Oikeustiedettä opiskelemaan?

Pääsin ekalla yrittämällä sisään. Pääsykokeista sanoisin, että pääsykokeen läpäiseminen ei ole suurin ongelma, vaan se että on valmis jatkamaan samaa seuraavat 5-6 vuotta. Vertailuna voidaan todeta että pääsykoekirjoissa on yleensä noin 600 sivua ja tenttikirjoissa 1000 sivua. Kummankin kokeen läpäisyyn tarvitaan suunnilleen saman verran pisteitä.

Luin pääsykoekirjat 7-8 kertaa muistiinpanoja tehden, tenttikirjat luen 3-4 kertaa. Sisäänpääsyn ja opiskelun vaikeuden suhde voi varmaan riippua tiedekunnasta. Valmennuskurssin tiedollinen sisältö oli heikko, mutta motivaatioon se vaikutti. Ei tee mieli luovuttaa kovin helpolla kun on rahaa pelissä, ja kanssakurssilaisten näkeminen auttaa hahmottamaan kilpailun kovuuden. Harjoituspääsykokeesta oli hyötyä, se auttoi ymmärtämään pisteytystä.

Opiskelu kohdallani on etäopiskelua, yliopistolle ei juurikaan ole asiaa. Mielenkiintoa on vaikea pitää yllä, kun seurana on pelkkä kasa paperia. Jos en olisi jo loppusuoralla, valitsisin lääkiksen tai vastaavan, missä oikeasti on opetusta.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ois tarkoitus nyt hakea keväällä Helsinkiin. Motivaation kanssa ei pitäisi tulla ongelmia, koska virkavapaalla ottaa talous aika pahasti miinusta niin ois tyhmää olla siten lukematta kunnolla. Pykälän valmennuskurssit ole näköjään varattu täyteen jo ajat sitten. Noo sieltä sai kuitenkin tilattua materiaalit ja isosiskot lupasivat pitää tarvittavaa valmennusta, koska ovat alan ihmisiä. Kohta ne kirjat valitettavasti julkaistaan..
 
Tuo kaveri opiskeli 2 vuotta ammattikorkeassa ennen kuin pääsi oikeustieteelliseen, johon käsittääkseni joka vuosi luki tosissaan. Päästyään sisään sai hyvitettyä kieliopinnot ammattikorkeasta ja suoritti senkin sitten loppuun oikeustieteellisen ohessa. Valmistuttuaan OTK:si pääsi 2 vuoden työkokemuksella ja tradenomin papereilla ilman pääsykokeita yliopistoon maisteriohjelmaan, johon sai edellisistä hyväksyttyä vielä kieliopinnot ja oikeustieteellisestä vielä jotain pääaineopintoja kurssikohtaisesti. Ja koko ajan oli siis vielä töissä kirjanpito- ja asianajotoimistoissa. Vittu siinä on kyllä yks saatanan superihminen :D Itse en saanut edes tradenomin ja KTM:n papereita samassa ajassa, mut oli kyllä mielenkiinnon kohteetkin vähän muualla. Voishan sitä pakkaa vielä laajentaa työn ohessa tekniselle puolelle niin ei tunne itseään ihan alikoulutetuksi ;)

Mut siis pointti oli se, että kannattaa nöyrästi vaan tehdä niitä varasuunnitelmia muuallekin vaikka olet henkisesti jo lokeroinut itsesi tietylle tasolle. Mitä olet tehnyt nyt 2 vuotta?

:edittiä:

Intti ja toimistoduunia. Intti meni vuosi sitten just pilaamaan lukemiset mut kävin silti katteleen kokeen ja raapustelin muutamat vastaukset (pääsinpä loppusodasta kaks päivää aikasemmin pois :D).

Oishan varasuunitelma hyvä juttu, mutta kun on noin kiinostuksen kohteet niin harvassa. Oon miettiny asian niin, että kerran pistän kaiken peliin ja jos en pääse sisälle niin unohdan asian ja alan miettimään uutta.

Pitää sit heinäkuussa tulla tänne ilmottaan miten kävi :D jos ei menny putkeen niin voidaan alkaa suunitteleen sitä varasuunitelmaa ;)

edit: typo
 
Pääsin ekalla yrittämällä sisään. Pääsykokeista sanoisin, että pääsykokeen läpäiseminen ei ole suurin ongelma, vaan se että on valmis jatkamaan samaa seuraavat 5-6 vuotta. Vertailuna voidaan todeta että pääsykoekirjoissa on yleensä noin 600 sivua ja tenttikirjoissa 1000 sivua. Kummankin kokeen läpäisyyn tarvitaan suunnilleen saman verran pisteitä.

Luin pääsykoekirjat 7-8 kertaa muistiinpanoja tehden, tenttikirjat luen 3-4 kertaa. Sisäänpääsyn ja opiskelun vaikeuden suhde voi varmaan riippua tiedekunnasta. Valmennuskurssin tiedollinen sisältö oli heikko, mutta motivaatioon se vaikutti. Ei tee mieli luovuttaa kovin helpolla kun on rahaa pelissä, ja kanssakurssilaisten näkeminen auttaa hahmottamaan kilpailun kovuuden. Harjoituspääsykokeesta oli hyötyä, se auttoi ymmärtämään pisteytystä.

Opiskelu kohdallani on etäopiskelua, yliopistolle ei juurikaan ole asiaa. Mielenkiintoa on vaikea pitää yllä, kun seurana on pelkkä kasa paperia. Jos en olisi jo loppusuoralla, valitsisin lääkiksen tai vastaavan, missä oikeasti on opetusta.

Mielenkiinto heräs sen verran, että pakko kysyy missä päin Suomea opiskelet?

Muutama tuttu on Helsingissä opiskelemassa ja onhan se sitä, että myy sielunsa niille kirjoille ja pänttäämiselle, mutta eivät ole katuneet valintaansa. Joskus mietin et lääkis vois olla jees, mutta itse uskon juristin hommien olevan mielenkiintoisempaa mulle.
 
Millaisella lukemisella te sisälle pääsitte? Monta kertaa luitte kirjat läpi?

Itse luin sisäänpääsyvuotenani silloisen paksuimman kirjan systemaattisesti läpi vain 4 kertaa, mutta kalusin kyllä valmennuskurssien tiivistelmiä ahkerasti läpi. Noin yleisesti ottaen käytin tehokasta työaikaa vuorokaudessa kuutisen tuntia. Luin sen koko ajan, mistä alkaen kirjat ilmestyivät. Ja pääsin siis sisään ihan mukavalla marginaalilla :) Ei siis mikään mission impossible, jos ottaa sen sillä asenteella, että satsaa siihen aikaa ja ajatusta ihan tosissaan.

Valmennuskurssien paras anti oli vastaustekniikka, josta ei itselläni ollut käsitystäkään ennen sitä. Ne vastaukset pisteytetään, eli jyvitetään tietyllä tavalla, joten voi laskeskella onko tarpeeksi asiaa. En tunne ketään joka edes tuntisi ketään, joka olisi päässyt sisään ilman valmennuskursseja ainakaan Helsinkiin. Käsittääkseni Turkuun on aikalailla yhtävaikea päästä, mutta Rovaniemelle jo helpompi.
 
Pääsin ekalla yrittämällä sisään. Pääsykokeista sanoisin, että pääsykokeen läpäiseminen ei ole suurin ongelma, vaan se että on valmis jatkamaan samaa seuraavat 5-6 vuotta. Vertailuna voidaan todeta että pääsykoekirjoissa on yleensä noin 600 sivua ja tenttikirjoissa 1000 sivua. Kummankin kokeen läpäisyyn tarvitaan suunnilleen saman verran pisteitä.

Luin pääsykoekirjat 7-8 kertaa muistiinpanoja tehden, tenttikirjat luen 3-4 kertaa. Sisäänpääsyn ja opiskelun vaikeuden suhde voi varmaan riippua tiedekunnasta. Valmennuskurssin tiedollinen sisältö oli heikko, mutta motivaatioon se vaikutti. Ei tee mieli luovuttaa kovin helpolla kun on rahaa pelissä, ja kanssakurssilaisten näkeminen auttaa hahmottamaan kilpailun kovuuden. Harjoituspääsykokeesta oli hyötyä, se auttoi ymmärtämään pisteytystä.

Opiskelu kohdallani on etäopiskelua, yliopistolle ei juurikaan ole asiaa. Mielenkiintoa on vaikea pitää yllä, kun seurana on pelkkä kasa paperia. Jos en olisi jo loppusuoralla, valitsisin lääkiksen tai vastaavan, missä oikeasti on opetusta.

Mä luen tenttikirjat keskimäärin kerran läpi, joskus jää joku ihan lukemattakin, kun niitä ei aina saa. Opiskelu oikiksessa on musta pääosin erittäin mielenkiintoista, joten tuo mielenkiinnon ylläpitäminen ei ole ollut ongelma. Harmi, ettei kaikki aina päädy oikealle alalle :(
 
Onnea matkaan. Itse gradua vääntävänä ja suuressa toimistossa olleena en ehkä lähtisi tälle tielle ihan heti, mutta jokainen päättäkööt itse.Tsemppiä
 
Mutta jos on tuollainen opiskeluteho niin miksi jättää vain siihen notaarin tutkintoon?

Näin on. Suoraan koulun penkiltä oikikseen menevän ei missään tapauksessa kannata tyytyä notaarin tutkintoon. Työpaikkamahdollisuudet on huomattavasti, aivan todella huomattavasti rajallisemmat kuin maisterilla. Notaarin tutkintoa suosittelen sellaiselle, joka on jo vahvasti työelämässä on siellä huomannut, että notaarin papereilla voisi ylennys tulla.
 
Mä luen tenttikirjat keskimäärin kerran läpi, joskus jää joku ihan lukemattakin, kun niitä ei aina saa. Opiskelu oikiksessa on musta pääosin erittäin mielenkiintoista, joten tuo mielenkiinnon ylläpitäminen ei ole ollut ongelma. Harmi, ettei kaikki aina päädy oikealle alalle :(

Lainaamalla tekstiäni vihjaat, että olen väärällä alalla. En väittänyt niin. Sanoin vain, ettei opiskelu tunnu mielekkäältä. Ongelma ei ole lahjattomuus, laiskuus tai väärä ala, vaan se, etten koe oppivani hyödyllisiä asioita. Pelkään että minusta tulee vain muodollisesti pätevä. Jos osoittautuu että pärjään lakimiehenä lukemalla muutaman kirjan ulkoa, niin motivaatio-ongelma on korjattu.

En ihmettele että pääset tenteistä läpi yhdellä lukukerralla, jos niistä pääsee kirjaan koskemattakin. Muista asioista en edes viitsi alkaa väitellä, kun on noin superlahjakas yksilö vastassa. :lol2:
 
Lainaamalla tekstiäni vihjaat, että olen väärällä alalla. En väittänyt niin. Sanoin vain, ettei opiskelu tunnu mielekkäältä. Ongelma ei ole lahjattomuus, laiskuus tai väärä ala, vaan se, etten koe oppivani hyödyllisiä asioita. Pelkään että minusta tulee vain muodollisesti pätevä. Jos osoittautuu että pärjään lakimiehenä lukemalla muutaman kirjan ulkoa, niin motivaatio-ongelma on korjattu.

En ihmettele että pääset tenteistä läpi yhdellä lukukerralla, jos niistä pääsee kirjaan koskemattakin. Muista asioista en edes viitsi alkaa väitellä, kun on noin superlahjakas yksilö vastassa. :lol2:

En missään nimessä koita edes ehdottaa, että minä olen superlahjakas, ja sinä et ole. Totesinkin siinä loppussa, että on harmi, etteivät kaikki ole oikealla alalla. Ja todella tarkoitan, että väärällä sikäli, että jos opiskelu ei tunnu mukavalta, syy voi olla siinä. En tarkoita väärällä sitä, että oikis olisi liian vaativa. Kuten itsekin tiedät, siellä ei kyse ole mistään aivokirurgiasta.

Halusin tuoda esiin sen näkemyksen, että jos asiat ovat mielenkiintoisen tuntoisia, niin oikis ei ole mikään mahdoton paikka; siellä voi jopa viihtyä:) Tuossa jollain oli jopa kommenttia sielunsa myymisestä kirjoille, mitä tuo ei ole, jos on aidosti kiinnostunut. Tiedän myös omasta kokemuksestani, millaista tervanjuontia voi olla "väärän alan" opiskelu. Onnekseni tajusin silloin lopettaa ajoissa :D
 
Nyt mietityttää ,että tarviiko oikeustieteellisessä osata ruotsia?
Se nimittäin on jääny vähän takaalalle.

Kyllähän se virkamiesruotsi ainakin täytyy suorittaa.
 
Mitenkähän onnistuisi oikiksessa "etäopiskelu"? Eli jos haluaisi opiskelemaan, mutta ei haluaisi muuttaa toiselle puolelle Suomea sen takia, vaan kävisi aina tenteissä yms. siellä?
 
Mitenkähän onnistuisi oikiksessa "etäopiskelu"? Eli jos haluaisi opiskelemaan, mutta ei haluaisi muuttaa toiselle puolelle Suomea sen takia, vaan kävisi aina tenteissä yms. siellä?
Onnistunee melko helposti ainakin Helsingissä, kun taas lapissa taitaa olla vaikeampaa. Helsingissä on melko vähän kursseja joissa on pakollinen läsnäolo. Mieleen nyt tulee ekana vain Kirjanpito, vissiin joitain aloitusopintoja ja seminaaritapaamisia. Muuten jos ei halua luennoilla korvata tenttikirjoja taikka hakea hyvityspisteitä tenttiin niin lukea voi myös kotona ja tulla vain tenttiin.

Edit: tais muuten olla joku oikeushistorian kurssikin pakollinen. Kaikki nämä tiedot löytyvät opinto-oppaasta www.helsinki.fi/oik

Edit2: Kielissä niin ikään on pakollinen läsnäolo.
 
Huomenna alkaa sitten Turkuun pyrkivien luku-urakka. Kysyisin tietääkö kukaan onko oikikseen pyrkiville mitään nettifoorumia, jossa siis keskustella vaikeista aiheista ja kysyä neuvoa? kuten esimerkiksi lääkikseen pyrkiville on useitakin. Netistä en ainakaan vielä ole tälläistä löytänyt, joten jos joku osaa vinkata niin kiitos jo etukäteen! :rolleyes:
 
Huomenna alkaa sitten Turkuun pyrkivien luku-urakka. Kysyisin tietääkö kukaan onko oikikseen pyrkiville mitään nettifoorumia, jossa siis keskustella vaikeista aiheista ja kysyä neuvoa? kuten esimerkiksi lääkikseen pyrkiville on useitakin. Netistä en ainakaan vielä ole tälläistä löytänyt, joten jos joku osaa vinkata niin kiitos jo etukäteen! :rolleyes:
Lexin valmennuskurssilla on oma keskustelu. Ylen opinportti: http://www.yle.fi/abitreenit/keskustele/viewtopic.php?t=10332 sisältää tällaisen keskustelun, mutta muualla keskustelu on käsittääkseni aika hiljaista. Voithan sää kysyä niitä neuvoja täälläkin, luultavasti minä ja muutkin palstalla ollaan jotain noista luettu.:whip:
 
Nostetaas vähän threadia ylös!
Voisiko joku laittaa, mitkä kirjat oli viime vuonna pääsykoekirjoina stadiin? Yritin yliopiston sivuilta selailla mutta siellä ei noita enää löytynyt.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom