansa pitävänä. Mutta siitä olen samaa mieltä, että muitakin oireita tulisi olla, kuin pelkkä syke-ero.