Alkaa löytyä lisää uskonnollispiirteisiä seikkoja sun jutuistas... Missään vaiheessa ei vedetä alleviivattuna, että tämä on se mun pointti. Ei mitään eksaktia, vaan tuollaisia ympäripyöreitä heittoja, joita voi sitten tarvittaessa jälkikäteen korjata molempiin suuntiin. Tätä kompensoi vielä, ainakin omaan silmään, erittäin ristiriitaiset jutut.
Et varmaan tarkoita kompensointia vaan täydentämistä?
Alleviivattujen yleispätevien väitteiden tekeminen niinkin monimuotoisesta aiheesta kuin lastenkasvatus on melko haastavaa, ja siksi ne jäävät usein ympäripyöreiksi. Voisin nyt kuitenkin kokeilla mahdollisimman vähän tulkinnanvaraa jättävien teesien muotoilua:
1. Lapsen kouluttaminen, opettaminen tai rankaiseminen väkivallalla on aina väärin.
2. Kasvatuksen tulee olla lapsen tarpeista lähtevää, mutta aikuisen valvomaa.
3. Lapselle tulee taata turvallinen ympäristö, jossa lapsi voi rauhassa kehittyä.
Näillä pääsee jo pitkälle eikä missään ole mainittu kantoliinaa, kestovaippoja, hippejä, kukkahattutätejä, eikä periaatteessa edes varhaista vuorovaikutusta (jos ei halua ajatella, että se kuuluu kohtaan 2).
Ymmärsinkö mä nyt oikein, että kasvatus on sun mielestä oikein tai väärin sen mukaan, että millaiseen riskiin lapsi asetetaan? Lopputulemalla ei ole mitään väliä, koska "eihän sille mitään voi"?
Yleisesti on toki vaikea sanoa mikä on väärin ja mikä ei, koska mulla ei oikeastaan riitä asiantuntemus siihen. Oikean ja väärän erottaminen on sitäpaitsi niin käsitesidonnaista, ja menee jo filosofian puolelle, että siitä keskustelu ei ehkä olekaan tarkoituksenmukaista.
Tukkapöllyesimerkin pointti on seuraava:
Vaikka lapsesta tulisi täyspäinen niin mielestäni vanhempi on tehnyt väärin asettaessaan lapsen suurempaan riskiin kuin tukkapöllyttömässä (lue väkivallattomassa) lähestymistavassa. Normaalilla aikuisella on kyky ja velvollisuus etsiä tietoa tässä tapauksessa väkivallan vaikutuksista, ja tehdä perusteltu päätös sen käytöstä. Lopputulemalla ei ole väliä, koska väitän, että samaan täyspäiseen lopputulokseen päästään väkivallalla ja ilman väkivaltaa, ja väkivallattomassa lähestymistavassa on pienemmät (tai kenties olemattomat) riskit. En ole ainakaan ikinä kuullut, että lapsesta olisi tullut esim. sosiopaatti, koska häntä ei lapsena rankaistu väkivalloin. Väkivallattomuus ei kuitenkaan yksin takaa, että lapsesta ei tule hullu, vaan tarvitaan myös niitä rajoja ja turvallista ympäristöä jne.
Edellä mainittu jo hyvät tavat, niillä nyt mun mielestä on jo aika iso vaikutus ihmisen persoonallisuuteen. Tuskin kukaan availee ovia vanhuksille/naisille ja toivottaa hyvää päivää ja sitten loput päivästä räkii siwan nurkilla röökiä polttaen. Meneeköhän tää tähän "lapsen pitää itse kasvattaa itsensä" mutta silti lasta ei päästetä kalliolle, koska siellä voi liukastua, järveen ei saa mennä kahlailemaan koska vesi on likaista, rokotuksia ei voi ottaa koska foliohattu ja kouluun ei voi mennä koska pikkueevertin pitää itse löytää se oma juttunsa. Ainiin, ja parturissa ei saa käydä, koska lapsi kiukuttelee parturituolissa.
Myönnetään, että "lapsi kasvattaa itse itsensä" oli hieman varomaton ilmaisu. Pahoittelut. En siis tarkoita, että lapsi ottaa kaiken vastuun itsestään, vaikka ei ole siihen kykeneväinen. Tarkoitin sitä, että aikuinen kasvattaa lapsen antamalla lapsen kehittyä omassa tahdissaan samalla taaten lapselle turvallisen ympäristön.
- - - Updated - - -
Mites niissä tilanteissa kun lapsi on agressiivinen muita lapsia kohtaan? Riittääkö se että tällä agressiivisesti käyttäytyvällä on turvallinen olo. En itsekkään ole fyysisen kurituksen kannalla mutta turhan usein em. ajattelevat vanhemmat oikeasti siirtävät turvattomuuden muille lapsille, ilman isompia tunnontuskia.
Jos nyt vaikka oma lapsi on aggressiivinen muita kohtaan niin ihan normaalisti otetaan se oma lapsi pois sieltä tilanteesta rauhoittumaan, ja selitetään mitä tapahtui ja mitä lapsi teki väärin. Jos muilla lapsilla ei ole jostain syystä aikuista selittämässä tilannetta, niin sitten selitetään myös niille kaltoinkohdelluille tilanne. Kaikki selitykset tietenkin ikätason mukaisesti.
