Jos ihan taloudellisesti ajattelee, niin lienee paras jos suomalaisilla olisi yhteinen kieli mahdollisimman monen kauppakumppanin kanssa. Suomen tärkeimmät kauppakumppanit:
tuonti:
# Saksa 14,9 %
# Venäjä 14,0 %
# Ruotsi 10,5 %
# Kiina 6,0 %
# Iso-Britannia 4,5 %
# USA 4,2 %
vienti:
# Venäjä 11,0 %
# Ruotsi 10,8 %
# Saksa 10,6 %
# Iso-Britannia 6,7 %
# USA 5,8 %
# Alankomaat 4,8 %
Aika selvää on, jos Suomessa toinen virallinen kieli olisi vapaaehtoinen eikä ruotsi, niin venäjää ja saksaa puhuvien määrä lisääntyisi ja se todennnäköisesti helpottaisi kauppaa noiden maiden välillä. Ja vieläkö muistaa sen asian, että ruotsi on samalla tavalla maailmalla marginaalikieli kuten suomikin, niin ruotsalaisten liikemiesten on pakko puhua englantia, jotta ulkomaankauppa onnistuisi. Tästä seuraa se että että suomen ja ruotsin välisessäkin kaupassa hyvin usein käytetään englantia kielenä.
Mutta sitten kun täällä on noita muita aineita verrattu ruotsin opiskeluun, niin aika älytöntä vertailua. Kielet ovat kuitenkin sellaisia, että jos niitä haluaa käyttää niitä täytyy opiskella kunnolla. Esimerkiksi kemian perustietoja voi käyttää heti hyväksi kun ne oppii, eikä tarvita kemian laajempaa tuntemusta. Mutta kielissä on aika turhaa jos osaa vain muutaman sanan. Kieliä pitää opiskella aika ahkerasti ja hyvällä motivaatiolla, että siitä olisi hyötyä. Itsekkin kuulun siihen ryhmään, jolle ruotsinkielen opiskelusta ei ollut mitään hyötyä. Pelkästään haittaa. Huono kielipää+huono motivaatio, kun tietää ettei kieltä tarvi tarkoittaa käytännössä nelosia todistuksessa ja lukion venähtämistä neljään vuoteen. Jos oisin saanut valita toisen kielen ruotsin tilalle, niin tulos olisi ollut aivan toinen.
