Off-topic 24h

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Viikko taas vierähti himassa niin oli aika outoa käydä kaupassa kun piti silmien tarkentaa yli neljään metriin, aika paljon huippasi.
 
Tuli viikko sitten maistettua ihan koffin lemon lageria pitkäkaulaisesta pullosta, oli yllättävän hyvää.
Sitä onkin tässä kiva lämmöllä muistella kun taisi taas loppua toi olen kanssa läträäminen toistaiseksi.
 
Miettinyt uutta tointa itselle niin...
 

Liitteet

  • FB_IMG_1587263161895.jpg
    FB_IMG_1587263161895.jpg
    37,8 KB · Katsottu: 86
Kajsna sanoi:
Mun pää kaipaa muuta, ku ajankuluksi harrastamista. Ei antanu luonne viime viikollakaa hölkötellä puolikasta rauhassa, kun ties mihin aikaa viime kesänä puolikas meni. Salillakin oli mukavaa, kun oli voimanostossa tavotteet. Ny ollu siellä perseilyä, kun ei ole selkeitä tavoitteita.

Nähtävästi myös muussa elämässä tarvin jotai tavoiteltavaa. Opiskelu tarjos selkeitä tavoitteita ja itsensä haastamista, ainakim jossakin määrin. Vuosi nyt mennyt työelämässä itseä etsiessä ja jotai suuntia sekä tavotteita tarvii varmaan tähänkin. On tämä hanurista.
Click to expand...
Tämä kuulostaa tosi tutulta. Jos ei ole mahdollisuuksia haastaa itseään, alkaa tuntua tylsältä.

Itse esimerkiksi tylsistyin kuoliaaksi työelämässä, joten oli pakko aloittaa opiskelu siinä kyljessä, että sai jotain ajateltavaa. Tein sitten puolivahingossa KTM:n paperit toisella kädellä ja lisäksi opiskelin vähän kaikkea muutakin mielenkiintoista.
Kun innostuin juoksemisesta, tavoiteaika ensimmäiselle puolikkaalle oli reilusti alle kaksi tuntia. Olin jo ilmoittaunut HCR:lle ja treeniohjelma hyvässä mallissa. Sairastuin kuitenkin pitkäkestoiseen flunssaan, jonka vuoksi koko treeniohjelma kusi. Vtutti niin paljon, että lopetin juokemisen, enkä mennyt maksamalleni HCR:lle. En kuitenkaan olisi päässyt tavoiteaikaan, vaan jäänyt tosi kauas siitä. Olisi vituttanut vielä enemmän.
Sitten hankin koiran ja pikkuhiljaa tavoitteellinen juokseminen jäi - on tosi tylsää käydä useampaan kertaan lenkillä; koiralla pitää olla mahdollisuus omiin puuhiinsa, ja minulla tarve tehdä esim. vauhtikestävyysvetoja tai juosta tiettyä keskivauhtia joku matka. Ei toimi.
Koiran kanssa treenasin tietenkin tavoitteellisesti pk-puolta ja tokoakin. Kisattiinkin tietysti. Eikä saksanpaimenkoira nyt olekaan mikään sohvakoira, eli pitää olla vähintään yhdeksänkymmenen pisteen tottis tai eihän sen kanssa perkele ilkeä kentälle mennä.
Ja kun kävin salilla, tavoitteena oli tietenkin voimanostoliikkeiden tuloksen parantaminen. Useamman vuoden 4x viikossa salilla muiden tavoitteellisten harrastusten ohessa (ja olihan se työkin siinä lisäksi). Kunto tuli vahingossa ihan perhanan hyväksi. Sitä on kyllä ikävä.
Kaikkea semmoista.

Olen aina ollut vähän sellainen "täysillä päin" menijä.
Kun työn luonne vaihtui paljon stressaavampaan ja toisaalta enemmän haasteita tarjoavaan, alkoi olla jo ajateltavaa ihan riittävästi sinänsä mutta totta kai sitä kaikki muutkin jutut pyörivät koko ajan. Jonkin aikaa. Yritin rimpuilla useamman asian kanssa vielä vuosia.
Muutaman kerran onkin pitänyt ihan oikeasti jarruttaa elämää, että pysyy pää kasassa.
Ja sitä kautta sitä on sitten myös pakonsanelemana joutunut opettelemaan sitä #ajankuluksi tekemistä ja armollisempaa asennetta itseä kohtaan.

Nyt olen sillä tavalla paremmassa paikassa, että hahmotan etten voi ihan joka asiaan panostaa täysillä. Pitää valita muutama prioriteetti ja nyt ne ovat työt, molemmille koirille tulokset tänä vuonna (jos nuoremman terveys ei petä) ja oma nettiprojekti. Lisäksi liikuntaa sen mukaan mitä pää tarvitsee, vaikkapa mukavuusalueella juoksua, kävelyä, tai painojen liikuttelua. Mikä vain tuntuu kivalta ja mielellään niin, ettei tee siitä asiasta turhan tavoitteellista (tämä on oikeasti asia, josta pitää muistuttaa itseään!).

Se vaan, kun on aina edennyt tavoitteiden kautta, sellainen päämäärätön pyöriminen tuntuu todella turhalta.
 
Viimeksi muokattu:
Sylverö sanoi:
Noooo, vanhenet pari vuotta, niin kohta ihan tavallinen päivä on täynnä haastetta kipuineen ja kolotuksineen. Aamun tavoite on päästä sängystä ylös.
Click to expand...

Piti tarkentaa vähän.

Eiköhän kajsnan elämään tule riittävästi stressiä ja haastetta kun se siirtyy luupsykiatrialta opettelemaan luusepän hommia.
 
Mitäs mä voisin alkaa tekemään isona?
Mielellään sellaista jossa ei tarvitsisi olla välttämättä fyysisesti läsnä, eikä välttämättä edes psyykkisesti.

Nyt alkaa olemaan ihan oikeasti mielessä keksiä jotain täysin uutta tekemistä, sellaista mistä ihan oikeasti nauttisi eikä aamulla tulisi ekaksi oksennus suuhun kun tajuaa että pitäisi taas lähteä suorittamaan.
 
Fea sanoi:
Tämä kuulostaa tosi tutulta. Jos ei ole mahdollisuuksia haastaa itseään, alkaa tuntua tylsältä.

Itse esimerkiksi tylsistyin kuoliaaksi työelämässä, joten oli pakko aloittaa opiskelu siinä kyljessä, että sai jotain ajateltavaa. Tein sitten puolivahingossa KTM:n paperit toisella kädellä ja lisäksi opiskelin vähän kaikkea muutakin mielenkiintoista.
Kun innostuin juoksemisesta, tavoiteaika ensimmäiselle puolikkaalle oli reilusti alle kaksi tuntia. Olin jo ilmoittaunut HCR:lle ja treeniohjelma hyvässä mallissa. Sairastuin kuitenkin pitkäkestoiseen flunssaan, jonka vuoksi koko treeniohjelma kusi. Vtutti niin paljon, että lopetin juokemisen, enkä mennyt maksamalleni HCR:lle. En kuitenkaan olisi päässyt tavoiteaikaan, vaan jäänyt tosi kauas siitä. Olisi vituttanut vielä enemmän.
Sitten hankin koiran ja pikkuhiljaa tavoitteellinen juokseminen jäi - on tosi tylsää käydä useampaan kertaan lenkillä; koiralla pitää olla mahdollisuus omiin puuhiinsa, ja minulla tarve tehdä esim. vauhtikestävyysvetoja tai juosta tiettyä keskivauhtia joku matka. Ei toimi.
Koiran kanssa treenasin tietenkin tavoitteellisesti pk-puolta ja tokoakin. Kisattiinkin tietysti. Eikä saksanpaimenkoira nyt olekaan mikään sohvakoira, eli pitää olla vähintään yhdeksänkymmenen pisteen tottis tai eihän sen kanssa perkele ilkeä kentälle mennä.
Ja kun kävin salilla, tavoitteena oli tietenkin voimanostoliikkeiden tuloksen parantaminen. Useamman vuoden 4x viikossa salilla muiden tavoitteellisten harrastusten ohessa (ja olihan se työkin siinä lisäksi). Kunto tuli vahingossa ihan perhanan hyväksi. Sitä on kyllä ikävä.
Kaikkea semmoista.

Olen aina ollut vähän sellainen "täysillä päin" menijä.
Kun työn luonne vaihtui paljon stressaavampaan ja toisaalta enemmän haasteita tarjoavaan, alkoi olla jo ajateltavaa ihan riittävästi sinänsä mutta totta kai sitä kaikki muutkin jutut pyörivät koko ajan. Jonkin aikaa. Yritin rimpuilla useamman asian kanssa vielä vuosia.
Muutaman kerran onkin pitänyt ihan oikeasti jarruttaa elämää, että pysyy pää kasassa.
Ja sitä kautta sitä on sitten myös pakonsanelemana joutunut opettelemaan sitä #ajankuluksi tekemistä ja armollisempaa asennetta itseä kohtaan.

Nyt olen sillä tavalla paremmassa paikassa, että hahmotan etten voi ihan joka asiaan panostaa täysillä. Pitää valita muutama prioriteetti ja nyt ne ovat työt, molemmille koirille tulokset tänä vuonna (jos nuoremman terveys ei petä) ja oma nettiprojekti. Lisäksi liikuntaa sen mukaan mitä pää tarvitsee, vaikkapa mukavuusalueella juoksua, kävelyä, tai painojen liikuttelua. Mikä vain tuntuu kivalta ja mielellään niin, ettei tee siitä asiasta turhan tavoitteellista (tämä on oikeasti asia, josta pitää muistuttaa itseään!).

Se vaan, kun on aina edennyt tavoitteiden kautta, sellainen päämäärätön pyöriminen tuntuu todella turhalta.
Click to expand...
Just näin!
TJJ sanoi:
Piti tarkentaa vähän.

Eiköhän kajsnan elämään tule riittävästi stressiä ja haastetta kun se siirtyy luupsykiatrialta opettelemaan luusepän hommia.
Click to expand...
Kävin perjantaina keskustelemassa eli haastateltavana isojen herrojen luona. Eipä se kovinkaan hyvin mennyt, kun ilman työkokemusta pitäisi perustella, miksi alalle pitäisi päästä.
Pääsinpähän kertomaan omat mielipiteet nykyisestä valintamenettelystä ja siitä, miten koen ite olevani erittäin kiusallisessa välissä hakemisen osalta, koska niille jotka tällä hetkellä opiskelee perusopintoja on tuleva hakumenettely hyvissä ajoin tiedossa ja he voivat alkaa suunnitella töitä ja mahdollisesti sitä väikkäriäkin sillä ajatuksella, että saavat hakuun jo varhaisessa vaiheessa hyvät pisteet. Sanoin suoraan, että tässä vaiheessa omien tuttujen kesken ainakin suuri epävarmuus ja epäselvyys mitä kannattaa ja missä vaiheessa tehdä. Tietyille aloille tietää pääsevänsä helpommin, mutta onko esim. suosituilla aloilla tällä hetkellä se tilanne, että aikaisemman menettelyn aikana alalalle halunneet ilmottautuivat ennen haun vaihtumista ja nyt me palloillaan tässä tyhmänä, kun ei tiedä kannattaako lähes nollapisteillä lähteä edes hakemaan erikoistumispaikkaa ja hakijoiden määrä jää alemmaksi nyt ja huonoillakin pisteillä saattaa alalle päästä. Sanoin myös, että työpaikkojen osalta sellasta kilpajuoksua, että alalta sijaisuuksia kysellessä on ollut auttamatta jopa pari vuotta myöhässä.
 
Su aamun hitsailut suoritettu. Ihme kyllä saumat oli jo vähän sinnepäin. Tosin Kempin suikka on edelleen aika kaukana.
 
Kajsna sanoi:
Just näin!

Kävin perjantaina keskustelemassa eli haastateltavana isojen herrojen luona. Eipä se kovinkaan hyvin mennyt, kun ilman työkokemusta pitäisi perustella, miksi alalle pitäisi päästä.
Pääsinpähän kertomaan omat mielipiteet nykyisestä valintamenettelystä ja siitä, miten koen ite olevani erittäin kiusallisessa välissä hakemisen osalta, koska niille jotka tällä hetkellä opiskelee perusopintoja on tuleva hakumenettely hyvissä ajoin tiedossa ja he voivat alkaa suunnitella töitä ja mahdollisesti sitä väikkäriäkin sillä ajatuksella, että saavat hakuun jo varhaisessa vaiheessa hyvät pisteet. Sanoin suoraan, että tässä vaiheessa omien tuttujen kesken ainakin suuri epävarmuus ja epäselvyys mitä kannattaa ja missä vaiheessa tehdä. Tietyille aloille tietää pääsevänsä helpommin, mutta onko esim. suosituilla aloilla tällä hetkellä se tilanne, että aikaisemman menettelyn aikana alalalle halunneet ilmottautuivat ennen haun vaihtumista ja nyt me palloillaan tässä tyhmänä, kun ei tiedä kannattaako lähes nollapisteillä lähteä edes hakemaan erikoistumispaikkaa ja hakijoiden määrä jää alemmaksi nyt ja huonoillakin pisteillä saattaa alalle päästä. Sanoin myös, että työpaikkojen osalta sellasta kilpajuoksua, että alalta sijaisuuksia kysellessä on ollut auttamatta jopa pari vuotta myöhässä.
Click to expand...

Hyvä että sanoit ääneen mitä monet ei viitti.
 
2kahvia ja 4reissuMiestä aamiaiseksi, nyt jälkiruokana #pelkkä

jaksaa pian taas polkea #ajankuluksi
ei lajitovereita seurana
 
Back
Ylös Bottom