Henkilökohtaisella tasolla jos liikutaan, on mun asumusolot ulkomailla olleet kyllä selkeästi vähemmän kämyisiä kuin suomessa.. mutta henkilökohtaiset valinnat ei kuulu tänkaltaiseen keskusteluun, vaan ovat imo argumentaatiovirheitä.
jokatapauksessa suomessa ei ole oikein sosiaalisia luokkia, okei, pakistanilaistaustaisilla köyhillä britanniassa ei ole mahdollisuutta faktisesti nousta eri yhteiskuntaluokkaan,
suomessa taas luokkanousu on tehty sitäkautta vaikeaksi, että vaikka periaatteellisella tasolla sanotaan, että opiskelemalla voi saada pääsyn korkeampiin ansioihin, yli 50% rajaveroaste pitää huolen siitä, että vaikka lääkärinäkin saa tehdä todella kauan töitä ohittaakseen elintasossa köyhät duunarit, koska käteenjäävän tulon paremmuus verrattuna duunareihin ei ole lähellekkään tarpeeksi suuri. Siksi parhaat kyvyt löytävät kyllä aikanaan tiensä maihin, missä ei raiskata verotuksella, samalla työllä saa käteen enemmän rahaa, voi ostaa puolet halvempia autoja, vaikka toteuttaa ikiaikaisen corvetenostohaaveensa, ja ilmasto on parempi.
Suomalaiset rakennusstandardit taasenon ihan aiheen ulkopuolelta olevaa diskurssia, ei liene kuulua tähän mitenkään, mutta suomessahan elementtitalot on kyllä ihan suoraan kopioitu niinkin hienosta länsimaasta kuin neuvostoliitto ja DDR
Eiks täälläkin julkisissa rakennuksissa ja 60-70luvun elementtitalohelveteissä ole homeongelmaa vaikka toisille jakaa, hyvä ettei sienestämää pääse seinistä ja rakenteista, ei tartte ees mettään saakka lähteä:D
Keskustelussa on esitetty väite, että jos ihminen menestyy, jos vain haluaa menestyä ja tekee töitä sen eteen. Se pitääkin useimpien kohdalla paikkansa. Ei kuitenkaan kaikkien. On ihmisestä riippumattomia syitä, jotka estävät menestymästä meidänkin yhteiskunnassamme itsenäisesti.
Erinäisten sairauksien vaikutuksen kaikki varmaan tunnustaa. Tällaisia sairauksia voi luetella jonkinmoisen listan. Keskittymishäiriöt, kehitysvammaisuus, mielisairaudet, aistisairaudet, luki-häiriö, fas-lapset. Näistä monet keskittymishäiriöiset, mielisairaat ja luki-häiriöiset ovat ilman diagnoosia.
Ihmisten saattaa olla myös syntyjään vähä-älyinen. Jos ihmiselle on käynyt näin huono tuuri, tuen häntä mielelläni.
Sitten on vielä huonon lapsuuden kokeneiden ryhmä.
Se on henkilökohtainen voivoi jos on vaan yksinkertaisesti helvetin yksinkertainen. Okei IRL tunnen kaverin, joka ei kyllä osaa muuta ku kattoa pornoa, koulut meni niin päin persettä ku olla ja osaa, velkaa se on ehtiny jo tehdä enemmän ku laki sallii, ees amk-tradepelleilykouluun ei päässy, vaikka ihan tosissaan yritti, sitte inssipuolelle pääsi, yhtenä päivänä se jakso siellä käydä. Ei kaikki ole viksuja, mutta ne ihmiset voiskin sijoittaa tuottavaan työhön sellasille aloille missä ei älyä tarvitse. Pitäähän jonkun haravoida lehtiä puistoissa ym. Miksi niitä pitäisi sosiaaliturvalla tukea? miksei ne ei-niin fiksut voisi silti ottaa vastuuta omasta elämästään, ja hyvinkin pystyä ei-niin fiksuja vaativiin tehtäviin. Vammaset ihmisetkin nykyään tekee monet töitä, se voi sitten olla ihan toinen juttu, onko se kovin tuottavaa, mutta se nyt ihan nollatuotollakin voi hyvin tuoda faktisia kustannussäästöjä. Sikiöseulontojakin nykyään on kehitetty ihan valtavasti, ja taidetaan käyttää jo aika paljon. se siitä vammaisongelmasta.
Huonon lapsuuden kokeneetkin voidaan passivoittaa hoito-sossu-avustus-bisse-elämään, tai huonon lapsuuden kokeneet voisi motivoida parantamaan elämäänsä itse, ja sitäkautta menestymään, monet kovettuu sitäpaitsi, ja taustasta johtuen jopa pärjää hyvin.
En nyt itsekään niin onnellisten tähtien alla ole elänyt lapsuutta, työttömyys ja vähävaraisuus, lähiomaisten kuolemat ja välillä aika huono kohtelu koulussa ja erittäin suuret ongelmat omanarvontunnon ja pakkomenestymisperfektionismin kanssa takasi sen, että en kyllä ollut ikinä onnellinen, mulla ei ollut, (Ei ole vieläkään) koskaan paljoa kavereita, eikä mulla varsinaisesti koskaan ole ollut yhtään ystävää, oon oman osani saanut selkääni koulumaailmassa, siellä ei ole todellakaan helppoa olla se ylivoimasesti paras oppilas yläasteella, ja ei mulla vieläkään ole minkäänlaista luottamusta toisiin ihmisiin, enkä koskaan livenä tiedä vittuillaanko mulle, vai ollaanko musta oikeasti kiinnostuneita. Nykyään sentään vähän on kavereita, vaikka kyllä mulla on vähän sellanen ulkopuolisen ihmisen tuntu koko mun elämässä. Tosi kovia kuitenkin tuli koettua sanotaan 10 vuoden ajan koulun takia. Oisin kyllä jos oisin halunnut, voinu lyödä kaiken ihan läskiksi, saaha ne kutosen paprut ja olla kaikkien kaveri, mutta mun älyttömällä kunnianhimolla ei koskaan missään olosuhteissa oisi voinu tehdä niin.
Silti, juurikin siksi mulla oli ihan älytön pakko näyttää että mä olen kaikkia muita ihmisiä parempi ihminen, menestyn ihan eritavalla ku ne menesty, ja itseasiassa se ajoi mua kuitenkin kuuntelemaan, olemaan aktiivinen, ja saamaan yläasteella 9.3keskiarvon ja lukiossa vähän alakanttiin menneen pitkän matikan takia ainoastaan 8,6, mutta reaaliaineet ja kielet oli kyllä sitte yli 9 vielä sielläkin. Mun yks ainoita kavereita oli periaatteessa mua paljon fiksumpi, mutta sitäkin kiusattiin ihan vitusti koulussa, ja se ihan tahallaan vastasi puoleen aina väärin ja lopulta se sai alle kutosen paperit ja ylppäreistä neljä A:ta ja yhen B:n Sen lahjakkuus oisi riittänyt vaikka taikkiin, mutta eipä se uskaltautunut ees yrittää, ku se meni nii huonosti se koulu, vaikka se tahallaa veti sen ihan läskiksi
Eli vaikkakaan omakohtaisista kokemuksista ei saa todellakaan yleistää keskustelussa, mä sanoisin, että todella monet menestyjät tulee vähän ei-niin onnellisesta lapsuus ja nuoruusajasta. Siitä tulee se näytön kaipuu, ja se ajaa ne yrittämään enemmän ja enemmän, kun sosiaalivastuullisuusdiipadaapa-yhteiskunta tasapäistää helposti monet ihan tosi fiksut sellaisiksi seiskan oppilaiksi, siitä amissurkeakouluun ja kahentonnin palkalla duuniin ilman senkoommin ihmeellisempiä tavoitteita. Yrittäjyyteen, itsensä kehittämiseen ja menestymiseen ei kannusteta tarpeeksi, päinvastoin salaa halveksutaan niitä joille menestys on tärkeempää. Yhteisestä kassasta pois, ja paskanmarjat, jos näin karua kieltä sopii käyttää.
e: siis koko paskan tärkein pontti on se, että pitäisi ehdottomasti saada tasoryhmät peruskouluun ja miksei lukioihinkin, pitäisi saada selkeämpi arvostusero duunareitten ja eliitin ja kaiken siltäväliltä olevan välille, yrittäjyyttä pitäisi tukea, siihen pitäisi kannustaa, ja sosiaaliluokkaeroja saada järkeväntasoisina lisää. Nythän ei ole tarpeeksi kannustimia, ja kaikki pitäisi olla kaikille kivaa.