Kyllä tosiaan voi kehittyä hyvinkin erilaisilla harjoitusmenetelmillä. Paljon on kiinni omista henkilökohtaisista ominaisuuksista. Aikanaan oli joku Weiderin pekkipunnerruskurssi, jossa oli erilaisia ohjelmia. Äärimmilleen viety ohjelma oli joku huippu Jenkki -punnertajan ohjelma, jossa penkkiä oli 5x viikossa. Oli vielä niin, että joka päivä pyritään kunkin päivän maksimiin:wtf:
Nostaja oli vielä raskassarjalainen. Apuliikeinä oli lähinnä vain vipunostoja. Sarjoja oli vähän kussakin harjoituksessa ja lähinnä vain noustiin ylös. Muita liikkeitä treenattiin täydennysmielessä (myös jalkoja).
Menetelmä on minusta jonkinlainen sovellutus Bulgaarien painonnostopyramiidista (kevennettynä). Varmaan voi sopia huipputuloksen "piikkaamiseen".
Menetelmä vaatii asennetta ja antaumusta (sekä ehjät paikat). Nuorella iällä kyllä sopeutuu vaikka minkälaisiin systeemeihin. Bulgaarit aloittivat tehovalmennuksen jo nuorena (vähän päälle 10 v). Lisäksi huipun tuntumaan piti nousta (jos pysyi systeemissä) 4-6 vuodessa
Treenasivat porukoissa, jolloin toiset samalaiset fanaatikot kannustivat toisiaan ja samalla auttoivat pysymään systeemissä. Lisäksi harjoituksissa oli kannustimena keskinäinen kilpailuhenkisyys;)
Totalitaarisuus ja hermotus olivat perusideat. Lihashuoltoon satsattiin myös tosi paljon...
Toisille systeemi toimii, toisille ei. Angel Spassov kävi aikanaan neuvomassa Suomen painonnosto maajoukkuetta em. systeemin saloihin. Pääsääntöisesti Suomalaiset menivät kyllä jumiin ja Grönmannin Joni esim. jäi olympialaisissa ilman tulosta. Voimaa olisi ollut mutta suuresta ärsytyksen määrästä johtuen hermosto iski hanttiin (ei uskaltanut vetää tempauksen aloituspainoa nivusista).
Hermoston rajun ylirasittumisen palauttelu kesti reilut pari vuotta. Tänä aikana Joni oli tavallinen kuolevainen, työnnössä 150 tiukkaa (kun olympialaisissa tempauksen alkupaino oli 147,5; 67,5: sarjaan).
Itse kokeilin syteemiä ja nuorempana ainakin toimi
. Vaatii kyllä sen että treenaaminen on ykkös asia elämässä