Palkkasi?

[MÖYKKYNEN]

Ehdottomasti kannattaa kysellä mikä asia ratkaisi, jos hopeasijalle asti pääsee. Muutoin ei välttämättä kannata päätään asialla vaivata, ellei hylsyjä tule toistuvasti.

Aivan, jäi mainitsematta tosiaan tuo hopeasija tai miksei myös pronssikin. Jäi myös nolla ykkösen perästä eli alle 10% kyselee perään.

 

[Bådieinari]

Kohtuullisen paljon rekryvalintoja tehneenä voisin sanoa, että alle 1% ei valituksi tulleista kyselee perään mistä jäi kiinni. Ehkä se on vain suomalaisen kyynis-depressiivisen insinöörin luonteen mukaista mutta kyllä varmasti kannattaisi kysellä perään varsinkin jos tulee monesta paikkaa hylsyä peräkkäin. Ei minua ainakaan häiritsisi vaikka useampikin kyselisi vaikka hieman vaivaannuttava tilanne onkin.

Ehkä pelkään vastausta. Tämän takia kysyin haastattelussa että minkälaiset taustat työntekijöillä on ja kävin jopa LinkedIn:ssä katsomassa muiden työhistoriikkaa. No ei jäänyt mun koulutuksesta tai työkokemuksesta kiinni ainakaan. Veikkaan itse että en vaan osaa myydä itseäni. Toki on vaikea tietää ketkä on vastassa. Jatkossa tulen kysymään, olisi kiva nähdä miten yrityksen edustaja kysymykseen reagoi. Huomaa hyvin että varsinkin yrityksen edustaja ei ole tottunut tekemään tällaista ja on kiusaantunut kun se soittaa. Yleensä kuitenkin vituttaa sen verran että ei edes mieti asiaa. Pitää hyväksyä se että pitää paperilla olla muita parempi koska omalla personaalisuudella en vie tiukkoja tilanteita.

 

[apulus]

Sanoisin itse että usein syynä työttömyyteen on se että työnhakija vaan lähettelee niitä hakemuksia ja cv:tä ympäriinsä.

Ei sellainen herätä rekrytoijan mielenkiintoa!

Se paikka pitää oikeasti haluta, ja se oma halu pitää tuoda esille. Joukosta on erotuttava ja siinä ei onnistuta jos vaan lähetetään se CV ja hakemus.

Kävele paikan päälle, soita. Tuo itsesi esille. Lähetä vasta sen jälkeen ne paperit, jos niitä vielä kaivataan.

Henkilökemia ja ulospäinsuuntautuneisuus ovat usein ratkaisevampia asioita kuin pelkkä pätevyys paperilla.

 

[Vieraissa]

Kakkoseksi jäin nyt toisen kerran peräkkäin. Jäi hyvä fiilis ja uskoin jopa että olisin saanut sen. Olisi pitänyt kysyä mistä jäi kiinni. Harmittaa että olen tuhlannut 5 lomapäivää haastatteluihin tänä vuonna jo.

Tietenkin kannatta kysyä. Mikäli sama peruste toistuu, voi siihen keskittyä tulevaisuudessa. Ongelmallisempaa on se, että eri rekryissä (sisäinen/ostettu), positioissa, yrityksissä jne. saattaa olla eri kriteerit eli et suoraan voi hyötyä vanhasta tiedosta, koska et tiedä, mitä he tarkalleen hakevat.

Prosessia saattaa helpottaa, mikäli:
osaa myydä itsensä
on halu ja se välittyy
on itsevarma.

Olen pari kertaa ollut työnantajapuolella pöydässä (en omasta halustani). Eräs hakija oli mielestäni halvatun hyvä, skarppi ja rento. Annoin kehuni. Henkilö sai paikan, mutta duunista ei tullut yhtään mitään. Toisella kerralla ärsytti joutua samaan tilanteeseen, ja minun piti esittää hakijalle kysymys. Heitin: "Mistä suutuit viimeksi?" Kysymys luultavasti ei ollut odotettu, mutta vastaus oli hyvä. Henkilö sai jälleen paikan. Hän oli hyvä tehtävässä. Eli ainakin pienessä firmassa melkoista hakuammuntaa toi taitaa olla.

 

[Vieraissa]

Tuttavapiirissä on henkilö, joka hakee uutta positiota. Hän ei pidä siitä, että keskinkertaisuudet kehuvat netissä onnistumisillaan, ja että hän kokee tekevänsä vaatimatonta työtä. Hän kuulemma haluaa osaamistaan vastaavaa tehtävää ja toivoo, että joku hoksaisi, että hän on lahjakas. Hän ei itse osaa määritellä tai eritellä tätä lahjakkuutta, vaan jonkun on se löydettävä hänessä. Hän haluaa vastuuta, ei liikaa, eikä liian vähän, vaan sopivasti. Tehtävät eivät saa olla liian helppoja tai yksitoikkoisia, vaan niiden pitää olla mahdollisimman vaihtelevia, mutta jos ne ovat vaikeita tai vaativampia, hänet pitää perehdyttää hyvin, jotta hän pärjää työssä. Ja työstä pitää aina nauttia.

Hirveä stressi kaikesta koko ajan, etukäteen, reaaliajassa, jälkikäteen, unessa, hereillä, aina.

Lohdutonta on seurata sivusta. Ei tuosta sanalla sanoen voi tulla lasta eikä paskaa.

 

[gonzaless]

Sanoisin itse että usein syynä työttömyyteen on se että työnhakija vaan lähettelee niitä hakemuksia ja cv:tä ympäriinsä.

Ei sellainen herätä rekrytoijan mielenkiintoa!

Se paikka pitää oikeasti haluta, ja se oma halu pitää tuoda esille. Joukosta on erotuttava ja siinä ei onnistuta jos vaan lähetetään se CV ja hakemus.

Kävele paikan päälle, soita. Tuo itsesi esille. Lähetä vasta sen jälkeen ne paperit, jos niitä vielä kaivataan.

Henkilökemia ja ulospäinsuuntautuneisuus ovat usein ratkaisevampia asioita kuin pelkkä pätevyys paperilla.

Ääni tälle. Vähintään soitto rekryävälle esimiehelle (ei rekryhenkilölle).

Ja haastattelussa kannattaa perustella miksi haluaa kyseisen paikan, eli mitä haluaa työnantajalta. Eikä pelkästään mitä voi itse tarjota työpaikalle. On kuitenkin kahteen suuntaan kauppa. Minusta se tuo esiin motivaation. Ja parempi jos on muutakin kuin pelkkä raha tai urakehitys. Voi olla konttorin parempi sijainti tai pitkällä tähtäimellä varmemmat työt ym.

 

[Bådieinari]

Sanoisin itse että usein syynä työttömyyteen on se että työnhakija vaan lähettelee niitä hakemuksia ja cv:tä ympäriinsä.

Ei sellainen herätä rekrytoijan mielenkiintoa!

Se paikka pitää oikeasti haluta, ja se oma halu pitää tuoda esille. Joukosta on erotuttava ja siinä ei onnistuta jos vaan lähetetään se CV ja hakemus.

Kävele paikan päälle, soita. Tuo itsesi esille. Lähetä vasta sen jälkeen ne paperit, jos niitä vielä kaivataan.

Henkilökemia ja ulospäinsuuntautuneisuus ovat usein ratkaisevampia asioita kuin pelkkä pätevyys paperilla.

Minulla on työpaikka jo ja olen yrityksen ensimmäinen myyntipäällikkö. Opiskelen työn ohella ja haen paikkoja jotka oikeasti haluan. Ei mitään hakuammuntaa. 7/10 olen päässyt haastatteluun asti. Kaikki yritykset ovat olleet ennestään minulle tuttuja ja olen jopa myynyt heidän tuotteita. Pitää ehkä olla vähän agressiivisempi mitä tulee omaan osaamiseen

 

[Deleted member 96894]

Pitää hyväksyä se että pitää paperilla olla muita parempi koska omalla personaalisuudella en vie tiukkoja tilanteita.

Jos pääset haastatteluun asti, olet jo ollut paperilla riittävän hyvä. Jos se mitä sulla on paperilla riittäisi muiden hakijoiden ohittamiseen, ei haastattelua luultavasti tarvisi edes järjestää.

Aika usein käy niin että etukäteen papereiden perusteella parhaaksi arvioitu ei haastatteluissa pärjääkään eikä saa paikkaa. Toki joskus on täyttä timanttia sekä paperilla että livenä, mutta aina ei mene niin.

Jos pääsee usein haastatteluun asti ja siihen tyssää, vika on joko siinä että ala ja paikka on niin haluttuja ja hakijoita paljon, että kärkihakijoista voi heittää vaikka nopalla koska kaikki ovat hyviä, tai sitten vaan tietämättään vetää ne haastattelutilanteet metsään joka kerta. Toki tämä voi johtua siitä että haastattelija oli epäpätevä ja rekrykonsultti väärässä ja muutenkin olivat tyhmiä, mut edelleen, jos kaikki rekryävät esimiehet on tyhmiä ja konsultit väärässä, sit pitää alkaa pelata niillä tyhmillä ja väärillä säännöillä.

Rekryprosessissa ennen paikan päälle kutsumatta ilmestymistä ja ohi annetun yhteystiedon soittamista kannattaa miettiä onko tämä se ala jolla tuon tyyppistä käytöstä arvostetaan.

 

[Max131]

Eipähän isompiin toimistokomplekseihin edes kävellä tänä päivänä sisään tuosta vaan, vaan meillekin tullessa pitäs olla ensin laput täytettynä aulassa vierailusta, joku firman työntekijä saattamassa ja vierailijalle vielä vierailijalätkä kaulaan. Versus siis, että kävelee johonkin Pekan konepajaan, että oisko teillä töitä. Meillä on kyllä annettuna julkisissa rekryilmoissa sellaisen esimiehen yhteystiedot, jotka vastaavat kyllä puhelimeen ja rupattelevat varmasti potentiaalisen hakijan kanssa, vaikka laput eivät oliskaan vielä sisässä.

Ja samaa mieltä muutenkin siitä, että kyllä työnhakustrategian joutuu alakohtaisesti miettimään. Koodailuhommissa sinällään kyllä helppoa, että jos on vaan relevanttia kokemusta ja näyttöjä oikeasta osaamisesta, niin ei pitäs olla ylipäätään tarvetta lähteä toimistojen ovia kolkuttelemaan.

 

[Bådieinari]

Riippuu joo mitä työtä hakee mutta ei se ehkä ole tätä päivää. Kyllä yritykset panostavat rekrytointiin tänä päivänä, varsinkin personallisuus on tärkeässä roolissa. Ihan ymmärrettävää jos mietitään sitä kauan kestää ennen kuin työntekijästä saa kaiken hyödyn irti. Nykyinen työnantaja palkkasi uuden myyjän noin 6kk sitten. Tiesin tyypin ja olin vahvasti sitä vastaan mutta hän sai paikan koska hänen kaveri joka on meillä töissä oli suositellut sitä. Tässä nyt ollaan, mies on vitun laiska paska. Saanut potkut 3-4 kertaa jo muista duuneista. En ole itse kovin motivoitunut enää, muut valittavat palkasta mutta ei todellakaan ole mitään syytä maksaa isompaa palkkaa.

 

[Sam_u]

Oman mausteensa työnhakuun tuo Linkedin. Tuo koko alusta on ihan vihoviimeinen kasa shaissea. Keskenään kaikki kehuvat toisiaan ja keskustelevat jollain niin mahtavilla englannista väännetyillä termeillä. Kaikilla joku vimpan päälle hieno titteli kirjattuna profiiliin.

 

[MÖYKKYNEN]

Oman mausteensa työnhakuun tuo Linkedin. Tuo koko alusta on ihan vihoviimeinen kasa shaissea. Keskenään kaikki kehuvat toisiaan ja keskustelevat jollain niin mahtavilla englannista väännetyillä termeillä. Kaikilla joku vimpan päälle hieno titteli kirjattuna profiiliin.

Luulin olevani ainoa, joka ajattelee näin. On kyllä todella sakeaa tavaraa isolla osalla siellä. Saisi oikein kunnon bulsshit-bingon aikaiseksi. Noiden profiilien perusteella on kyllä enemmän tai vähemmän mahdotonta löytää todelliset osaajat.

 

[Tartsan]

Mulla ei ainakaan LinkedInistä ole mitään pahaa sanottavaa. Tuntemattomien kaveripyynnöt ohitan aina defaulttina, mikäli en koe itse hyötyväni tyypistä mitenkään ja ärsyttävimmiksi "virtuaalitsemppareiksi" osoittautuneet on aika helppo vaientaa.
Muutoin sitä kautta on löytynyt enemmän töitä kun on pystynyt ottamaan vastaan - ilman mitään ylimääräistä kikkailua tai "brändäystä". Onhan tässä varmasti alakohtaisia eroja, mutta omalla alalla ei ole mikään vaihtoehto, että "marssitaan Karenina paikalle ja vaaditaan saada puhua managerin kanssa"

 

[Bådieinari]

3-4 työtarjousta on tullut mutta duunit ovat olleet kaukana siitä mitä haen. Siitä on ollut hyötyä silloin kun olen hakenut töitä, pystyy linkkaamaan oman profiilin. Pärjäisi kyllä yhtä hyvin ilman

 

[MÖYKKYNEN]

Mulla ei ainakaan LinkedInistä ole mitään pahaa sanottavaa. Tuntemattomien kaveripyynnöt ohitan aina defaulttina, mikäli en koe itse hyötyväni tyypistä mitenkään ja ärsyttävimmiksi "virtuaalitsemppareiksi" osoittautuneet on aika helppo vaientaa.
Muutoin sitä kautta on löytynyt enemmän töitä kun on pystynyt ottamaan vastaan - ilman mitään ylimääräistä kikkailua tai "brändäystä". Onhan tässä varmasti alakohtaisia eroja, mutta omalla alalla ei ole mikään vaihtoehto, että "marssitaan Karenina paikalle ja vaaditaan saada puhua managerin kanssa"

Meillä oli tuossa pari vuotta sitten kokenut valmentaja/konsultti, joka sanoi, että tällä alalla (haitekki) et ole olemassa jos et ole LinkedInissä. Silloin ajattelin, että voi jeesus mikä kyrpä mutta tuo sinun kokemus ainakin puhuu myös sen puolesta, että se on hyödyllinen. Itse olen hakenut töitä viimeksi valmistuttuani, joten olen varmaan tippunut kokonaan kärryiltä kuinka niitä töitä nykyään voidaan hakea. Olen kyllä sieltä yrittänyt joskus kytätä haastateltavien tietoja rekryissä mutta silloin totesin tuon aiemman viestini sisällön.

 

[Destry]

Mun alalla ainakin alkaa olla jo ihan vakio, että ne positiot eivät pääsääntöisesti ole edes julkisessa haussa. On pakko olla LinkedInissä kehumassa itseään, että tulee löydetyksi ja on mahdollista uralla edetä.

 

[Bådieinari]

Aika aktiivisesti pitää seurata duunitoria jne, jos hakunimellä etsii niin moni paikka menee ohi olen huomannut. Kaikki riippuu mitä työtä etsii. Jos hakee päällikkötason tehtäviä niin yritys laittaa hakemuksen nettiin ihan varmasti. Avoimia hakemuksia en enää tee

 

[Sam_u]

Mun alalla ainakin alkaa olla jo ihan vakio, että ne positiot eivät pääsääntöisesti ole edes julkisessa haussa. On pakko olla LinkedInissä kehumassa itseään, että tulee löydetyksi ja on mahdollista uralla edetä.

Tämä justiin mikä itellä tökkii ja pahasti. Muutenki elämää eletään netissä, niin ei tarvi työpaikan siellä olla. Tulee vähän oksennusta suuhun kun mietin tuota "itsensä brändäämistä".

 

[Bådieinari]

Miten brändäät itseäsi linkedinissä? Ei ole tullut vastaan yrittäjiä jotka hakevat huomiota. Varmasti kaikkia vituttaa jo se kun pistävät kuvia uusista tuotteistaan päivittäin. Tietenkin voisi laittaa viestin missä kertoo vähän itsestään ja hyvällä tuurilla joku lukee sen. Yleisesti ,niin kuin joku sanoi, samat ihmiset kehuvat toisiaan postaavat kaikenlaista paskaa ja ketään ei oikeasti kiinnosta

 

[Destry]

Tämä justiin mikä itellä tökkii ja pahasti. Muutenki elämää eletään netissä, niin ei tarvi työpaikan siellä olla. Tulee vähän oksennusta suuhun kun mietin tuota "itsensä brändäämistä".

Kaikkia paikkoja ei voi laittaa julkisesti ulos, syystä tai toisesta. Silloin pitää tekijä hakea.

En minäkään linkedinissä ole postannut yhtään mitään varmaan kahteen vuoteen. Johonkin postaukseen kommentoinut satunnaisesti jotain, ja cv siellä on tyrkyllä oman esittelytekstin lisäksi. Se on osoittautunut ihan toimivaksi. Viimeisin yhteydenotto koski talousjohtajan tehtävää.