- Liittynyt
- 16.7.2006
- Viestejä
- 631
Yksi omituinen tapani on aina suihkussa aloittaa pesu oikeasta kainalosta, ja siitä se jatkuu aina tietyssä samassa järjestyksessä.
Se pesu aloitetaan vasemmasta kainalosta;)
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Yksi omituinen tapani on aina suihkussa aloittaa pesu oikeasta kainalosta, ja siitä se jatkuu aina tietyssä samassa järjestyksessä.
Myös täältä päin löytyy täsmälleen samanlaisia tapoja. Jos nyt esimerkiksi saunan sähkökiuasta olen laittamassa päälle, on minun kurkittava muutamia kertoja saunan oven raosta ja varmistettava, että käänsin varmasti oikeita nappuloita. Saunan ovikin on tarkistettava aina vähintään sen kolme kertaa kodinhoitohuoneen puolelta, että tulikos se nyt varmasti kunnolla kiinni... Tämän jälkeen voinkin jatkaa rauhassa taas muita askareita.En pidä tapaani omituisena, mutta ehkä liiottelen hieman, samantapaista kuin Tikarilla. Tarkastan että hella ja kahvinkeitin on poissa päältä monen monta kertaa, vaikken olisi käyttänyt niitä. Tarkistelen että ovi meni oikeasti kiinni nykien sitä kymmeniä kertoja ennenkuin uskon...
pyöräilyssä ihan sama. ohitusvimmasta oon päässyt eroon, mutta nykyinen pyöräilytahti on niin reipas että aika monesti tulee "vahingossa" ohitettua muut pyöräilijät.
Yksi omituinen tapani on aina suihkussa aloittaa pesu oikeasta kainalosta, ja siitä se jatkuu aina tietyssä samassa järjestyksessä.
Eikö häiritse jo tavallista elämää moiset tavat? Itsellä oli pienenä jotain samansuuntaista, mutta en kyllä enää tuollaista jaksaisi... :wtf:Mä lasken ihan kaikkea. Lyhtypylväitä, vastaan tulevia autoja, puita...Varsinkin liikennemerkkien nuolien "suoria viivoja" pitää aina laskea, vaikka niitä on aina 7 tai 8. Silti aina pitää laskea uudestaan.
Sitten lyön itteni kanssa vetoa kaikesta. Aina kun jotain käy, esim. "lyön tonnista vetoa, että ehin kassalle ennen tota mummoa." Jos häviän, niin pitää taas lyödä uudestasa, ettei jää miinukselle.
Jos astun jollekin väripinnalle, tai laatalle ym. esim. suojatien valkoiselle viivalle eka oikealla jalalla, niin mun pitää laskea, että astun molemmilla jaloilla yhtä monelle viivalle. Jos ei onnistu, niin toinen jalka jää jotenkin oudosti painavammiksi, ja sille pitää vaikka hypätä, tai potkasta jotain ym.
Mä lasken ihan kaikkea. Lyhtypylväitä, vastaan tulevia autoja, puita...Varsinkin liikennemerkkien nuolien "suoria viivoja" pitää aina laskea, vaikka niitä on aina 7 tai 8. Silti aina pitää laskea uudestaan.
Sitten lyön itteni kanssa vetoa kaikesta. Aina kun jotain käy, esim. "lyön tonnista vetoa, että ehin kassalle ennen tota mummoa." Jos häviän, niin pitää taas lyödä uudestasa, ettei jää miinukselle.
Jos astun jollekin väripinnalle, tai laatalle ym. esim. suojatien valkoiselle viivalle eka oikealla jalalla, niin mun pitää laskea, että astun molemmilla jaloilla yhtä monelle viivalle. Jos ei onnistu, niin toinen jalka jää jotenkin oudosti painavammiksi, ja sille pitää vaikka hypätä, tai potkasta jotain ym.
mietin aina itsekseni jos olen esimerkiksi ajamassa liikennevaloja kohti että jos nyt en kerkeä niin joku mun tuttu tapetaan tai vastaavaa
mietin aina itsekseni jos olen esimerkiksi ajamassa liikennevaloja kohti että jos nyt en kerkeä niin joku mun tuttu tapetaan tai vastaavaa
Yleensä näplään jotain kokoajan. On mtös semmonen ikävä pakkomielle, että en saa jäädä solmuun. Eli ihankuin takanani kulkisi joku lanka, yritän mennä samaa tietä takaisin kun tulinkin. Ja jos välillä käännän päätä vasemmalle, niin käännän sen jälkeen päätä 2 kertaa oikealla jonka jälkeen taas kerran vasemmalle, että "kuvio" pysyy symmetrisena. Sama, jos joudun kääntymään 360 astetta, käännyn sen myös sen jälkeen takaisin vaikka se voikin näyttää välillä tyhmältä. Onneksi olen päässyt tästä jo lähes kokonaan eroon. Toivottavasti saitte selvää:D