Ohjelmoija lähetti tuhat hakemusta, ei töitä

[Jakob]

Jakob, osaatko sanoa miksi niin moni tuntemani IT-maisteri tekee portsarin tai varastomiehen hommia tai istuu kaupan kassalla? Monet heistä on vielä alle 30-vuotiaita.

Mä seison sanojeni takana ja väitän että suurin osa työnantajista ei arvosta yli 25-vuotiaita työnhakijoita pätkääkään jos kunnollinen työhistoria puuttuu. Kurssien käyminen kun ei vastaa työkokemusta. Valitettavasti. Viittaan tällä myös parissa viestissä mainittuun "Visual Basic" -syndroomaan eli uskottavuus puuttuu jos ollaan liikenteessä pelkillä papereilla.

Mitäs luulet? No en varmasti osaa sanoa. Mä en vaan oikein jaksa uskoa, että ikä on rasitteena alle 40v ihmisellä. Yleistäen voisi melkein sanoa, että joku ~35v duunari on parhaassa iässä työnantajan kannalta; juoksut on juostu, perhe on perustettu jne.. eli tällaiset työnantajan näkökulmasta työtä häiritsevät asiat on karsittu pois. Eläkeikää ei tarvitse murehtia.

Se, että joku on tosiaan käynyt ohjelmoinnista kaksi kurssia yhteensä 10ov ja koodannut matopelin ei tee kaverista uskottavaa, mutta ikä ei ole vielä tässä kohtaa rasite. Jos oikeasti on osaava koodari niin sitten on mentävä johonkin esim. johonkin opensource projektiin mukaan ja näin saatava niitä näyttöjä, jotka työnantajaa kiinnostaa tai sitten vaan koodailtava jotain järkevää mitä voi sitten esitellä (Laittaa esim. koodit kotisivulle näkyviin joita työantaja voi halutessaan tutkiskella).

Verkostoituminen (olkoon vaan trendisana) on nykypäivänä ehdottoman tärkeää. Nyt mulla on auki kaksi duunia, joihin minua on suositeltu ystävien toimesta ja hyvät mahdollisuudet on molempiin. Peukut pystyyn, että onnistuu. Se, että joku suosittelee on jo puoli voittoa, sillä tässä kohtaa ystävät ottaa "moraalisen" vastuun työntekijästä eli tietävät kaverin osaavan hommat. Ilman suosituksia voi olla vitun vaikeeta, oli sitä ikää sitten 20 tai 30.

ääh, perkele piti olla leffavuokraamossa 3min sitten. Jatketaan myöhemmin

 

[IronMind]

Ei ole lukuunottamatta opistotason pilipalikursseja. Kaikki vähänkin vakavampi opiskelu on päätoimista työtä.

Täyttä paskapuhetta ja korkeakoulutuksen korottamista ansiottomalle jalustalle. Opiskelu korkeakoulussa/yliopistossa ja normaali 37,5-40h työviikko onnistuu vallan mainiosti samaan aikaan, jos vähänkään työaikoja on mahdollista järjestellä. Enkä koe olevani mitenkään poikkeuksellisen ahkera tai muutenkaan nopea oppimaan, pikemminkin päinvastoin.

Enemmänkin tällaisen osa-aikaopiskelijan päässä syttyy ihmetyksen lamppu, että mihin niillä työssäkäymättömillä opiskelijoilla oikein menee kaikki se vapaa-aika.

Ja missasit kokonaan tärkeimmän pointin - yli 25 vuotias työnhakija vailla näyttävää työhistoriaa on jo ikäloppua sekundakamaa tämän päivän työmarkkinoilla. Jos CV on pelkästään kursseja toisensa perään niin eipä sellainen kaveri saa töitä mistään.

Tämä on varmasti osin totta eli jos täydellisen alanvaihdon suorittaa 25-30 vuotiaana, eikä uusi homma limity mitenkään vanhan kanssa niin täysin uudelle alalle sopimattomalla CV:llä kolmekymppisellä voi olla todellisia vaikeuksia uusia rivejä keräillä. Kuten nyt sillä Iltiksenkin viisikymppisellä myyntikokemusta, siivouskokemusta, WWW-sivukoodauskokemusta ja kaikkea muuta kuin etsittyä kokemusta omaavalla kaverilla.

 

[protsku]

Yleistäen voisi melkein sanoa, että joku ~35v duunari on parhaassa iässä työnantajan kannalta; juoksut on juostu, perhe on perustettu jne.. eli tällaiset työnantajan näkökulmasta työtä häiritsevät asiat on karsittu pois. Eläkeikää ei tarvitse murehtia.

Onks nää 35-vuotiaat duunarit sitten muita kouluja käyneetkään kuin sen amiksen aikoinaan ja sitten vaan helvetisti hommia viimeiset 15 vuotta? Samaan aikaan joku piipero pallero istui 10 vuotta koulun penkillä hommaten 2 ammattitutkintoa joista kummastakaan ei kunnon työtodistuksia. Jos koulut on vielä käyty velkarahalla niin ou jee! Eli onhan näissä valtavan iso ero. Mäkin rupeaisin jälkiviisaana duunariksi jos olisin se 16-vuotias peruskouluaan päättävä nuorukainen. Mutta nyt on liian myöhäistä, makselenpa vaan velkoja pois KELA:lle ja kiroilen aina kun näen jonkun amisviiksiään vipattavan putkimiehen vaihtamassa autoa uudempaan.

EDIT: 35-vuotiaalla putkimiehellä on siis keskimäärin työtodistukset 15 vuoden ajalta kun taas 35-vuotias nörttimaisteri tuskin voi esittää muuta kuin koulutodistuksiaan ja opintovelkapapereitaan. Samoin tää putkimies on tosiaan maksanut omakotitalosta vähintään 2/3 kun taas nörttimaisteri ja kumppanit haaveilee vasta ensimmäisen koulutusta vastaavan työpaikan saamisesta - jota eivät tule saamaan koska 25-vuotiaat rynnii ohi.

 

[protsku]

Enemmänkin tällaisen osa-aikaopiskelijan päässä syttyy ihmetyksen lamppu, että mihin niillä työssäkäymättömillä opiskelijoilla oikein menee kaikki se vapaa-aika.

Humanistisilla aloilla onnistuu varmaan mikä vaan mutta kovissa luonnontieteissä ei. Toki minäkin olisin jo tähän ikään mennessä tripla-maisteri jos olisin valinnut humanistisen pääaineen. Kirjatentit menee läpi vaikka unissaan, sen verran oli näitä pehmeitä kursseja sivuaineena aikoinaan.

Ja sanohan kuinka ollaan 40 tuntia töissä, 40 tuntia opiskelijana ja sitten 20 tuntia treenaamassa? En tunne yhtään tällaista ihmistä. Pitää nukkuakin jossain välissä.

Tämä on varmasti osin totta eli jos täydellisen alanvaihdon suorittaa 25-30 vuotiaana, eikä uusi homma limity mitenkään vanhan kanssa niin täysin uudelle alalle sopimattomalla CV:llä kolmekymppisellä voi olla todellisia vaikeuksia uusia rivejä keräillä.

Ja mikä on vaihtoehto lisäkouluttautumiselle?

 

[IronMind]

35-vuotiaalla putkimiehellä on siis keskimäärin työtodistukset 15 vuoden ajalta kun taas 35-vuotias nörttimaisteri tuskin voi esittää muuta kuin koulutodistuksiaan ja opintovelkapapereitaan. Samoin tää putkimies on tosiaan maksanut omakotitalosta vähintään 2/3 kun taas nörttimaisteri ja kumppanit haaveilee vasta ensimmäisen koulutusta vastaavan työpaikan saamisesta - jota eivät tule saamaan koska 25-vuotiaat rynnii ohi.

Esimerkin maisterilla on käynyt yksi pahanlaatuinen moka: hän on ilmeisesti kuvitellut että korkeakoulujen ruhtinaallisen pituiset lomakaudet ja akateeminen vapaus on tarkoitettu siihen, että makoillaan kämpilla/mamman helmoissa. Tai sitten hänellä on laiskan perusluonteen sijasta joku hyvä syy X, jonka johdosta hän on onnistunut tuhraamaan maisteriopintoihinsa 15 vuotta ja tämän syyn voi varmasti avoimesti myös kertoa työpaikkahakemuksessaan - hyvässä lykyssä hakemusta tavaavalta löytyy hieman ymmärrystä.

Ilman selittelyä 15 vuotta perustutkintoon käyttänyt ja työkokemukseton on kieltämättä aika kumma tapaus ja ihan ymmärrettävästi menee pinon pohjimmaiseksi kasassa, jossa muut ovat valmistuneet puolessa ajassa, harrastaneet alaa vähintäänkin peruskoulun loppupuolelta asti ja joista valtaosa on myös ollut opintojen ohessa alan tuntitöissä.

 

[IronMind]

Humanistisilla aloilla onnistuu varmaan mikä vaan mutta kovissa luonnontieteissä ei. Toki minäkin olisin jo tähän ikään mennessä tripla-maisteri jos olisin valinnut humanistisen pääaineen. Kirjatentit menee läpi vaikka unissaan, sen verran oli näitä pehmeitä kursseja sivuaineena aikoinaan.

Ja sanohan kuinka ollaan 40 tuntia töissä, 40 tuntia opiskelijana ja sitten 20 tuntia treenaamassa? En tunne yhtään tällaista ihmistä. Pitää nukkuakin jossain välissä.

Enemmän työtä humanistinen hömppäily mielestäni vaatii kuin nyt vaikka esimerkin nörtteily. Nörtteilyssä per 2-4 opintoviikon kurssi on yleensä 4-6 keskeistä teemaa, jotka vaikka edellisistä tenttipapereista vakoilemalla ja kohtuullisesti opettelemalla vähintäänkin hyvä arvosana on taattu. Humanistisissa, sen vähän mitä olen näitä tavannut taas jo pelkkä materiaalin laajuus on yleensä sitä luokkaa että keskeisen seulomiseenkin menee ajallisesti melkoisia sessioita. Eli 1ov nörtteilyä ei kyllä keneltäkään pitäisi vaatia 40h työtä.

Ja mikä on vaihtoehto lisäkouluttautumiselle?

Tähän ei tietäne kukaan vastausta. Pakko kai se on yrittää kouluttautumisreittiä, jos ei todellakaan mihinkään onnistu itseään kampeamaan hommiin minkään tuttavankaupan (tai vaikka Jakobin mainostaman sopivan myyviä senhetkisiä välineitä käyttävän open-source puuhastelun) avulla. Kyllä se opiskelu kuitenkin joutenoloa paremmalta CV:ssä sentään näyttää.

 

[protsku]

Esimerkin maisterilla on käynyt yksi pahanlaatuinen moka: hän on ilmeisesti kuvitellut että korkeakoulujen ruhtinaallisen pituiset lomakaudet ja akateeminen vapaus on tarkoitettu siihen, että makoillaan kämpilla/mamman helmoissa. Tai sitten hänellä on laiskan perusluonteen sijasta joku hyvä syy X, jonka johdosta hän on onnistunut tuhraamaan maisteriopintoihinsa 15 vuotta ja tämän syyn voi varmasti avoimesti myös kertoa työpaikkahakemuksessaan - hyvässä lykyssä hakemusta tavaavalta löytyy hieman ymmärrystä.

Ilman selittelyä 15 vuotta perustutkintoon käyttänyt ja työkokemukseton on kieltämättä aika kumma tapaus ja ihan ymmärrettävästi menee pinon pohjimmaiseksi kasassa, jossa muut ovat valmistuneet puolessa ajassa, harrastaneet alaa vähintäänkin peruskoulun loppupuolelta asti ja joista valtaosa on myös ollut opintojen ohessa alan tuntitöissä.

Sisälukutaito kunniaan: kaksi ammattitutkintoa 10 vuodessa.

Humanistisissa, sen vähän mitä olen näitä tavannut taas jo pelkkä materiaalin laajuus on yleensä sitä luokkaa että keskeisen seulomiseenkin menee ajallisesti melkoisia sessioita.

Psykologian tai kasvatustieteen cum laude approbatur - sormenviiletystä. Minkä tahansa ns. kovan luonnontieteen cumu - kovaa työtä jossa "tärpeillä" ei pitkälle pötkitä kun pitää osata soveltaa. Ihan tarpeeksi on nähty näitä humanisteja jotka notkuu edellisen illan kapakassa ja menevät krapulassa tenttiin, vetävät kolmosen.


Nimimerkillä on kokemusta

 

[GoA]

Hittovie että tälläset topikit panee masentamaan. Itse opiskelee ammattikorkeakoulussa hallinnon ja kaupan puolella tietotekniikkaa ja tarkemmin ottaen tietoverkkojen ylläpitämistä. Koulu on sen verta huono että opetuksen määrä alaan liittyen on minimaalinen joka myös laskee omaa motivaatiota joidenkin paskakurssien suhteen. Tämä taas näkyy arvosanoissa joka ei ole hyvä meriitti työpaikkaa hakiessa. Lisäksi kun työkokemuksena on vain vartijanhommia niin tuntuu siltä että onpi melko turha edes yrittää hakea hommia alalta. Onneksi sentään nytten olen suorittamassa vartijan perustutkintoa ja seculla onpi paikka joten ainakin jotain duunia saa elääkseen. Nuoruuden haaveet on alkanu vaan karista melko pahasti ja synkkä totuus löyhästä tulevaisuudesta vaikuttaa vahvemmalta. Jotain positiivista asiassa on sentään se että ainakin toistaiseksi on viihtynyt hyvin vartijan hommissa. Ehkä noissakin voi joskus sitten pikkuisen ylentyä ja saada edes vähän parempaa palkkaa kuin pelkkänä piirikuskina.

 

[IronMind]

Sisälukutaito kunniaan: kaksi ammattitutkintoa 10 vuodessa.

Aaa, no niin, aiempi kahden tutkinnon piiperopaarero ja 35 nörttimaisteri assosioituivat minulla eri henkilöiksi. Sitten luulisi olevan huomattavasti paremman mahdollisuudet työllistyä, kunhan vaan saa jollakin ilveellä CV:lle keploteltua myyvät termit X ja Z, joilla sattuu juuri puolen vuoden - vuoden päästä olemaan kysyntää.

Psykologian tai kasvatustieteen cum laude approbatur - sormenviiletystä. Minkä tahansa ns. kovan luonnontieteen cumu - kovaa työtä jossa "tärpeillä" ei pitkälle pötkitä kun pitää osata soveltaa.

Tässä juuri on mielestäni se merkittävä ero eli luonnontieteissä (tietojenkäsittely, matematiikka) riittää kun opiskelee keskeiset käytettävät työkalut ja soveltaa niitä sitten tentissä. Työkalut ovat samalla kurssilla joka vuosi samat, ainoastaan ongelmat joihin pitää osata valita niistä muutamasta työkalusta oikea(t) mahdollisesti hieman vaihtelevat.

Hum. puolella kursseilla joita olen joskus muutaman kokonaisuuden tavaillut taas on 6 x raamattu per tentti ja tenttikysymykset koskevat sitten jotakin nippelitietoa jonkin muutaman sivun sivuhuomautuksessa. Kysyttävä sivuhuomautus voi hyvinkin olla 48 peräkkäisenä vuonna täysin eri kuin aiemmin ja keskeisiä teemoja yhdellä kurssilla voi olla kymmeniä.

Riippunee sitten opiskelijasta kumpi osasto uppoaa helpommin, minun on helpompi muistaa pieni määrä työkaluja ja harmaa aavistus niiden sopivista sovelluskohteista kuin 6000 sivua nippelitietoa rivi riviltä.

Ihan tarpeeksi on nähty näitä humanisteja jotka notkuu edellisen illan kapakassa ja menevät krapulassa tenttiin, vetävät kolmosen.

Nimimerkillä on kokemusta

Täällä kieltämättä on vähemmän kokemusta juopoista humanisteista ja tutkintojakaan ei ole (vielä) kahta koossa, mutta ihan suoraan en silti niele väittämää kaiken humanistijumpan ylivertaisesta helppoudesta. Kyllä turhakin voi olla työlästä.

 

[sammyx]

Hittovie että tälläset topikit panee masentamaan. Itse opiskelee ammattikorkeakoulussa hallinnon ja kaupan puolella tietotekniikkaa ja tarkemmin ottaen tietoverkkojen ylläpitämistä. Koulu on sen verta huono että opetuksen määrä alaan liittyen on minimaalinen joka myös laskee omaa motivaatiota joidenkin paskakurssien suhteen. Tämä taas näkyy arvosanoissa joka ei ole hyvä meriitti työpaikkaa hakiessa. Lisäksi kun työkokemuksena on vain vartijanhommia niin tuntuu siltä että onpi melko turha edes yrittää hakea hommia alalta. Onneksi sentään nytten olen suorittamassa vartijan perustutkintoa ja seculla onpi paikka joten ainakin jotain duunia saa elääkseen. Nuoruuden haaveet on alkanu vaan karista melko pahasti ja synkkä totuus löyhästä tulevaisuudesta vaikuttaa vahvemmalta. Jotain positiivista asiassa on sentään se että ainakin toistaiseksi on viihtynyt hyvin vartijan hommissa. Ehkä noissakin voi joskus sitten pikkuisen ylentyä ja saada edes vähän parempaa palkkaa kuin pelkkänä piirikuskina.

Hei kaveri, sä olet 21-vuotias, jos et nyt ihan vielä heittäis kaivoon sitä kirvestäsi.

 

[Paavo_Akseli]

Ei kannata masentua jos sinne koulun penkille ei tulla työpaikkaa tarjoamaan. Kun koulut on käyty, niin menee johonkin työhön minkä sattuu saamaan ja jatkaa paremman duunipaikan hakemista samalla. Itse pääsin nykyiseen todella kivaan ja koulutusta vastaavaan työhöni vaikka alla ei ollutkaan työkokemusta alalta juuri lainkaan. Aiemmin olin tehnyt mm. raksahommia, siivousta ja sähköasennusta. Työantaja piti sitä vaan plussana, että on tehnyt ihan oikeatakin työtä ennen kuin alkoi nörtteilemään

 

[ymi]

Ei ole lukuunottamatta opistotason pilipalikursseja. Kaikki vähänkin vakavampi opiskelu on päätoimista työtä.

Noh, näyttäväthän nuo opisto/AMK-tason pilipalikurssit kelpaavan työnantajille. Lieneeköhän työnsaanti viime kädessä kiinni siitä minkälainen tyyppi niitä töitä hakee kuin siitä montako korkeakoulututkintoa on takana..?
;)

Ja itse asiassa opiskelen tälläkin hetkellä DI:ksi työn ohessa eli kyllä ainakin meikäläisen vinkkelistä perheen, työn ja opiskelujen kombinaatio on toimiva. Tosin opintojen vauhti ei päätä huimaa johtuen siitä ettei mulla ole työllistymisen vuoksi valmistumispakkoa. Saanpahan opiskelija-alennukset kuukausipalkkaa nauttivana :thumbs:

 

[GoA]

Hei kaveri, sä olet 21-vuotias, jos et nyt ihan vielä heittäis kaivoon sitä kirvestäsi.

Ei vaan 22. ;)

Ja syynä tuohon on lähinnä ammattiopinnot. 3.5 vuoden opiskelu tähtää näköjään siihen että osaan verkkotekniikasta sen verran mitä oppii jokainen lukemalla max. 5 kirjaa. :P

 

[sammyx]

Ei vaan 22. ;)

Ai... No eipä sitten mittään, peli alkaa sun osaltas tosiaan olla jo ohi

 

[MKS]

Humanistisilla aloilla onnistuu varmaan mikä vaan mutta kovissa luonnontieteissä ei. Toki minäkin olisin jo tähän ikään mennessä tripla-maisteri jos olisin valinnut humanistisen pääaineen. Kirjatentit menee läpi vaikka unissaan, sen verran oli näitä pehmeitä kursseja sivuaineena aikoinaan.

Ja sanohan kuinka ollaan 40 tuntia töissä, 40 tuntia opiskelijana ja sitten 20 tuntia treenaamassa? En tunne yhtään tällaista ihmistä. Pitää nukkuakin jossain välissä.

No enpä minä nyt sanoisi tätä luonnontieteellistäkään alaa kovin vaativaksi ainakaan tämän vähäisen oman kokemukseni perusteella. Aloitin siis tänä syksynä teknillisessä yliopistossa ja tähän mennessä opiskelu on ollut todella helppoa ja aikaa on riittänyt ihan tarpeeksi vaikka mihin. Töissä en ole ollut, mutta aika olisi kyllä riittänyt siihenkin. Pari kaveria tekee täällä töitä opiskelun ohella ja homma toimii. Esim. viime viikolla olin yhteensä 12 tuntia koululla ja kotona tein hommia ehkä pari tuntia. Opintoviikkoja kertyy syksyn ajalta 24 (yleinen tavoiteaikataulu on 20 ov puolessa vuodessa).

 

[protsku]

No enpä minä nyt sanoisi tätä luonnontieteellistäkään alaa kovin vaativaksi ainakaan tämän vähäisen oman kokemukseni perusteella. Aloitin siis tänä syksynä teknillisessä yliopistossa ja tähän mennessä opiskelu on ollut todella helppoa ja aikaa on riittänyt ihan tarpeeksi vaikka mihin. Töissä en ole ollut, mutta aika olisi kyllä riittänyt siihenkin. Pari kaveria tekee täällä töitä opiskelun ohella ja homma toimii. Esim. viime viikolla olin yhteensä 12 tuntia koululla ja kotona tein hommia ehkä pari tuntia. Opintoviikkoja kertyy syksyn ajalta 24 (yleinen tavoiteaikataulu on 20 ov puolessa vuodessa).

Oot varmaan hirveesti tehnyt syventäviä opintoja 19-vuotiaana. ;)

 

[MKS]

Oot varmaan hirveesti tehnyt syventäviä opintoja 19-vuotiaana. ;)

Niinpä. Siksi puhuinkin vain oman vielä todella vähäisen kokemukseni pohjalta. Enhän minä vielä tiedä, mitä tämä opiskelu tulee myöhemmin olemaan, mutta ainakaan vielä ei ole ollut rankkaa. Parempi, että palaan asiaan muutaman vuoden päästä

 

[protsku]

Noh, näyttäväthän nuo opisto/AMK-tason pilipalikurssit kelpaavan työnantajille. Lieneeköhän työnsaanti viime kädessä kiinni siitä minkälainen tyyppi niitä töitä hakee kuin siitä montako korkeakoulututkintoa on takana.

Tätä pitää kysyä niiltä duunarihommia painavilta maisteritutuilta. On kyllä kysyttykin ja nohevia kun ovat kaikki niin yhdessä ihmetellään että miksi emme kelpaa koulutustamme vastaaville työmarkkinoille.

 

[D.Yates]

Oot varmaan hirveesti tehnyt syventäviä opintoja 19-vuotiaana. ;)

Kyllä minäkin aikanaan yhden lukukauden olin opiskelupaikkakunnalla ja siis opiskelin kaksi päivää viikossa, johon sisältyi vähintään yksi baarikierros/viikko. Sain muistaakseni 15ov. Mutta loppuvaiheessa kun joka kurssista piti tehdä harkkatyö/töitä ja muutenkin asia oli haastavampaa, niin kummasti alkoi työltä tuntua.

 

[lej]

Taitaa riippua aika paljon tuo opiskelun rankkuus sekä koulusta että itse opiskelijasta. Itse en kauppakorkeassa ole koskaan ole varmaan yli 20 tuntia viikossa koulussa kahden ja puolen vuoden aikana ollut. Eli ei kovin rankkaa ole. Tosin olen tenttinyt (eli en vaan ole raahautunut luennoille) monet pakolliset kurssit jotka eivät sisälly pää- tai sivuaineisiin, kuten talousosiologian ja talousmaantiedon peruskurssit. Rankinta koulussa tällä hetkellä on se, että alan opiskelu ei juuri nyt nappaa yhtään, jolloin nämä menetelmäopinnot jotka on gradun lisäksi jäljellä ei oikein nappaa.

Molempina kesinä olen ollut töissä, ja niillä rahoilla on pärjännyt ihan hyvin. Huom!, en ole silti ryypännytkään väh. kerta/viikko tahdilla, vaan syönyt sen sijaan porsaan sisäfilettä. Olisi ollut varmasti aikaa tehdä töitäkin, mutta koska olen säästöillä pärjännyt niin en ole viitsinyt. Ehtii sitä vanhanakin.

Mutta kuten varmaan useimmissa korkeakouluissa, niin eipä tämäkään anna mitään käytännönkokemusta, ja se onkin työllistymisen kannalta suurin ongelma. Opiskelen johtamista ja organisointia, ja tästä pitäisi kesällä valmistua ja lähteä niitä ihmisiä johtamaan. AUK tuskin kuitenkaan riittää käytännön johtamiskoulutukseksi.