Provovaroitus!
Suomennanpa erään S225T postauksen ydintermin eli homogeenisen:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanath.html#homogeeninen
Ääh, ei tuo ehkä selitä heterogeenisen ja homogeenisen eroa riittävästi. Otanpa käytännön esimerkin koulumaailmasta. Kahdeksas luokka A on helsinkiläinen luokka, johon on otettu täysin summamutikassa 30 oppilasta ympäri Helsinkiä. Jokainen voi ymmärtää, kuinka erilaisia ko nuoria luokalle tod.näk. tulee niin kokonsa, ihonvärinsä, aivojen suorituskyvyn, ulkonäön, käyttäytymisen, perhetaustojensa kuin kaiken mahdollisen muunkin puolesta. Tällöin koululuokka olisi niin heterogeeninen, kuin nyt Helsingissä on mahdollista saada aikaiseksi. Otetaan sitten vaikkapa keinotekoinen kahdeksas luokka B, jossa olisi 30 oppilasta, joista jokaisella olisi vaikkapa vähintään toinen vanhemmista lääkäri ja seitsemännen luokan keskiarvo vähintään 8,5 ja jokaisella lapsista olisi jonkunlainen musiikkiharrastus. Tällöin olisi vakioitu jo useita muuttujia nuorten kesken, joten luokka olisi hyvinkin homogeeninen.
Yksi hellityimpiä fitnessmyyttejä on yksilöllisyys, johon toi homogeenisyys vs. heterogeenisyys juuri liittyy. Toistellaan loputtomasti niitä mantroja, että "Tää toimii mulle, mut en tiiä sit muista." tai "Nojoojoo, toi ny toimii tommosella himoreenariultramegasuperterveysfasistigeenihirmulla, ku sä, muttei taatusti mulla." yms., koska ei edes tiedetä itse sitä, kuinka samalla lailla ihmisen kropan (mieli onkin sitten täysin eri asia) perusjutut jokaisella terveellä ihmisellä menevät. Jep, sairauksia ja säännön vahvistavia poikkeuksia on olemassa, mutta vähemmän, kuin moni on valmis uskomaan, ihan samoin kuin huomattavan lihavuudenkin suhteen. On kivempaa kuvitella ja uskoa itse olevansa yksilöllisempi ja erilaisempi, kuin onkaan, niin reenityylin, syömisen, geenien, kuin esim. musiikkimaun ja pukeutumisenkin suhteen, kuin tunnustaa nöyränä, että itsessään on enemmän yhtäläisyyksiä, kuin eroavaisuuksia muiden kanssa. Samaa maanmutaa sitä ollaan kumminkin loppupeleissä.
Huomasin aikoinaan ja huomaan vieläkin ihan samaa yksilöllisyyden korostamista esim. hevaripiireissä. Siitä huolimatta heilläkin pitää olla saman kaltaiset heimovaatteet, aatteet, elämäntavat jne., ihan kuten fitness/kehoilukansallakin (ja ennen kuin siellä hevarit kiskotte Saturnusta sieraimeen, muistattehan, että olen itse ollut jonkunlainen hevari noin 11-v lähtien, nähnyt siis niissä piireissä yhtä sun toista?). Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole, ihan normaalia meininkiä moinen on ihmisluonnolle, mutta jos samalla hankkii laput silmille, putkinäön, niin mennään pieleen. Aina olisi hyvä välillä vilkuilla muitakin porukoita, että mitä niissä puuhataan ja miten ajatellaan, jotta voisiko niistä saada itselleen jotain kivoja tai hyödyllisiä vaikutteita, ehkä jopa uusia ystäviä.
Monesti olen ihmetellyt, miten moni on valmis, halukas ja suorastaan fanaattisen innokas ulkoistamaan (erinomainen sanavalinta Hulkilta!) näinkin tärkeät terveyteen ja fyysiseen suorituskykyyn liittyvät asiat, kuin reeni ja ravinto. Eli siis ei halua ottaa itse selvää ja opiskella näitä asioita, vaan ostetaan treineriltä valms paketti ja luotetaan siihen sokeasti, kuten myös siihen, että treineri todella välittää. On eri asia ensin opiskella itse paljon ja sitten hankkia ekspertin näkemys siihen lisukkeeksi, viilata pikkuasiat kuntoon vielä, kuin ulkoistaa alusta loppuun kaikki reenin ja syömiseen liittyvä tietämys.
Sitten toki eri lajien kisavalmistautumiset ovat ihan oma asiansa ja niitä varten ainakin kehoilussa ja fitnessissä varmaan pätevä treineri on tärkeä (poikkeuksiakin on, ainakin Hulkki, joka vissiin on toistaiseksi pärjäillyt omin neuvoin jopa kisavalmistelujen suhteen). Ns. massakauden ja muun ajan reenit ja syömiset pitäisi kumminkin mielestäni jokaisen pystyä ihan oman pään tiedoilla hoitamaan niin, että kehittyy.
On selvää, että opiskeleminen vie aikaa ja vaivaa paljon, mutta uskon, että pitemmän päälle (=koko elämä) se kannattaa ja on paljon hyödyllisempää, kuin ainainen reenitietämyksen ulkoistaminen.
Vielä em. enemmän ihmetyttää se, miten moni voi vuosiakin hakata päätänsä seinään (on jäänyt esim. monen monesta mimmien reenijutusta ja päivyristä mieleen, miten moni kaipailee hartioihinsa leveyttä, eli olkapäihin ja selkään, muttei millään, ei sitten millään, suostu edes kokeilemaan vaikkapa 6kk leuanvetokuuria
), reenata pohjimmiltaan ihan samalla lailla (reeniliikkeiden vaihtelu ei vaikuta juurikaan, jos kuormitusta ei suunnitella ja muuteta), mutta siitäkin huolimatta sitkeästi pitää reenitapaansa (usein ostettuja ohjelmia toisensa perään, eli ulkoistettua reenitietämystä) ainoana itselleen sopivana. Mitä menetettävää olisi, jos kerrankin kokeilisi jotain ihan muuta esim. 3-6kk ajan? Jos on jo vuosia tuskaillut vähäisten tai olemattomien tulosten takia, niin voivatko lihakset ainakaan pienentyä, jos kokeilisi vaikkapa 15-50 reenin ajan TODELLA erilaisia juttuja? Tuskin.
Vielä yksi asia ovat krempat, jumit, hermopinteet yms. Olen aika varma, että yllättävän moni niistä johtuu puutteellisen lihashuollon ohella vääristä reenimenetelmistä ja pääasiassa siitä iänikuisesta "Joka stanan sarja niimmaanpirkuleen loppuun asti!!!!!" asenteesta. Tuotakaan ei moni suostu näkemään, vaan käydään sitten kalliilla osteopaateilla, hierojilla, niksauttajilla jne., eli taas kerran ulkoistetaan tietämys, tällä kertaa liikkuvuusreenin ja lihashuollon suhteen. Sitten kun jumit (eli oire, ei sen aiheuttaja, eli pöljä reeni) on poistettu, jatketaan yllättävän monesti ihan samoin, kuin ennenkin, eli jatketaan epätoivoista :wall: meininkiä -> uusia jumeja ja kremppoja, vähemmälti kehitystä.
Juu ja vielä liittyen noihin tieteellisen kuuloisiin termeihin homogeeninen/heterogeeninen ja tieteeseen yleensäkin liittyen tulee mieleen, että on kumma, miten moni ei ymmärrä tai suostu uskomaan sitä Hulkinkin moneen kertaan julkituomaa faktaa, että ihan ihkaoikeasti hermosto rasittuu loppuunviedyllä sarjalla jopa enemmän, kuin lihas/lihakset. Eikä myöskään sitä matemaattista faktaa, että 3*10 sarjat vaikkapa 60% kuormalla tarjoavat selvästi vähemmän mekaanista rasitusta lihakselle (eli kasvuärsykettä), kuin vaikkapa 6*5 70% kuormalla, tai jopa 10*3 80%
(prosenttilukemat siis maksimiykkösestä laskettuna). Tuo asia on moneen kertaan todistettu ja jokainen pystyy näkemään, että molemmissa tapauksissa tehdään sama määrä toistoja, mutta jälkimmäisessä vaan selkeästi isommalla kuormalla (ja tod.näk. paremmalla tekniikalla, koska ei puserreta sarjoja loppuun asti). Silti ihmeen moni toistelee sitä mantraa "Juu, mä rasitan lihasta, en hermostoa, kummää en kaipaa woemoo, vaan lihaa.", mutta SIITÄ HUOLIMATTA tiedon puutteen vuoksi tekee käytännössä juuri päinvastoin. Sitä on ihmetellyt monesti.
Niin joo ja em. liittyen myös moni mimmi toistelee jotain semmoista, kuin "Mä kyl reenaan kovaa! Haluan lihasta!", mutta SAMALLA sanotaan "Juu, mut mä teen vaan pitkiä sarjoja.", eli kova reeni = pitkät sarjat = pienemmät reenipainot (koska on fakta, ettei kellään voi jossain 20 toiston loppuunpuserretussa sarjassa kummoiset painot olla käytössä, edes prässissä, saati sitten jossain vipareissa, no ok, ehkä Ronsterilla, muttei juuri muilla). Eli ei haluta nähdä lihaksen mekaanisen rasituksen suhteen mitään muuta, kuin reeniärsykkeen kesto lihakselle, eli annetaan ymmärtää, ettei reeniärsykkeen voimakkuudella (eli lihasjännityksen voimakkuudella) olisi mitään tai enintään hyvin vähän merkitystä. Tuota logiikkaa tai oikeammin logiikan puutosta en ole koskaan ymmärtänyt. Kumminkin sekä lihas/reeniärsykkeen sopiva kesto, että voimakkuus ovat tärkeitä ja kumpiakin pitäisi vaihdella sopivasti.
Em. liittyen yksi pöljimpiä kommentteja ikinä on "Joo, mut mä en halua rikkoo itteeni runnommalla isoilla painoilla huonolla suoritustekniikalla." ja ton kuulee valitettavan usein juuri mimmien suusta/näppikseltä, vaikka olisi pitkän linjan punttimimmikin. :curs: Toivottavasti tuota ei tarvitse enää ikinä kuulla eikä nähdä. On ihan sama, nostetaanko 20% kuormalla ziljoona toistoa vai 100% kuormalla ykkösmaksimi, SILTI oletusarvo on AINA, että suoritustekniikka pysyy puhtaana, sovitaanko niin? Kilpailijoiden suoritukset esim. voimanostolavalla ovat asia erikseen, mutta normireenaajan normireenien suhteen pitäisi aina mennä mainitsemallani tavalla, eli puhtaalla suoritustekniikalla, oli liike ja kilomäärä mikä tahansa.
Lopuksi on pakko pyytää anteeksi em. liian pitkää vuodatusta (Hulkki, ironteme ja S225T toivat kumminkin jo olennaiset asiat esille aiemmin, taas) ja todeta, että pöljästi reenaavia on miesten ja poikien joukossa vähintään yhtä paljon, kuin naisissa tai tytöissä. Reenipöljyys liittyy vieläpä useimmiten miehillä ittensä rikkomiseen, naisilla lievempään pöljyyteen, eli tuloksettomaan reeniin.
