Nyström hävisi 76 kilolla Kiinan ME-nostajalle

[totallift]

- Kisoissa on muutakin tekemistä kuin painonnosto. Siellä edustetaan Suomea myös nostamisen ulkopuolella.

Pevelius on oikeassa siinä, että Suomen täytyy lähettää nostajia aikuistenkin MM-kisoihin. Osanotto kuitenkin kertoo, että täälläkin on (vielä) painonnostoelämää ja lajin harrastajia, jotka haluavat kilpaillla karnsainvälisillä areenoilla. Muutama vuosi sitten oli vielä nolohko tilanne, kun Dohan vuoden 2005 ja Santo Domingon vuoden 2006 MM:iin ei osallistuttu ollenkaan. Silloinhan tuli tavallaan neljän vuoden tauko suomalaisnostajille aikuisten MM-osanotossa, kun Ateenan olympialaisiin ei saatu osanotto-oikeutta.

Täytyy muistaa sekin, että Nyström rikkoi, ainoana, kesäkuussa Painonnostoliiton asettaman 390 sinclair-pisteen tulosrajan MM-kilpailuihin. Pistemäärä on kotimaisittain korkea, sillä yli 390 pistettä on ennen tätä tehnyt viimeksi Miikka Huhtala vuonna 2006. 400 pisteen rajapyykin ylittäminen on suomalaisnostajalta erinomainen saavutus, se vaatii tekijältään erittäin paljon resursseja. Hattua täytyy nostaa jokaiselle kotimaiselle nostajalle, joka sen nykypäivänä ylittää tai edes pääsee lähelle tuota eliittirajaa.

77-kiloiset olivat tämän vuoden MM-kisojen tasollisesti kovin painoluokka. Siinä oli myös eniten osanottajia, yli 30 nostajaa. Tasoa kuvastaa sekin, että kisojen 10 parhaasta miesten sinclairien tekijästä neljä löytyi tästä sarjasta ja, jos en nyt aivan väärin muista, 40 parhaan miesnostajan joukossa oli kahdeksan 77-kiloisten kilpailijaa. Lu taisi tehdä 476 pisteen sinclairit eli kovimmat kaikista sarjoista.

Tosiasia kuitenkin on, että Suomesta löytyy yhä vähemmän sellaisia nostajia, jotka viitsivät laittaa itsensä kunnolla likoon ja tavoitella edes lähimainkaan kansainvälisen tason rautoja. Tekemisen kulttuuria ei löydy samalla tavalla ja samassa mittakaavassa kuin vielä esim. 10-15 vuotta sitten.

Nyströmin tilanne kertoo pienoiskoossa tilanteesta, josta suomalaisnostajat nykyisin lähtevät arvokilpailuihin taistelemaan sijoituksista: tiedän miehen kanssa jutelleena sen verran, että hän treenaa noin 10 kertaa viikossa, käy viikonloppuisin töissä ja tämän lisäksi suorittaa tiiviisti opintoja yliopistossa. Tasuria annetaan jo tässä melko paljon.

 

[MILES]

Valitettavan moni nuori hakeutuu tänäpäivänä sellaisten lajien pariin jossa pääsee helpommalla kuten esim.joukkuelajit.Yksilölajit kysyy luonnetta ja peräänantamattomuutta jota ei nykyään valitettavasti löydy.

 

[veijari]

Yksilölajeissa on menty sen verran eteenpäin ettei pelkkä asenne ja luonne enää riitä ykkössijaan. Vain hölmö kilpailee toisia vastaan lajissa jossa ei voi pärjätä, jos tarjolla on laji josta pitää ja jossa pärjää. Muutenkin suomessa on muistaakseni aikas paljon vähemmän noita potentiaalisia yrittäjiäkin kuin esim. kiinassa...

Sitten vielä kun suomessa ei todellakaan ole seuroja oikein mihinkään ainakaan lasten ulottuvilla eikä mitään kykyjen etsijöitä pyöri pikkukylien saleilla. Eikä kannata sanoa että "vähän omaa yritystä", ei parhaat nykyään treenaa yksin, ihan oikeasti.
Olen kokenut miltä tuntuu laittaa kaikki likoon ja treenata & suunnitella yksin junnuiässä, kaikki se opiskelu, treenaaminen ja huveista kieltäytyminen. Sitten muutama epäonninen loukkaantuminen tai sairaus tekee tyhjää vuosien työstä ja ainut mitä jää käteen on pysyvä loukkaantuminen, ihan kerrasta poikki meiningillä. Arvaa mitä sellainen tekee vitutuskäyrälle? No sanotaan näin ettei sitä pysty jokaiselle suosittelemaan.

 

[rigert88]

ylipäätään suomalaisessa painonnostossa ongelma on se että odotukset on täysin utopistisia.. huippumaissa:kiina, armenia, koreat, indonesia,turkki, venäjä, kazakstan jne.. siellä laji on suosittua, paljon massaa josta valitaan lahjakkuudet keskuksiin jossa harjoittelevat huippuvalmennuksessa, palautuminen on maksimoitu(kylmähoidot, lisäravinteet, lepo, ei stressiä muusta elämästä..jne), eli on mielestäni täysin näiden maiden huippujen aliarvioimista että suomessa puhutaan olympiamitalleista ja MM-menestyksestä.pelkkä' MM-kisojen a-ryhmässä nostaminen on jo todella kovan työn ja tuskan takana, ja siihen pystyy vain huippunostaja...meillä on olematon harrastaja pohja..seuratoiminta huono(vähän aktiivisia seuroja), parhaiden olosuhteet ei lähelläkään esim. armeniaa,, näissä maissa on oikeaa lajikulttuuria jota suomessa ei todellakaan ole. eli ennen kuin aletaan puhumaan näiden maiden huippujen aineiden käytöstä niin on otettava huomioon lähtökohdat.. pelkkä aineiden käyttö ei selittäisi eroa.. mielestäni suomessa pitäisi nyt vaan tunnustaa tosi asiat ja lähteä realistisilla tavoitteilla..seuratoiminnan kehittäminen on suuri haaste.. harrastaja pohjan kasvattaminen, lajin saaminen koululiikuntaan, jne.. sitten voitaisiin alkaa vuosien päästä puhumaan siitä että saataisiin tasaiseen tahtiin nostajia A-ryhmiin arvokisoissa..koska se oikeasti on jo saavutus!! itse pyrin siihen että joskus tulisi päivä että nostaisin MM-kisojen a-ryhmässä..olympiamitallistia tai MM-mitallistia minusta ei koskaan tule..se on tosi asia..mutta uskon että vuosien ammattimaisen harjoittelun jälkeen A-ryhmässä nostaminen voi onnistua.. mutta hieno huomata että aihe herättää mielipiteitä..

 

[jarre55]

Vain hölmö kilpailee toisia vastaan lajissa jossa ei voi pärjätä, jos tarjolla on laji josta pitää ja jossa pärjää. .

Noooo...

Eiköhän henk.koht. mieltämys lajiin vaikuta siihen, missä kilpailee.

Vain hölmö kilpailee lajissa, josta ei pidä.

 

[Spini]

palautuminen on maksimoitu(kylmähoidot, lisäravinteet, lepo, ei stressiä muusta elämästä..jne),

hmm onko tässä jokin kylmähoito menneillää tämän kiinalaisen naisnostajalla vai mitkä pussit nämä oikein ovat

 

[veijari]

Noooo...

Eiköhän henk.koht. mieltämys lajiin vaikuta siihen, missä kilpailee.

Vain hölmö kilpailee lajissa, josta ei pidä.

Joo sori unohdin kirjoittaa imo tai laittaa hymiön. Toki jokainen saa tehdä ihan mitä ikinä lystää, minun mielestäni kilpailu ei ole mielekästä jos ei ole mahdollisuutta voittaa(kamppailulajeja kokeilleena ei tee mieli mennä kisaan jossa ei voi voittaa ;))

 

[Squinky]

Yksilölajeissa on menty sen verran eteenpäin ettei pelkkä asenne ja luonne enää riitä ykkössijaan. Vain hölmö kilpailee toisia vastaan lajissa jossa ei voi pärjätä, jos tarjolla on laji josta pitää ja jossa pärjää. Muutenkin suomessa on muistaakseni aikas paljon vähemmän noita potentiaalisia yrittäjiäkin kuin esim. kiinassa...

Sitten vielä kun suomessa ei todellakaan ole seuroja oikein mihinkään ainakaan lasten ulottuvilla eikä mitään kykyjen etsijöitä pyöri pikkukylien saleilla. Eikä kannata sanoa että "vähän omaa yritystä", ei parhaat nykyään treenaa yksin, ihan oikeasti.
Olen kokenut miltä tuntuu laittaa kaikki likoon ja treenata & suunnitella yksin junnuiässä, kaikki se opiskelu, treenaaminen ja huveista kieltäytyminen. Sitten muutama epäonninen loukkaantuminen tai sairaus tekee tyhjää vuosien työstä ja ainut mitä jää käteen on pysyvä loukkaantuminen, ihan kerrasta poikki meiningillä. Arvaa mitä sellainen tekee vitutuskäyrälle? No sanotaan näin ettei sitä pysty jokaiselle suosittelemaan.

Sellaista on urheilu.

 

[hunter killer]

Hieman ihmetyttää ettei Suomesta löydy painonnostoon kovia ukkoja/akkoja...kaikki muu voimailuun vähänkin liittyvä on kuitenkin maassamme vahvaa.

Olen itsekin miettinyt että onko se syy siinä ettei ole mahdollisuutta treenata ammatikseen?Sama homma voimamiehissä nykyään, tehdään 8-10h työpäiviä ja sen päälle treenit...

Mutta niin, eikös voimanostossakin tehdä näin?aika harva Suomessa elää pelkällä voimanostolla?Mutta silti on kovia nostajia vinopino...

Tuota doping-korttia on aika turha vilautella jos tosiaan neiti Nyströmkin on kärsinyt yhden käryn jo. Edelleen se ero kärkeen on huima, vaikka muilla olisikin muka enempi velliä kehissä.

 

[mtk77]

Mutta niin, eikös voimanostossakin tehdä näin?aika harva Suomessa elää pelkällä voimanostolla?Mutta silti on kovia nostajia vinopino...

Nämät ovat vain minun mutu tuntumalla heitettyjä arvauksia.

Jos verrataan sitä paljonko on sellaisia henkilöitä Suomessa, jotka treenaavat voimanostoliikkeitä verrattuna painonnostoliikkkeitä treenaaviin niin ero on valtava. Nyt ei kannata verrata lisenssin omaavien nostajien määrää vaan todellista harrastajapohjaa.

Mitä tullaan siihen ammattimaiseen treenaukseen, niin ollaan voimanostossa lähempänä mailman kärkeä. Ei sen takia, että voimanostajilla olisi paremmat harjoittelumahdollisuudet kotimaassa, vaan ulkomailla ne ei ole hetikään niin hyvät kuin painonnostajilla on.

Miettikää seuraavia kovia painonnostomaita. Turkki, Kiina, Bulgaria, Kreikka jne. Ei niissä tueta ammattimaista voimanostotreeniä, mutta painonnostoa kyllä avokätisesti. Sama suuntaus myös muualla mailmalla

Väitän lisäksi, että painonnoston taso on kovempi mailmalla ja eritoten se on paljon leveämpi, kuin voimanostossa.

 

[Warheart]

Sekä voimanostossa voi tulla huipuksi aika vähäisillä viikottaisilla treenimäärillä verrattuna painonnostoon. Paljon helpompi sovittaa siihen työn oheen.

 

[hunter killer]

Sekä voimanostossa voi tulla huipuksi aika vähäisillä viikottaisilla treenimäärillä verrattuna painonnostoon. Paljon helpompi sovittaa siihen työn oheen.

Tässä ja MTK:n postauksessa se oleellinen varmaan on, olen samaa mieltä.

Ihmetystä herättää kuitenkin edelleen että joku jaksaa takoa päätään seinään, jos menestysmahdollisuudet ovat heikot.
Toki jos lajia rakastaa jne, mutta...niin no.

 

[jarre55]

Joo sori unohdin kirjoittaa imo tai laittaa hymiön. Toki jokainen saa tehdä ihan mitä ikinä lystää, minun mielestäni kilpailu ei ole mielekästä jos ei ole mahdollisuutta voittaa(kamppailulajeja kokeilleena ei tee mieli mennä kisaan jossa ei voi voittaa ;))

Joku nauttii siitäkin, että kilpailee itseään vastaan. pyrkien aina parempaan suoritukseen ja uuteen henk.kohtaiseen ennätykseensä.

Tämä on varsin suotavaa, varsinkin voimailulajeissa. Turha esim.haaveilla olevansa maailman ykkönen, jos ei ...kaikilta osin... sitoudu tunnustamaan, mitä vaatii päästä sitruunaksi sitruunan paikalle.

Mielummin yrittää parantaa sen 700yt:nsä 710 seuraavassa kisassa.

 

[jarre55]

Sekä voimanostossa voi tulla huipuksi aika vähäisillä viikottaisilla treenimäärillä verrattuna painonnostoon. Paljon helpompi sovittaa siihen työn oheen.

Kyllä. Viikottaiset treenitunnit ovat voimanostossa melko pieniä, kun verrataan esim. kestävyyslajeihin...tai vaikkapa telinevoimisteluun, josta muistan lukeneeni miten nadia Comeneci (tms.) treenasi jo 12-vuotiaana kuutisen tuntia päivässä.

 

[jarre55]

Tuota doping-korttia on aika turha vilautella jos tosiaan neiti Nyströmkin on kärsinyt yhden käryn jo. Edelleen se ero kärkeen on huima, vaikka muilla olisikin muka enempi velliä kehissä.

Vähän sama juttu kuin se, miksi suomesta löytyy koko ajan kelpo keihäänheittäjiä, mutta bulgariasta ei.

Toki sekin, että harjoituskauden testauksilla on monissa maissa eroja, vaikuttaa hurjasti.

 

[j.uhis]

Yksilölajeissa on menty sen verran eteenpäin ettei pelkkä asenne ja luonne enää riitä ykkössijaan. Vain hölmö kilpailee toisia vastaan lajissa jossa ei voi pärjätä, jos tarjolla on laji josta pitää ja jossa pärjää. Muutenkin suomessa on muistaakseni aikas paljon vähemmän noita potentiaalisia yrittäjiäkin kuin esim. kiinassa...

Sitten vielä kun suomessa ei todellakaan ole seuroja oikein mihinkään ainakaan lasten ulottuvilla eikä mitään kykyjen etsijöitä pyöri pikkukylien saleilla. Eikä kannata sanoa että "vähän omaa yritystä", ei parhaat nykyään treenaa yksin, ihan oikeasti.
Olen kokenut miltä tuntuu laittaa kaikki likoon ja treenata & suunnitella yksin junnuiässä, kaikki se opiskelu, treenaaminen ja huveista kieltäytyminen. Sitten muutama epäonninen loukkaantuminen tai sairaus tekee tyhjää vuosien työstä ja ainut mitä jää käteen on pysyvä loukkaantuminen, ihan kerrasta poikki meiningillä. Arvaa mitä sellainen tekee vitutuskäyrälle? No sanotaan näin ettei sitä pysty jokaiselle suosittelemaan.

Oliskohan tuossakin asenteessa jo jonkinlaista selitystä asiaan?
Eiköhän panostuksen ja loukkaantumisten suhteen asia ole joka maassa sama, toiset ottavat sen riskin ja panostavat vuosikausia täysillä. Kukapa aloittaessaan tietää riittävätkö paukut maailman huipulle. Tarvitaan menestymisen nälkää ja työtä, työtä ja työtä... ja uskoa omaan tekemiseen.
Ja jos alkaa miettimään, että: "Kannattaakohan tämä? Entäs jos tulee loukkaantumisia? Mitäs jollen saavutakaan päämäärääni? Onko tämä sen kaiken arvoista?" niin lienee tosiaan parempi että valitsee jonkun toisen lajin, tai ei harrasta päämäärähakuisesti mitään. Ei sitten tule isoja pettymyksiäkään. Ikävä kyllä asia on niin ettei kaikista tule voittajia vaikka mitä tekisi, mutta myöskin niin ettei kenestäkään tule voittajaa jollei tee mitään.

 

[fergie]

Tuota doping-korttia on aika turha vilautella jos tosiaan neiti Nyströmkin on kärsinyt yhden käryn jo. Edelleen se ero kärkeen on huima, vaikka muilla olisikin muka enempi velliä kehissä.

Itse otin tuon doping-kortin esiin tässä ketjussa. En tosin sanonut että se on se ratkaiseva tekijä Suomalaisen painonnoston huonossa tilassa. Näitä tärkeitä asioita ovat:

Lahjakkuuksien päätyminen painonnoston pariin.
Valmennustietous pitää olla ajantasalla maailman huippumaiden kanssa.
Harjoitteluolosuhteet kuntoon ( mahdollisuus harjoitella useita tunteja päivässä, ei tarvitse käydä töissä, palautumista auttavat tekijät kuntoon(hieronnat useasti päivässä, ravinto, lisäravinteet ym ym).

Vasta tämän jälkeen tulee se dopingaineiden käyttö mukaan millä huippumaissa tehdään se ratkaiseva lopullinen ero. Se on vaan niin että esim venäjä, kiina, bulgaria, kreikka, turkki käyttävät aineita kontrolloidusti oman maajoukkeen lääkärien, valmentajien valvonnassa.

Nämä kaikki yllämainitut asiat kun Suomessa saadaan kuntoon, niin vasta sitten voidaan odottaa menestystä arvokisoissa.

 

[veijari]

Oliskohan tuossakin asenteessa jo jonkinlaista selitystä asiaan?
Eiköhän panostuksen ja loukkaantumisten suhteen asia ole joka maassa sama, toiset ottavat sen riskin ja panostavat vuosikausia täysillä. Kukapa aloittaessaan tietää riittävätkö paukut maailman huipulle. Tarvitaan menestymisen nälkää ja työtä, työtä ja työtä... ja uskoa omaan tekemiseen.
Ja jos alkaa miettimään, että: "Kannattaakohan tämä? Entäs jos tulee loukkaantumisia? Mitäs jollen saavutakaan päämäärääni? Onko tämä sen kaiken arvoista?" niin lienee tosiaan parempi että valitsee jonkun toisen lajin, tai ei harrasta päämäärähakuisesti mitään. Ei sitten tule isoja pettymyksiäkään. Ikävä kyllä asia on niin ettei kaikista tule voittajia vaikka mitä tekisi, mutta myöskin niin ettei kenestäkään tule voittajaa jollei tee mitään.

Niin no en minä ketään kotiin käskenyt jäämään, kunhan totesin ettei se mitään naurettavan helppoa ole se huipulle pääsy (siis "kunhan on vähän asennetta" niin se ei vielä vie kovin pitkälle, toki se on pakollinen osa mutta ei kovin oleellinen. Yrittäjiä kyllä löytyy paljon ja taas paljon enemmän kuin onnistujia), tästä oltiin kai samaa mieltä? Itse vähän niinkuin kunhan totesin asian.
Ja nuo epäonnistumisen tunteet yleensä tulee jälkikäteen/sitten kun on jo sattunut eikä etukäteen

 

[GunMan]

Tuota doping-korttia on aika turha vilautella jos tosiaan neiti Nyströmkin on kärsinyt yhden käryn jo.

Jos sä tuntisit oikeasti Nyströmin, niin et sanoisi noin.
Tästä ketjusta ei löydy keskustelemasta yhtään yhtä kova luonteista kaveria.

Nyström esim saksaa, ranskaa, kuubaa tms maata edustaessaan olisi 100% varmasti maailman ehdoton huippunostaja. Tämän tietää jokainen joka oikeasti tuntee miehen ja on nähnyt millaisia rautoja treeneissäkin on parhaillaan liikuteltu.

Eiköhän se ole itsestään selvyys, että ammattimaisesti pitää treenata ja olla lahjakas. Mutta tässä ketjussa nyt hyvin hyvin yleisesti ollaan sitä mieltä, että doping ei ole se joka erottaa meidät maailman huipuista............ Tuosta ollaan erimieltä ihan liittotasollakin. Huippumaiden ohjelmia ja harhjoitusmetodeita löytyy Suomesta varmasti.

 

[rigert88]

Gunman: oikeassa olet että Jonsku on lahjakas ja kansallisesti hyvä nostaja. hyvä räjähtävyys, vahva selkä ja jalat.tekniikka paranee koko ajan. kova nostaja suomessa ilman muuta.. ja mitä olen kaverin kanssa aika paljon reenannut ja kisamatkoilla ollut niin todella hyvällä asenteella suhtautuu urheiluun.. Mutta itse olen eri mieltä tuosta mitä sanoit että huippu maata edustamalla Jonsku olisi huipulla. . väitteesi on todella suurta huippujen aliarvioimista!! itse sanon että samoissa olosuhteissa vuosia harjoittelemalla kuin kiinalaiset, olisi Johan lähempänä kärkeä ehdottomasti.palautuminen olisi maksimoitua, harjoittelu laadukkaampaa kuten myös valmennus...mutta en silti usko että olisi A-ryhmässä MM-kisoissa.. yksinkertaisesti esim. kiinassa on vain niin paljon lahjakkuutta, lajikulttuuria/tietotaitoa, valtion panostusta että ei ole realismia väittää että suomesta löytyisi samanlaisia lahjakkuuksia kuin sieltä.. katso esim. 77kg maailmanmestarin tempauksia,tai saman sarjan korealaisen olympiavoittajan työntöä,, suomessa ei ole yhdelläkään nostajalla ollut koskaan niin hyvää tempaustekniikkaa..ei edes Milko Tokolalla jota itse pidän teknisesti lahjakkaimpana nostaja suomessa kautta aikojen!! mutta tästä aiheesta on ilman muuta saatava keskustelua aikaan..