- Liittynyt
- 22.1.2005
- Viestejä
- 215
Luin jonkin aikaa sitten aivojen toimintaa käsittelevää kirjaa, joka oli kirjoitettu sen verran kansanomaisesti, että muutkin kuin aivotutkijat voivat saada siitä jotain irti (Älykkyys: uusi tieto aivoista ja älykkäät koneet / Jeff Hawkins).
Kirjoittajan mukaan aivot toimivat muistina, jonka perusteella aivot ennustavat mitä seuraavaksi tapahtuu. Nämä ennustukset sitten johtavat toimintaan. Jos näkee voileivän keikkuvat pöydän reunalla, syntyy muistikuvien perusteella ennustus, että kohta leipä tipahtaa ja pitää lähettää käsi pysäyttämään tippuminen. Samoin kun kotioven on sulkenut monta kertaa, niin aivoista löytyy muistikuvat siitä, miltä oven sulkeminen tuntuu kädessä ja miltä se kuulostaa. Aivot ennustavat jo etukäteen nämä tuntemukset kun ovea on laittamassa kiinni. Jos ovi menee kiinni normaalilla, ennustetulla tavalla, aivojen ei tarvitse käsitellä asiaa sen enempää. Jos tapahtuukin jotain poikkeavaa (vaikka kivi välissä), niin ääni ja tuntuma eivät vastaa ennustettua ja se huomataan heti häiritsevänä poikkeamana joka vaatii jatkotoimenpiteitä.
Tämä oli nyt alustusta näihin omituisiin tapoihin liittyen. Tämän aivoteorian perusteella aivot ovat oppineet jonkin omituisen tavan olevan ihan normaali odotettu tapahtuma joka sitten toteutetaan ilman sen syvällisempää miettimistä. Jos jokin ulkoinen tekijä yrittää estää omituisen tavan toteuttamista, aivot toteavat, että nyt on jokin ongelma, ennuste ei toteutunut, joten pitää tehdä korjaavia toimenpiteitä (eli se omituinen tapa).
Voisi siis olla mahdollista päästä eroon omituisesta tavasta tappelemalla riittävän pitkään tietoisesti sen tekemistä vastaan, kunnes aivot oppisivat tämän uuden toimintatavan. En kyllä ole itse vielä kokeillut, koska minulla ei onneksi ole mitään kovin omituisia tapoja. Ainoastaan avaimet pitää kotoa lähtiessä tarkistaa oikein katsomalla (ei riitä, että ne tuntee taskussa), mutta avaimien tarkistamisen vaiva on aika pieni huoltoyhtiöön soittamisen vaivaan nähden. Vaikka voisihan sitä ottaa lopun kesäloman tavoitteeksi pystyä luottamaan avaimien mukanaoloon pelkän tuntoaistin perusteella.
Kirjoittajan mukaan aivot toimivat muistina, jonka perusteella aivot ennustavat mitä seuraavaksi tapahtuu. Nämä ennustukset sitten johtavat toimintaan. Jos näkee voileivän keikkuvat pöydän reunalla, syntyy muistikuvien perusteella ennustus, että kohta leipä tipahtaa ja pitää lähettää käsi pysäyttämään tippuminen. Samoin kun kotioven on sulkenut monta kertaa, niin aivoista löytyy muistikuvat siitä, miltä oven sulkeminen tuntuu kädessä ja miltä se kuulostaa. Aivot ennustavat jo etukäteen nämä tuntemukset kun ovea on laittamassa kiinni. Jos ovi menee kiinni normaalilla, ennustetulla tavalla, aivojen ei tarvitse käsitellä asiaa sen enempää. Jos tapahtuukin jotain poikkeavaa (vaikka kivi välissä), niin ääni ja tuntuma eivät vastaa ennustettua ja se huomataan heti häiritsevänä poikkeamana joka vaatii jatkotoimenpiteitä.
Tämä oli nyt alustusta näihin omituisiin tapoihin liittyen. Tämän aivoteorian perusteella aivot ovat oppineet jonkin omituisen tavan olevan ihan normaali odotettu tapahtuma joka sitten toteutetaan ilman sen syvällisempää miettimistä. Jos jokin ulkoinen tekijä yrittää estää omituisen tavan toteuttamista, aivot toteavat, että nyt on jokin ongelma, ennuste ei toteutunut, joten pitää tehdä korjaavia toimenpiteitä (eli se omituinen tapa).
Voisi siis olla mahdollista päästä eroon omituisesta tavasta tappelemalla riittävän pitkään tietoisesti sen tekemistä vastaan, kunnes aivot oppisivat tämän uuden toimintatavan. En kyllä ole itse vielä kokeillut, koska minulla ei onneksi ole mitään kovin omituisia tapoja. Ainoastaan avaimet pitää kotoa lähtiessä tarkistaa oikein katsomalla (ei riitä, että ne tuntee taskussa), mutta avaimien tarkistamisen vaiva on aika pieni huoltoyhtiöön soittamisen vaivaan nähden. Vaikka voisihan sitä ottaa lopun kesäloman tavoitteeksi pystyä luottamaan avaimien mukanaoloon pelkän tuntoaistin perusteella.