- Liittynyt
- 28.12.2006
- Viestejä
- 12 893
Omakohtaisen tutkimuksen perusteella totean että nuorin lapsi on lähes aina myös temperamenttisin. Näin on meidän kolmen veljeksen kesken (minä vanhin) ja näin on omienkin lasten kesken.
Ihan loogista imo. Nuorin kaveri joutuu kuitenkin eniten raivaamaan tilaa itselleen, hakemaan huomiota, on altavastaaja jo fyysisestikin vanhemmille sisaruksille jne. Se sitten näkyy riehumisena ja muina ylireagointeina. Niin meilläkin. Itse kuvittelen että parasta lääkettä on se että nuorin saa toisinaan olla se vanhin lapsi, vaikka useamman päivän ajan. Eli lapsen kanssa kahdestaan reissuun tai muuta tekemistä niin ettei kilpailevia sisaruksia ole paikalla.
Olin juniorin kanssa viime syksynä 3 päivän reissulla kahdestaan ja olihan muuten pikku mies aivan eri herra kuin kotona. Selvästi nautti että sai olla kahdestaan iskän kanssa. Toki tämä pätee muihinkin lapsiin mutta varsinkin nuorimmainen tarvitsee sitä jakamatonta huomiota. Kahden lapsen kanssahan se on vielä helppoa. Toinen kun saa iskän huomion niin toinen automaattisesti äiskän.
Ihan loogista imo. Nuorin kaveri joutuu kuitenkin eniten raivaamaan tilaa itselleen, hakemaan huomiota, on altavastaaja jo fyysisestikin vanhemmille sisaruksille jne. Se sitten näkyy riehumisena ja muina ylireagointeina. Niin meilläkin. Itse kuvittelen että parasta lääkettä on se että nuorin saa toisinaan olla se vanhin lapsi, vaikka useamman päivän ajan. Eli lapsen kanssa kahdestaan reissuun tai muuta tekemistä niin ettei kilpailevia sisaruksia ole paikalla.
Olin juniorin kanssa viime syksynä 3 päivän reissulla kahdestaan ja olihan muuten pikku mies aivan eri herra kuin kotona. Selvästi nautti että sai olla kahdestaan iskän kanssa. Toki tämä pätee muihinkin lapsiin mutta varsinkin nuorimmainen tarvitsee sitä jakamatonta huomiota. Kahden lapsen kanssahan se on vielä helppoa. Toinen kun saa iskän huomion niin toinen automaattisesti äiskän.