Omituiset tavat?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja nCh
  • Aloitettu Aloitettu
Luin jonkin aikaa sitten aivojen toimintaa käsittelevää kirjaa, joka oli kirjoitettu sen verran kansanomaisesti, että muutkin kuin aivotutkijat voivat saada siitä jotain irti (Älykkyys: uusi tieto aivoista ja älykkäät koneet / Jeff Hawkins).

Kirjoittajan mukaan aivot toimivat muistina, jonka perusteella aivot ennustavat mitä seuraavaksi tapahtuu. Nämä ennustukset sitten johtavat toimintaan. Jos näkee voileivän keikkuvat pöydän reunalla, syntyy muistikuvien perusteella ennustus, että kohta leipä tipahtaa ja pitää lähettää käsi pysäyttämään tippuminen. Samoin kun kotioven on sulkenut monta kertaa, niin aivoista löytyy muistikuvat siitä, miltä oven sulkeminen tuntuu kädessä ja miltä se kuulostaa. Aivot ennustavat jo etukäteen nämä tuntemukset kun ovea on laittamassa kiinni. Jos ovi menee kiinni normaalilla, ennustetulla tavalla, aivojen ei tarvitse käsitellä asiaa sen enempää. Jos tapahtuukin jotain poikkeavaa (vaikka kivi välissä), niin ääni ja tuntuma eivät vastaa ennustettua ja se huomataan heti häiritsevänä poikkeamana joka vaatii jatkotoimenpiteitä.

Tämä oli nyt alustusta näihin omituisiin tapoihin liittyen. Tämän aivoteorian perusteella aivot ovat oppineet jonkin omituisen tavan olevan ihan normaali odotettu tapahtuma joka sitten toteutetaan ilman sen syvällisempää miettimistä. Jos jokin ulkoinen tekijä yrittää estää omituisen tavan toteuttamista, aivot toteavat, että nyt on jokin ongelma, ennuste ei toteutunut, joten pitää tehdä korjaavia toimenpiteitä (eli se omituinen tapa).

Voisi siis olla mahdollista päästä eroon omituisesta tavasta tappelemalla riittävän pitkään tietoisesti sen tekemistä vastaan, kunnes aivot oppisivat tämän uuden toimintatavan. En kyllä ole itse vielä kokeillut, koska minulla ei onneksi ole mitään kovin omituisia tapoja. Ainoastaan avaimet pitää kotoa lähtiessä tarkistaa oikein katsomalla (ei riitä, että ne tuntee taskussa), mutta avaimien tarkistamisen vaiva on aika pieni huoltoyhtiöön soittamisen vaivaan nähden. Vaikka voisihan sitä ottaa lopun kesäloman tavoitteeksi pystyä luottamaan avaimien mukanaoloon pelkän tuntoaistin perusteella.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Luin jonkin aikaa sitten aivojen toimintaa käsittelevää kirjaa, joka oli kirjoitettu sen verran kansanomaisesti, että muutkin kuin aivotutkijat voivat saada siitä jotain irti (Älykkyys: uusi tieto aivoista ja älykkäät koneet / Jeff Hawkins).

Kirjoittajan mukaan aivot toimivat muistina, jonka perusteella aivot ennustavat mitä seuraavaksi tapahtuu. Nämä ennustukset sitten johtavat toimintaan. Jos näkee voileivän keikkuvat pöydän reunalla, syntyy muistikuvien perusteella ennustus, että kohta leipä tipahtaa ja pitää lähettää käsi pysäyttämään tippuminen. Samoin kun kotioven on sulkenut monta kertaa, niin aivoista löytyy muistikuvat siitä, miltä oven sulkeminen tuntuu kädessä ja miltä se kuulostaa. Aivot ennustavat jo etukäteen nämä tuntemukset kun ovea on laittamassa kiinni. Jos ovi menee kiinni normaalilla, ennustetulla tavalla, aivojen ei tarvitse käsitellä asiaa sen enempää. Jos tapahtuukin jotain poikkeavaa (vaikka kivi välissä), niin ääni ja tuntuma eivät vastaa ennustettua ja se huomataan heti häiritsevänä poikkeamana joka vaatii jatkotoimenpiteitä.

Tämä oli nyt alustusta näihin omituisiin tapoihin liittyen. Tämän aivoteorian perusteella aivot ovat oppineet jonkin omituisen tavan olevan ihan normaali odotettu tapahtuma joka sitten toteutetaan ilman sen syvällisempää miettimistä. Jos jokin ulkoinen tekijä yrittää estää omituisen tavan toteuttamista, aivot toteavat, että nyt on jokin ongelma, ennuste ei toteutunut, joten pitää tehdä korjaavia toimenpiteitä (eli se omituinen tapa).

Kuulostaa ihan järkevältä. Oven sulkeminen on niin automaattinen juttu että sen tekee huomaamattaan - ja kun sen on tehnyt huomaamattaan niin miettii että jätinkö minä sen sittenkin tekemättä. Ehkä jopa tuo oven rynkytys varmistuksena että se meni kunnolla kiinni on jo niin automaattista ettei sitä noteeraa tekevänsä.
Ehkä, jos laittaa lapun oven sisäpuolelle muistutukseksi; "laita kivi oven väliin ennen sulkemista", sitten yrittää sulkea oven perässään mutta ovi ei mene kiinni kiven takia, jolloin poistaa kiven, ja aivot tajuavat että nyt ei mennyt tämä juttu ihan putkeen, ja sitten sulkee oven, niin ei enää sulje ovea täysin huomaamattaan eikä täten mieti lähtiessään että suljinko minä sen oven vaiko en?
Vaihtoehtoisesti pidän kämpän aina siinä kunnossa ettei haittaa jos ovi jää auki, ja tiedostot hyvin tallennettuina niin saa varkaat viedä ihan minkä haluaa eikä tarvitse olla yhtään huolissaan jäikö ovi auki. :D

Kumpa osaisin yhtä tarkasti tarkastaa ettei hellan päällä ole mitään sulavaa kun laitan hellan päälle. Se olisi ihan kiva.
 
Kuulostaa ihan järkevältä. Oven sulkeminen on niin automaattinen juttu että sen tekee huomaamattaan - ja kun sen on tehnyt huomaamattaan niin miettii että jätinkö minä sen sittenkin tekemättä. Ehkä jopa tuo oven rynkytys varmistuksena että se meni kunnolla kiinni on jo niin automaattista ettei sitä noteeraa tekevänsä.
Ehkä, jos laittaa lapun oven sisäpuolelle muistutukseksi; "laita kivi oven väliin ennen sulkemista", sitten yrittää sulkea oven perässään mutta ovi ei mene kiinni kiven takia, jolloin poistaa kiven, ja aivot tajuavat että nyt ei mennyt tämä juttu ihan putkeen, ja sitten sulkee oven, niin ei enää sulje ovea täysin huomaamattaan eikä täten mieti lähtiessään että suljinko minä sen oven vaiko en?
Vaihtoehtoisesti pidän kämpän aina siinä kunnossa ettei haittaa jos ovi jää auki, ja tiedostot hyvin tallennettuina niin saa varkaat viedä ihan minkä haluaa eikä tarvitse olla yhtään huolissaan jäikö ovi auki. :D

Kumpa osaisin yhtä tarkasti tarkastaa ettei hellan päällä ole mitään sulavaa kun laitan hellan päälle. Se olisi ihan kiva.

Pistät ulos lähtiessä sulake boxista päävirrat pois niin ei varmasti jää mikään laite päälle ja polta taloa! Ovea voit toki venkslata,mutta sisälle ei tartte enään mennä....tietty jos haluat tarkistaa,että se päävirtakytkin nyt oikesti on off-asennossa. :D
 
Tuttu jätkä rakensi (ihan huvikseen) netin kautta ohjattavan nettikameralla varustetun robottikärryn. Jos on poissa kotoa, voi netin kautta ajaa kärryn hellan luo, katsoa kameran silmällä onko se päällä ja robottikädellä kääntää sen pois, jos on. (Tätä voi olla vaikea uskoa, mutta jätkä on insinööri... ja sinkku :rolleyes:)

Mitä tohon tarkisteluun tulee, itse olen päässyt siitä kokonaan eroon vain sanomalla itselleni "se ON pois päältä ja sä ET mene tarkistamaan sitä, piste". Joskus piti aina nousta sängystä yöllä tarkistamaan, enää en viitsi. Tapa juonsi juurensa siitä, että eräänä aamuna hella tosiaan oli päällä :eek: Äidilläni on taas tapana rynkyttää hartaasti ovea varmistaakseen, että se on lukossa. Paljonpa iloa siitä lukitusta ovesta on hänelle sinä päivänä kun kaiken rynkytyksen jälkeen se kahva jää käteen.
 
Tuosta oven rynkyttämisestä. Varmaan aika harvassa kerrostalossa on mitään kahvantynkää oven ulkopuolella. Ainoa vaihtoehto on puskea sitä ovea kiinni.

Enemmän miettii sitä laittoiko pyörän lukkoon kuin oven kiinni. Olen kyllä pari kertaa unohtanut laittaa pyörän lukkoon, joten se varmaan vaikuttaa.
 
Tuttu jätkä rakensi (ihan huvikseen) netin kautta ohjattavan nettikameralla varustetun robottikärryn. Jos on poissa kotoa, voi netin kautta ajaa kärryn hellan luo, katsoa kameran silmällä onko se päällä ja robottikädellä kääntää sen pois, jos on. (Tätä voi olla vaikea uskoa, mutta jätkä on insinööri... ja sinkku :rolleyes:)

Eläs nyt, tämmöseen scifinörttiin tuolla voisi tehdä ihan helvetinmoisen vaikutuksen.
 
Tuttu jätkä rakensi (ihan huvikseen) netin kautta ohjattavan nettikameralla varustetun robottikärryn. Jos on poissa kotoa, voi netin kautta ajaa kärryn hellan luo, katsoa kameran silmällä onko se päällä ja robottikädellä kääntää sen pois, jos on.

Ja jonain päivänä se robottikärry kehittää tietoisuuden ja käy itsekseen laittamassa kaikki levyt päälle. :hyper:

(Tai ehkä paremminkin joku pyromaanikräkkeri valtaa sen netin kautta ja tekee samat temput. Pelottavaa kuitenkin.)
 
Tuosta oven rynkyttämisestä. Varmaan aika harvassa kerrostalossa on mitään kahvantynkää oven ulkopuolella. Ainoa vaihtoehto on puskea sitä ovea kiinni.
.

Juueipä mullakaan mitään kahvaa ole millä rynkyttää, vaan rynkytän pitäen kiinni oven reunasta sormenpäillä. Naapuri on sattumoisin kyylä, kyselee aina mitä teen ja miksi tulen mihinkin aikaan kotiin jne... jos se katsoo ovensilmästänsä kun lähden ulos, se näkee tämän rynkytys seremonian, hissiin astumisen, pää tulee hissistä ulos ja katsoo että ovi on kiinni ja tsägällä hetkeä myöhemmin pää tulee uudestaan hissistä ulos tsekkaamaan että ovi on kiinni.
Kyllä se aina prkl on kiinni.

Apollonia mullekin kävi kerran niin että hella oli yötä päällä. Ja hellan päällä oli pannu, jossa olin paistanut couscousia. Se oli entinen pannu se :lol2:
Lisäksi hellalle on sulanut yhtä sun toista tavaraa, ja kun oli kaasuhella niin ainakin yksi pyyhe jonka iskin tulen päälle leimahti liekkeihin. Ei näin.
No ainakin on hella poissa päältä kun itse ei ole himassa! Kahvinkeitin ei sammu itsekseen niinkun niiden kuuluisi tehdä, mutta mietin että onko se edes mahdollista että se sytyttäisi yhtään mitään vaikka olisi puolisen vuotta itsekseen päällä...

E: Apollonia sun frendi voisi ruveta myymään noita robotteja, ei olisi pahempi vekotin :-D
 
Oli niin paljon yhteneväisiä juttuja (varsinkin ekassa kappaleessa), että tavataanko ? :D

Huh, hyvä etten ole yksin omituisuuksieni kanssa, alkoi jo huolestuttaa. Joo, mennään pyöräilemään, se vasta oliskin.... mielenkiintoista...:D

EDIT. Tuli muuten noista edellisen sivun jutuista mieleen, että joskus muinoin kännykän matopeliä tai koneella jotain yksinkertaista "tee ennätys"-peliä pelatessa saatan tsempata itteäni tekemään uuden enkan lupaamalla mielessäni hyppääväni järveen tai tekemällä jotain muuta inhottavaa, jos epäonnistun. Aina se ennätyksen tekeminen ei onnistu, mutta sit koitetaan uudestaan niin kauan että onnistuu ettei tarvi hypätä järveen :D.
 
-Ei voi pyöräillä kenenkään takana/edessä, pakko päästä ohi tai kiihdyttää ettei toinen pääse ohi:D . Sama kävellessä/juostessa.
Toi on muuten uskomattoman ärsyttävä tapa, josta koituu pelkkää haittaa itselle. Jos on menossa johonkin vaikka kaupungille, on pakko paahtaa kamalaa vauhtia koko matka, ja sitten on mukava kierrellä kaupoissa kun tolkuton hiki päällä. Joutuu aika tarkkaan valitsemaan minkä värisen paidan voi päälleen laittaa jos meinaa kävellä tai pyöräillä johonkin.

Toinen ovat kevyet, lihaksia palauttavat, lenkit. Lähtee hyvillä mielin "vähän ulkoilemaan", mutta annas olla jos joku menee samaa vauhtia edellä niin siitä on pakko mennä ohi. Se ohitus ei tietenkään yksistään riitä, vaan on pidettävä huolta, että välimatka kasvaa kokoajan. Lopulta huomaa juoksevansa sykkeet lähempänä kahta sataa veren maku suussa ja reidet pullollaan maitohappoa. Sitten kun(/jos) kotiin asti päsee hengissä tulee kevyt "Piti taas.." -olo ja palautuminen kestää taas muutaman päivän pidempään, kuin jos lenkin olisi jättänyt tekemättä. Hienoa!
 
Toi on muuten uskomattoman ärsyttävä tapa, josta koituu pelkkää haittaa itselle. Jos on menossa johonkin vaikka kaupungille, on pakko paahtaa kamalaa vauhtia koko matka, ja sitten on mukava kierrellä kaupoissa kun tolkuton hiki päällä. Joutuu aika tarkkaan valitsemaan minkä värisen paidan voi päälleen laittaa jos meinaa kävellä tai pyöräillä johonkin.

Toinen ovat kevyet, lihaksia palauttavat, lenkit. Lähtee hyvillä mielin "vähän ulkoilemaan", mutta annas olla jos joku menee samaa vauhtia edellä niin siitä on pakko mennä ohi. Se ohitus ei tietenkään yksistään riitä, vaan on pidettävä huolta, että välimatka kasvaa kokoajan. Lopulta huomaa juoksevansa sykkeet lähempänä kahta sataa veren maku suussa ja reidet pullollaan maitohappoa. Sitten kun(/jos) kotiin asti päsee hengissä tulee kevyt "Piti taas.." -olo ja palautuminen kestää taas muutaman päivän pidempään, kuin jos lenkin olisi jättänyt tekemättä. Hienoa!

toi on suurin syy miks lopetin lenkkeilyn :D

ois menny varmaan ihan hyvin jos ois saanut olla ihan itekseen pururadalla mutta kun ei niin ei... pyöräilyssä ihan sama. ohitusvimmasta oon päässyt eroon, mutta nykyinen pyöräilytahti on niin reipas että aika monesti tulee "vahingossa" ohitettua muut pyöräilijät.
 
Irtokarkkeja ostan yleensä saman verran hedelmä- ja salmiakkikarkkeja ja syön ne vuorotellen. Helmixejä pitää olla joka väriä yhtä monta.

Kengät laitetaan ensin oikeaan, sitten vasempaan jalkaan. Sukat luullakseni laitan toisinpäin. Vetoremmit ensin vasen, sitten oikea. Käsineet ensin oikea, sitten vasen. Vaattetkin puen tietyssä järjestyksessä, ainoastaan sukat voi laittaa missä välissä vaan.

Ruuan kanssa pitää olla aina vettä, sama mitä ruokajuomana on ehkä lisäksi.

Lähtiessäni laitan avaimet taskuun, paiskaan oven kiinni ja tarkastan sitten, onko avaimet mukana. Koska en tarkasta, menikö ovi kiinni, olen kerran paiskannut sen niin kovasti että se kimposikin takas --> äiti ilahtui palatessaan avoimeen kotiimme.

Vähemmän omituisia juttuja lienevät ruokajutut, kuten taipumus syödä aina samoja juttuja samoissa ravintoloissa (uudet listat eivät ole suosikkejani...) ja esim. pizza aina samoilla täytteillä.

Silitän molemmilla käsillä. Siirrän siis rautaa kädestä toiseen siirtyessäni reunasta toiseen.

Pienenä join joka yö vessassa käydessäni kaakaota tai jauheteetä. Nykyisin enää pari kertaa viikossa.

Jos syön esim. juustoa (leikkaan pieniksi tikuiksi) ja viinirypäleitä, syön niitä vuorotellen. Yritän myös optimoida, että esim. perunapaloja ja lihapullapaloja olisi lautasella yhtä monta, että voin syödä ne yhdessä.

Salaatti on jälkiruoka, syön sen aina viimeiseksi.
 
Sama, hui! En edes ajatellut että se on outoa ennen tätä..:eek:
En minäkään ollut kiinnittänyt asiaan edes huomiota, muista edes koska tapa alkoi. Avokki kerran kysyi että mitä mä oikein häärään kun otin vettä ja huuhtelin lasia. Nykyään huuhtaisen kahvikupitkin kotona, töissä ei onnistu (mutta mehulasin onnistuu :rolleyes:). Ja tuo vedenvaihtovimma vasta harmittaakin, joskus se jää vahingossa ja ahistaa juoda vanhaa vettä, vain kunnon janossa onnistuu.
Hmm, mikähän vesivimma mulla on kehittymässä...
 
*Aina kun katon tv:stä jotain tekstitettyä sarjaa, lasken onko ruudulla olevan lauseen/lauseiden kirjainmäärä jaollinen viidellä. Oon nykyään, vaikka itse sanonkin, aivan saatanan nopee tässä :)
*Pöntöllä pitää istua vähintään 10min. Yleensä niin kauan kun ehdin lukeen jonkun lehden, Tieteen kuvalehti (kestää aika kauan kyl), Aku Ankka tai Seiska.
*Vasemmassa etutaskussa on lompakko. Oikeassa etutaskussa on vasemmalla kännykkä ja oikeella avaimet.

Mul on samantyypistä mut teen sen kaikilla numeroilla mitä nään ja jaan/kerron yleensä luvuilla, mitkä on kolmella jaollisia. Sen takia mun päässälasku onkin aivan mieletöntä :D EN OLEKKAAN YKSIN!!:kippis1:
 
En minäkään ollut kiinnittänyt asiaan edes huomiota, muista edes koska tapa alkoi. Avokki kerran kysyi että mitä mä oikein häärään kun otin vettä ja huuhtelin lasia. Nykyään huuhtaisen kahvikupitkin kotona, töissä ei onnistu (mutta mehulasin onnistuu :rolleyes:). Ja tuo vedenvaihtovimma vasta harmittaakin, joskus se jää vahingossa ja ahistaa juoda vanhaa vettä, vain kunnon janossa onnistuu.
Hmm, mikähän vesivimma mulla on kehittymässä...

Ei helvetti, tunnistinpa itseni myös tosta :eek:
 
Ei varmaankaan kuulosta terveeltä, mutta "turvaan aina selustani". Nukun aina selkä seinään ja kasvot huoneeseen päin siltä varalta että voisin reagoida nopeammin, jos kimppuuni hyökättäisiin (!?). Asettelen myös ikkunaverhoni nukkumaanmennessä niin, ettei huomio kiinnittyisi sänkyyn, kun katsoo ulkoa sisälle...

Yksin ollessani pälyilen jatkuvasti ympärilleni, seurassa teen sitä huomaamatta. Myöskin asettelen itseni ihmisten läheisyydessä niin, että reagointi olisi mahd. nopeaa. Pyrin istumaan luokissa takanurkassa. Saapuessani uuteen paikkaan saatan jopa tarkistaa potentiaaliset lyömäaseet. En tee yksin ollessani mitään sellaista, johon uppoutuessani valmiuteni saattaisi huonontua liikaa. Esimerkiksi kuulokkeet ovat päässäni aina toinen puoli raollaan, jne.

Tämä ei kuitenkaan haittaa itseäni laisinkaan, sillä olen toiminut näin jo vuosikausia. En myöskään rajoita tekemisiäni, vaan toteutan oikkuani tilanteen mukaan. Nykyään pystyn tarvittaessa nujertamaan pienen epämukavuuden tunteen vaivattomasti järkeä käyttämällä... :D
 
Yksi omituinen tapani on aina suihkussa aloittaa pesu oikeasta kainalosta, ja siitä se jatkuu aina tietyssä samassa järjestyksessä.

Toinen omituisuus koskee hampaitten pesua. Aloitan aina samasta paikasta ja teen yhtä monta harjausliikettä koko pesun aikana. En siis laskea noita ajatuksella, mutta ilmeisesti tuota on tullut toistettua ja tehtyä niin monta kertaa, että se tulee tietynlaisena opittuna rutiinina. :jahas:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom