Pakkislaisten omia treenivideoita

Tätähän on tutkittu, et maanviljelyn myötä ihmisille alko tulla tuki- ja liikuntaelinten sairauksia. Yhteisöt kasvoi (metsästäjä-keräilijät eleli pienissä porukoissa), joten piti rakentaa ja ylläpitää enemmän itse maanviljelyn lisäks. Työn määrä lisäänty (arviolta 4-6h/päivä -> 10-12h/päivä) ja liikkumisen mekaniikka yksipuolistui. Sama juttu vaikka putkimiehillä nykyään.

Ihminen on tehty liikkumaan, mut ei tolla tavalla, ku monet ammatit vaatii. Istuminen ja passiivisuus menee samaan laatikkoon.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Meidän varastomiehen työ on varmaankin suurnpiirtein täydellinen terveyden kannalta. Pääosin pientavaroiden keräilyä, isommat tavarat 5-15kg laatikoita pääosin, kaikkein isoimmat ~50kg mitä menee vaan pari kpl päivässä saa rauhassa hivutella ja muklailla lavalta häkkiin. Työhön kuuluu jonkun verran tietokoneen käyttöä, eli istuakin saa ja samoin kiire ei valitettavasti ole kauhea, eli luppoaikoja jää melkeinpä päivittäin. Pikkusen sosiaalista kanssakäymistäkin ja sitten kun tulee harvemmin se isompi kuorma mikä pitää lempata rekassa lavoille, niin apuja saa, tykkään ite tota kovasti aina tehdä, mukavaa jumppaa.
Varmasti pystyy tekemään varastomies hommansa eläkeikään asti ja terveenpänä kuin 95% muita ammatteja veikkaisin. Miedosti ruumiillinen, ei kiireinen ja ergonomisesti järkevä homma, niin mikä ettei. Useimmiten ei vaan lähimainkaan näin ole.
Työpaikka ei ole avoinna. :)
 
Hyvä keino on tehdä hengenpitimikseen konttorirotan hommia. Keho kun on työpäivän lähes horrostilassa jää energiaa harrastaa jotain terveellistä. :ROFLMAO:
Vakavasti puhuen; mulle työnantaja kustansi pyynnöstä ergnomisen sähköpöydän+satulatuolin. Onhan se kokopäiväinen istuminen myrkkyä ihmiselle, vaikka vapaa-ajalla tekis mitä.
Itse seison ehken puolet työpäivästä. Ja työmatkat kuljen fillarilla ympäri vuoden, ihan ok kunnossa oon mielestäni pysyny. Vaikka takana on myös about 15vuotta ihan rankkaa ruumiillistakin työtä.

Edit: edelliseen postiin: varastonhoitajan tehtäviä teen nykyään itsekkin. Oman työn siis luokittelen konttorirotan työksi. Enimmäkseen päätetyötä, joskus pienkeryytä ym.
 
Aamen tälle. Ite oon vajaa kolmekymppinen metsuri ja kyllä sitä nyt jo huomaa, että ei tätä työtä kannata haaveilla tekevänsä loppuelämää. Oma isä on ollu hyvin samankaltaisissa töissä 36 vuotta ja nyt sitten leikellään olkapäitä, polvia ja selkää. Tavoitteena olis että nelikymppiseen mennessä ois semmonen taloudellinen tilanne, että vois jättäytyä pois työelämästä kokoaikaiseksi haja-asutusalueen huru-ukoksi. Jos ei taloudellinen tilanne, niin suvussa kulkeva heikko psyyke varmistanee asian.

Tulet sitten minun toyboyksi!
 
Aamen tälle. Ite oon vajaa kolmekymppinen metsuri ja kyllä sitä nyt jo huomaa, että ei tätä työtä kannata haaveilla tekevänsä loppuelämää. Oma isä on ollu hyvin samankaltaisissa töissä 36 vuotta ja nyt sitten leikellään olkapäitä, polvia ja selkää. Tavoitteena olis että nelikymppiseen mennessä ois semmonen taloudellinen tilanne, että vois jättäytyä pois työelämästä kokoaikaiseksi haja-asutusalueen huru-ukoksi. Jos ei taloudellinen tilanne, niin suvussa kulkeva heikko psyyke varmistanee asian.

Jep. Yleensä ne jotka sanoo että fyysinen työ ei kuluta, ei ole tehnyt niitä kuin pieniä pätkiä / työ ei oo oikeesti ollu fyysista. Kyllä minnuu alka kerran naurattamaan kun oli eräässä varastossa töissä. Nostelin päivät autonperäkoukkuja ja helvetin isoja akkuja asentojen ollessa todella epä suotuisat. Puhuin sit kahvipöydässä pomon kanssa ihan niitä näitä ja sanoin, ei tätä kyllä eläke ikään asti pysty tekemään, johon pomo vastasi, kyllä jos pitää itsestään huolta. Naurahdin, mutta toisaalta ymmärsin että ei hän tiedä mistä puhuu, ku ei ole elämänsä aikana tehnyt fyysistä työtä kuin satunnaisia päiviä siellä täällä. Tuo työn kuluttavuus kun tulee ilmi vasta sitten kun työtä on tehnyt kuukausia ja vuosia putkeen. Satunnaiset rankemmat päivät pari kertaa kuussa ei kyllä kroppaa kuluta, tai jos kuluttaa, sillon on omassa kropassa parannettavan varaa.
 
Kaikesta huvittavinta on kun istumatyötä tekevä menee salille ja tekee kaikki liikkeet laitteilla istuen:unsure: Näitä on paljon. Osasyynä pidän osaa peeteistä, joiden mielestä laitteet ovat parasta ja turvallisinta treeniä istumatyöläisille ja aloittelijoille. On huolestuttavaa kuinka moni ihminen ei osaa mennä edes omalla painolla kyykkyyn. Kehonhallinta täysin nollassa.
 
Jep. Yleensä ne jotka sanoo että fyysinen työ ei kuluta, ei ole tehnyt niitä kuin pieniä pätkiä / työ ei oo oikeesti ollu fyysista. Kyllä minnuu alka kerran naurattamaan kun oli eräässä varastossa töissä. Nostelin päivät autonperäkoukkuja ja helvetin isoja akkuja asentojen ollessa todella epä suotuisat. Puhuin sit kahvipöydässä pomon kanssa ihan niitä näitä ja sanoin, ei tätä kyllä eläke ikään asti pysty tekemään, johon pomo vastasi, kyllä jos pitää itsestään huolta. Naurahdin, mutta toisaalta ymmärsin että ei hän tiedä mistä puhuu, ku ei ole elämänsä aikana tehnyt fyysistä työtä kuin satunnaisia päiviä siellä täällä. Tuo työn kuluttavuus kun tulee ilmi vasta sitten kun työtä on tehnyt kuukausia ja vuosia putkeen. Satunnaiset rankemmat päivät pari kertaa kuussa ei kyllä kroppaa kuluta, tai jos kuluttaa, sillon on omassa kropassa parannettavan varaa.
Jep, kyllähän sitä sillon tällön/lyhyen pätkän tekee vaikka mitä fyysisesti kuluttavaa paskatyötä, mutta rasituksen kumuloituessa tilanne on toinen. Oon mäkin hakannu joskus halkoa talvimyräkän kaatamista puista pari viikkoa 10 tuntia päivässä verenmaku suussa, mutta kyllä siinä toisen viikon lopulla tuli jo sellanen olo että ei tätä leipänsä eteen tekis. En väitä että eläisin millään muotoa terveellisesti, mutta ei tätä yhtä ainoota kroppaa kiinnosta ennen aikojaan työlläkään pilata.
 
Aamen tälle. Ite oon vajaa kolmekymppinen metsuri ja kyllä sitä nyt jo huomaa, että ei tätä työtä kannata haaveilla tekevänsä loppuelämää. Oma isä on ollu hyvin samankaltaisissa töissä 36 vuotta ja nyt sitten leikellään olkapäitä, polvia ja selkää. Tavoitteena olis että nelikymppiseen mennessä ois semmonen taloudellinen tilanne, että vois jättäytyä pois työelämästä kokoaikaiseksi haja-asutusalueen huru-ukoksi. Jos ei taloudellinen tilanne, niin suvussa kulkeva heikko psyyke varmistanee asian.

Kyllä se on juurikin niin että hiemankin raskaampi työ on vain ja ainoastaan myrkkyä etenkin salitouhuja harrastavalle enkä itse vierestä seuranneena voisi suositella kenelläkään mitään raskasta työtä jatkuvaksi vakityöksi ellei se sitten todellakin ole ainoa vaihtoehto elannon kannalta. Itselläni kaveri/tuttava- ja sukulaispiirissä useita metallialalla suht raskaissa töissä olevia tapauksia ja yhdelläkin vasta 32 vuotiaalla hitsarilla töistä virallisesti todettu johtuvan tenniskyynärpää, olkapääkuluma ja parin selkänikaman kohdalla alkanut välilevyn pullistuma, salitouhut joutunut totaalisesti lopettamaan reilut vuosi sitten. 18 vuotiaasta alkaen heti amiksesta päästyä kun tuollaisiakin hommia tekee niin joillekin se on jo riittävä aika pysyville/häiritseville kropan vammoille. Harvassa on myös ne todelliset metallimiehet joilla ei olisi jo 50-60 vuotiaana paljon työperäisiä sairaslomia ja kropan remppaamista takana. Paljon porukkaa jää käytännössä ennenaikaiselle sairaseläkkeelle vain raskaasta työstä ja sen seurauksista johtuen ja metalliala ja raksahommat on siitä oikein hyviä konkreettisia esimerkkejä. Käytännössä noihin edellämainittuihin hommiin muutoinkin toki lähinnä joudutaan eikä haeta saati toivota pääsevänsä. Fyysisesti kevyt toimistotyö ja jos saa tehdä vielä ns. vakimittaista normityötä on käytännössä optimaalista saliharristuksen kannalta kun kroppa saa levätä töissäolo ajan.
 
Itse tiedän yhden urakkapuolen putkimiehen, joka on suht ehjänä päässyt eläkkeelle. Sama kaveri on penkannut 200kg 90-luvulla.

Samoinhan Pessinen kehuu tässä, että ei pahemmin oo sairasteltu :D

Eli ”supermiehiä” löytyy duunareistakin, niinkun urheilusta ja kaikesta muustakin.


View: https://youtu.be/sF-uPNTz-XA
 
Itse tiedän yhden urakkapuolen putkimiehen, joka on suht ehjänä päässyt eläkkeelle. Sama kaveri on penkannut 200kg 90-luvulla.

Eli ”supermiehiä” löytyy duunareistakin, niinkun urheilusta ja kaikesta muustakin.
Joo, toki noita yksilöitä löytyy joiden kroppa kestää uskomattomia määriä fyysistä rankaisua. Empiirisen kokemuksen mukaan ne on kuitenkin niitä poikkeuksia, jotka vahvistaa sääntöä. Jos kymmentä rikkinäistä duunariukkoa kohti on yks tai vähemmän ehjiä, niin ei se kauheesti lämmitä.
 
Jep. Varmaan ”terveellisintä” liikuntaa duunarille, mikä itsekin olen, olis joku kliseisen tylsä kuntoliikunta. Hiihtoa pyöräilyä kuntopiiriä sopivan kevyesti..
 
Kroppaansa voi kuluttaa monella tavalla. Raskas ruumiillinen työ ja kova punttitreeni ovat molemmat erittäin potentiaalisia kuluttajia. Itse en näe kummassakaan mitään romantisoimisen arvoista. Todella harvalle on mitään hyötyä jostakin supervoimista, mutta hyvin monen elämä kärsii siitä, kun kropan keston rajat on löydetty.
 
Sitä tuntee itsensä saparoita vaille pikkuneidiksi kun katselee tuota @jsjarvn puuhastelua.

Toinen punnertaa keskellä lumihankea kuin Rocky 4:ssä ja itse saa stressiä siitä, jos oon väärän väriset kengät salilla mukana..
Sama. Paitsi minähän olen pikkuneiti.

Kyllä muuten ärsyttää joskus olla nainen! Ihan paskassa kunnossa olevat pulkannarumiehet penkkaa minä päivänä tahansa enemmän ku minä. Sitte jotain 200 kg penkkejä ku näkee nii mennään jo ihan eri universumissa. Onneksi niitä ei näe ku somessa.
 
Kyllä muuten ärsyttää joskus olla nainen! Ihan paskassa kunnossa olevat pulkannarumiehet penkkaa minä päivänä tahansa enemmän ku minä. Sitte jotain 200 kg penkkejä ku näkee nii mennään jo ihan eri universumissa. Onneksi niitä ei näe ku somessa.

Niinpä. Ja vaikka kuinka treenaisi niin onhan nämä naisten penkkipainot mitä on :cry: Mutta näillä mennään, minä ainakin keskityn enempi niihin lajeihin missä voin saada parempia tuloksia aikaan, kun ei ole tarkoitus kisata. Tyydyn ihailemaan miehen penkkailua, jopa sillä 200kg:lla :sneaky:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom