Niin tähän voisin lisätä, että tämä menestyminen on hauska juttu, koska sitä tunnutaan aina määrittelevän, että menestyminen on sama kuin valta ja raha. Itse teen esim. väitöskirjaa matikasta ja en todellakaan tiedä mihin hommiin haluan väitöskirjan valmistuttua. Olen tosiaan hyvin kiinnostunut alastani ja maisteriksi sain keskiarvoksi tasan 5, mutta toisaalta pitkällä tähtäimellä kiinnostaa enemmän esim. käydä kalassa, puntilla, fillaroimassa ja viettää aikaa kavereiden kanssa.
Proffaksi on alalla helvetin kova kilpailu ja siihen pääsee ehkä aikaisintaan 35-40 vuotiaana ja siinä välissä pitäisi tehdä todella paljon uhrauksia vapaa-ajan suhteen. Sitä voisi myös hakea töihin jonnekin investointipankkiin tai vastaavaan ja kokeilin jo oikeastaan tätä, mutta ei napannut, kun piti tehdä niin pitkää päivää. Tutkijana välttyisi pahimmalta byrokratialta ja voisi keskittyä mielenkiintoisiin asioihin, mutta työtehtävät ovat määräaikaisia. Palkka tosin riittäisi muuten mainiosti ja aikaa jäisi enemmän itse tutkimiselle, mutta määräaikainen työsuhde ei nappaa, koska vaikeuttaa muuten elämää.
Hulkki tuossa raapaisikin kauppis-threadissä tätä ongelmaa, ts. mistä löytää duunia, jossa 8h päivällä saa tehdä mielenkiintoisia asioita. Tässä oikeastaan tuleekin sitten Suomen järjestelmän ongelmat eli firman on paljon halvempi ottaa töihin kaksia jannua tekemään helvetisti ylitöitä kuin kolme normaalia päivää tekemään pienemmällä liksalla. Toisaalta ilmiö on maailmanlaajuinen...
EDIT: hyvinvointivaltio oikeastaan haittaa ihmisten hyvinvointia korkeakoulutettujen keskuudessa, koska kovat työntekijämaksut (TEL, LEL) ym. kannustavat palkkaamaan vähän ihmisiä tekemään palkattomia ylitöitä...
Naksu, ilmankos sä olet aina aikasemminkin pärjännyt koulussa erinomaisesti, koska olet niin lahjakas että pystyt tekemään väikkäriä, yleensäkään.
Ota huomioon meidän kahden välinen ero, sä olet tohtorinlakkia tekevä huippuälykäs matemaatikko, mä olen
kaupankassaksi opiskeleva, parempaan kouluun pyrkivä kaupankassalla kesänsä töissä viettävä tavis, joka vaan sattui myös pärjäämään ihan kelvollisesti koulussa. Mutta pärjäämisestä huolimatta, jätin menemättä sinne päivölän matikkaopistoon yläasteelta, vaikka kovasti opo puolipakolla olikin laittamassa (=jälkikäteen onneksi, koska paloin aika pahasti matikan kanssa loppuun lukiossa) jätin myöskin menemättä seudun parhaaseen lukioon, mihin keskiarvo oisi riittänyt helposti, oli noin numeroa pääsyrajaa parempi.
Sen lisäksi tein kyllä jälkikäteen ajatellen elämäni suurimman virheen jatkokoulutuspaikan suhteen. Kadun sitä, ja pyrin sen tosiseikan muuttamaan vaikka väkisin. Mutta ota ihmeessä huomioon se, että olet itse lahjakkaampi kuin 99.9% ihmisistä, mä olen tuleva kassa*täti* joka opiskelee
tradenomiksi, vaikka mulla oli aika samanlaiset kokemukset peruskoulusta ja lukiosta kuin sulla, niin sä silti olet mua noin 50 000 kertaa parempi jätkä, sä olet ilmeisen älykäs, jos kerran matikan väikkäriä teet.
Arvostan, helvetin isolla A:lla
Mä arvostan erittäin paljon, koska olet niin paljon mua parempi, etten ikinä pääse, enkä tule pääsemäänkään lähellekään samaan, vaikka toivonkin kauppakorkeaan siirtyväni ensi syksyllä. Se on sitten ihan toinen juttu, riittääkö mun älykkyyspotentiaali moiseen suoritukseen. Todellakin muiden tän ketjun kanssakeskustelijoiden riittää ihan kevyesti, ja mä olen jokatapauksessa tän threadin idiootein jätkä, mutta siksi oikeastaan olenkin täällä, koska mä haluan kyllä ottaa samalla oppia niiltä, jotka on mua parempia ihmisiä.
Eli ei pidä koulumenestyksestä yleistää, jos on tuleva matikan alan tohtori, on kai aika luonnollista että pärjää koulussa erinomaisesti ilman mitään ponnisteluja, mä olen ihme kyllä menestynyt aikaisemmilla kouluasteilla myös, vaikka olen itse opiskelemassa kaupan kassaksi, jonka töitä itse teen kesäisin myös. Eli toisinsanoen, mä ihmettelen sitä, jotta miten mä muka menestyin suunnilleen samalla tapaa kuin tulevat tohtorit, ja myöskään itse en juurikaan joutunut läksyihin panostamaan, ja silti mä olen aika tavallinen tuleva nykyajanmerkonoomi, ja loput menestyneet maistereita ja tohtoreita.
Itselle kyllä on ihan sydämenasia päästä opiskelemaan kauppatieteitä, niistä mä oikeastaan ainoana asiana olen kiinnostunut autojen ja naisten ja kalastuksen ja painojennostelun lisäksi..
e:
Miten voi 22 vuotiaalle olla peruskoulun todistus niin merkittävä ja tärkeä, että siitä pitää lähes joka postauksessa puhua? Peruskoulun paprulla ei oikeasti ole mitään muuta merkitystä kuin, että sen avulla mennään joko lukioon tai ammattikouluun. Lukioon pääsee alle seiskan keskiarvolla, joten kaikki yli sen on periaatteessa puhdasta tuhlausta.
Minun kokemukseni mukaan parhaiten menestyvät sellaiset ihmiset, jotka eivät koulumenestykseltään ole aivan terävintä kärkeä. Tämä pätee erityisesti kaupallisella puolella. Työnantajia kiinnostaa saada palvelukseensa oikeanlaisia työntekijöitä, jotka ovat sosiaalisia ja pärjäävät monissa tilanteissa. Usein hikipinko nörtti ei oikein pärjää sosiaalisesti, mikä työmarkkinoilla on pitkä miinus.
Vähän rennommin opiskeluaikaansa viettävät mutta kuitenkin suhteellisen hyvillä arvosanoilla valmistuvat ovat rakentaneet hyvän kontaktiverkoston ja oppineet sosiaaliset taidot sinä aikana kun vähemmän sosiaalinen kaveri keskittyy vain lukemiseen ja todistuksen keskiarvon pähkäilyyn.
Käytännössä koulussa kuin koulussa on tärkeintä saada jonkinlainen päätöspahvi ulos. Ensimmäisen oikean työpaikan jälkeen voi koulutodistuksiin pyyhkäistä terseensä. Työelämän näytöt annetaan ihan muilla keinoin.
Nimimerkillä vuosia nörtteilyn takia hukannut
Siksi, koska mä olen opiskelemassa itseni mielestä sellasta tutkintoa, jota en kehtaa luonnossa ääneen sanoa, mua ei se kiinnosta yhtään, ja en pidä sitä sellaisena lahjakkuuden osoituksena, sensijaan se, että mun koulutodistukset oli ihan hyvät, ja se että mä olen kouluaikoina voittanut muutamia tietokilpailuja, isoimmassa voittamassani tuhansia muitakin vastanneita, rakentaa pitkälle mun omanarvontuntoa, koska mä en henkilökohtaisesti pidä itseäni muuten minään, kun en opiskele minulle tärkeää ja mieluista alaa, ja ne on ainoaa mitä olen saavuttanut tietty tietenkin futisturnausmitaleiden lisäksi, mitä sain, kun vielä pelasin.
