Onpas täällä muutamalla kommentoijalla mennyt puurot ja vellit sekaisin. Väistämättä huomaa, että kyseessä on voimailupainotteinen keskustelufoorumi. Peruskunto mielletään maratooniksi tai muuten vaan pusikossa pyörimiseksi. Kestävyysurheilu on liki kirosana, siinä missä voimaharjoittelu on kirosana fanaattisille ja valveutumattomille kestävyysurheilijoille.
Peruskunnolla tarkoitetaan lähinnä sydän -, ja verenkiertoelimistön sekä hengityselimistön toimintakykyä (sekä glykogeenivarastojen varastoitumiskykyä). Peruskuntoa ei kannata sekoittaa lyhyisiin lajikohtaisiin suorituksiin, vaan kyseessä on kyky suoritua kevyehköstä ja pitkäkestoisesta aktiviteetista. Peruskuntoa ei kohoteta lajkohtaisilla treeneillä volyymia nostamalla, jossa harjoitusvaikutus kohdistuu mm. maitohapon sietokykyyn ja tätä kautta entsyymitoiminnan vilkastumiseen! Harjoitusärsyke pk-harjoitteluun on täysin erilainen energia-aineenvaihdunnan suhteen.
Peruskunto on ehdoton pohja kaikille vakavasti otettaville urheilijoille, mutta luonnollisesti sen merkitys korostuu puhtailla kestävyysurheilijoilla, koska se on pohja joille muut kestävyysominaisuudet rakennetaan. Nopeus - ja voimaurheilijoilla edullisimmat vaikutukset näkyvät lienee palautumisessa ja yleisesti freesimmässä olotilassa. Nopeus / voimaurheilija voi harjoitella lajikehitystään vastaan liiallisella "jolkottelulla" (energia-aineenvaihdunta ja hermostollinen ohjaustoiminta täysin päinvastaista vertaillessa puhdasta nopeusurheilijaa ja kestävyysurheilijaa), mutta käytännön pohjalta voi todeta, että tällaista tapahtuu aniharvoin. Yleensä heikko keuhkotuuletus ja riittämätön verenvirtaus estävät riittävän harjoittelumäärän kehityksen jatkamiseksi.
Tyypillisen suuren (harrastelija)voimaharjoittelijan pk-harjoittelu ei sisällä lenkkeilyä vaan käytännön toteutus on lähinnä kevyt tepastelu juoksumatolla. Iso mieskin voi saada sydämen työkapasiteetin ja siitä aiheutuvan toivotun hypertrofian kohdalleen (harjoittelusta johtuva fysiologinen eteisen hypertrofia rojuttelusta johtuvan kammio-hypertrofian sijaan), mutta tämä ei ole kovin yleistä. Kannattaa kuitenkin tarkastaa esim. tapaus "Petri Raatikainen, harjoitusmäärät ja marathon - kehonrakennuksen sm-overall voittaja". Jos peruskunto on heikolla pohjalla, niin se on nähtävissä yleisolemuksestakin, päivittäisistä toiminnoista suoriutuminen pitkällä aikajänteellä vaatii suuria ponnisteluja. Jos olisin työnantaja, niin kartoittaisin työntekijän sydämen työkapasiteetin (tuhannen muun tekijän ohella) - korreloi varsin hyvin yleiseen jaksamiseen ja stressin sietokykyyn
Juoksu on valikoitunut sopivaksi tavaksi toteuttaa kestävyysharjoittelua, mutta yhtä hyvin se voisi olla hiihto, uinti tai kenties pyöräily. Juoksu on ihmisolennolla luontaista toimintaa ja se on universaalisti helppo tapa mitata yksilöiden välisiä eroja. Pk-aluetta kehitettäessä kyseessä tulisi olla kokonaisvaltainen liikkumismuoto - peruskuntoharjoittelulla pyritään kehittämään kokonaisvaltaisesti ensimmäisessä virkkeessä mainitsemani toimintoja paikallisen lihaskestävyyden sijaan (kukaan ei hinkkaa hauiskääntöä tuntia putkeen pk-aluetta kehittääkseen). Sana "maitohappo" ei saisi tulla kertaakaan esille peruskunnon puhuttaessa, nyt haluamme toimia täysin hapen avulla. Voimailijoilla maitohapon kehittyminen, sietäminen ja sen puskurointi on edistynyttä, joten sitä ei tulisi enempää kehittää, jos halutaan saada toivottuja vaikutuksia peruskestävyyteen.
Pp-ergossa on hyvin yleinen trendi voimaurheilijoilla, että aerobinen kynnys saavutetaan nopeasti (ts. puhtaasti hapen avulla ei jakseta työstää pitkään) ja hapot alkavat jylläämään nopeasti. Happoja sitten kestetäänkin varsin hyvissä määrin. Kevyesti mutta tunnollisesti etenevällä sunnuntailenkkielijällä tilanne on taas päinvastainen - harjoittelun intensiteetin puutteesta johtuen kropasta ei saada kamalasti irti.
Videoanimaatio tärkeimmän lihaksen toiminnasta:
http://www.nhlbi.nih.gov/health/dci/Diseases/hhw/hhw_pumping.html
Summa summarum: kyllä, pk-harjoittelu kannattaa. Oikein toteutetusta ja oikeaan väliin ajoitetusta kestävyysharjoittelusta hyötyy voimailijakin. Tässä yleensä se vaikeus tuleekin. Kyykkytuloksesta ei haluta tinkiä ja reisien kuihtumista pelätään, mielestäni turhaan.
Fuhrer;2885221 begin_of_the_skype_highlighting**************2885221******end_of_the_skype_highlighting sanoi:
Jos sulla on leposyke 40, verenpaine 120/60, sinulla ei ole mitään puutostiloja(yleisimpinä magnesium, D3, b-vitamiinit, sinkki yms), ja olet 110kg voimaurheilija, niin oletko huonokuntoinen koska sinulla ei ole juoksukuntoa tai niin sanottua "peruskuntoa"?
Et ole.
Alhainen leposyke korreloi erittäin hyvin sydämen työkapasiteettiin ja tällöin tämä 110kg kössikkäkin jaksaisi jolkotella erittäin mukavasti. Tuollainen kombinaatio elintoimintojen edistyneisyyttä jäänee utopiatasolle.