Pystäri on ihmiselle varmaankin siinä mielessä käytännöllisempi, että ylöspäin suuntautuvalle nostamiselle on arkielämässä enemmän funktiota. Mutta kyllä jos yläkehon lihaksiston kokonaiskuormitusta katsotaan, niin siinä kyllä penkkipunnerrus vie voiton voimantuottoketjun ollessa laajempi. Taitaa aina penkkipunnerruksen vihaajilla olla oma lehmä ojassa. Se ei ole mikään ylivertainen voimailuliike ja välttämättä sovi parhaiten kaikkien urheilulajien oheisharjoitteeksi, mutta yläkehon voimanmittarina ja bodausliikkeenä se on hyvä perusliike, nyt ja aina. Ja se on kyllä paskapuhetta, että penkkipunnertaminen johtaa aina vaivoihin ja ongelmiin. Mikäli harjoittelu on monipuolista ja hartiaseudun liikkuvuus on normaali, niin se ei kyllä ole sen riskialttiimpi kuin moni muukaan liike. Ainahan se on riski olemassa, jos isoja kuormia liikuttaa. Mutta se vammariski on minimaalinen verrattuna vaikka pallopeleihin. Jos joku ei tykkää penkata tai vaikka olkapäävaivat sen estää, niin sitten ei penkkaa. Mutta koko liikkeen lievä demonisointi kuulostaa huvittavalta. Viitaten aiempaan keskusteluun aiheesta.
Mihinkä haluaa panostaa ja mitkä ovat heikkoudet. Jos haluisin kehittää penkkiä, en tekisi olkapäille mitään punnerruksia. Tuoreilla olkapäillä on aina parempi punnertaa. Ja myös kääntäen. Pystäri ottaa usein ison harppauksen ylös kun vähentää penkki/rinta treeniä. Kovia pystypunnertajia näkee vähän. Syynä varmaan se kun penkki on monella pääliike. Olkapäät tehdään siinä sivussa vähän pumppaillen. Itse olen vannoutunut pystäri mies
Terveellisempi liike kropalle jos vertaa penkkiin.
Kyllä kisaaminen aina välillä mielessä on käynyt. Urahan jo paralympiatasolla kuulantyönnössä on takana. Turvaraudoista en osaa muuta sanoa kuin, että en ole koskaan tykänynt itse ja tuolla salilla ne löytyvät vain muuten huonosta penkistä 
